INTRO: ASIANTUNTIJUUTTA TARVITAAN

Paul Forsell ja Lasse Lehtonen
Musiikin suunnan päätoimittajat

Vuosi 2016 on merkinnyt Musiikin suunnalle suuria muutoksia. Huomattavin näistä on lehden siirtyminen kokonaisuudessaan blogipohjaiseksi open access -julkaisuksi verkkoon. Tällä tavoin lehti ja sen sisältö palvelevat aiempaa laajemmin suomalaista musiikintutkimusta ja yhteiskuntaa: avoin saatavuus myötävaikuttaa ja rohkaisee toivoaksemme tieteen ja tutkijoiden väliseen vuoropuheluun Suomessa – ja kansainvälisestikin.

Verkkoon siirtymisen ohella myös lehden päätoimitus on vaihtunut allekirjoittaneisiin. Musiikin suuntaa ansiokkaasti vuosia toimittaneet Esa Lilja ja Mikko Ojanen ovat jättäneet meille arvokkaan, jo vuosikymmeniä jatkuneen perinnön, jonka jatkaminen tästä eteenpäinkin on tärkeää. Siirtymävaiheessa painolehdestä verkkoon – ja edellisestä päätoimituksesta seuraavan – myös vuoden 2016 ensimmäisen numeron toimittaneen Meri Kydön panos on ollut korvaamaton. Vuoden 2016 muutosten nopeudesta ja myrskyisyydestä kertoo ehkä se, että vasta nyt kolmannen numeron myötä me uudet päätoimittajat pääsemme toimittamaan ensimmäisen yhteisen lehtemme.

Tässä numerossa palataan etnomusikologian juurille siinä mielessä, että käsiteltävänä on musiikkikulttuureja ympäri maailmaa – peräti neljältä eri mantereelta. Nuppu Koivisto avaa tutkimuksessaan merkittävän suomalaisen kulttuurihenkilön toimintaa Yhdysvalloissa, mistä koukataan luonnollisesti Amazonin intiaanien musiikkiin Anni Latva-Pukkilan tutkimuksessa. Veli-Matti Palomäen artikkeli avaa kiinnostavalla tavalla kiinalaista rock-musiikkia alkukielisiin lähteisiin pohjautuen, minkä jälkeen palataan Suomeen Antti Juvosen ja Markku Variksen yhteisartikkelissa Unto Monosesta ja suomalaisesta tangosta. Artikkelikokoelmaa seuraa vielä Juha Henrikssonin kirja-arvio.

Tutkimuksen tekemisen mahdollisuudet ja tiedepolitiikka ovat syystä herättäneet keskustelua ja aiheuttaneet syvää huolta Suomessa tämän vuoden aikana. Henkilöstöleikkaukset suomalaisissa yliopistoissa tekevät opetukseen ja tutkimukseen kolauksen, jonka vaikutukset ymmärretään kunnolla vasta tulevina vuosina. Samalla tutkijoiden arki on vaikeutunut, kun hoidettavaksi kasautuu yhä useampia tehtäviä varsinaisen tutkimus- ja opetustyön lisäksi.

Jos koskaan, juuri tällaisena aikana tarvitaan paitsi asiantuntijuutta myös rohkeutta puolustaa sitä ja riippumattoman tutkimuksen kiistatonta arvoa. Tästä syystä meidän on syytä osoittaa – mielellään aiempaakin aktiivisemmin – miten monipuolista, laadukasta ja kirjavaa musiikintutkimusta Suomessa tehdään. Haluammekin vuoden aikana kasautuneiden huonojen uutisten ja epävarmuuden keskelläkin kiittää sekä kirjoittajiamme että lukijoitamme aktiivisuudesta Musiikin suunnan suhteen. Samalla toivomme saavamme julkaistavaksi kiinnostavia tutkimusartikkeleja jatkossakin.

Toivotamme Musiikin suunnan lukijoille ja musiikintutkijoille miellyttävää ja inspiroivaa lukukokemusta kaikkein tuoreimman suomalaisen musiikintutkimuksen parissa.