“Heart-Shaped Box” – rockyhtye Nirvanaan liittyvät kokemukset romaaneissa About a Boy (Nick Hornby) ja Love Letters to the Dead (Ava Dellaira)

Joona Turunen on Jyväskylän yliopiston alumni. Hän valmistui filosofian maisteriksi kirjallisuuden oppiaineesta toukokuussa 2020. Turunen on työskennellyt muun muassa musiikkitoimittajana.

Musiikki mielletään usein hyvin tunnepohjaiseksi taidemuodoksi. Se koskettaa ihmisiä eri tavoin ja varsin voimakkaasti toimien monelle niin eskapismina kuin terapianakin.

Maisterintutkielmassani tarkastelin sitä, millaisia tunne-elämän merkityksiä tiettyyn populaarimusiikin esittäjään ja tämän tuotantoon kertomakirjallisissa konteksteissa liitetään. Tutkielman tarkoitus oli tulkita, mitä henkilöhahmot kokevat rockyhtye Nirvanaa koskevien intermediaalisten viittausten yhteydessä Nick Hornbyn romaanissa About a Boy (1998) ja Ava Dellairan romaanissa Love Letters to the Dead (2014). Tästä eteenpäin käytän kyseisistä romaaneista lyhenteitä Boy ja Love Letters.

Tutkimuksen tavoitteet

Työni edustaa affektiivista kirjallisuudentutkimusta. Affektiivinen tutkimusote tarkastelee affekteja, joilla yleisesti ottaen tarkoitetaan yksilöiden kokemuksia.

Tutkimusasetelmani on monitieteellinen, sillä analysoin kertomakirjallisuutta musiikki- ja tunnepsykologian sekä intermediaalisuuden teorian avulla. Samalla työni tarjoaa tuoreen näkökulman, mitä tulee henkilöhahmojen kokemusten ja (populaari)musiikin välisiin kytköksiin kertomakirjallisuudessa (vrt. esim. Petermann 2017; Carroll 2014; Luomaala 2013; Uhlmann et al. 2009).

Tutkimuksessani analysoin henkilöhahmojen kokemuksia katkelmissa, joissa rockyhtye Nirvana, sen musiikki tai jokin muu yhtyeeseen liittyvä asia mainitaan. Näissä tilanteissa keskityin henkilöhahmojen emootioihin. Lisäksi tarkastelin, miten hahmot säätelevät affektejaan Nirvanan kuulemisen avulla.

Tutkimuskysymykseni olivat: A) Mitä emootioita henkilöhahmot kokevat sellaisten Nirvana-viittausten yhteydessä, joihin ei liity Nirvanan musiikin kuulemista? B) Millaisia emootioita ja affektien itsesäätelyn tapoja ilmenee tilanteissa, joissa henkilöhahmot kuulevat Nirvanan musiikkia? Etsin kysymyksiini vastauksia intermediaalisuuden teorian sekä psykologisten, emootioita ja affektien itsesäätelyä koskevien mallien avulla.

Käytin työssäni Werner Wolfin intermediaalisuusteoriaa (Wolf 2015) sen käsitteellistämiseen, kuinka Boy ja Love Letters kertovina teksteinä ilmentävät musiikillisia tai musiikkiin liittyviä ilmiöitä. Vaikka Nirvana-viittausten intermediaalisen luonteen jäsentäminen ei ole tutkimukseni keskiössä vaan alisteinen affektiiviselle analyysille, oli se hyödyllinen vaihe ennen tarkempaa viittausten tulkintaa, sillä luonteeltaan erilaiset viittaukset voivat tuottaa erilaisia emootioita koskevia merkityksiä.

Analyysini aikana jäsensin Klaus Schererin, Vera Shumanin, Johnny Fontainen ja Cristina Sorianon kehittämän Geneva Emotion Wheelin avulla (Scherer et al. 2013), mitä emootioita romaanien henkilöhahmot kokevat tilanteissa, joissa Nirvanaan viitataan, mutta musiikin kuulemista ei tapahdu (kysymys A). Vastaavasti käytin tätä samaa mallia sekä Marcel Zentnerin, Didier Grandjeanin ja Klaus Schererin luomaa Geneva Emotional Music Scalea (Zentner et al. 2008) tulkitessani emootioita, joita henkilöhahmot kokevat Nirvanan musiikin kuulemisen yhteydessä (kysymys B). Lisäksi hyödynsin Margarida Baltazarin affektien itsesäätelyn mallia (Baltazar 2018) vastatakseni siihen, kuinka Nirvanan musiikin kuuleminen palvelee henkilöhahmojen pyrkimyksiä hallita affektejaan (kysymys B). Love Lettersissa Nirvana-viittaukset esiintyvät osana kirjeille perustuvaa eli niin kutsuttua epistolaarista tyyliä tai genreä, minkä vuoksi otin tulkinnoissani esille myös epistolaarisuuden erityispiirteet.

Nirvana, Boy, Love Letters

Nirvana perustettiin Yhdysvaltojen Seattlessa vuonna 1987. Se tuli yhdessä samalta seudulta kotoisin olevien yhtyeiden Alice in Chainsin, Soundgardenin ja Pearl Jamin kanssa tunnetuksi 1990-luvun alussa niin kutsutun grungen eli raskaanpuoleisen ja synkän vaihtoehtorockin alalajin valtavirtaistajana. Yksi suurimmista syistä yhtyeen ikoniseksi kehkeytyneelle maineelle on henkilöityminen persoonalliseen kitaristi-laulaja-lauluntekijä Kurt Cobainiin, jonka kuolema 5.4.1994 myös päätti yhtyeen uran. Nirvanan viimeisimpään ja pitkäikäisimpään kokoonpanoon kuuluivat Cobainin ohella rumpali Dave Grohl sekä basisti Krist Novoselic.

Tarkastelemissani romaaneissa on kummassakin viittauksia lukuisiin populaarimusiikin esittäjiin, mutta juuri Nirvanaan liittyvät maininnat ovat määrältään runsaita ja toistuvasti henkilöhahmojen tuntemuksiin kietoutuneita. Emily Petermannin (2017: 69) termiä lainaten molempia voi kutsua musikaalisiksi romaaneiksi, sillä niissä kuvataan musiikkia ja sen vastaanottoa.

Valitsemissani romaaneissa viittaukset musiikkiin ovat yhteydessä ennen kaikkea haastavissa perheolosuhteissa elävien sekä omaa identiteettiään että sosiaalista hyväksyntää hakevien nuorten elämään. Toisaalta ne sijoittuvat eri miljöihin: Boy Britanniaan Nirvanan uran loppuvuosina 1993–1994, ja Love Letters Yhdysvaltoihin 2010-luvulla.

Boy on Nick Hornbyn toinen romaani. Sen päähahmoja ovat 36-vuotias Will, joka elää jokseenkin huoletonta ja itsekästä elämää, ja 12-vuotias Marcus, jonka arki on puolestaan ahdistavaa johtuen koulukiusaamisesta ja asumisesta vakavasti masentuneen yksinhuoltajaäidin kanssa. Populaarikulttuurin trendeihin vihkiytyneen keskenkasvuisen Willin ja sosiaalisilta taidoiltaan hapuilevan Marcusin välille syntyy sattumalta ystävyyssuhde, jossa suosionsa huipulla oleva Nirvana toimii välikappaleena. Marcus myös ihastuu tarinassa kapinasieluiseen ja Kurt Cobainia palvovaan koulutoveriinsa Elliehin.

Ava Dellairan debyyttiromaani Love Letters kertoo teinityttö Laurelista, joka on siirtynyt uuteen kouluun ja kantaa raskasta taakkaa: hänen ihailemansa isosisko May on kuollut hämärissä olosuhteissa, ja lisäksi Laurelia on käytetty seksuaalisesti hyväksi.

Laurelin täytyy tehdä kirje kuolleelle henkilölle osana saamaansa koulutehtävää, ja hän päätyy tämän myötä kirjoittamaan erinäisille jo kuolleille julkimoille kokonaisen vuoden ajan. Kauttaaltaan kirjemuotoisen tarinan aikana Laurel vähitellen avautuu sisarusten onnellisesta lapsuudesta ja sen muuttumisesta ensin innostavaksi, mutta lopulta hyvin traumaattiseksi ja traagiseksi nuoruudeksi.

Osa Laurelin kirjeistä on suoraan osoitettu Cobainille, ja muutenkin Nirvanan kuuntelu ja kuuleminen täyttää hänen muistonsa ja nykyhetkensä. Nirvanan musiikki edustaa Love Lettersissa toistuvasti Laurelin suhdetta siskoonsa ja ensirakkauteensa Skyhin, samalla kun Cobainille kirjoittaminen auttaa häntä käsittelemään kokemuksiaan.

Intermediaalisuus

Intermediaalisuus on tutkimusala, joka tutkii eri ilmaisumuotojen eli medioiden välisiä suhteita. Boyssa ja Love Lettersissa rockyhtye Nirvanaan liittyvä kirjallinen sisältö jakautuu kolmeen Wolfin intermediaalisuusteoriassa nimettyyn kategoriaan.

Eksplisiittiset viittaukset (’explicit reference’) ovat tapauksia, jolloin media (kuten romaaniteksti) tematisoi jotakin liittyen toiseen mediaan (kuten musiikkiin), mikä konkreettisesti kattaa muun muassa musiikin kuvailun ja siitä keskustelun sekä muusikoiden ilmenemisen hahmoina tai mainintoina kirjallisuudessa (Wolf 2015: 464, 468; Wolf 2005a: 254; Wolf 2005b: 325). Osittainen lainaus on puolestaan suoraa toisen median lainaamista, esimerkiksi kirjallisuudessa ilmeneviä sitaatteja todellisten musiikkikappaleiden sanoituksista, mikä voi assosiatiivisesti aktivoida viitatun kappaleen koko musiikillisessa olemuksessaan (Wolf 2015: 464–465, 468; Wolf 2005a: 255; Wolf 2005b: 325–326). Evokaatio taas muistuttaa hieman eksplisiittistä viittausta: siinä missä jälkimmäinen edustaa musiikkiin toteavasti, teknisesti ja ”kognitiivisesti” eli tiedollisesti viittaamista, käyttää evokaatio musiikista analogioita ja kertoo syvemmin musiikin kokemisesta (Wolf 2015: 466, 468; Wolf 2005a: 254; Wolf 2005b: 326).

Affektit ja emootiot

Affektien voidaan sanoa liittyvän siihen, kuinka ihmisyksilö vaikuttuu ympäristöstään ja voi itse vaikuttaa siihen (Hardt 2007: ix, xi). Affektin käsitettä tavallisesti kohdellaankin yläkäsitteenä lukuisille eri tunteisiin ja sitä kautta toimintaan liittyville ilmiöille.

Esimerkiksi musiikin ja tunteiden suhdetta monitieteellisesti esittelevässä kirjassa Handbook of Music and Emotion: Theory, Research, Applications affektin käsite ymmärretään otsakkeena, joka kattaa "kaikki myönteisillä tai kielteisillä arvoilla latautuneet tilat” (Juslin & Sloboda 2010: 10–11). Niin ikään psykologi Silvan Tomkins määritteli aikoinaan affektin positiivisen tai negatiivisen arvon asettamiseksi tietylle kohteelle (Tomkins 1995: 68), mikä mahdollistaa sen, että yksilölle ylipäätään syntyy käsityksiä eri kohteista (Tomkins 1995: 55–56). Edelleen Tomkins näkee affektien edustavan ensisijaisia ihmisen toiminnan motivoijia (Tomkins 1995: 34), vaikka yksilö ei toki välttämättömästi noudata niiden kehotuksia (Tomkins 1995: 45).

Emootio (’emotion’) on puolestaan lyhytaikainen mutta voimakas reaktio, jolla on monia ja jokseenkin yhtä aikaa ilmeneviä vaikutuksia. Ne voidaan karkeasti ottaen jakaa kehollisiin, yksilön subjektiivisesti kokemiin sekä yksilön toimintaan liittyviin. Emootio pohjautuu aina johonkin tiettyyn, merkityksellisenä pidettyyn ärsykkeeseen. Esimerkiksi mieliala (’mood’) on taas emootiota epämääräisempi affektiivinen tila, joka on vähemmän intensiivinen ja kestoltaan pidempi, eikä edusta suoraa tai vaikutuksiltaan synkronoitua reaktiota mihinkään tiettyyn asiaan. Tunne (’feeling’) puolestaan viittaa juuri yksilön kokemukseen emootiosta tai mielialasta. (Baltazar & Saarikallio 2016: 31; Scherer et al. 2003: xiii; Eerola & Saarikallio 2010: 260–261; Juslin & Sloboda 2010: 10–11.)

GEW ja GEMS

Mielsin työssäni emootiot hetkellisiksi affekteiksi, joissa yhdistyvät fysiologiset tuntemukset, niiden tulkitseminen tunteina ja ilmeneminen edelleen tietynlaisena käytöksenä.  Emootioiden erittelyssä nojasin Klaus R. Schererin johdolla luotuun emootiokehään, Geneva Emotion Wheeliin eli GEW:iin.

Käytin analyysissani GEW-mallin kolmatta versiota, mutta tein siihen erään täydennyksen. GEW:in kehittyessä siitä on poistunut nostalgian ja kaipuun tunne (vrt. Scherer et al. 2013: 289). Koska kyseessä on hyvin ristiriitainen tunnetila, luonnollinen selitys tälle olisi, että se on vaikea sijoittaa kehälle, jossa kukin emootio on joko myönteinen tai kielteinen. Eritoten läheisen menettämisestä kertovan Love Lettersin analyysi jäisi kuitenkin kovin vajaaksi, jos kaipuuta tai nostalgiaa ei voisi nimetä esimerkiksi surun, katumuksen tai vihan rinnalla. Siksi hyödynsin tyhjää tilaa kehällä siten, että valitsin siihen omaksi emootiokseen kaipuun, osuvasti juuri positiivisten ja negatiivisten laitojen väliin.

Yleisten emootioteorioiden kuten GEW:in on katsottu olevan riittämättömiä musiikin herättämien tunnereaktioiden kohdalla (Zentner & Eerola 2010: 201–202; Zentner et al. 2008: 495). Yksi osoitus tästä on se, että tutkimusten mukaan musiikki ei yleensä saa aikaan arkielämälle tavallisia negatiivisia tunnetiloja, lukuun ottamatta ehkä tilanteita, joissa yksilö ei pidä kuulemastaan musiikista tai ymmärrä sitä (Zentner et al. 2008: 500–501, 506, 512).

Tämän vuoksi käytin työssäni myös Geneva Emotional Music Scalea eli GEMS:iä avatakseni tilanteita, joissa nimenomaan Nirvanan musiikin kuuleminen saa henkilöhahmoissa aikaan jonkin emootion. Kyseessä on Marcel Zentnerin, Didier Grandjeanin ja Klaus R. Schererin  kehittämä malli musiikin herättämien subjektiivisten emootioiden tunnistamista varten (Zentner et al. 2008: 497).

Musiikin kuuntelu affektien itsesäätelynä

Musiikin kuuntelun lomassa yksilö voi paitsi kokea, myös käsitellä tunteita. Musiikin avulla voidaankin harjoittaa affektien itsesäätelyä, joka on musiikin tulkitsemista ja käyttämistä niin, että se ajaa yksilön enemmän tai vähemmän tietoista aikomusta herätellä, ylläpitää tai muuttaa kokemiaan affekteja. Tämän itsesäätelyn avulla yksilö voi saavuttaa psyykkiset päämääränsä – olivat ne puolestaan tiedostettuja tai eivät (Baltazar 2018: 15–16, 19–20).

Tulkitakseni mitä Boyn ja Love Lettersin henkilöhahmot kokevat Nirvanan musiikin kuulemisen yhteydessä hyödynsin Margarida Baltazarin jäsennystä affektien itsesäätelystä musiikin avulla. Baltazarin mallin pohjana on Annelies Van Goethemin ja John Slobodan GSTM-teoria, missä affektien itsesäätely jaetaan tavoitteisiin, taktiikoihin, strategioihin ja mekanismeihin (Baltazar & Saarikallio 2016: 2–3). Näistä tavoite vastaa tarpeen tyydyttämistä tai tiettyyn ihannetilaan pyrkimistä. Taktiikka on toimintaa – kuten musiikin kuuntelua – jolla tähän pyritään, ja strategia sitä, miten tavoitteeseen tuon taktiikan avulla tarkemmin ottaen pyritään. Mekanismit edustavat taktiikan, eli tässä tapauksessa musiikin piirteitä, joilla säätely lopulta toteutuu.

Analyysiani varten jaoin tutkimuskirjallisuudesta löytämäni itsesäätelyn tavoitteet kahteen kategoriaan: minää koskeviin tavoitteisiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin. Lähdin liikkeelle siitä oletuksesta, että nämä tavoitteet voivat ilmetä samanaikaisesti. Itsesäätelyn strategioiden ja mekanismien tulkinnassa hyödynsin puolestaan yksinomaan Baltazarin teoriaa. Analyysissani tarkastelin Nirvanan kuulemisesta kertovia katkelmia (tutkimuskysymys B) siten, että erittelin GEW:in ja GEMS:in avulla, mitä emootioita hahmot musiikin myötä kokevat. Samalla tutkin Baltazarin malliin nojaten, millaista emootioiden hallintaa on tämän taustalla, eli mitä tavoitteita, strategioita ja musiikillisia mekanismeja tilanteisin liittyy.

Päätelmät

Ensimmäinen tutkimuskysymykseni kuului: Mitä emootioita henkilöhahmot kokevat sellaisten Nirvana-viittausten yhteydessä, joihin ei liity Nirvanan musiikin kuulemista? Analyysissani ryhmittelin tähän liittyvät aineistokatkelmat kolmeen temaattiseen kategoriaan: Kurt Cobainin muusikkous, Cobainin siviiliminä ja Nirvanaa koskevat suorat viitteet.

Ensinnäkin aineistossa toistui Boyn Ellien ja Love Lettersin Laurelin Cobainiin kohdistama ihailu ja rakkaus. He tulkitsivat muusikon ilmaisun tai henkilöhistorian kautta saavansa tältä myötätuntoa, ja hakiessaan Cobainille osoitettujen kirjeiden avulla helpotusta Laurel tuli toisinaan osoittaneeksi vastaavasti myötätuntoa Cobainia kohtaan. Huomasin myös, että Cobain ja Nirvana muodostavat merkittävän välikappaleen henkilöhahmojen välisissä suhteissa ja niihin liittyvissä emootioissa. Yhtyeestä ja sen keulahahmosta keskustelu on selkeä osa hahmojen toisiinsa tutustumista, ja nämä keskustelut linkittyvät myös ihmissuhteiden ylläpitoon.

Henkilöhahmojen osoittama kiinnostus, rakkaus ja ihailu toisiaan ja Nirvanaa kohtaan ovat myös yhteen linkittyneitä ilmiöitä. Nirvanan sävyttämissä kanssakäymisissä koetaan paljon huvittumista sekä esimerkiksi iloa ja ylpeyttä. Toisaalta hahmot monesti suuttuvat tai pettyvät toisiinsa Nirvana-viittausten yhteydessä. He myös toistuvasti arvuuttelevat toistensa emootioita ja esittävät niistä oletuksia. Will, jonka Nirvana-tietoutta Marcus ihannoi, myös kontrastinomaisesti halveksuu suhdettaan yhtyeeseen yhdistäen sen elämänsä perimmäiseen tarkoituksettomuuteen.

Romaanien henkilöhahmoille Cobain ja Nirvana myös edustavat toista ihmistä ollen keino tavoitella tätä kaipuun hetkinä. Varsinkin Love Lettersin Laurel hapuilee siskoaan Mayta muistojen ja tämän Nirvana-tavaroita sisältävän jäämistön kautta. Samalla Nirvana-viittauksissa ilmenee toisen ihmisen tähden koettua myötätuntoa, pelkoa, katumusta ja syyllisyyttä.

Romaanissa Boy etenkin Cobainin itsetuhoisuus saa henkilöhahmot kokemaan myötätuntoa ja pelkoa sen suhteen, miten omat läheiset reagoivat muusikon käytökseen. Tähän liittyy myös halua lohduttaa eli tuoda helpotusta läheisten tilanteeseen. Boyn Elliessä huonot uutiset herättävätkin surua ja vastuutonta käytöstä, josta hän on ylpeä ja tyytyväinen muiden reaktioiden vaihdellessa pelon, suuttumuksen, pettymyksen ja huvittumisen välillä.

Romaaneissa myötätuntoa saavat osakseen myös Cobainin perhe ja ihailijat. Lisäksi hahmot näkevät paralleeleja Cobainin kuoleman ja läheistensä välillä: Marcus pelkää masentuneen äitinsä päätyvän Cobainin tavoin itsemurhaan, ja Laurel käsittelee kuollutta muusikkoa koskevien (mieli)kuvien avulla muun muassa vihan ja surun patoumia, joita Mayn niin ikään mahdollisesti tahallinen poismeno ja ero Skysta ovat aiheuttaneet.

Toinen tutkimuskysymykseni oli: Millaisia emootioita ja affektien itsesäätelyn tapoja ilmenee tilanteissa, joissa henkilöhahmot kuulevat Nirvanan musiikkia? Käsittelin näitä tapauksia jakamalla ne yksityisiin- ja sosiaalisiin tilanteisiin. Tämä puoli aineistosta niin ikään sisälsi katkelmia, joissa kuuleminen oli yhteydessä hahmojen keskinäiseen kiinnostukseen ja rakkauteen, ja säesti näihin sosiaalisiin suhteisiin liittyviä tiloja aina ilosta ja huvittumisesta pelkoon ja syyllisyyteen. Toisaalta Nirvanan kuuleminen edusti myös pari kertaa pyrkimystä päästä eroon epämieluisasta sosiaalisesta kohtaamisesta.

Tulkitsin hahmojen harjoittavan sekä minään liittyviä että sosiaalisia siteitä ajavia päämääriä itsesäätelynsä turvin, minkä lisäksi kuulemistilanteissa Baltazarin esittelemä itsesäätelystrategioiden ja -mekanismien paletti tuli kattavasti edustetuksi. Eniten yhtyeen musiikki linkittyi nostalgisuuden  ja kaipuun  emootioihin ollen yhteydessä muistojen mekanismiin ja affektiivisen työn strategiaan. Tämä luonnehti varsinkin Laurelin tapaa tavoitella isosiskoaan Mayta ja käsitellä tämän kuolemaa “Heart-Shaped Box” -kappaleen avulla.

Laurel lisäksi samastui toistuvasti Cobainiin ja Nirvanan sanoituksiin harjoittaessaan ajatustyötä. Lisäksi hahmot kokivat erityisen usein voimaa, joka oli monesti yhteydessä elpymisen itsesäätelystrategiaan ja Nirvanan mukana laulamiseen. Samalla oli huomattavaa, että niin kutsuttua iloista aktivoitumista ilmeni katkelmissa vain kerran.

Henkilöhahmojen harjoittama itsesäätely Nirvanaa kuunnellen toisinaan myös epäonnistui, kun musiikki yhdistyi tahattomasti pelkoon tai kireyteen. Usein kireys kuvasi paitsi vaikeutta ymmärtää musiikkia, myös sen herättämiä häiritseviä mielleyhtymiä.

Edelleen huomattavaa on, että Laurelin kohdalla itsesäätelyä esiintyy toistuvasti myös tilanteissa, joissa hän ei varsinaisesti kuuntele Nirvanan musiikkia, vaan kuulee sen tajuntansa tuottamana. Toisaalta affektien itsesäätelyä ei aina ollut mahdollista analysoida, enkä havainnut itsesäätelyä tilanteissa, joissa musiikkiin vain tutustuttiin tai sen kuuleminen ei tapahtunut omasta aloitteesta.

Kaiken kaikkiaan tutkielmani näyttää, kuinka Nirvana liittyy käsittelemässäni fiktioaineistossa monenlaisiin merkittäviin tilanteisiin ja käänteentekeviin kokemuksiin, kuten uusien ihmissuhteiden syntymiseen, itsen työstämiseen ja toisesta luopumiseen. Väitän työni puhuvan sen puolesta, että ihmiskokemuksia selittävät empiiriset teoriat soveltuvat myös kirjallisuudessa ilmenevien tunneilmiöiden tulkitsemiseen. Tämä puolestaan alleviivaa sitä syvää potentiaalia, jota populaarimusiikkiin kohdistuviin viittauksiin keskittyvällä kirjallisuuden- ja intermediaalisuuden tutkimuksella on tarjota affektien ymmärtämiselle.

Tutkimukseni oli aluksi tarkoitus painottua nimenomaan Nirvanaa koskeviin viittauksiin ja eritoten yhtyeen kuuntelua kuvaileviin kerrontajaksoihin. Aineisto sisälsi kuitenkin paljon Cobainia koskevia katkelmia, joiden käsittelystä tuli merkittävä osa analyysia. Pysyn tämän päätöksen takana, sillä Cobain tuli tunnetuksi juuri Nirvanan keulahahmona, minkä vuoksi häneen viittaamista voi mielestäni perustellusti pitää myös Nirvanaan viittaamisena. Olenkin työni edetessä tehnyt toistuvasti sen havainnon, että Boyn ja Love Lettersin hahmot kohtelevat Cobainia ja Nirvanaa lähestulkoon synonyymeinä.

Tutkimusprosessin aikana pohdin, tuoko intermediaalisuuden teoria tutkielmaani lisäsisältöä. Nähdäkseni se silti syvensi tulkintojani, varsinkin mitä tulee kuulemistilanteiden käsittelyyn ja Love Lettersin epistolaarisuuteen. Eksplisiittiset viittaukset olivat yleisin ja affektiivisen analyysin kannalta pelkistetyin romaaneissa ilmenevä viittaamistyyppi. Evokatiivisuus ja osittainen lainaus ilmenivät harvemmin, mutta kertoivat yleensä elävämmin hahmojen kokemuksista.

Analyysiä tehdessä huomasin, että emootioiden erittelyä hankaloitti huomattavasti GEW:in kategorioiden tulkinnanvaraisuus. Esimerkiksi eronteko vihan ja suuttumuksen välillä tuotti päänvaivaa. Toinen kipuilua aiheuttanut asia oli emootioiden ja affektien itsesäätelyn yhtäaikainen analysointi: koska emootio on vain yksi affektiivinen tila, voi itsesäätely kohdistua myös jonkin muun affektin, kuten mielialan, kontrolloimiseen.

Tulkitessani aineistoa vaikutti kuitenkin siltä, että emootioita ja affektien itsesäätelyä koskevat teoriat täydensivät ja vastasivat toisiaan etukäteen toivotulla tavalla. Affektien itsesäätelyn analysointi sopiikin nähdäkseni hyvin yhteen emootioiden behavioraalisen komponentin tulkitsemisen kanssa.

Lopuksi

Tutkimukseni herättää useita jatkopohdintoja. Vaikka pyrin huomioimaan erityisesti Love Lettersin epistolaarisuuden, en ole analysoinut romaanien kerrontaa työssäni perinpohjaisesti. Henkilöhahmojen kokemusten välittyminen on kuitenkin mitä suuremmassa määrin kerronnan piirteistä kiinni. Esimerkiksi Love Lettersin kaltaista kirjeromaania lukiessa on tiedostettava, että kaikki suodattuu kirjeen kirjoittajan ja itse kirjoittamisen kautta, jolloin varsinkin toisten ihmisten kokemuksista kertominen perustuu oletuksiin ja voi olla aukkoista tai epäluotettavaa. Näin ollen tiiviimmin kerronnan teoriaa sisältävä teoreettinen viitekehys voisi olla tarpeen toisen vastaavanlaisen työn kohdalla.

Lisäksi Stuart Murray (2006) on esittänyt, että Boyn Marcusia voidaan pitää autistisena henkilöhahmona. Tähän tulkintaan peilaten saattaisi olla hedelmällistä tutkia yhdessä ja samassa hankkeessa, millainen yhteys henkilöhahmojen kokemuksilla ja tunnekäyttäytymisellä on yleisesti tunnustettuihin psykologisiin taipumuksiin.

Toisaalta nuorten suhde musiikkiin on ylipäätään näyttäytynyt poikkeuksellisen affektiivisena ja itsesäätelyä palvelevana, mikä johtuu ainakin osittain kehityksellisistä tarpeista (Saarikallio 2010: 280; Baltazar & Saarikallio 2016: 16; Baltazar 2018: 25). Tämä ajatus näyttää pätevän myös Boy ja Love Letters -romaaneihin. Niissä Nirvanaa ihailevat ja kuuntelevat teini-ikäiset hahmot sekä elämäntavaltaan nuorekas Will. Romaaneissa kuitenkin seurataan ylipäätään vähemmän aikuishahmoja, joten väittämän toteutumista kertomakirjallisuudessa voisi vielä testata toisenlaista aineistoa tutkimalla.

Käsittelemissäni romaaneissa Nirvanaan liittyvät emootiot liittyivät edelleen huomattavan paljon toisiin henkilöhahmoihin. Margaret Clarkin ja Ian Brissetten mukaan emootiot ilmenevätkin usein juuri kahdenkeskisissä ihmissuhteissa, ja he ovat esitelleet tutkimustietoa, jonka mukaan tietyt piirteet kahdenkeskisessä ihmissuhteessa vaikuttavat merkittävästi suhteessa koettuihin emootioihin ja niiden ilmiasuun (Clark & Brissette 2002: 824–826). Näihin piirteisiin keskittyminen tai ylipäätään omaani nähden sosiaalisempi näkökulma emootioihin saattaisi hyödyttää tulevia affektiivisen kirjallisuudentutkimuksen hankkeita. Tulkintojeni lomassa sivusin kuulemisen tilaa, sosiaalisuutta ja kanavaa. Erilaisten kuulemistapojen ja affektien välinen suhde ansaitsisikin tarkempaa tutkiskelua.

Lopuksi esitän toiveeni siitä, että työni on tavalla tai toisella rikastanut affektiivista tutkimusta ja lukijansa kokemusmaailmaa.

*Teksti on lyhennelmä maisterintutkielmasta (2020), joka löytyy kokonaisuudessaan Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistosta osoitteesta https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/68961.

Lähteet

Baltazar, Margarida 2018. Where Mind and Music Meet: Affect Self-Regulation through Music. Jyväskylä: University of Jyväskylä.

Baltazar, Margarida & Suvi Saarikallio 2016. ”Toward a Better Understanding and Conceptua-lization of Affect Self-Regulation Through Music: A Critical, Integrative Literature Review”. Where Mind and Music Meet: Affect Self-Regulation through Music. Kirj. Margarida Baltazar. Väitöskirja 2018. Jyväskylä: University of Jyväskylä.

Carroll, Rachel 2014. “‘[S]he Loved Him Madly’: Music, Mixtapes and Gendered Authorship in Alan Warner’s Morvern Callar”. Litpop: Writing and Popular Music. Toim. Rachel Carroll & Adam Hansen. Farnham: Ashgate, 188–199.

Clark, Margaret & Ian Brissette 2003. “Two Types of Relationship Closeness and Their In-fluence on People’s Emotional Lives”. Handbook of Affective Sciences. Toim. Richard David-son, Klaus R. Scherer & H. Hill Goldsmith. New York: Oxford University Press, 824–835.

Davidson, Richard J. & Klaus R. Scherer & H. Hill Goldsmith 2003.“Introduction”. Handbook of Affective Sciences. Toim. Richard Davidson, Klaus R. Scherer & H. Hill Goldsmith. New York: Oxford University Press, xiii–xvii.

Eerola, Tuomas & Suvi Saarikallio 2010. ”Musiikki ja tunteet”. Musiikkipsykologia. Toim. Jukka Louhivuori & Suvi Saarikallio. Jyväskylä: Atena, 259–278.

Hardt, Michael 2007. “Foreword: What Affects Are Good For”. The Affective Turn: Theorizing the Social. Toim. Patricia Clough & Jean Halley. Durham: Duke University Press, ix–xiii.

Juslin, Patrik & John Sloboda 2010. “Introduction: Aims, Organization, and Terminology”. Handbook of Music and Emotion: Theory, Research, Applications. Toim. Patrik Juslin & John Slo-boda. New York: Oxford University Press, 3–12.

Luomaala, Minttu 2013. ”'Musiikki merkitsee kaikkea': Musiikin merkitys henkilöhahmojen identiteetin rakentumiselle Juha Itkosen romaanissa Anna minun rakastaa enemmän". Pro gradu -tutkielma. Oulu: Oulun yliopisto.

Murray, Stuart 2006. “Autism and the Contemporary Sentimental: Fiction and the Narrative Fascination of the Present.” Literature and Medicine 25 (1): 24–45.

Petermann, Emily 2017. “New Modes of Listening: The Mediality of Musical Novels.” Partial Answers 15 (1): 69–79.

Saarikallio, Suvi 2010. “Musiikin tunnemerkitykset arkielämässä”. Musiikkipsykologia. Toim. Jukka Louhivuori & Suvi Saarikallio. Jyväskylä: Atena, 279–294.

Scherer, Klaus & Vera Shuman & Johnny J. R. Fontaine & Cristina Soriano
2013. “The GRID Meets the Wheel: Assessing Emotional Feeling via Self-Report”. Components of Emotional Meaning: A Sourcebook. Toim. Johnny Fontaine, Klaus Scherer & Cristina Soriano. Oxford: Oxford University Press, 281–298.

Tomkins, Silvan 1995. ”What Are Affects?” Shame and Its Sisters: A Silvan Tomkins Reader. Toim. Eve Kosofsky Sedgwick & Adam Frank. Durham: Duke University Press, 33–74.

Uhlmann, Anthony & Helen Groth & Paul Sheehan & Stephen McLaren 2009. Literature and Sensation. Newcastle upon Tyne: Cambridge Scholars Publishing.

Wolf, Werner 2005a. “Intermediality”. Routledge Encyclopedia of Narrative Theory. Toim. David Herman, Manfred Jahn & Marie-Laure Ryan. Lontoo: Routledge, 252–256.

Wolf, Werner 2005b. “Music and Narrative”. Routledge Encyclopedia of Narrative Theory. Toim. David Herman, Manfred Jahn & Marie-Laure Ryan. Lontoo: Routledge, 324–329.

Wolf, Werner 2015. “Literature and Music: Theory”. Handbook of Intermediality: Literature – Image – Sound – Music. Toim. Gabriele Rippl. Berliini: De Gruyter, 459–474.

Zentner, Marcel, Didier Grandjean & Klaus R. Scherer 2008. “Emotions Evoked by the Sound of Music: Characterization, Classification, and Measurement”. Emotion 8 (4): 494–521.

Zentner, Marcel & Tuomas Eerola 2010. “Self-Report Measures and Models”. Handbook of Music and Emotion: Theory, Research, Applications. Toim. Patrik Juslin & John Sloboda. New York: Oxford University Press, 187–221.