Naiset konventionaalisesti maskuliinisen rap-musiikin maailmassa – representaatio ja vallankäytön mahdollisuudet

Minea Hänninen on toisen vuoden musiikkitieteen opiskelija Turun Yliopistossa. Hän on kiinnostunut musiikin representaatioista, merkityksistä, sekä vähemmistöjen asemasta musiikin kentällä erityisesti feministisestä ja yhteiskuntakriittisestä näkökulmasta. Kuva: Minea Hänninen

Musiikkia on tutkittu historiasta nykypäivään monipuolisesti eri näkökulmista. Laura Wahlfors (2021) kuvaa artikkelissaan, miten etenkin sukupuolentutkimus on yleistynyt musiikintutkimuksen kentällä. Wahlforsin (2021:5) mukaan “[s]ukupuoli on myös luontevasti läsnä yhtenä analyyttisena kategoriana muissakin kuin nimenomaan feministisen tai sukupuolentutkimuksen kenttään paikantuvissa tutkimuksissa”. Sukupuolen roolin ja vallan analysointi on laajemmin osana muitakin tutkimuksia, mikä on mitä luultavimmin edesauttanut tasa-arvoisemman musiikkikentän luomisessa. Suomen musiikkimaailma onkin edistynyt tässä huomattavasti. Kuitenkin on edelleen genrejä, joissa sukupuolten tasa-arvon välillä on epäsuhtaa. Eräs esimerkki tästä on rap-musiikki.

Rap-musiikki on edelleen hyvin sukupuolijakautunut ja sukupuolittunut kenttä. Tätä kuvaa raptutkija Inka Rantakallio artikkelissaan, jossa todetaan, että Suomessa räppäävän naisen menestys ei ole koskaan yltänyt samalle tasolle kuin miesartistin (Rantakallio 2021: 68). Rap on genrenä ollut – ja on edelleen – todella miesvaltainen, ja suosituimmat valtavirtaräppärit ovatkin usein miehiä. Se on siis genrenä erittäin maskuliininen (Rantakallio 2021: 70), sillä mies on yleisimmin artistina kaiken keskiössä ja nainen koristeena sekä laulun objektina, tai Suomessa joskus kertosäkeen laulajana rajatummassa roolissa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, etteikö Suomen musiikkikentällä olisi paljon myös räppärinaisia. Naiset vain usein laitetaan nimenomaan “nais-rap” kategoriaan (Rantakallio 2021: 78). Onkin huomattavaa, miten mies on rap-artistina vain räppäri, kun taas nainen kantaa sukupuolta mukanaan tittelissään naisräppäri. Käsittelen seuraavaksi tätä sukupuolijakaumaa ja epätasa-arvoa Suomen rap-musiikin kentällä sekä sitä, miten sitä voidaan muuttaa kielen ja representaatioiden kautta.

Kun ajattelee suomalaista rap-artistia, monella tulee ensimmäisenä mieleen artistimies. Tämä pohjautuu niin rapin maskuliiniseen kuvaan kuin myös mediakeskusteluihin. Räppärimiehiä ylistetään mediassa ja heidän musiikkiaan saatetaan pitää jopa kuin pyhinä. Joanna Maahi kuvaa Musiikin suunta (2/2022) lehden artikkelissaan, miten räppärimiesten tietynlaisessa estetiikassa ja artistikuvassa elää jo romantiikan ajalla muodostunut myytti taiteilijaneroista. Tätä myyttiä käsitellään muun muassa Taava Koskisen toimittamassa teoksessa Kirjoituksia neroudesta (2006), jossa sitä avataan monipuolisesti ja erilaisista tulokulmista. Yksinkertaisuudessaan myytti viittaa uskomattomaan lahjakkuuteen ja osaamiseen (Koskinen 2006: 14–15), joka voidaan kuvata jopa kuin ylhäältä annettuna. Taiteilijanerous liitettiin hyvin vahvasti taiteilijamiehiin ja maskuliinisuuteen, ja täten kyseisen myytin ylläpitäminen vahvistaa rap-musiikin maskuliinista oletusta sekä sukupuolten epätasa-arvoa.

Maahi (2022) esittää lisäksi artikkelissaan, miten musiikin kautta luodaan mielikuvia, merkityksiä ja kuvauksia; siis representaatioita. Jokainen artisti representoi itseään esimerkiksi musiikkinsa kautta. Maahin (ibid.) mukaan tähän liittyy vahvoja poliittisia mahdollisuuksia. Representaatio mahdollistaa stereotypioiden rikkomisen, uusien merkitysten luomisen sekä uudenlaisen ymmärryksen kehittämisen (ibid.), mikä antaa tietysti myös valtaa haastaa olemassa olevia oletuksia. Representaatiolla onkin merkittävä asema juuri sukupuolen toistamisessa. Niiden kautta on mahdollisuus luoda uudenlaisia käsityksiä naisesta, räppärinä tai ylipäätään. Kuitenkin tässä syntyy Maahin mukaan usein ongelmatilanne: rap-musiikin miesvaltaisuus johtaa siihen, että heillä on usein valta määrittää sukupuolta; niin omaansa kuin naisten. Täten naiset usein esitetään objekteina ja miehet subjekteina. (Ibid.) On siis huomattava, miten naiskuva rap-musiikissa on usein miesten luoma ja toistama, ja täten se tulee tulkita tässä kontekstissa.

Naiset ovat kuitenkin myös itse tuottamassa representaatioita sukupuolestaan. Mitä enemmän artistinaisia nousee rap-musiikin maailmaan, sitä enemmän valta siirtyy myös heille. Myös medialla on rooli näiden representaatioiden luomisessa ja etenkin siinä, kuinka sukupuolesta puhutaan. Minttu Kokko (2023: 13–18) kertoo Pro gradu -tutkielmassaan naisten sukupuolittamisesta rapin maailmassa. Hän kuvaa, miten naiset ovat yhteiskunnan arvostelun ja rapin maskuliinisen maineen vuoksi jopa hävenneet räppäämistä (Kokko 2023: 14). He joutuivat jatkuvasti osoittamaan paikkaansa alalla, sillä jos oli hyvä räppäämään, oli nimenomaan “hyvä naiseksi” (Kokko 2023: 15). Räppärinaisilta usein odotetaankin yhä edelleen enemmän kuin miehiltä, ja heitä verrataan aina nimenomaan miehiin. Samalla artistimiehet on usein nähty itsenäisinä, omalla tavallaan taitavina, ja täten vertailu on vähäisempää. Tässä heijastuu Maahin (2022) esittämä taiteilijaneron myytti.

Eräs tapa, miten miesvaltaisuus ja heidän muodostamansa subjekti–objekti-asetelma näkyy, on lyyrisesti, eli miten miehet kirjoittavat rap-lyriikkaa naisista. Heistä onkin käytetty halventavia sanoja kautta rapin historian, ja rap-kulttuurissa naisten objektifiointi on normalisoitua. Kokko (2023: 16) esittääkin, että naisia halventavat termit saatetaan nähdä vain rap-perinteiden seuraamisena. Tällaisiin sanoihin lukeutuu mm. “ämmä”. Sanasta on tullut halventava ja seksistinen kuvaus naisesta, vaikka se on suomen kielen historiassa tarkoittanut isoäitiä. Se ilmenee suomirapissa eri kappaleissa, mutta sitä ei kuitenkaan enää käytetä vain miehisesti, vaan moni nainenkin on ottanut sen kappaleisiinsa uudelleen representoitavaksi. Tästä erinomainen esimerkki on Etan kappale “Ämmä” (2021).

Etta, ”Ämmä” ja “ämmä”

Etta eli Emmalotta Kanth on suomalainen rap-artisti, joka julkaisi ensimmäisen albuminsa Tyttö vuonna 2021. Se sisältää 11 kappaletta, mukaan lukien kappaleen “Ämmä”. Hän on saanut suuren suosion, joka on yhä nousussa uusimman albuminsa myötä.  Etta on räväkkä ja itsevarma artistiudessaan, eikä hän kainostele sanoituksissaan. Etta on itse Iltalehden haastattelussa kuvannut itseään herkäksi, mutta samalla sanonut olevansa “myös se Ämmä, joka niissä biiseissä kuuluu” (Saarinen 2022).

Etan kappaleessa “Ämmä” on otsikon mukaisesti keskiössä sana “ämmä”. Termin halventava konnotaatio saa nyt kuitenkin uuden merkityksen. Etta muokkaa termiä kappaleen kautta monipuolisemmaksi ja neutraalimmaksi. Tässä näkyy se vastarinnan mahdollisuus, josta Maahikin (2022) puhuu artikkelissaan. Etta käyttää kappaleessaan sanaa “ämmä” monessa eri kohdassa, ja kertosäe koostuu lähinnä pelkästään kyseisestä sanasta.

Ämmä
Ämmä
Vittu mikä ämmä, ämmä
Ämmä
Vittu mikä ämmä
(Etta, “Ämmä” 2021, kertosäe.)

“Ämmä” -sanan käyttöä voisi tulkita niin, että kappaleessaan Etta kohdistaa sen nimenomaan itseensä: “Peilis on tuttu mimmi, tuttu ilme, tuttu blingi / vittu mikä ämmä”. Hän siis puhuu kuin peilikuvalleen, minkä voisi tulkita “ämmäyden” omaksumisena ennemmin kuin siitä loukkaantumisena. Hän kääntää mahdollisten vihaajien kommentit vahvuudeksi. Sanasta muokkaantuu tätä kautta ennemmin symboli itsevarmuudesta, ja yksi säe kuuluukin näin: “Mä oon vitun ämmä ja ylpee siit”. Täten Etta kappaleessaan representoi itseään ämmänä ja pitää ämmä -statusta enemmänkin kehuna.

Kappaleen teema on kokonaisuudessaan uho, sekoitettuna itsevarmuuteen. Sitä voisi kuvailla jopa ns. “voimabiisiksi”. Laulun kertoja on itsevarma ja roisi, joka asettaa itsensä kaikkien katseiden eteen kainostelematta. Tämä “kukkoilu”, kuten Kokko (2023: 45) asian muotoilee, on kertojan väline osoittaa oma valta-asemansa. Mielenkiintoisesti “kukkoilu” on leimattu terminä maskuliiniseksi, ja siihen liitetään yleisesti voimakas itsevarmuus ja tietynlainen ylimielisyys (ibid.).

Etan kappaleessa “kukkoileva” kertoja on “ämmä”: itsevarma ja kaikkea muuta kuin alistettu nainen, joka tietää kuka hän on. “Ämmä” -sanan yleinen, lähinnä miesten luoma, negatiivinen merkitys muuttuu täten käytännössä päinvastaiseksi ja kauas alistuvasta. Etan voisikin ajatella ottavan “ämmäyden” kuvaamaan ns. “kanailua”. Kokonaisuudessaan Etta osoittaa kappaleessaan osuvasti ensinnäkin uudelleenmuokkauksen mahdollisuuden, mutta myös valta-asemansa naisena miesvaltaisella alalla. Vahvat naiset ovat kautta aikain pelottaneet ihmisiä (miehiä), ja itsevarmuus koetaan helposti uhkana. Täten Etan peloton itsevarmuus on myös ennen kaikkea osoitus tästä voimasta.

Vastarintaa vai vahvistusta?

Musiikkia tutkittaessa on puhuttu myös paljon siitä, onko tietyissä tilanteissa kyse stereotypioiden rikkomisesta vai itseasiassa niiden jatkamisesta ilman kritiikkiä. Esimerkiksi Riihimäki (2019: 23) on pohtinut mm. artisti Alman kohdalla sitä, onko kyse stereotyyppisten näkemysten haastamisesta vai ennemmin niiden vahvistamisesta. Tätä voidaan pohtia myös Etan kappaleen kohdalla. Voisiko olla, että Etan kappale ei itse asiassa muokkaisikaan sanan “ämmä” merkitystä, vaan ennemminkin vahvistaisi sanan luomaa sosiaalista hyväksyntää halventaa naisia? Etan kappale kuitenkin normalisoi sellaista sanaa, jonka moni nainen kokee yhä negatiivisena. On siis periaatteessa riski, että “ämmä” -sanan toistaminen kappaleessa normalisoi nimenomaan halventavaa käyttöä. Toisaalta voisi olla myös mielekästä pohtia, onko stereotypian vastustaminen onnistunutta, jos sen tarkoitusperä ei aukea tarpeeksi suoraviivaisesti kuuntelijoille.

Oman tulkintani mukaan Etan kappaleessa on nimenomaan tarkoitus luoda uudenlaista merkitystä sanalle “ämmä”, kuten aiemminkin mainitsin, ja täten sanaa ei käytetä halventavasti. Kappaleen tarkoitus ei ehkä aukea kaikille suoraviivaisesti, mutta se aukeaa tarpeeksi välttyäkseen suuremmilta väärinymmärryksiltä. Kappaleen kontekstin sekä Etan naiseuden huomioon ottaen on selvää, että sana on tässä omaksuttu tarkoituksella, ja että se muokkautuu tätä kautta positiivisempaan – tai vähintään neutraalimpaan – valoon. Sen sijaan, että Etta vahvistaisi “ämmä” -sanan halventavia konnotaatioita, hän tekee siitä poliittisempaa herättämällä keskustelua (Riihimäki 2019: 23). Jos siis keskustellaan “ämmästä” Etan esimerkin mukaisesti itsevarmana ja voimakkaana naisena, se ei toistuessaan vahvista sanan stereotyyppistä ja seksististä merkitystä.

Sanojen omistaminen ja merkityksen muokkaaminen

Etan kappaleen ja “ämmä”-sanan merkityksen muokkaus pyrkii sanan viemiseen pois toisten omaisuudesta ja sen uudelleen omistamiseen. Tällaista sanojen uudelleen merkityksellistämistä ja omistamista on tutkittu eri tieteenaloilla. Se, kuka sanoja käyttää, on osana antamassa sille merkityksiä. Täten on useaan otteeseen tutkittu myös sanojen ottamista takaisin (eng. reclaiming), kuten Michaela Popa-Wyatt (2020) artikkelissaan esittää. Tällä tarkoitetaan sitä, että se ryhmä, jota sanat alistavat tai halventavat, ottavat vallan itselleen ja antavat kielelle uusia merkityksiä. Tällaisia takaisin otettuja sanoja ovat etenkin ”slurrit”, jotka halventavat kohdettaan nimenomaan perustuen hänen yhteisöönsä. (Popa-Wyatt 2020: 160.) Kun sanan kohderyhmä alkaa itse nimeämään itseään tällä alentavasti käytetyllä termillä, he ottavat vallan itselleen ja estävät valtaa pitävältä ryhmältä sanan halventavan käyttämisen (ibid. 162). Sanojen takaisinotto on tapa ottaa valta omiin käsiin ja tällä vahvistaa itsekunnioitusta ja sosiaalista identiteettiä (ibid. 169).

Etan “ämmä” -sanan käyttö voidaan siis nähdä sanan takaisinoton tapana. Tämä pätee yleisesti muihinkin naisiin, jotka käyttävät sanaa muussa kuin halventavassa yhteydessä. Vaikka sanan historia ja negatiiviset konnotaatiot ovat ihmisten tiedossa, sen merkityksellistäminen uudelleen muuttaa sen pois halventavasta. Etan takaisinottamana ”ämmä” -sanan halventavat käyttötarkoitukset eivät enää toimi samalla tavalla. Tällöin valtaa pitävät ja termiä halventavasti käyttävät ihmiset eivät saa haluamaansa tulosta kohteeltaan, joten heidän voi vain olettaa vähentävän sanan käyttöä. Tämä vaikuttaa merkittävästi sanojen uudelleen merkityksellistämisen onnistumiseen.

Sanojen takaisin ottamisella on siis vahvistava ja valtaa tuova vaikutus. Sitä on kuitenkin myös kritisoitu. Tätä avataan artikkelissa “Reclaiming Critical Analysis” (Kleinman et al., 2009) nimenomaan englanninkielisen sanan “bitch” takaisin ottamisen yhteydessä. Artikkelissa (ibid. 47) esitetään, että sanan positiivinen käyttö tekee vaikeammaksi sen näkemisen, miten sana on yhteydessä patriarkaaliseen yhteiskuntaan. Negatiivinen sana tai “slurri” on kuitenkin aina sydämeltään tapa sosiaaliseen kontrolliin, joka hyödyttää valtaa pitäviä, tässä tapauksessa miehiä (Kleinman et al. 2009: 55). Siis sanojen uudelleen merkityksellistäminen ei käytännössä koskaan onnistu tarpeeksi hyvin, että se onnistuisi tai hyödyttäisi sen alistamia kohteita, vaan takaisin ottamisessa on kyse tietynlaisesta vallan harhasta. Siis “ämmä” -sanan takaisinotto voitaisiin täten nähdä vain tapana oppia hyväksymään termin käyttö, esimerkiksi luomalla kuvaa jonkinlaisesta voimaantumisesta. Olisi siis mahdollista, että Etan “ämmä” -sanan käyttö lähinnä antaisi naisille rajallista valtaa, joka olisi myös sanan halventavasti käyttävien eduksi, sillä sanasta tulee nyt hyväksytympi käyttää.

Sanojen takaisinottaminen on pitkä prosessi, eikä se yksin muuta valta-asetelmia vaan on osa sitä. Tällä hetkellä takaisinotetut ”slurrit” ovat lähinnä kohderyhmänsä sisäisessä käytössä, mutta se on Popa-Wyattin (2009: 165) mukaan vain eräs vaiheista, ja onnistuneessa takaisinotossa myös ulkopuoliset hyväksyvät sanan uuden merkityksen. Esimerkiksi sana “queer” on saatu merkityksellistettyä uudelleen melko onnistuneesti, vaikkei sen halventavaa historiaa sovikaan unohtaa. Kielellä ja sanoilla on paljon valtaa, ja ne ovat osaltaan luomassa ja muovaamassa todellisuutta. Etta on monen muun naisen tavoin ottanut tämän vallan itselleen. Sanojen takaisinoton avulla voidaan pyrkiä luomaan todellisuutta, jossa sana ei ole halventava. Ja vaikka sanojen takaisinottoa on kritisoitu hyvinkin perustein, lienee kuitenkin mielekkäämpää pyrkiä muokkaamaan sanan merkitystä kuin kieltää se ja jättää sana halventamisen aseeksi.

Populaarifeministinen kanta

Viimeisenä Etan kappaletta voisi tarkastella myös feministisestä näkökulmasta. Robin James (2020) esittelee artikkelissaan erinäisiä feminismin ilmenemismuotoja. Eräs näistä on “populaarifeminismi” (popular feminism), jonka James selittää kaupallistetuksi ja feministisen idean kulutuksen korostamiseksi (ibid. 4). James esittää, että populaarifeminismin mukaan “feminismi on eettisen kulutuksen ja henkilöbrändäyksen performanssi.” (James 2020: 4, suom. tekijä.) Nyt voisikin siis analysoida, miten kappale “Ämmä” sopii tähän ajatukseen. Kappaleen ydin on siinä, miten naisen on omaksuttava “ämmä” -sana ja käännettävä se päälaelleen halventavasta voimaannuttavaksi, kuten kappaleen kertoja on tehnyt. Tämä voisi olla suora lainaus Jamesin artikkelista, sillä hän ilmaisee molemmat näistä populaarifeminismin tavoiksi muokata ihmisten ajattelutapoja patriarkaaliseen ja kapitalistiseen ideologiaan sopivammaksi (ibid. 4).

Populaarifeminismi ei ole kovin onnistunut feminismin muoto, mistä Etankin kappaletta voisi täten kritisoida. Sanan kääntäminen voimaannuttavaksi luo illuusiota vallasta, kuten myös Kleinmann et al. (2009: 55) mainitsevat sanojen uudelleen merkityksellistämisen kritiikiksi. Lisäksi populaarifeminismin kritisoidut sidokset kapitalismiin näkyvät siinä, miten Etta on “ämmä” -sanalla tavallaan brändännyt itseään ämmänä sosiaalisessa mediassaan (Kokko 2023: 44) sekä käyttänyt termiä mm. R-Kioskin mainoksessa “ÄMMÄ aamiainen Ärrältä!” (27.2.2023). Toki Etan brändäystä kommentoidessa on huomioitava, että räppärimiehet tekevät täysin samaa, mutta heitä ei vain kritisoida siitä yhtä voimakkaasti. Esimerkiksi mainittakoon Gettomasan (Aleksi Lehikoinen) kappale “Aitous ei oo myynnissä” (2026), jonka lyriikoissa kommentoidaan sitä, miten aitous on vähentynyt, ja kritisoidaan mm. “itsensä myymistä”. Samalla kappale on kuitenkin tuoreen Valion mainoksen (7.1.2026) sosiaalisen median klipeissä, ja mainosvideon idea on, että Gettomasa yhdistää aitouden Valioon. Tämä on brändäyksen muodossa hyvin vastaava Etan R-Kioskin mainoksen kanssa. Kuitenkin on yleistä, että kun nainen haluaa “myydä itseään” – siis taidettaan – taiteellisen piirin ulkopuolelle, vaikkapa mainoksiin, se nähdään ongelmana ja hän joutuu helpommin kritiikin kohteeksi.

Etan kappale luokittuu siis Jamesin (2020) esittämän populaarifeminismin piiriin. Tämä on toki kritisoitavaa, sillä ei ole hedelmällisintä feminismiä edistää patriarkaalisia, valkoisia ja kapitalistisia agendoja. Samalla tämä sulautuu jollain tasolla yhteen myös takaisinottamisen kritiikin kanssa siitä, miten sanojen kääntäminen on myös patriarkaalisen ajattelutavan etu. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, etteikö kappaleen kautta olisi onnistuttu muokkaamaan aiemmin hyvin negatiivista “ämmä” -sanaa huomattavasti monimuotoisempaan valoon.

Yhteenveto

Rap-musiikki on yhä kokonaisuudessaan hyvin maskuliinisena nähty kenttä. Se on täten naiselle vaikeampi ala, sillä odotukset ovat epärealistisempia ja sukupuoli on aina keskiössä. Räppärinaiset ovat yhä edelleen marginaalissa miehiin nähden, mutta tämä näyttäisi olevan muutoksessa. Suomen musiikkikenttä on täyttynyt taitavista räppärinaisista, jotka kerta toisensa jälkeen osoittavat ennakkoluulot vääriksi. Etta on yksi näistä artisteista. Hän on itsevarmuudellaan ja voimakkuudellaan osoittanut, ettei häntä tule epäillä. Samalla hän kuitenkin tuo avoimesti esille herkkyyttään ja aitouttaan, näyttäen kaikille muille sen, ettei herkkyys ole heikkouden merkki.

Etan kappale “Ämmä” on aiheuttanut huomattavaa muutosta “ämmä” -sanan merkityksissä, ja tämä muutos on yhä edelleen käynnissä, myös toki muiden artistien toimesta. Esimerkiksi Ämmät! -lauluyhtye julkaisi kappaleen nimeltä “Ämmä” (2026), joka samaan tyyliin sisältää paljon “ämmä” -sanan käyttöä. Sanoma on hieman eri verrattuna Etan kappaleeseen, mutta kappaleet ovat molemmat osuvia esimerkkejä siitä, miten “ämmä” -sanan käyttö on yleistynyt artisti- ja muusikkonaisten keskuudessa. Lisäksi pelkkä Etan, tai kenen tahansa räppärin, naiseus Suomen rap-kentällä on normatiivisia maskuliinisia rakenteita kyseenalaistava fakta, jonka kautta he luovat uudenlaista representaatiota niin naisesta kuin rap-musiikista ylipäätään.

Lähteet

James, Robin 2020. “Music and Feminism in the 21st Century”. Music Research Annual 1: 1–25.

Kleinman, Sherryll, Ezzell Mathew B. ja Frost, A. Correy 2009. “Reclaiming Critical Analysis: The Social Harms of ‘Bitch’”. Sociologial Analysis 3 (1): 47–68.

Kokko, Minttu 2023. Suomirapin sukupuolikuvasto sosiaalisessa mediassa. ProGradu –tutkielma. Tampere: Tampereen Yliopisto.

Koskinen, Taava (toim.) 2006. Kirjoituksia neroudesta – Myytit, kultit ja persoonat. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS, Helsinki.

Maahi, Jonna 2022. “Naiseuden, vallan ja kuulumisen representaatiot Adikian kappaleissa ‘Wuornos’ ja ‘Paha narttu’”. Musiikin suunta 2, 44. vuosikerta. https://musiikinsuunta.fi/2022/2-2022-44-vuosikerta/naiseuden-vallan-ja-kuulumisen-representaatiot-adikian-kappaleissa-wuornos-ja-paha-narttu/

Popa-Wyatt, Michaela 2020. “Reclamation: Taking Back Control of Words”. Grazer Philosophische Studien 97: 159–176. https://doi.org/10.1163/18756735-09701009

Rantakallio, Inka 2021. “Femcees Finland, NiceRap ja vastatilojen voima: Suomiräpin naisten vertaisverkostojen historiaa”. Etnomusikologian vuosikirja 33: 67–93. https://doi.org/10.23985/evk.103019

Riihimäki, Hanna-Mari 2019. Audiovisuaalinen analyysi vaihtoehtoisista feminiinisyyden esityksistä Alman Dye My Hair ja Cowboy –popmusiikkivideolla. ProGradu –tutkielma. Turku: Turun Yliopisto.

Saarinen, Sonja 2022. “Räppäri Etta, 25, myöntää olevansa ämmä – alalla edelleen epätasa-arvo sukupuolten välillä: ‘Tilaa virheille ei oo’”. Iltalehti 24.9.2022. https://www.iltalehti.fi/musiikki/a/5f5ac880-b9eb-4697-b514-eb6cb3ca9b3f (luettu 25.11.2025).

Wahlfors, Laura 2021. “Sukupuoli, seksuaalisuus, musiikin esittäminen ja muusikkous – muusikot ja tutkijat ajankohtaisten kysymysten äärellä”. Musiikki 2: 3–22.  https://doi.org/10.51816/musiikki.110847

Materiaalit

Etta (2021) "Ämmä". Warner Music Finland. Youtube.com: https://www.youtube.com/watch?v=a64Dln_xWPE

“Etta - Ämmä Lyrics” Genius.com. https://genius.com/Etta-amma-lyrics (tarkistettu 25.11.2025).

“ÄMMÄ aamiainen Ärrältä!” 27.2.2023. R-Kioskin kanava, Youtube.com: https://www.youtube.com/watch?v=e_WDk8U6MX8 (katsottu 28.11.2025).