”MEIDÄN POHJOLAMME” – SELMA BORG POHJOISMAISEN KULTTUURIN VÄLITTÄJÄNÄ YHDYSVALLOISSA
FM Nuppu Koivisto työskentelee tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistossa Euroopan historian oppiaineessa.
Kapellimestari, kääntäjä ja luennoitsija Selma Borg (1838–?) on jäänyt suomalaisessa kulttuurihistoriankirjoituksessa paitsioon. Siitä huolimatta, että Borg toimi 1870- ja 1880-luvuilla merkittävänä pohjoismaisen kulttuurin välittäjänä Yhdysvalloissa, hänen elämäänsä ja toimintaansa on tutkittu ainoastaan muutaman hyvin tiiviin akateemisen tekstin puitteissa (ks. esim. McFadden 1993 ja 1999 sekä Myhrman 1979). Koska Borgin ura ulottui monelle alalle – hän johti orkesteria, julkaisi sovituksia pohjoismaisesta laulumusiikista ja englanninsi pohjoismaista kirjallisuutta – edellä mainitut lyhyet selonteot eivät riitä antamaan tarpeeksi syvää kuvaa kyseisen omintakeisen kulttuurihenkilön toiminnasta.
Selma Borg syntyi kokkolalaiseen kauppiasperheeseen, mutta emigroitui jo nuorena Pohjois-Amerikkaan, jossa hän loi julkisen uransa 1870-luvun vaihteesta lähtien. Lukuun ottamatta Suomeen ja Ruotsiin tehtyjä matkoja vuosina 1875 sekä 1882 Borgin toiminta keskittyi pääasiallisesti Yhdysvaltain itärannikolle – Philadelphian, New Yorkin ja Bostonin kaltaisiin suurkaupunkeihin – jonka sivistyneistön suuntaan hän oli ilmeisen hyvin verkottunut. Aktiivinen luento-, musiikki- ja käännöstoiminta kesti tosin Borgin kohdalla ainoastaan viitisentoista vuotta: 1880-luvun kuluessa hän vetäytyi julkisuudesta terveyssyistä ja keskittyi antamaan yksityistunteja kielissä. Ilmeisesti Borg kuoli New Jerseyssä 1920-luvun alussa.
Tämän artikkelin tarkoituksena on tuoda Selma Borgin elämää ja työtä esille aiempaa moniulotteisemmassa valossa. Selvitän, miten Borgin musiikkiura suhteutui hänen muihin projekteihinsa suomalaisen ja skandinaavisen kulttuurin tietoiseksi edistämiseksi. Tätä yhteyttä taustoitan valottamalla aiempaa tarkemmin Borgiin liittyviä elämäkerrallisia tietoja sekä tuomalla esille hänen aatemaailmaansa, johon vaikuttivat sekä eurooppalaiset että pohjoisamerikkalaiset runoilijat ja filosofit. Samalla hyödynnän uutta alkuperäisaineistoa, jota Borgia koskevassa tutkimuksessa ei aikaisemmin ole käytetty.
Tekstin metodologisena runkona toimii ylikansallinen tai ”transnationalistinen” näkökulma, joka pyrkii tarkastelemaan historiallisia ilmiöitä vailla sisäsyntyistä nationalismia (vrt. esim. Vertovec 2009). Vaikka Borg koki elämäntehtäväkseen pohjoismaisen kulttuuriperinnön välittämisen Yhdysvaltoihin, hänen toimintansa oli kaikkea muuta kuin yksioikoista taistelua tietyn kansakunnan edun puolesta. Kalevala– tai Topelius-projektiensa ohella Selma Borg osallistui muun muassa ruotsalaiskirjailija Marie Sophie Schwartzin (1819–1894) romaanien kääntämiseen, toimi aktiivisesti naisasialiikkeen hyväksi ja pyrki herättämään kiinnostusta yhdysvaltalaista kulttuuria kohtaan luentomatkoillaan Euroopassa. Jos Borg nähdään ainoastaan suomalaisen kansallisaatteen pioneerina Pohjois-Amerikassa, hänen maailmankuvansa ei nouse esille tarpeeksi monisyisenä.
Artikkelin tärkeimmän lähdekokoelman muodostaa Turun Sibelius-museoon 1980-luvulla päätynyt Selma Borgin jäämistö, joka sisältää pääasiassa sanomalehtileikkeitä ja nuotteja, mutta myös muutamia valokuvia sekä muun muassa kapellimestarille lahjoitetun tahtipuikon. Käsikirjoitusaineistoa puolestaan on saatavilla ennen kaikkea Kansalliskirjaston ja SKS:n Zacharias Topeliusta (1818–1898) koskevista kokoelmista, joista löytyvät Borgin sekä hänen käännöskumppaninsa Marie A. Brownin kirjeet on hiljattain digitoitu. Borgin yksittäisiä kirjeitä on lisäksi säilynyt muun muassa pedagogi Elisabeth Blomqvistille (1827–1901), runoilija John Greenleaf Whittierille (1807–1892) sekä Hiawathan kuuluisalle kirjoittajalle Henry Wadsworth Longfellow’lle (1807–1882). On syytä huomauttaa, että nämä kirjeaineistot ovat aiemmassa tutkimuksessa jääneet melko lailla paitsioon, ja oletettavissa on, että Borgin kirjeitä löytyy jatkossa enemmänkin sitä mukaa kuin hänen toimintansa ja persoonansa saavuttavat laajempaa akateemista kiinnostusta. Sama koskee suomalaisten sanomalehtien Borgia koskevia juttuja sekä 1800-luvun lopun amerikkalaisten intellektuellien päiväkirjoista tai muistelmista löytämiäni hajamainintoja, joita käytän edellä mainittujen arkistolähteiden ohella hyödykseni.
Artikkeli jakautuu kolmeen osioon, joista ensimmäisessä erittelen Selma Borgin elämää biografisesta näkökulmasta. Toisessa pureudun Borgin aatemaailmaan sekä selvennän niitä vaikutteita, joita hän omaksui aikansa eurooppalaisilta ja amerikkalaisilta ajattelijoilta. Kolmannessa tuon esille Borgin kulttuurityötä konkreettisella tasolla. Vaikka painopiste pysyy kautta linjan Borgin musiikillisessa toiminnassa, perusteellinen aate- ja kulttuurihistoriallinen kontekstualisointi on sen ymmärtämisen kannalta avainasemassa.
Kokkolasta Atlantic Cityyn: Selma Borgin elämä ja ura
Varhaislapsuudesta lähtien häntä [Selma Borgia] innoitti vapauden henki. Talvella koululuokkaan suljettuna hän oli kuin vapauteen laskettu lintu kesällä ja vietti lomansa ulkoilmaurheilun parissa […]. Hänen ainoa ajatuksensa vaikutti olevan lähtö maailmalle, meren tuolle puolen, läntiseen maailmaan, maailmaan, jota kohti hän suuntasi katseensa auringonlaskun aikaan. (”Selma Borg of Finland”, The Providence Press, 9.2., päiväämätön lehtileike, Sibelius-museo.)
Tämä elämäkerta-artikkeliin tiensä löytänyt ajatus ”vapaudesta” ja sen kaipuusta löytyy muualtakin Selma Borgia koskevista alkuperäisaineistoista (ks. esim. Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 10.11.1872 tai The Press (Philadelphia) 30.4.1877, liite Selma Borgin kirjeeseen Zacharias Topeliukselle 25.8.1877). Lapsuuskuvauksen todenmukaisuudesta voi toki olla montaa mieltä: kertomus on todennäköisesti lähtöisin julkisuuskuvastaan tarkan Borgin itsensä kynästä (vrt. Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 25.8.1877). Kysymyksessä onkin oiva esimerkki Selma Borgin elämäkertatietoihin liittyvän lähdemateriaalin värittyneisyydestä ja niukkuudesta: etenkin hänen varhaisista ja myöhäisistä vaiheistaan on säilynyt hyvin vähän aineistoa.
Joitakin faktoja Borgin lapsuus- ja nuoruusajoista on kuitenkin saatavilla. Tiedämme, että hän syntyi kauppias Fredrik Borgin perheeseen Kokkolassa lokakuussa 1838 (Selma Borgin sukuselvitys, Sibelius-museo). Perheen isä kuoli, kun Selma-tytär oli vain muutaman vuoden ikäinen. Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla -kokoomateos (1896) antaa ymmärtää, että samoin olisi ollut myös perheen invalidisoituneen äidin laita ja että orvoksi jäänyt Selma olisi siirtynyt tällöin merikapteenienonsa kasvatiksi (Biograafisia tietoja, ”Borg, Selma”: 21). Vastaanotettuaan luterilaisen konfirmaation Selma Borg vietti muutamia vuosia opiskellen Tukholmassa sekä lausannelaisessa sisäoppilaitoksessa (”Selma Borg of Finland”, The Press, Portland, Maine, 9.2., päiväämätön lehtileike, Sibelius-museo). Mikäli nämä tiedot pitävät paikkansa, Borgilla on täytynyt olla takanaan vaikutusvaltaisia ja varakkaita tuttavia tai sukulaisia: nuoren naisen perusteellinen kouluttaminen ulkomailla oli tuohon aikaan kaikkea muuta kuin ilmaista tai itsestään selvää. Edellä mainitun elämäkertakokoelman mukaan Borg lähtikin ulkomaille alun perin erään ystävättärensä seuralaisena (Biograafisia tietoja, ”Borg, Selma”: 22).
Erityisen kiinnostava Selma Borgin opintojen yhteydessä on hänen saamansa perusteellinen musiikkikoulutus, jota korostavat myös muutamat hänen elämäänsä koskevat niukemmat selonteot (ks. esim. West Chester Local News 24.3.1877, Sibelius-museo). Borg opiskeli ilmeisesti Ruotsissa nimenomaan laulua, soittoa ja musiikin teoriaa: myös lähtö Lausanneen saa aineistossa syykseen pohjoisessa ilmastossa kärsineen lauluäänen varjelemisen (The Providence Press 9.2., Sibelius-museo). Tukholman-vuosien yhteydessä nousee esiin myös kaksi erittäin tunnettua nimeä, joiden johdolla Borgin väitetään musiikkiopintojaan harjoittaneen – tähtitenori Julius Günther (1818–1904) sekä säveltäjä Ludvig Norman (1831–1885). Totta on, että kumpikin näistä Ruotsin musiikkielämän keskushahmoista harjoitti Tukholmassa 1850-luvulla opetustoimea, jonka piiriin myös varakkailla naispuolisilla opiskelijoilla oli pääsy (kss. Hagman 2016, Mark 2016). Jos Selma Borgin musiikkitausta siis todella muotoutui Tukholmassa, hänellä oli alusta alkaen mainiot mahdollisuudet rakentaa skandinaavista kontaktiverkostoa paikallisen kulttuurieliitin piirissä.
Tukholman- ja Lausannen-opintojen jälkeen elämäkerta-aineisto antaa ymmärtää Borgin palanneen lyhyesti Helsinkiin, jossa hän toimi opettajana muun muassa pianisti Harald von Mickwitzille (1859–1938; Myhrman 1979: 25). Ammatinvalinta ei aikakauden kontekstissa kuulosta yllättävältä: opettajan työ oli naimattomalle porvarisnaiselle sosiaalisesti hyväksytty elämänvalinta (ks. esim. Sulkunen 1995). Vuonna 1864 Borgille tarjoutui kuitenkin ainutlaatuinen tilaisuus matkustaa Yhdysvaltoihin ystävänsä Constance Claëssonin seuralaisena: tämä oli nimittäin aikeissa avioitua Chicagossa (Biograafisia tietoja, ”Borg, Selma”: 22). McFadden (1999: 206 ja 1993: 25) on tosin väittänyt tutkimuksissaan, että Borg olisi saapunut tuolloin Amerikkaan ruotsalaisen naiskvartetin mukana. Kysymyksessä lienee erehdys, sillä lähdeaineisto ei tue tällaista tulkintaa: esimerkiksi lehtileikkeissä maininnat Borgin naiskvartettiprojekteista rajoittuvat 1870-luvun puoliväliin.
Vaikka Constance Claësson menehtyi jo 1870-luvun lopulla (ks. Åbo Posten 3.11.1877), Borg jäi Atlantin toiselle puolelle lopuksi ikäänsä eikä palannut enää pysyvästi Suomeen. Hänen toiminnastaan ennen 1870- ja 1880-luvun kiireisiä vuosia on tosin vain hataria tietoja: elämäkerta-artikkelit mainitsevat Borgin jatkaneen opettajanuraansa ensimmäisten Amerikan-vuosien aikana. Niin tai näin, Selma Borg tutustui vuosikymmenen vaihteessa Marie Adelaide Browniin (myöh. Shipley, 1843–1900), josta tuli nopeasti hänen läheinen ystävänsä ja kääntäjäkumppaninsa (Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 10.5.1872). Brown ja Borg ehtivät vuosien 1870 ja 1875 välillä muun muassa englannintaa useampia Marie Sophie Schwartzin sekä August Blanchen (1811–1868) romaaneja, aloittaa Topeliuksen Välskärin kertomusten (1857–1862) käännösprojektin sekä julkaista kaksi kokoomateosta suomalaisista ja ruotsalaisista lauluista sekä runoista. Tiivis yhteistyö päättyi viimeistään keväällä 1875 dramaattiseen välirikkoon, jonka syistä ei tiedossa olevan lähdeaineiston valossa ole tarkempaa tietoa (Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 3.5.1875). Brown oli kuitenkin vielä 1880-luvulla valmis syyttämään Borgia julkisesti juopoksi sekä ”hermafrodiitiksi” (hermaphrodite), jolla oli ”miehisiä intohimoja” (male passions), jotta tämä saataisiin sairaalahoitoon tai karkotetuksi maasta (Marie A. Brownin kirje Zacharias Topeliukselle 10.1.1885, ks. myös G. N. S. 1918: 18).
Kun Brownin ja Borgin tiet erosivat, viimeksi mainittu jatkoi pohjoismaisen kulttuurin edistämisprojektiaan toisilla urilla – musiikin ja luennoinnin parissa. Ensimmäinen kohde oli Philadelphian maailmannäyttely 1876, johon Selma Borg yritti tuloksetta puuhata erillistä suomalaista osastoa (Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 25.8.1877). Tätä projektia seurasivat edellä mainitun ruotsalaisen naiskvartetin Yhdysvaltain-kiertue sekä lukuisat luentokonsertit, jotka sisälsivät sekä orkesteri- että soolonumeroita (hyvänä esimerkkinä ks. Konserttiohjelma, Music Hall (Boston) 16.5.1879, Sibelius-museo). 1880-luvulle tultaessa Borgin toiminta painottui kuitenkin entistä enemmän pelkkään luennointiin. Huomiota herätti erityisesti hänen käännöksensä Kalevalan ensimmäisestä laulusta, jota Borg esitteli amerikkalaisyleisölle innokkaasti (Borg, Selma. Kalevala: Finnish National Epic (1882), Library of Congress ja Sibelius-museo). Luentotoiminta kuitenkin hiipui vuosikymmenen kuluessa, joskin sitä koskevia viitteitä löytyy vielä 1890-luvun taitteen sanomalehdistä.
Julkisuudesta vetäytynyt Borg vietti elämänsä viimeiset vuosikymmenet New Jerseyssä ystävättärensä Sarah L. Hillin taloudessa. Kaksikko tutustui toisiinsa vuosisadan vaihteessa Philadelphian ruotsalaisen seurakunnan pastorin avustuksella (Elsie Vossellerin kirje Nils-Eric Ringbomille 4.11.1985). Mikäli Biograafisia tietoja Suomen naisista -kokoelmaa on uskominen, syy hiljaiseloon oli heikentynyt terveys, jonka vuoksi Borg palasi elättämään itsensä pedagogina opettaen kieliä (Biograafisia tietoja, ”Borg, Selma”: 22). Toisaalta Borgin nimi sekaantui hänen entisen kääntäjäkumppaninsa vuonna 1887 nostamaan oikeusjuttuun, mikä tuskin helpotti hänen uraansa (ks. esim. Evening Star 1.12.1887). Sarah L. Hillin lapsenlapsi Elsie Vosseller, jonka ansiosta Borgin jäämistö päätyi Sibelius-museon omistukseen, muisteli isoäitinsä omalaatuista vanhuusvuosien ystävää seuraavasti:
Selma rakasti piparkakkuja, kovaa lakritsia ja VAHVAA mustaa kahvia. Hänen huoneeseensa astuttaessa kahvin haju oli huomattava. […] Hän säilytti lakritsia, piparkakkuja ja kahvia sänkynsä vieressä ja sanomalehtiä pinottuina ympäri huonetta. Luulen, että hän vietti aikansa leikkelemällä uutisia lehdistä. (Elsie Vossellerin kirje Nils-Eric Ringbomille 4.11.1985.)
Vossellerin mukaan Sarah L. Hill ja Selma Borg muuttivat 1920-luvun alussa Atlantic Cityyn, jossa Borg hänen mukaansa pian kuoli. Samoin kuin moni muu Selma Borgin elämään liittyvä seikka, myös tämä tieto kaipaa vahvistusta, jota tarkempi yhdysvaltalaisten arkistoaineistojen läpikäyminen valaissee tulevaisuudessa. Joka tapauksessa Borgin elämänkaarta voi pitää aikakauden suomalaiselle porvarisnaiselle varsin poikkeuksellisena: hänelle kehittyi entisessä kotimaassaan jopa jonkinlaisen eksentrikon maine (ks. esim. Åbo Underrättelser 3.10.1882). Vaikutelmaa tehosti entisestään Borgin omaksuma aate- ja arvomaailma, jota käsittelen seuraavaksi.
”Vapaus on minun uskontoni”: Selma Borg ajattelijana
Selma Borgin lapsuuden kuvaukseen liittyvä ”vapauden” eetos toistuu lähdeaineistossa useamman kerran. Borgin ajattelusta on löydettävissä kuitenkin myös yksityiskohtaisempia poliittisia sekä uskonnollisia juonteita. Yhtäältä Borg oli varhaiseen amerikkalaiseen feminismiin asemoituva naisasianainen, joka esiintyi demonstratiivisesti lyhyiksi leikatuissa hiuksissa ja miesten hatussa. Toisaalta häntä kiinnostivat selkeästi hänen oman aikansa amerikkalaiset uskonnolliset, filosofiset ja kirjalliset virtaukset. Kolmannen keskeisen tekijän Borgin maailmankuvassa muodostivat kansansivistys- ja kansallisuusaatteet, joiden pohjalta hän markkinoi pohjoismaista kulttuuriperintöä Atlantin toisella puolella.
Kuva 1. Selma Borg keskellä. Lähde: Sibelius-museo, Turku. Julkaistu haltijan luvalla.
Vaikka Selma Borg koki nimenomaan ruotsalaisen ja suomalaisen kulttuuriperinnön levittämisen elämäntehtäväkseen (vrt. esim. Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 22.11.1874), naisten emansipaatio oli yhtä lailla hänen sydäntään lähellä. Ei liene sattumaa, että Borg ja Brown valitsivat ruotsalaiskirjailijoiden joukosta kääntääkseen nimenomaan naisen – Marie Sophie Schwartzin – romaaneja (Schwartzista tarkemmin ks. Kolbe 2014). Esimerkiksi äänioikeuskysymystä Borg puolestaan kommentoi vuonna 1872 Topeliukselle seuraavasti: ”[…] niin on nyt käynyt, että Amerikan jaloimmat miehet ovat ottaneet tämän asian huolehtiakseen ja nainen ei saa eikä voi seisoa ujon tyttösen lailla kaikkein pyhimmän – kansakunnan poliittisen taloudenhoidon – ovenraon takana.” (Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 10.11.1872.) Kuvaavaa on, että kampanjoidessaan Suomessa kesällä 1875 Philadelphian maailmannäyttelyä varten Borg painotti erityisesti sitä, että perinteisten suomalaisten ”naisten käsitöiden” (den qvinliga hemslöjd) tulisi olla siellä näkyvästi esillä (Åbo Underrättelser 21.6.1875). Toisaalta Borg moitti myös oman aikansa koulutuskäytäntöjä naisten laiminlyönnistä ja tiedusteli 1870-luvun loppupuolella varovaisesti jopa mahdollisuutta osallistua Keisarillisen Aleksanterin yliopiston historian luennoille huudahtaen lopuksi poleemisesti: ”Kuinka viheliäistä onkaan, että ajattelevat kansat kasvattavat meitä naisia sillä tavalla kuin tähän asti on tehty! Mitä antaisinkaan, […] jotta olisin saanut perusteellisen yliopistokoulutuksen!” (Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 25.8.1877.)
Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että Borg liikkui samoissa piireissä 1800-luvun lopun kenties tunnetuimpien amerikkalaisfeministien kanssa. Runoilija Julia Ward Hoween (1819–1910) Selma Borg solmi suhteita jo 1870-luvun alkupuolella (ks. Helsingfors Dagblad 29.8.1871 ja Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 3.4.1871) ja hänen nimensä löytyy mainintana äänioikeustaistelija Susan B. Anthonyn (1820–1906) kirjeenvaihdosta (Stanton 2006: 104 ja 106). Lisäksi Borg osallistui naisyhdistysten toimintaan institutionaalisella tasolla, ja hänen luennointipaikkojensa nimissä toistuvat paljonpuhuvasti termit ”women’s”, ”temperance” sekä ”christian” (vrt. esim. liitteet Selma Borgin kirjeeseen Zacharias Topeliukselle 25.8.1877 sekä The Elk County Advocate 24.6.1880). Vaikka yhteydet naisasialiikkeen avainhenkilöihin eivät hajanaisen aineiston valossa vaikuta tämän henkilökohtaisemmilta, on Borgin assosiaatio liikkeeseen yleisellä tasolla ilmeinen.
Borgin pyrkimyksen haastaa oman aikansa porvarillisia sukupuolirooleja voi katsoa ilmenneen niinkin konkreettisella tavalla kuin pukeutumisen ja ulkoasun tasolla. Aikalaiset hämmästelivät muun muassa hänen lyhyeksi leikattuja hiuksiaan sekä hänen tapaansa käyttää miesten hattua ja polttaa avoimesti sikareita (ks. esim. Björneborgs Tidning 6.6.1874). Muuan suomalainen kommentaattori kertoi ihailun ja järkytyksen sekaisin sanankääntein, kuinka Borg ajomatkalla Porin satamasta keskustaan yhtäkkiä veti povitaskustaan punssipullon ja tarjosi matkakumppaneilleen virvoketta (Åbo Underrättelser 3.10.1882). Borg ei säilyneen aineiston perusteella selitellyt epätavallista habitustaan tai käytöstään, mutta on syytä olettaa, että valinnat olivat tietoisia.
Naisten oikeuksien ohella Borg osoitti kiinnostusta myös muihin oman aikansa merkittäviin uskonnollisiin ja intellektuaalisiin virtauksiin. Hänen jäämistössään säilynyt leikekirja sisältää useita uskonnollis-filosofisia aiheita käsitteleviä artikkeleita – muun muassa filosofi Felix Adlerin (1851–1933) kehittämästä, uskontojenväliseen dialogiin pyrkivästä Ethical Culture -yhteisöstä. Erityistä kunnioitusta Borg osoitti kuitenkin kveekareiden suuntaan: ”Asiasta puheen ollen rakastan kveekareita, joiden joukossa meillä on kaikkein huomattavimmat ja arvostetuimmat ystävämme.” (Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 1.12.1873.) Kun ottaa huomioon kyseisen uskonnollisen liikkeen yhteydet yhdysvaltalaiseen naisasialiikkeeseen, tällainen asenne ei ole yllättävä (Hewitt 1986: 45).
Vaikka Borgin oma protestanttinen vakaumus jää lähteiden perusteella hiukan hämäräksi, selvää on, että uskonnonvapaus oli hänelle erityisen tärkeä yhteiskunnallinen periaate (ks. esim. Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 10.5.1872). Roomalaiskatoliseen kirkkoon Borg suhtautui kuitenkin epäluuloisesti. Esimerkiksi esitelmöidessään Suomessa naisen asemasta Yhdysvalloissa Borg ylisti nuorten naisten mahdollisuutta liikkua ja seurustella vapaasti – elleivät nämä sattuneet kuulumaan katolilaiseen kirkkoon, missä tapauksessa he olivat täysin papiston armoilla (Dagens Nyheter 14.10.1875). Samoin hankaluudet Välskärin kertomusten ensimmäisen osan julkaisuprosessissa yhdistyivät Borgin mielessä Yhdysvaltojen vahvaan katolilaiseen kirkkoon (Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 12.8.1873). Tällainen ajattelutapa ei ollut 1800-luvun amerikkalaisen sivistyneistön parissa harvinainen, ja samansuuntaisia kannanottoja esitti myöhemmin myös Selma Borgin entinen ystävä Marie A. Brown, joka piti muun muassa historianarratiivia Kristoffer Kolumbuksesta Amerikan ”löytäjänä” Rooman kirkon propagandana (Birdsall 1959: 77 ja Kolodny 2012: 246).
Naisasialiikkeen ohella Selma Borg solmi kontakteja myös Yhdysvaltain itärannikon kirjallisiin vaikuttajiin. Kun yhteistyö Välskärin kertomusten amerikkalaisen kustantajan kanssa takkusi tai kun Kalevala-käännökselle oli saatava julkisuutta, hän ei arkaillut vedota suoraan John Greenleaf Whittierin tai Henry Wadsworth Longfellow’n kaltaisiin tunnettuihin, pohjoismaisesta kirjallisuudesta kiinnostuneisiin runoilijoihin (vrt. Selma Borgin kirjeet Longfellow’lle 1873 ja Whittierille 26.6.1873). Jälkimmäiseen Borg oli itse asiassa tutustunut jo 1860-luvun lopulla, mikä lienee madaltanut kynnystä yhteydenottoon (Myhrman 1979: 31). Vastaanotto oli molempien kohdalla suopea: Whittier lähetti Borgille ystävällismielisen vastauskirjeen, kun taas Longfellow kävi kuuntelemassa muuatta Borgin luentoa ja hänen nimensä esiintyy jopa tämän mainoksissa (ks. Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 12.8.1873, konserttiohjelma, Music Hall (Boston) 16.5.1879 ja ”A Finnish Epic”, päiväämätön lehtileike, Sibelius-museo). Toisaalta Borg korosti voimakkaasti viimeksi mainitun Hiawatha-teoksen Kalevalasta omaksuttuja vaikutteita ja keskusteli aiheesta muun muassa Walt Whitmanin (1819–1892) kanssa (Traubel 1961, osa II: 372 ja osa III: 549). Yhtä kaikki sekä Whittier että Longfellow kuuluivat Borgin ihailun kohteisiin: hänen leikekirjansa ensimmäisiä sivuja koristaa yhteiskuva The Fireside Poets -ryhmän (ks. Sorby 2012) neljästä keskeisestä jäsenestä, joihin molemmat edellä mainitut runoilijat lukeutuivat.
Selma Borgin ajatusmaailma ei kuitenkaan rajoittunut yksinomaan amerikkalaisiin kulttuurivirtauksiin. Siitä huolimatta, että hän piti Yhdysvaltoja ihmiskunnan suurimpana saavutuksena, Pohjoismailla oli Borgin mukaan oma erityinen asemansa sen kehityksessä:
Amerikkaan on tämä [Pohjolan] vaikutus nykyisin jo niin juurtunut, että tulevaisuudessa pinnallisimmankin materialistin on tajuttava sen mullistava vaikutus tähän ihmiskuntamme viimeiseen ja parhaaseen kansalliseen tuotantoon – tarkoitan amerikkalaista tuotantoa ikään kuin moninkertaisena hedelmänä kaikkien maan kansojen yhdistymisestä yhdessä vapaassa, itseohjautuvassa ihmiskunnassa. (Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 1.12.1873.)
Huomionarvoista on, että Borg puhuu tässä yhteydessä nimenomaan Pohjoismaista tai Pohjolasta (Norden), ei ainoastaan Suomesta. Hänen toimintansa toki painottui suomalaisen kulttuurin suuntaan, mutta sisälsi myös Ruotsin kirjallisuuteen ja musiikkiin liittyvää aineistoa, kuten esimerkiksi Schwartzin tai Auguste Blanchen romaanien käännöstyöt osoittavat. Kieli lienee vaikuttanut asiaan merkittävästi: ruotsinkielisen Borgin käännöstoiminta keskittyi luonnollisesti hänen äidinkielellään julkaistuihin teoksiin. Lisäksi pohjoismainen näkökulma korostuu henkilökontaktien tasolla. Marie Sophie Schwartzin ja Kristina Nilssonin (1843–1921) kaltaisten ruotsalaisten kulttuurivaikuttajien ohella Borg oli verkostoitunut norjalaisen intelligentsian suuntaan muun muassa runoilija Bjørnstjerne Bjørnsonin (1832–1910) sekä professori Rasmus B. Andersonin (1846–1936) kautta (Marie A. Brownin kirjeet Zacharias Topeliukselle 11.4.1883 ja 10.1.1885; Selma Borgin päiväämätön kirje Marie Sophie Schwartzille; ”Selma Borg and Björnstjerne Björnson in Boston”, 21.11.1880 päivätty lehtileike, Selma Borgin leikekirja, Sibelius-museo). Borgin suhdeverkostoa Yhdysvaltain skandinaavisen älymystön piirissä kuvaa mainiosti se, että hän muun muassa pyrki järjestämään kahdelle Tukholmasta saapuneelle naiselle työ- ja majoitusmahdollisuuksia (Selma Borgin kirje Ednah Down Cheneylle 1881).
Joissakin yhteyksissä Selma Borg korosti myös Suomen kulttuurielämän erityislaatuisuutta. Esimerkiksi Kalevalaa hän esitteli nimenomaan ikivanhan ”turanilaisten” (Turanian) kansojen perinteenä (Evening Transcript 17.5.1880, The Evening Bulletin 28.1.1879, Sibelius-museo). Samassa hengessä Borg pyrki esittämään suomalaiset amerikkalaiselle yleisölle eksoottisena kulttuurikansana, jonka kirjallisuudella ja taiteella oli pitkä historia (vrt. esim. Providence Journal 8.2.1879, Sibelius-museo). Tavoite kumpusi hänen mukaansa kuulijoiden tietämättömyydestä: Borg halusi tietoisesti muuttaa näkemyksiä koko Pohjolasta ”eskimoiden” maana ja ”jääkarhujen paratiisina” (”eskimoernas” ja ”isbjörnarnas pardis”, Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 1.12.1873). Ei ole ihme, että hän vertasi esitelmissään Kalevalaa Mahabharatan tai Niebelungenliedin kaltaisiin tunnetumpiin runoelmiin ja vaati sille tunnustusta ”maailman viidentenä suurena eepoksena” (”the fifth great epic of the world”, ks. esim. Evening Transcript 17.5.1880, Sibelius-museo). Samassa hengessä pedagogisista kysymyksistä kiinnostunut Borg näki musiikillisen koulutuksen ja kansanlaulukulttuurin levittämisen Pohjoismaiden lahjana maailmalle (Helsingfors Dagblad 18.9.1877 sekä The Woman’s Journal 8.3.1879, Sibelius-museo).
Yhteenvetona voi todeta, että Selma Borgin aatemaailma koostui useista erityyppisistä vaikutteista, jotka hänen silmissään kietoutuivat osaksi pohjoismaisen kulttuurilähettilään missiota. Borgin teleologisessa historiakuvassa Yhdysvallat näyttäytyi ”vapauden” luvattuna maana, ihmiskunnan suurena synteesinä, jonka aateperinteeseen jokainen kansankunta toi parhaat puolensa. Pohjoismaisen ja suomalaisen kulttuurin edistäminen tässä projektissa oli asia, jonka ympärille Borgin koko elämä rakentui: ei ole yllättävää, että muuan hänen luentokonsertissaan vieraillut lehtimies kuvaili Borgia ”musiikin matkasaarnaajaksi” (musical evangelist; ”Latest notices of the Press”, liitteet Selma Borgin kirjeeseen Zacharias Topeliukselle 25.8.1877). Tämä tavoite on tärkeää pitää mielessä myös Borgin yksityiskohtaisempaa kulttuuritoimintaa käsiteltäessä.
”Musiikin matkasaarnaaja”: Selma Borg pohjoismaisen musiikin ja kirjallisuuden airuena
”Sellaisen naisen, joka on niin aiheelleen omistautunut, että voisi, kuten hän eilen illalla sanoi, jatkaa asiasta puhumista kunnes kaatuisi kuolleena maahan, innossa on myös jotain lähestulkoon tarttuvaa”, kirjoitti The New York Tribune -lehti Selma Borgin konsertista toukokuussa 1878 (Sibelius-museo). Samasta innokkuudesta todistavat myös muut aikalaislähteet, joiden perusteella Borg oli varmaotteinen ja asialleen omistautunut esiintyjä (Daily Journal (Ithaca) 8.12.1880, Sibelius-museo). Periksi antamaton asenne heijastui kirjeaineistosta päätellen myös käännöstoimintaan: kun Borgilla oli ongelmia erään kustantajan kanssa, hän julisti Topeliukselle suorasukaisesti, että ”tuon miehen hirttämiseen hän olisi pitänyt liian hyvänä jokaista puuta, jota maa päällään kantaa” (Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 10.11.1872). Ei siis ole ihme, että Selma Borg ehti uransa aikana käynnistää monenlaisia hankkeita, joita esittelen tässä luvussa yksityiskohtaisemmin.
Tunnettu lähdemateriaali ei tarjoa tietoa siitä, milloin Borg täsmälleen siirtyi opettajan töistään käännösprojektien pariin tai milloin ajatus pohjoismaisen kulttuurin levittämisestä syntyi. Kirjeissään Borg kuitenkin viittaa tutustuneensa kääntäjäkumppaniinsa Marie A. Browniin 1860-luvun lopulla, ja kaksikon ensimmäiset englanninnokset julkaistiin aivan seuraavan vuosikymmenen alussa (ks. esim. Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 3.5.1872). Yhteistyö sujui ilmeisesti siten, että Borg teki alkuteoksesta jonkinlaisen raakakäännöksen, jonka pohjalta Brown hioi tekstin lopulliseen asuunsa (Björneborgs Tidning 6.6.1874). Viimeksi mainitun panos englannin kielen natiiviosaajana oli projektissa merkittävä, ja suurin osa työstä lankesi nimenomaan Brownin harteille, minkä Borg itsekin kiitollisena tunnusti (Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 105.1872). Toisaalta Brownin ruotsin kielen taito oli varsin passiivista laatua: vielä vuonna 1881 hän tunnusti Topeliukselle, ettei hän kyennyt vastaamaan ruotsalaisten ystäviensä kirjeisiin näiden äidinkielellä (Marie A. Brownin kirje Zacharias Topeliukselle 31.10.1881). Kuvaavaa kuitenkin on, että Borgin laajamittaisempi osallistuminen käännöstoimintaan lakkasi, kun yhteydet Browniin katkesivat 1870-luvun puolivälissä.
Borgin ja Brownin projekteja varjostivat sekä taloudelliset ongelmat että vielä 1880-luvun puolella jatkuneet kahnaukset kustannusyhtiöiden kanssa (vrt. Marie A. Brownin ja Zacharias Topeliuksen kirjeenvaihto 1880–1890). Erityiseksi murheenkryyniksi osoittautui Välskärin kertomukset -käännös, josta ainoastaan ensimmäinen osa (”Gustaf Adolf”) ehti nähdä päivänvalon. Epäselvyydet palkkioista, tekijänoikeuksista sekä käännöksen laadusta saivat kaksikon – sekä myöhemmin Brownin yksin – vaihtamaan kustantajaa useampaan otteeseen. Omat mutkansa matkaan toi vuonna 1873 alkanut ”The Panic” -talouskriisi (Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 1.12.1873). Pohjoismaissa matkustellut Marie A. Brown yritti kuitenkin vielä 1880-luvun alussa vedota kirjeillään Topeliukseen sekä tämän Tukholman-kustantajaan Albert Bonnieriin sotkun selvittämiseksi ja uuden henkilökohtaisen käännössopimuksen aikaansaamiseksi. Yritys osoittautui kuitenkin turhaksi: asia oli sekä Bonnierille että Topeliukselle selvästi kiusallinen, ja etenkin ensin mainittu oli skeptinen tuntemattoman amerikkalaisen ”seikkailijattaren” (äfventyrerska) motiiveista (Albert Bonnierin kirje Zacharias Topeliukselle 24.4.1889).
Vaikka Borg siirtyi konsertoinnin ja luennoinnin pariin vasta vuonna 1875, musiikilla oli oleellinen osa hänen hankkeissaan jo aiemmin. Borgin ja Brownin yhteistyönä syntyivät nimittäin kaunokirjallisuuskäännösten ohella laulukokoelmat Lays of Sweden and Finland (Louis Meyer: Philadelphia 1875) sekä Songs of Sweden and Finland (G. Schirmer: New York), johon oli valikoitu sekä kansanlauluja että muun muassa Karl Collanin, Filip von Schantzin ja Gustaf Wennerbergin teoksia (Sibelius-museo). Ajatus esitellä ”Pohjolan lauluja” (Nordens Sånger) Amerikassa esiintyy jo Selma Borgin kirjeessä Topeliukselle marraskuussa 1874, jolloin Borg pyysi tarkoitusta varten nuotteja Suomesta:
Voisinkohan nyt Teidän hyvyytenne avulla saada lähetetyksi itselleni [Filip von] Schantzin, [Karl] Collanin, [Ernst] Fabritiuksen, [Fredrik] Paciuksen ym säveltäjien teoksia, jotta Suomi olisi arvokkaasti edustettuna tässä kokoelmassa. Huomaan H:fs Dagbladetista että muuan Neiti Ida Basilier laulaa ruotsalaisia ja Suomalaisia lauluja, ja olisin kirjoittanut hänelle myös, mutta arvelen hänen nykyisin olevan ulkomailla. (Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 22.11.1874.)
Ilmeisesti nuotit löysivät tiensä perille, sillä Fabritiusta lukuun ottamatta kaikki yllä mainitut säveltäjät ovat Lays of Sweden and Finland -kokoelmassa mukana. Työnjako oli tässäkin tapauksessa selvä: Marie A. Brown mainitaan nuoteissa sanojen kääntäjänä. Anders Myhrman mainitsee artikkelissaan (Myhrman 1979: 29), että kappaleiden sovitukset olisivat olleet muuan Albert Ross Parsonsin käsialaa.
Borgin luennoitsijan ura sen sijaan käynnistyi kesällä 1875 suoritetun kiertueen yhteydessä Ruotsissa ja Suomessa. Matkan kustansi Philadelphian maailmannäyttelyä puuhaava The Women’s Executive Centennial Committee ja sen tarkoituksena oli nostattaa Suomessa kiinnostusta tapahtumaa kohtaan sekä koota näyttelyyn erillinen suomalainen osasto (ks. esim. Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 3.5.1875). Borgin julkiset yleisöluennot käsittelivät kuitenkin Yhdysvaltain oloja yleisemmin ja herättivät vaihtelevaa uteliaisuutta. Esimerkiksi Helsingin- ja Tukholman-esitelmistä uutisoitiin näyttävästi, kun taas Jönköpingissä koko tilaisuus jouduttiin perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi (Åbo Posten 23.10.1875). Kulttuurivaihto toimi myös toiseen suuntaan: Borg mitä ilmeisimmin lähetti kesän aikana matkakirjeitä amerikkalaisiin sanomalehtiin (”Finland”, lehtileike vuodelta 1875 Selma Borgin leikekirjassa, Sibelius-museo). Vaikka suomalaisosastohanke lopulta raukesi venäläishallinnon vastustukseen, luennoinnista tuli seuraaviksi vuosiksi oleellinen osa Borgin toimintaa Atlantin toisella puolella.
Julkiseen konserttitoimintaan Borg osallistui tiettävästi vasta 1870-luvun loppupuolella, jolloin hän järjesti eräälle ruotsalaiselle naiskvartetille kiertueen Yhdysvaltain itärannikolla sekä Itä-Kanadassa (Selma Borgin kirjeet Elisabeth Blomqvistille 24.8.1877 sekä Zacharias Topeliukselle 25.8.1877 liitteineen; The Providence Press 9.4.1877, 20.4.1877 ja Helsingfors Dagblad 18.5.1877, Sibelius-museo). Yhtyeeseen kuuluivat neidit Amanda Carlson, Ingeborg Löfgren, Inga Ekström ja Bertha Erixon [sic], joista erityisesti viimeksi mainittu herätti Amerikassa ihastusta kontra-altollaan (vrt. ”Concert and Lecture Tour by Selma Borg” sekä ”Press Notices”, liitteet Selma Borgin kirjeeseen Zacharias Topeliukselle 25.8.1877). On mahdollista, että Selma Borg solmi suhteita kvartettiin jo kesän 1875 luentokiertueellaan: yhtye konsertoi nimittäin tuolloin Suomessa (ks. esim. Hufvudstadsbladet 20.7.1875 (no 164) s. 4; West Chester Local News 24.3.1877, Sibelius-museo). Borgin omien sanojen mukaan hänen onnistui ensin saada kvartetti esiintymään Philadelphiassa yksityisissä seurapiiritilaisuuksissa, kunnes mahdollisuus varsinaiseen kiertueeseen ja managerin palkkaamiseen tarjoutui (Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 25.8.1877).
Konserttien ohjelma saattoi kiertueella olla hyvinkin monipuolinen ja sisältää lyhyitä luentoja, orkesterimusiikkia sekä pääosin ”aasialais-suomalaisia” (Asiatic-Finnic) ja ”ruotsalaisia” (Swedish) lauluja (ks. esim. ”Selma Borg and the Swedish Lady Vocal Quartette”, päiväämätön lehtileike, Sibelius-museo). Kädenojennuksena paikallisen yleisön suuntaan kvartetti esitti myös muutamia tutumpia ohjelmanumeroita – muun muassa ”Way down upon the Suwanee River” -laulun (”Notices of the Press”, liitteet Selma Borgin kirjeeseen Zacharias Topeliukselle 25.8.1877).
Useimmiten Pohjoismaita tai yleisiä filosofisia kysymyksiä käsittelevien luento-osuuksien (nk. ”Parlor Lectures”) ohella Selma Borg huolehti orkesterin johtamisesta, mitä hän perusteli yleisölle suuntaamassa selityksessään seuraavasti:
Niin läpitunkeva on sen kansan kansallinen henki, että Suomen lapsena tunsin pitkän pohdinnan jälkeen luonnolliseksi etuoikeudekseni esitellä tätä musiikkia ja johtaa orkesteria itse toivoen täten tuovani esille näiden sävellysten sisäistä inspiraatiota sen kansan todellisessa kansallisessa hengessä, jonka sydämistä ne ovat lähtöisin. (Konserttiohjelma, Academy of Music, Philadelphia, 1.3.1877, liite Selma Borgin kirjeeseen Zacharias Topeliukselle 25.8.1877.)
Borg jatkoi luentokonserttejaan vielä ruotsalaisen naiskvartetin vierailun loputtua aina vuosikymmenen vaihteeseen saakka, ja sanomalehtiaineiston perusteella hän herätti eniten yleisön kiinnostusta juuri kapellimestarina. Tämä ei ole yllättävää, sillä 1870- ja 1880-luvulla oli hyvin poikkeuksellista, että nainen johti miehistä koostuvaa orkesteria (ks. esim. Edmondson 2013, 277). Niinpä Borgin sukupuoli nousi hämmästelyn aiheeksi muun muassa lehtiarvosteluissa. Esimerkiksi Library Table -julkaisun toimittaja kuvaili hänen otteitaan suorastaan ihailevaan sävyyn: ”Mikä tahansa epäselvyys, joka lieneekään vallinnut suhteessa hänen kapellimestarin kykyihinsä, häipyi sillä hetkellä kun tuo valpas ja siro pieni nainen nousi korokkeelle ja tarttui tahtipuikkoon.” (Library Table, maaliskuu 1878, Sibelius-museo.)
Huomiota herättivät myös orkesteriteokset, joita Borg konserteissaan esitytti. Lehdissä esiteltiin erityisesti Filip von Schantzin Kullervo-alkusoittoa (1860) eksoottisena uutuutena ja korostettiin, että Selma Borg oli saanut teoksen nuotit käyttöönsä itse säveltäjän leskeltä henkilökohtaisen suhdeverkostonsa avulla (ks. esim. päiväämätön, otsikoimaton lehtileike, Sibelius-museo). Kriittisempiäkin äänenpainoja tosin löytyi: muuan amerikansuomalainen yleisön jäsen raportoi närkästyneenä kuulleensa Borgin New Yorkin -konsertissa joulukuussa 1878 kommentin, jonka mukaan tilaisuudessa esitetty suomalainen kansanmusiikki sisälsi ”liian paljon sydäntä ja liian vähän musiikkia (’too much hearth and too little music’)” (Ilmarinen 25.1.1879). Repertuaariin kuului myös marssimusiikkia sekä kansanlauluja. Näistä Borg nosti eräässä konsertissa omana suosikkinaan esiin ”Tuoll’ on mun kultani” -kappaleen (Ilmarinen 25.1.1879), jonka melodia ja sanat löytyvät ylös kirjattuina myös hänen jäämistöstään.
Borgin kokoelma Sibelius-museossa käsittää myös muutamia muita orkesteristemmoja ja -partituureja Fredrik Paciuksen Kung Karls jagt -alkusoitosta sekä Porilaisten marssin pohjalle rakennetusta potpurista. Puhtaaksikirjoitettujen nuottien perusteella on vaikea sanoa, mistä ne ovat Borgin käsiin päätyneet tai millainen osuus hänellä on ollut esimerkiksi sovitustyössä. Yhtä kaikki Borg lienee ollut vastuussa kappaleiden valinnasta ja ohjelmien suunnittelusta, joskin viimeksi mainittu saattoi käsittää vaihtelun vuoksi muitakin kuin pohjoismaisten säveltäjien kappaleita (vrt. esim. konserttiohjelma, Boston Music Hall, 16.5.1879, Sibelius-museo). Margaret McFadden (1999: 206) on väittänyt, että Borg olisi johtanut Yhdysvalloissa jopa Sibeliuksen teoksia. Tämä on kuitenkin selkeä virhe, sillä Borgin aktiivinen musiikkitoiminta loppui säveltäjän ollessa vasta teini-ikäinen.
Aineistosta ei käy ilmi, miksi Selma Borg 1880-luvun taitteessa vähensi orkesterinjohtoon sekä konserttijärjestämiseen liittyvää toimintaansa. Kenties tämä osoittautui taloudellisesti kannattamattomaksi, sillä suuren mittaluokan konserttien organisointi oli kaikkea muuta kuin ilmaista: solistit, orkesteri ja tilat täytyi hankkia lähes aina erikseen. Oli niin tai näin, musiikki ei jäänyt täysin taka-alalle uudessa elämänvaiheessa. Vaikka Borg siirtyi vuodesta 1880 alkaen pääasiallisesti luennoimaan, hänen esiintymisensä saattoivat edelleen sisältää myös lyhyitä laulu- ja soittonäytteitä (ks. esim. Boston Journal 21.6.1880; ”Miss Borg’s Lecture”, päiväämätön lehtileike, Sibelius-museo).
Selma Borgin luentojen keskipisteeksi muodostui 1880-luvulle tultaessa Kalevala, jota hän esitteli lehtiselostusten perusteella sekä suomalaisen että kansainvälisen runouden merkkiteoksena. Borgin oma käännös Kalevalan ensimmäisestä laulusta tosin ilmestyi painettuna vasta 1882, mutta lehtitietojen perusteella vaikuttaa selvältä, että hän esitteli työnsä tuloksia luennoillaan jo kesällä 1880 (ks. esim. tunnistamaton lehtileike 15.6.1880, Boston Journal 21.6.1880 ja The Providence Press 27.5.1880, Sibelius-museo). Ilmeisesti Borgin suunnitelmissa oli kääntää koko teos, ja kun hän kesällä 1882 vieraili synnyinmaassaan, suomalaislehdet huhusivat hänen englannintaneen myös Kalevalan toisen ja kolmannen runon (Åbo Underrättelser 30.4.1882). Jossakin vaiheessa käännöstyö lienee kuitenkin pysähtynyt: Kalevala ei koskaan ilmestynyt kokonaisuudessaan Borgin englannintamana. Tästä huolimatta jo ensimmäinen laulu riitti herättämään kiinnostusta amerikkalaisessa lehdistössä ja sivistyneistössä, sillä Kalevalasta oli aiemmin julkaistu englanniksi vain katkelmia: vasta John Martin Crawfordin kokonaiskäännös (1888) teki teoksesta laajemmin tunnetun angloamerikkalaisen lukijakunnan keskuudessa (ks. Kalevala maailmalla -portaali). Toisaalta Borgin hanketta tukevien nimien joukosta löytyi myös niitä, joille Kalevala ja muu pohjoismainen kirjallisuus olivat entuudestaan tuttuja – muiden muassa jo aiemmin mainitut runoilijat Whittier ja Longfellow (ks. esim. Evening Transcript 17.5.1880 ja Moyne 1972).
Borgin luennot eivät kuitenkaan rajoittuneet ainoastaan kansalliseepokseen, vaan hän käsitteli Suomen kulttuuria ja yhteiskunnallista elämää myös yleisesti. Koska puhujan tavoitteena oli luoda suomalaisille arkaaisen kulttuurikansan imagoa, hän korosti etenkin taiteen merkitystä Suomessa: muun muassa teatterin Borg esitteli suomalaisyleisölle poikkeuksellisen tärkeänä instituutiona (Evening Transcript 12.5.1880, Sibelius-museo). Esitelmää elävöittivät mahdollisten musiikkiesitysten lisäksi stereoptikon-kuvat, joiden avulla Borg saattoi näyttää yleisölleen esimerkiksi tyypillisiä suomalaisia maisemia (ks. esim. ”Mythology of the Finnish Race”, päiväämätön lehtileike ja Evening Transcript 12.5.1880, Sibelius-museo). Moni luentoja kommentoinut ilmaisi erikseen yllättyneisyytensä Borgin hiotun ja huolellisen englannin kielen taidon johdosta, jonka viehätystä aksentti vain lisäsi (”although she speaks it [English] with an accent it only adds to the charm”, ks. esim. ”Selma Borg’s Lecture on Finland”, 3.5. päivätty lehtileike, Sibelius-museo). Ylipäänsä luennoille oli kysyntää: esimerkiksi Vassar Collegen arkistossa on säilynyt kirje, josta käy ilmi, että Borgia pyydettiin erikseen paikan päälle esitelmöimään (Selma Borgin kirje tohtori Caldwellille).
Anders Myhrman on todennut (Myhrman 1979: 34), että viimeinen tieto Selma Borgin julkisesta esiintymisestä olisi peräisin vuodelta 1890. Tämä ei pidä täysin paikkaansa: suomalaislehdistä löytyy vielä seuraavalta talvelta uutisia, joiden mukaan Borg olisi esiintynyt tuolloin New Yorkissa (ks. esim. Aura 13.1.1891). Joka tapauksessa Borgin esiintymistahti oli harventunut merkittävästi jo ennen tätä ja hänen uransa näkyvimmän kauden voi katsoa kattaneen suunnilleen vuodet 1875–1882. Lyhkäisyydestään huolimatta hänen uransa oli tuottelias: Margaret McFadden (1999: 208) onkin kuvannut Borgia osuvalla amerikkalaisella termillä entrepreneur, yrittäjä. Yritteliäisyys heijastui Borgin persoonasta hyvin konkreettisella tasolla: Borg oli hyvin tarkka siitä, että hänen käännöksensä, konserttinsa ja luentonsa tulivat sanomalehdissä noteeratuiksi sekä näyttävästi markkinoiduiksi. Esimerkiksi Topeliusta Borg pyysi varsin suorasukaisesti tekemään Helsingfors Dagblad -lehdessä selkoa organisoimastaan naiskvartettikiertueesta, jotta hanke saisi osakseen tunnustusta myös Atlantin toisella puolella (Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 25.8.1877).
Toisaalta Selma Borgin uraa on nykykatsannossa vaikea lokeroida yksiselitteisesti mihinkään tiettyyn professiohistorialliseen kategoriaan: ehtihän hän julkisen toimintansa ohella myös opettaa, organisoida ja kirjoittaa lehtiartikkeleita. Koska Borg itse koki elämänsä päämääräksi pohjoismaisen ja yhdysvaltalaisen kulttuuriperinnön yhdistämisen, häntä lienee viisainta lähestyä eräänlaisena epävirallisena ja omaehtoisena kulttuurilähettiläänä. Lisäksi on muistettava, että Borg teki työtään molempiin suuntiin: hän pyrki lisäämään tietoisuutta ja mielenkiintoa sekä Yhdysvalloissa pohjoismaisia kulttuureita kohtaan että vastaavasti Suomessa ja Ruotsissa amerikkalaista yhteiskuntaa ja taiteita kohtaan. Vaikka Borgin luennot käsittelivät pääasiassa hänen ihailemaansa ”isänmaata” (Fädernesland, Selma Borgin kirje Zacharias Topeliukselle 10.5.1872), on syytä muistaa, että hän osallistui aktiivisesti myös ruotsalaisen ja ruotsinkielisen kirjallisuuden sekä laulumusiikin käännöstyöhön ja mainostamiseen. Juuri tämä moniulotteisuus osoittaa, että Selma Borgia on syytä lähestyä kansallisen historiankirjoituksen stereotypioita varoen.
Johtopäätökset
Selma Borgin elämää voi pitää 1800-luvun lopun suomalaiselle porvarisnaiselle monella tapaa poikkeuksellisena. Julkiset esiintymiset, aktiivinen toiminta useamman kulttuuripiirin välillä ja eksentrinen olemus tekivät hänestä sekä ihailun että hämmästelyn kohteen niin Pohjoismaissa kuin Yhdysvalloissakin. Toisaalta hänen elämäntarinansa sisälsi myös vähemmän shokeeraavia elementtejä: opetustyötä, rauhanomaisia vanhuusvuosia sekä kiintymystä protestanttiseen uskoon. Juuri monipuoliset mielenkiinnon kohteet ja toimintamuodot tekevät Borgin henkilöstä sekä hänen urastaan erityisen kiinnostavia ylikansallisen näkökulman kannalta. Ne näkyvät lähdeaineistossa kolmella eri tasolla.
Ensinnäkin Borg oli vannoutunut, poliittisesti valveutunut naisasianainen, jonka sydäntä ”toisen sukupuolen” oikeuksien edistäminen oli lähellä. Hänen aatemaailmaansa tarkasteltaessa käy ilmi, että Borg asemoitui vahvasti nimenomaan yhdysvaltalaisen feminismin valtavirtaan Susan B. Anthonyn kaltaisten nimien vanavedessä. Toisaalta naisasialiike nivoutui Borgin tapauksessa hänen laajempaan ”vapauden” eetokseensa, jonka lippulaivana hän koki nimenomaan Yhdysvallat. Borgin asema naisasialiikkeen ”transatlanttisten” verkostojen piirissä on osin tullut jo marginaalisesti esille Margaret McFaddenin tutkimuksissa, mutta hänen uskonnollisten ja poliittisten vakaumustensa konteksti kaipaa vielä perusteellisempaa selvittämistä.
Toiseksi Selma Borg koki elämäntehtäväkseen toiminnan pohjoismaisten ja pohjoisamerikkalaisten kulttuuriyhteyksien välittäjänä. Vaikka Borg oli eksplisiittisen ylpeä suomalaisista juuristaan ja piti itseään nimenomaan suomalaisena, hänen uransa ei mahdu ahtaan fennomaanisen historiankirjoituksen raameihin. Selma Borg luennoi myös Ruotsissa, esitti ruotsalaisia lauluja Yhdysvalloissa sekä osallistui ruotsalaisen kirjallisuuden kääntämiseen. Lisäksi hän oli varsin hyvin verkostoitunut Amerikassa käyneiden tai amerikkalaistuneiden norjalaissivistyneistön jäsenien keskuudessa. Kuvaavaa on, että Borg puhui isänmaansa ohella usein ”Pohjolasta” (Norden): yhteydet Skandinaviaan olivat hänelle ilmeisen tärkeitä, vaikka hän erotti esimerkiksi suomen- ja ruotsinkieliset runoperinteet jyrkästi toisistaan.
Musiikintutkimuksen kannalta Selma Borgia voi pitää monella tavalla uraauurtavana henkilönä sekä naismuusikoiden historian että suomalaisen musiikkielämän Amerikka-yhteyksien tasolla. Borg toki toimi myös muun muassa pianistina ja konserttijärjestäjänä, mutta erityisen poikkeuksellinen oli hänen lyhyt kapellimestarinuransa. 1870- ja 1880-luvuilla tällainen ilmiö oli länsimaisen taidemusiikin sekä säätyläisnaisten piirissä erittäin harvinainen, ellei jopa ennenkuulumaton. Lisäksi Borg nostatti näyttävillä konserteillaan ja mainoskampanjoillaan tietoisuutta uudemmasta pohjoismaisesta musiikista Yhdysvaltain itärannikon kuulijakunnan keskuudessa: mainio esimerkki tästä on Filip von Schantzin Kullervo-alkusoitto, jota Borg aivan erityisesti markkinoi. Mary A. Brownin kanssa julkaistut laulukokoelmat sen sijaan lienee tarkoitettu pohjoismaisten laulujen levittämiseen kotimusisoinnin kautta.
Selma Borgin elämästä ja urasta jäänyt aineisto on valitettavan niukkaa erityisesti biografisten tietojen osalta. Sama koskee hänestä tehtyä tutkimusta, joka rajoittuu muutamaan hajanaiseen, yleisluontoiseen ja asiavirheitä sisältävään artikkeliin. On toivottavaa, että kiinnostus tähän tärkeään ja unohdettuun kulttuuripersoonaan herää erityisesti eurooppalaisen ja amerikkalaisen musiikkielämän yhteyksien tutkimuksen tiimoilta. Myös mahdollisuus löytää lisää Borgin kirjeenvaihtoa tai muuta lähdemateriaalia kasvanee sitä mukaa kuin mielenkiinto hänen toimintaansa kohtaan herää laajemmin. Selma Borgin uraan olisi syytä kiinnittää huomiota kansainvälisessä ja yhteiskunnallisessa kulttuurihistoriankirjoituksessa myös muutoin kuin kuriositeettina tai 1800-luvun lopun suomalaiskansallisen agendan tyyppiesimerkkinä.
Sitaatit
1) ”From early childhood she [Selma Borg] was imbued with the spirit of freedom. Confined to the school-room in the winter, she was like a bird let loose in the summer and spent the vacations in outdoor sports […]. Her one thought seemed to be to go out into the world, beyond the sea, into the western world, the world towards which she would gaze at sunset.”
2) ”Selma loved ginger-snaps (cookies), hard licorice candy and STRONG black coffee. As you entered her room the coffee aroma was most noticeable. […] She kept licorice, ginger-snaps and coffee by her bed and newspapers stacked around the room. I believe she spent her time clipping items from the papers.”
3) ”[…] så har det nu skedt att Amerikas ädlaste män tagit hand om denna sak och qvinnan hvarken får eller kan länge stå likt en blyg tös bakom dörrspringan till det aldra heligaste – nationens politiska hushållning.”
4) ”O huru uselt det är af tänkande nationer att uppfostra oss qvinnor som man hittils gjort! Hvad ville jag gifva […] för att hafva haft en grundlig universitets uppfostran!”
5) ”A propos jag älskar the Quakers bland hvilka vi hafva de aldra mest framstående och högaktade vänner.”
6) ”I Amerika är detta [Nordens] inflytande numera så rotfästadt att i en framtid äfven den ytligaste materialist måste inse dess ingripande effect på denna vår mensklighets sista och bästa national production – jag menar den Amerikanska, såsom en mångfaldig frukt af alla jordens nationaliteters förening uti en enda fri, sjelfstyrande mensklighet.”
7) “There is […] something almost infectious in the enthusiasm of a woman who is so completely possessed by her subject that, as she said last night, she could go on talking about it till she dropped dead.”
8) Att hänga denna man skulle jag ansett hvarje träd i naturen för godt”
9) ”Måtte jag nu genom Eder godhet få mig tillsänt compositioner af Schantz, Collan, Pacius, m fl compositörer, så att Finland må värdigt representeras i denna samling. Jag ser af H:fs Dagbladet att en Fröken Ida Basilier sjunger svenska & Finska sånger, och jag skulle hafva skrifvit till henne ochså men förmoder att hon numera är utomlands.”
10) ”So penetrating is the national spirit of its people, that as a child of Finland I felt it, after much consideration, my natural privilege to introduce this music, and to lead the orchestra myself, hoping thus to bring out some of the inherent inspiration in these compositions, in the true national spirit of the people from whose hearts they emanate.”
11) ”Whatever uncertainty may have existed as to her ability as a conductor was dispelled in the very moment that he alert and graceful little lady stepped to the stand and took the baton.”
(Kaikki käännökset ovat kirjoittajan. Alle virkkeen mittaisten käännösten alkuperäinen sanamuoto on sisällytetty leipätekstiin.)
Lähteet ja kirjallisuus
Arkistolähteet
Archives and Special Collections Library, Vassar College Libraries
Autograph Files, Dates: 1783-1983, Borg, Selma, n. d. (1 päiväämätön kirje tohtori Caldwellille)
Clarke Historical Library of Central Michigan University, John Greenleaf Whittier Papers (MSS)
Box 1, F 17: Correspondence to Whittier from Selma Borg (1 kirje Selma Borgilta John Greenleaf Whittierilla 26.6.1873)
Frederick Douglas Papers at the Library of Congress
Borg, Selma. Kalevala: Finnish National Epic (Library of Congress, https://www.loc.gov/item/mfd.41010/, tarkistettu 18.11.2016)
Houghton Library, Harvard College Library, Harvard University
MS Am 1340.2 Letters to Henry Wadsworth Longfellow, (623) Borg, Selma (1 kirje Selma Borgilta Henry Wadsworth Longfellow’lle 1873)
Kungliga Biblioteket, Stockholm
KB1/Ep. S 8a Schwartz, Marie Sophie (1819-1894): 1 kirje Selma Borgilta Marie Sophie Schwartzille (päiväämätön)
Kansalliskirjasto, käsikirjoituskokoelma
Coll. 244.11:
Selma Borgin kirjeet Zacharias Topeliukselle 1872–1877 (8 kpl + liitteet)
Coll. 24:
Selma Borgin kirje Elisabeth Blomqvistille 24.8.1877
Turun Sibelius-museon arkisto
Selma Borgin kokoelma
Sophia Smith Collection and Smith College Archives (Northampton, MA), New England Hospital for Women and Children Records, 1792-1994
Collection number: MS 339 Borg, Selma: Box 21: folder 52 (1 kirje Selma Borgilta Ednah Down Cheneylle 1881
Topeliana.fi-tietokanta:
Marie A. Brownin kirjeet Zacharias Topeliukselle (20 kpl, 1873–1890)
Albert Bonnierin kirje Zacharias Topeliukselle 24.4.1889
Zacharias Topeliuksen kirje Marie A. Brownille (1 kpl, 31.3.1883)
Muut alkuperäislähteet
”Borg, Selma”. Julkaistu teoksessa Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla (Helsinki: Suomen naisyhdistys 1896), s. 21–22.
”Dödsruna öfver en finska i Amerika”. Åbo Posten 3.11.1877 (nro 258), s. 1–2.
”Det arbetande Amerika”. Åbo Posten 23.10.1875 (nro 124), s. 2.
”Finska i Amerika”. Björneborgs Tidning 6.6.1874 (nro 44), s. 2.
”Fröken Selma Borg”. Dagens Nyheter 14.10.1875 (nro 3286), s. 1.
”Fröken Selma Borgs föredrag i Helsingfors”. Åbo Underrättelser 21.6.1875 (nro 140), s. 2.
G. N. S. ”En amerikansk blåstrumpa”. Ungdomsvännen 2/1918 (Vol. 23, Nro 2), s. 17–18.
”Kalevala i Amerika”. Åbo Underrättelser 30.4.1882 (nro 115), s. 3.
Nimimerkki ” –l.” ”Helsingfors-Bref II.” Åbo Underrättelser 3.10.1882 (nro 268), s. 1–2.
”Neiti Selma Borg”. Aura 13.1.1891 (nro 4), s. 2.
”Qvinnans fredsmöte i Newyork [sic]. Uppmaning af Julia Ward Howe”. Helsingfors Dagblad 29.8.1871 (nro 233) s. 2.
”Suing Minister Anderson”. Evening Star 1.12.1887.
“Suomalaiset soittajaiset Amerikassa”. Ilmarinen 25.1.1879 (nro 7) s. 1.
Susan B. Anthonyn kirje Barbara Binks Thompsonille 11.8.1881, julkaistu teoksessa Stanton, Elizabeth Cady (toim. Gordon, Ann Dexter): The Selected Papers of Elizabeth Cady Stanton and Susan B. Anthony: When clowns make laws for queens, 1880 to 1887 (New Jersey: Rutgers University Press 2006), s. 104–107.
“Timely Topics”. The Elk County Advocate 24.6.1880 (nro 18), s. 1.
Traubel, Horace 1961 [1914]. With Walt Whitman in Camden, osat II ja III. New York: Rowman and Littlefield.
Tutkimuskirjallisuus
Birdsall, Richard D. 1959. “Emerson and the Church of Rome”. American Literature 31 (3): 273– 281.
Edmondson, Jacqueline 2013. Music in American Life: An Encyclopedia of the Songs, Styles, Stars, and Stories that Shaped our Culture. Santa Barbara: ABC Clio.
Hewitt, Nancy A. 1986. “Feminist Friends: Agrarian Quakers and the Emergence of Woman’s Rights in America”. Feminist Studies 12 (1): 27–49.
Kolbe, Gunlög 2014. ”Strategier för framgång: Marie Sophie Schwartz som föregångskvinna (efterlemnade papper)”. Toim. Hans Hanner ja Eva Lilja. Göteborg: Göteborgs universitet.
Kolodny, Annette 2012. In Search of First Contact: The Vikings of Vinland, the Peoples of the Dawnland, and the Anglo-American Anxiety of Discovery. Durham: Duke University Press.
McFadden, Margaret 1999. Golden Cables of Sympathy: The Transatlantic Sources of Nineteenth-Century Feminism. Lexington: University Press of Kentucky.
McFadden, Margaret 1993. “’Toisemme paremmin tuntemalla’: suomalaisia naisia 1800-luvun Atlantin yhteisössä”. Suom. Raija Koli. Naistutkimus 6: 15–29.
Moyne, Ernest J. 1972. “John Greenleaf Whittier and Finland”. Scandinavian Studies 44 (1): 52–62.
Myhrman, Anders 1979. “Selma Josefina Borg: Finland: Swedish Musician, Lecturer, and Champion of Women’s Rights.” Swedish Pioneer Historical Quarterly 30 (1): 25–34.
Sorby, A. 2012. ”Fireside Poets”. The Princeton Encyclopedia of Poetry and Poetics. Toim. Cushman, Stephen et al. Neljäs painos. Princeton: Princeton University Press, 492–493.
Sulkunen, Irma 1995. Mandi Granfelt ja kutsumusten ristiriita. Helsinki: Hanki ja jää.
Vertovec, Steven 2009. Transnationalism. London: Routledge.
Internet-lähteet
Hagman, Bertil. ”Günther, Julius C”. Svenskt biografiskt lexikon. https://sok.riksarkivet.se/sbl/ (tarkistettu 18.11.2016).
”Kalevala maailmalla” -portaali. http://kalevalamaailmalla.kalevalaseura.fi/ (tarkistettu 18.11.2016).
Mark, Peeter. ”F V Ludvig Norman“. Svenskt biografiskt lexikon. https://sok.riksarkivet.se/sbl/, (tarkistettu 18.11.2016).
**
Artikkelin kansikuva: kuva Selma Borgista; lähde Sibelius-museo, Turku. Julkaistu haltijan luvalla.
Kuva Nuppu Koivistosta: AJ Savolainen.