Halu kostaa - lähisuhdeväkivallan uhrit musiikissa

Inka-Maria Grims on musiikkitieteen opiskelija Turun yliopistosta. Sivuaineina hän opiskelee mediatutkimusta, sosiaalitieteitä sekä englannin kieltä. Kandidaatintutkielma valmistui mediatutkimuksesta keväällä 2026 aiheena ”Populaarimusiikki narratiivisena välineenä 1970–80-luvuille sijoittuvissa elokuvissa”.

Tässä artikkelissa tutkin naisten kuvauksia lähisuhdeväkivallasta musiikissa. Aiheen valinnassa minua inspiroi erään läheiseni kokemat tapahtumat syksyllä 2025, jonka jälkeen aloin pohtimaan sitä, miten naiset käyttävät musiikkia oman kaltoinkohtelunsa ilmaisemiseen. Halusin käsiteltävien kappaleiden kertovan nimenomaan lähisuhdeväkivallasta, joka Naisten linjan (2025) mukaan on väkivaltaa kahden ihmisen välillä, jotka ovat läheisessä suhteessa. Käsite sisältää esimerkiksi parisuhde- ja perheväkivallan, ja se voi ilmetä useassa muodossa, kuten henkisenä, fyysisenä tai taloudellisena väkivaltana. Se ei ole satunnaista häirintää, vaan ihmisen toiseen kohdistamaa systemaattista väkivaltaa ja alistusta. On sanomattakin selvää, että sekä uhrina että tekijänä voi olla kuka tahansa sukupuolesta ja iästä riippumatta. Tilastokeskuksen tiedotteen (13.6.2025) mukaan vuonna 2024 poliisin tietoon tulleiden pari-ja lähisuhdeväkivaltatapauksien “[a]laikäisistä uhreista 51 % oli tyttöjä ja täysi-ikäisistä uhreista naisia oli 74 %”. Lisäksi tiedotteessa kerrotaan, että “syylliseksi epäillyistä 75 % oli miehiä. Jos uhri on alaikäinen, epäillyistä miehiä on 66 %”. Jo tästä voi siis todeta naisien ja tyttöjen olevan tilastollisesti useammin miesten lähisuhdeväkivallan uhreja. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että tässä on vain poliisin tietoon tulleet rikokset - oikeat numerot voivat olla erilaisia. Iltalehden (Karvinen 2026) mukaan vuonna 2026 maaliskuun puoleenväliin mennessä on tapahtunut jo 7 tapausta, jossa nainen on tapettu ja epäilty on tämän nykyinen tai entinen miespuolinen kumppani. (Ks. myös Hanhivaara 2026.)

Aineisto

Aineistooni kuuluu kolme lähisuhdeväkivallasta eri tavoilla kertovaa kappaletta. Ensimmäinen kappale on PMMP:n "Joku raja" albumilta Leskiäidin tyttäret vuodelta 2006. Kappale kertoo oletettavasti pariskunnasta, jonka toinen osapuoli on ollut jo pidempään toisen fyysisen väkivallan uhri. Kappaleen on tehnyt Paula Vesala, Mira Luoti sekä Jori Roosberg Th!nk-!nk -nimellä. Toinen kappale on pehmoainon "mietin sua pahalla" [sic]. Vuonna 2023 julkaistu kappale on pehmoainon (oik. Aino Morko) sekä Topifyn käsialaa. Morko on Ylen haastattelussa (Vedenpää 2024b) kertonut kappaleen pohjautuvan häneen omaan elämäänsä; tilanteeseen, jossa hänen koskemattomuuttaan rikottiin.

Aineiston löytäminen oli sinänsä helppoa, koska "mietin sua pahalla" ja "Joku raja" ovat tunnettuja kappaleita. Siihen ainakin oma tietoni lähisuhdeväkivaltaa käsittelevistä kappaleista sitten oikeastaan päättyikin. Tai ainakin tunnetut kappaleet, jotka kertovat lähisuhdeväkivallasta suoraan, turhia kiertelemättä. Aihe, joka koskettaa ihmisiä laajasti, näyttää olevan vielä vaiettu, vaikka toisin voisi kuvitella. Naisten oikeuksista ja muista feministisistä näkökulmista puhuminen varsinkin musiikkialalla on edelleen tabu. (Wahlfors 2021.)

Lopulta kuitenkin muistin lukeneeni Sara Siipolan haastattelun Ylen nettisivuilta koskien lähisuhdeväkivaltaa musiikissaan. Kolmas analysoitava kappale on siis Sara Siipolan "Viimeinen tekoni" artistin debyyttialbumilta Sanon sen nyt ääneen, joka julkaistiin 2024. Siipola on kertonut halunneensa nostaa vaiettuja aiheita esiin rikkoakseen hiljaisuuden ja häpeän kierteen. Kyseisellä kappaleella hän on halunnut tuoda esiin sitä, kuinka moni kärsii lähisuhdeväkivallasta Suomessa. Kappale kertoo lapsen näkökulmasta, kuinka äiti joutuu uudessa parisuhteessaan väkivallan uhriksi. (Vedenpää 2024a.)

Näkökulma

Näkökulma, josta kappale lauletaan tai kerrotaan, on joka kappaleessa eri. "Joku raja" -kappaleessa kertoja on selvästi uupunut ja omaan elämäänsä turtunut. Hän kuvailee aamurutiinejaan tottuneesti sekä apaattisesti: "Menen suihkuun / Pesen hampaat / Enkä meikkaa". Hän on tottunut olemaan toisen jatkuvan väkivallan uhrina, mutta koettaa elää kuin kaikki olisi hyvin: "Puen päälle työvaatteet / Olen reipas". Arkisia toimintoja luetellaan aivan kuin muistilistalta - näin asiat täytyy tehdä. Kertoja analysoi muuta maailmaa, esimerkiksi vanhuksia odottamassa pankin aukeamista. Tämä muodostaa minä ja he -asetelman: muut hoitavat arkisia askareitaan, aivan kuten laulun kertojakin näennäisesti, vaikka pinnan alla kytee muuta.

Kappaleessa "mietin sua pahalla" on kertoja, joka on päässyt irti toisen ihmisen väkivallasta. Laulaja kuvailee, ettei viime syksynä olisi voinut kuvitella olevansa tilanteessa, missä nyt on. Hän laulaa omasta elämästään väkivallan jälkeen, ja kuinka vaikeaa on jatkaa elämää. Hän myöntää olevansa katkera ja purkaa vihaansa tekijää ja tapahtunutta kohtaan.

"Viimeinen tekoni" kertoo parisuhdeväkivallasta uhrin lapsen näkökulmasta. Säkeistöt ovat varovaisempia ja kuvaavat lapsen ajatuksia aiheesta. Toinen säkeistö kuvailee suoraan kuviteltua puhelua hätäkeskukseen. Kertosäkeet taas mahdollisesti kuvaavat laulajaa aikuisena ja tämän ajatuksia äitinsä pahoinpitelijästä. Toisin kuin aiemmissa esimerkeissä, laulun kertoja ei itse ole ensisijainen uhri. Kertojan äiti on miesystävänsä väkivallan kohde, jota lapsi joutuu nuoresta iästään huolimatta todistamaan.

Valta

Kaikkia kappaleita yhdistää toisen vallan väärinkäytön uhriksi joutuminen; oli se sitten parisuhteessa, perheessä tai missä tahansa vuorovaikutussuhteessa. Kappaleet toimivat artistien kanavina saada valtaa takaisin ja tuoda huomiota uhrin tunteille ja kokemuksille.

"Joku raja" -kappaleessa haaveillaan vallan takaisin ottamisesta. Kertoja on ollut toisen vallan alla oletettavasti jo pitkään ja toivoo voivansa käyttää sitä kerrankin itse: "isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut". Sanoista käy myös selväksi kertojan itsenäisyyden puute. Laulu on ikään kuin ainoa keino hänelle ilmaista itseään ja omia mielipiteitään.

Siipolan kappaleessa on selkeä valta-asetelma, jossa aikuinen ja lapsi ovat vastakkain. Lapsi pelkää väkivaltaista miestä ja soittaa hätäkeskukseen, koska ei yksin voi miehelle mitään. Mies yrittää käyttää omaa valtaansa saadakseen lapsen lopettamaan puhelun. Lapsi ottaa vallan takaisin aikuiseksi kasvaessaan ja lupaa suojella läheisiään nyt, kun siihen vanhempana pystyy.

pehmoaino kuvailee valtaansa seuraavasti:

Se veis sulta kaiken
Jos kertoisin totuuden muutamal lauseella
Voit olla kiitollinen et nautin siitä vallasta

Kappaleen kertoja löytää itselleen tilanteesta valtaa ja kääntää tilanteen. Sanoitukset eivät kuitenkaan paljasta sitä, aikooko hän käyttää valtaansa vai onko vain tieto siitä tarpeeksi. Hän on päässyt pois väkivaltaisesta suhteesta, mutta mahdollisesti koettaa olla niin sanotusti "parempi ihminen" kuin toinen, eikä aio väärinkäyttää valtaansa.

Sanat

Vaikka kappaleiden tarinat ja näkökulmat ovat erilaisia, on seikkoja, jotka yhdistävät kaikkia. Yksi niistä on viha, olkoon se sitten tekijää tai omaa kohtaloa kohtaan. Tämä välittyy eritoten sanoituksista:

Et saa ikinä anteeksi, eikä sun kuulukaan
Oot yksi niistä, joita aukioilla tuomitaan

pehmoaino 2023, "mietin sua pahalla" laulun bridge

Sä et koske enää koskaan mun rakkaisiin
Jos sä teet niin
Niin mä katkaisen sun niskasi

Sara Siipola 2024, "Viimeinen tekoni" kertosäe

Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut
Ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut

PMMP 2006, "Joku raja" kertosäe

Vihaa ei ilmaista kevyemmillä sanoilla tai ilmauksilla, vaan suoraan ilmoittamalla, että "minä tapan sut" tai "katkaisen sun niskasi". Kappaleet ikään kuin pakottavat kuuntelijan ymmärtämään viestin suorilla sanavalinnoilla. Kuten alussa mainitsin, lähisuhdeväkivaltarikokset ovat useimmin miesten tekemiä (Tilastokeskus 2025). Kappaleet ilmaisevat sitä avointa vihaa, mikä myös uhrissa voi kyteä, mutta josta yleensä vaietaan. Uhri, tässä tapauksessa nainen, uhkaa toista ihmistä väkivallalla, mutta vain kostona tai itsepuolustuksena. Myös uhri voi olla aktiivinen toimija, eikä vain kohtaloonsa alistunut väkivallan kohde (Maahi 2022). Nämä kappaleet tuovat sen esiin. Rikoksissa huomio kiinnittyy usein tekijään ja tämän tekoihin, motiiviin ja mahdolliseen tuomioon. Vähemmälle huomiolle jää uhri, tämän tunteet ja kokemukset. Kappaleiden kertojat eivät ole vain toisen väkivallan uhreja, vaan moniulotteisia oikeita ihmisiä – selviytyjiä.

"Viimeinen tekoni" tosin kuvaa uhrin läheisen, eli lapsen, vihaa. Tällä on ollut koko elämänsä halu suojella äitiään ja muita perheenjäseniään, mutta uskaltaa vasta aikuisena sanoa sen suoraan. Kuitenkin laulun loppu vihjaa, että kertoja vahingoitti tekijää jo lapsena, juuri niin kuin aikuisena uhoaa. Tämän lapsi näkee itsepuolustuksena – mies "ei enää satuta". Uhrin läheinen oli siis itsekin uhri, mutta myös toimija jo lapsena, ja halusi lopettaa miehen teot.

Kosto yhdistääkin PMMP:n sekä Siipolan kappaleita - "[s]aat maksaa teoistasi". "Joku raja" -kappaleessa kertoja uhkaa lyödä pahoinpitelijäänsä jollain millä tämäkin on lyönyt häntä. Hän haluaa tämän tietävän miltä se tuntuu; silmä silmästä. "Viimeinen tekoni" kertoo suoraan siitä, miten kertoja haluaa kostaa tekijälle tämän teot, vaikka se olisi kertojan "viimeinen teko".

pehmoaino ei ilmennä vihaansa uhkaamalla pahoinpitelijäänsä väkivallalla samalla tavalla kuin toisissa kappaleissa. Hän luottaa karman tekevän työnsä ja "kivun" löytävän tämän luokse. Viha ilmentyy sanoina, siinä miten pahoinpitelijä on hänelle "eloton kuollut". Kertoja tekee lopussa jopa myönnytyksen: "Mä toivon kaikkee pahaa sun päälle / Mut eniten toivon et muutut". Tämä erottaakin kappaleet toisistaan.

Oot parhaillas maailman paras
Mut välität ainoostaan itsestä
Ja oon mäkin mokannu ja tehny paljon pahaa
Mut mä en ikinä mä en koskaan
Koskis ketään ilman lupaa

pehmoaino 2023, "mietin sua pahalla" säkeistö

Kaikki sanoo sävyyn säälivään
Oma vika kun tällaiseen jään
Mutten tiedä enää itsekään
Ketä pelkään
En ole nainen en yhtään mitään
Kidutettu eläin häkissään

PMMP 2006, "Joku raja" säkeistö

pehmoaino tunnustaa kaltoinkohtelijansa hyvät puolet ja omat virheensä, mutta ei anna niiden oikeuttaa väkivaltaisuutta ja toisen ihmisen koskemattomuuden rikkomista. Usein lähisuhdeväkivaltatilanteissa tekijä manipuloi uhrinsa uskomaan tämän ansaitsevan kohtelun tai olevan jopa itse vastuussa ja syy väkivallalle (Spruin, Baker et. al., 2017). pehmoaino kuitenkin sanoituksissaan tiedostaa, ettei ansainnut tällaista kohtelua. Hän pahoittelee tilannetta ainoastaan itselleen, ei muille: hän ilmaisee surua siitä, että on joutunut selviytymään toisen ihmisen kaltoinkohtelusta.

"Joku raja" -kappaleessa kertoja ilmaisee muiden tietävän ainakin osittain parisuhteen huonosta tilanteesta, mutta he eivät tee mitään auttaakseen uhria. Myös muut ihmiset uhrin ympärillä uskovat uhrin ansaitsevan tai olevan syyllinen kohtaamaansa väkivaltaan. Kertoja sanoo, ettei tiedä ketä enää pelkää - ehkäpä hän tarkoittaa pelkäävänsä sitä kuka olisi ilman parisuhdetta, joka kaikessa julmuudessaan ja huonoudessaan voi pitää uhrin otteessaan.

Kappaleen lopussa kertoja avaakin mahdollisia syitä jäämiselle. Hän edelleen rakastaa pahoinpitelijäänsä:

Mutta minä rakastan kaikkea hänessä
Olisin halunnut nukkua hänen viereensä unohdukseen
Hän oli kaunis

PMMP 2006, "Joku raja" säkeistö

Moni onnistuu jättämään väkivaltaisen suhteen taakseen, mutta osa jää niihin. Tutkimusten mukaan mahdollinen väkivalta suhteessa voi painaa yhtä paljon päätöksissä suhteen tulevaisuudesta kuin mikä tahansa muukin tekijä suhteessa. Myös mitä pidempi suhde on, sitä pienempi todennäköisyys on sen päättymiseen, jos suhteessa on väkivaltaa. (Copp, et. al. 2015: 9–13.) Jos uhrit voivat luottaa omaan selviytymiseensä, saattavat he rohkeammin jättää kaltoinkohtelun.

Ääni

Väkivallasta puhuminen on kulttuurisesti vaikeaa, eritoten uhreille. Siksi onkin tärkeää myös katsoa, millaisilla äänillä artistit ovat laulunsa laulaneet. Lauluäänen tuottamisessa voidaan efektien kautta lisätä myös uudenlaisia kerroksittaisia tarkoituksia puhtaaseen ääneen, ja erittäin tyypillistä tällainen äänen ”värittäminen” on populaarimusiikissa. PMMP on uransa alusta asti käyttänyt erilaisia efektejä laulajiensa ääneen muokkaamiseen, ikään kuin tehdäkseen naisista ja heidän äänistään säröisempiä (Käpylä & Pääkkölä 2023: 168). pehmoaino on omassa kappaleessaan tehnyt jotain samantapaista. Laulun kertosäkeissä on jo käytössä autotune, jolla pehmoainon ääntä muokataan kuulostamaan mekaaniselta. C-osassa käytössä on useampi efekti, joilla kenties yritetään saada mahdollisimman vahva, mutta koneelta kuulostava ääni. Äänen muokkaamisen voi tulkita ilmentävän kipua ja vihaa, jota laulun kertoja tuntee pahoinpitelijää kohtaan. Tyylilleen ominaisesti myös PMMP on käsitellyt lauluääniä kappaleessaan, toki paljon vähemmän kuin pehmoaino. Siipolan ääni on muiden hänen kappaleidensa mukaisesti puhdas ja käsittelemätön kunnes lopussa ääni kuulostaa tulevan puhelimesta. Tämä luo kappaleeseen syklisen narratiivin: se alkaa puhelimen tuuttauksella ja loppuu puhelimesta tulevaan Siipolan omaan ääneen.

Lopuksi

Kaikkia kappaleita yhdistää halu vallasta ja etenkin sen takaisin ottamisesta. Liisa Tuomi kirjoittaa siitä miten lehdissä ja mediassa monet popartistinaiset halutaan näyttää mahdollisimman "miellyttävinä" eikä voimakkaita negatiivisia tunteita ilmentävinä (Tuomi 2022: 82). Näillä kappaleilla naiset eivät halua miellyttää, vaan herättää tunteita ja puhua suoraan liikaa kaunistelematta. Varsinkin PMMP ja pehmoaino ovat rakentaneet imagonsa sen pohjalta, että asioista ja epäkohdista puhutaan rohkeasti. Esimerkiksi PMMP:n uudessa dokumentissa PMMP keikalla: Ei enää koskaan (2025) Vesala ja Luoti puhuvat avoimesti kokemastaan häirinnästä ja vähättelystä,  pehmoaino on puolestaan ollut poliittisesti aktiivinen muun muassa Palestiinaa koskevissa kysymyksissä. Siipola on puolestaan motivoitunut herättämään tietoa lähisuhdeväkivallasta kappaleensa kautta.

Tämän artikkelin kirjoittaminen tuntui hyvin pitkälti siltä, että raavin pieniä paloja asioista, jotka kaipaisivat enemmän tutkimusta. En juuri löytänyt tutkimusta suomeksi enkä englanniksi lähisuhdeväkivallan kuvauksista musiikissa. Populaarimusiikin tutkimuksessa sille varmasti löytyisikin oma aukkonsa, sillä Robin Jamesin (2020) mukaan ala on hyvin vastaanottavainen ja otollinen feministiselle tutkimukselle. Naisten tekemät kappaleet yhteiskunnallisista ongelmista, kuten lähisuhdeväkivallasta, ovat suhteellisen tuore ilmiö valtavirtapopmusiikissa. Vasta 1990-luvun puolivälistä eteenpäin naiset ovat tuoneet enemmän esiin itseään ja asioita, jotka he kokevat tärkeiksi puhua. (Käpylä & Pääkkölä 2023: 160–168.) Ei siis ihmekään, että taiteentutkimusta aiheesta ei vielä juuri ole. Valitettavasti ongelma ei ole menossa minnekään vähään aikaan, joten tutkittavaa varmasti tulee löytymään tulevaisuudessakin.

Lähteet

Copp, Jennifer E., Peggy C. Giordano, Monica A. Longmore & Wendy D. Manning 2015. “Stay-or-Leave Decision Making in Nonviolent and Violent Dating Relationships.” Violence and Victims 30 (4): 581–99. doi:10.1891/0886-6708.VV-D-13-00176

Hanhivaara, Jussi 2026. Naisten pahoinpitely yleistynyt. Yle.fi 27.5.2026. https://yle.fi/a/74-20228130 (tarkistettu 28.5.2026)

James, Robin 2020. “Music and Feminism in the 21st Century.” Music Research Annual 1: 1–25 https://musicresearchannual.org/vol-1-20-james-music-and-feminism/

Karvinen, Eevi 2026. "Näkökulma: Seitsemän naista surmattu 10 viikossa - Jos tämä tahti jatkuu, lähes 40 kuolee". Iltalehti.fi https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f03247ed-dc91-4ba4-a4a8-a8996278c9f1 (tarkistettu 10.4.2026)

Käpylä, Tiina ja Anna-Elena Pääkkölä 2023. Lailasta Almaan - Suomalaisten naisten populaarimusiikin historia. Helsinki: Into Kustannus.

Maahi, Jonna 2022. ”Naiseuden ja vallan kuulumisen representaatiot Adikian kappaleissa ’Wuornos’ ja ’Paha narttu’.” Musiikin suunta 2/2022. https://musiikinsuunta.fi/2022/2-2022-44-vuosikerta/naiseuden-vallan-ja-kuulumisen-representaatiot-adikian-kappaleissa-wuornos-ja-paha-narttu/

Naisten linja 2025. ”Mitä on lähisuhdeväkivalta?” https://naistenlinja.fi/mita-lahisuhdevakivalta-on/ (tarkistettu 1.12.2025)

Spruin, Elizabeth, Ria Baker, Ionna Papadaki, Anke Franz & Emma Alleyne 2017. "Exploring the Belief Systems of Domestic Abuse Victims: An Exploratory Study" Journal of Criminological Research, Policy and Practice 3 (1): 17–26. https://doi.org/10.1108/JCRPP-10-2016-0028

Tilastokeskus 2025. "Viranomaisten tietoon tuli 13 000 pari- ja lähisuhdeväkivaltarikosta vuonna 2024".  https://stat.fi/julkaisu/cm1hhoykp7ool07vxxviu7oxt  (tarkistettu 26.10.2025)

Tuomi, Liisa 2022. "Poplaulaja mediassa: Popmusiikin naiskuva 2000-luvun alun suomalaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä". Media ja viestintä 45 (4): 80–85.

Vedenpää, Ville 2024a. "Sara Siipola teki biisin naisiin kohdistuvasta väkivallasta: ’Suomi on vaarallinen paikka naisille asua’". Yle.fi https://yle.fi/a/74-20123305  (tarkistettu 26.2.2026)

Vedenpää, Ville 2024b. "Tiukasti kantaa." Yle.fi https://yle.fi/a/74-20091684  (tarkistettu 21.5.2026)

Wahlfors, Laura 2021. "Sukupuoli, seksuaalisuus, musiikin esittäminen ja muusikkous - muusikot ja tutkijat ajankohtaisten kysymysten äärellä". Musiikki 51 (2): 3–22. https://doi.org/10.51816/musiikki.110847

Tutkimusaineisto

pehmoaino - "mietin sua pahalla" (pehmoaino, Topify) 2023, Sony Music Entertainment Finland

PMMP - "Joku raja" (Mira Luoti, Paula Vesala, Th!nk-!nk) 2006, RCA Records Label

Sara Siipola - "Viimeinen tekoni" (Mikko Koivunen, Alex Mattson, Niko Vilhelm, Sara Siipola) 2024, Sony Music Entertainment Finland