Payîzok – Syksyn sävyinen lauluperinne Kurdistanista

Meri-Sofia Lakos on helsinkiläinen elämäntapamuusikko (kuten hän itseään luonnehtii) ja vapaa musiikintutkija. Viime vuosien aikana tutkimuksen kohteena on ollut erityisesti kurdien kansanmusiikin tutkimus. Innostus etnomusikologiaan ja musiikin tutkimukseen käynnistyi vuonna 2013 hänen opiskellessaan georgialaista kansanmusiikkia Tbilisin konservatorion kansainvälisessä perinteisen polyfonian tutkimuslaitoksella. Tällä hetkellä Meri-Sofia opiskelee musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa ja työskentelee eri alojen freelancerinä. Kuva: Shahla Amir Solimani.

Kurdien rikas lauluperinne kätkee sisäänsä monia muotoja, joista yksi on suhteellisen vähän tutkittu ja syvästi tunteisiin vetoava syyslaulu. Kyseisen laulumuodon nimi payîzok viittaa syksyyn: syvät ajatukset ja tunteet sekä suru ja luopuminen vallitsevat payîzokin aihepiiriä ja tunnelmaa.

Tässä kirjoituksessa tarkastelen kurdien perinteistä payîzok-laulumuotoa, jonka alkuperä sijoittuu Botanin alueelle (Botani & Dizeyi 1992). Se sijaitsee Cizressä, Şırnakin Provinssissa Turkin kaakkoisosassa, Tigris joen varrella lähellä Syyrian ja Irakin vastaista rajaa (s.n. Wikipedia). Nykyään payîzok-lauluja lauletaan myös Hakkarin ja Behdînanin alueilla.

Payîzok-laulut rakentuvat itsenäisistä säkeistöistä (Kaplan 2015: 6, 7) ja niitä esitetään yleensä yksinlauluna. Tyylille on ominaista puheenomaisuus ja runsas koristeellisuus. Melodian ääniala yhdessä laulussa voi ylittää oktaavin. Tämä piirre tekee esityksistä vaativia, koska kaikkien laulajien ääni ei taivu tähän muotoon (Botani & Dizeyi 1992). Payîzok on kuitenkin enemmän kuin laulutapa, enemmän kuin syksyisen vuodenajan laulu. Tämä artikkeli vie lukijan matkalle payîzokin maailmaan – kohti laulua, joka syntyy syksystä, mutta resonoi kaikkina vuodenaikoina.

Artikkelin tavoite ja tutkimusaineistot

Artikkelini tavoitteena on avata lukijalle, mistä payîzok -laulutavassa on kyse, minkälaisia tarinoita se kantaa ja miksi se yhä tänä päivänä koskettaa kuulijoitaan, sekä pohtia payîzokin tyylipiirteitä kuten rakenteellisia tekijöitä ja esityskäytäntöjä. Näkemykseni pohjautuvat sekä tutkimuskirjallisuuteen että kentällä tehtyihin haastatteluihin ja kuunteluhavaintoihin. Tämän tekstin apuna on ollut aiemmin valmistunut ja lähiaikoina julkaistava englanninkielinen artikkelini, jonka aiheena on payîzokin polyfoninen potentiaali. (Lakos tulossa) Tässä artikkelissa käsittelen sekä säestyksellisiä, että ilman säestystä toteutettuja payîzok-esityksiä, kun taas englanninkielinen artikkelini kohdistuu payîzokin polyfonisiin elementteihin esitystilanteissa, joissa on ihmisäänten ja/tai soittimien vuorovaikutus solistin kanssa. Molempien artikkeleiden lähteinä käytän osittain samoja tutkimus- ja lehtijulkaisuja. Kirjalliset lähteet ovat kurdin-, saksan- ja englanninkielisiä. Tukimukseni aikana jouduin ajoittain turvautumaan käännösapuun.

Tutkimuksen merkittävinä lähteinä ovat olleet keskustelut aiheen asiantuntijoiden kanssa, sekä kuuntelumateriaalit, joista suuri osa löytyy YouTubesta. Pienen osan ääni- ja videotiedostoja sain suoraan haastateltavaltani Seyda Goyanilta. Tutkimuksen alussa kirjailija ja kurdiasioiden asiantuntija Welat Nehri valisti minua muun muassa siitä, miten monta eri kirjoitusasua payîzokilla voi olla. Näin ollen tutkimuksen aikana ääninäytteiden ja kirjallisen aineiston etsiminen oli jo paljon helpompaa. Nehriltä sain myös vinkit ensimmäisiin kirjallisiin tutkimusaineistoihin. Vaikka tämän käsillä olevan artikkelin taustalla olevan tutkimuksen aikana koin jo olevani kykeneväinen tunnistamaan payîzokiksi sellaisiakin payîzokeja, joilla oli jokin täysin toinen nimi kuin syksyyn liittyvä, saatoin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi tarkastaa aiheen asiantuntijoilta kuten Seyda Goyanilta ja Bashir Botanilta, että onhan kysymyksessä tosiaan payîzok. Matkani payîzokin ymmärtämisprosessissa ei ole vielä päättynyt, vaikka matkaa on karttunut.

Payizokin etymologiasta, nimityksestä ja kirjoitusasusta

Payîzok juontuu kurdin kielellä syksyä tarkoittavasta sanasta ”payîz” ja diminutiivipäätteestä ”ok”. Siten sen voisi kääntää suomeksi muotoon ”pieni syksy”. Muita kirjoitusasuja ovat esimerkiksi paîzok, pehîzok ja pîrepayîzok. (Turgut 2010: 120.) Tutkijana ja folkloristina vuosia toiminut Seyda Goyan kertoi keskustelussamme, että siinä missä nimitystä payîzok kohtaa Şırnakissa, käytetään siitä Uluderessa (kurdinkielinen nimi on Goyan) ja Başurin (Pohjois-Irakin) Behdinanin alueella nimitystä Serêlî. Pîrepayîzok on Hakkarin Colemergissä käytettävä ilmaus (Seyda Goyan henkilökohtainen keskustelu 28.8.2024. (Tästä eteenpäin käytän henkilökohtaiselle keskustelulle lyhennettä ”HK”). Lisäksi toisinaan saattaa tavata myös nimitystä serpayîzok (varhais-payîzok), joka tarkoittaa varhaissyksyä, kun taas pîrepayîzok (vanha / myöhemmän ajan payîzok) tarkoittaa myöhäissyksyä (Welat Nehri, HK 27.8.2024).

Tutkimukseni kuuntelumateriaalin pohjalta ilmeni, että joillakin payîzokeilla voi olla nimenä jokin aivan muu, kuten sana tai lauseke, joka kuullaan payîzokin alussa tai sen aikana, esimerkiksi ”payîze” (on syksy) tai ”heyran jaro”. Silloin kun payîzokin nimi ei sisällä edes sanaa payîz (syksy), voi olla haasteellista tunnistaa payîzok ja se saatetaan yhdistää joksikin toiseksi tyyliksi. Sellaisissa tapauksissa musiikillisten ominaispiirteiden eritteleminen korostuu keinona tunnistaa payîzok -laulumuoto.

Kurdologi Lokman Turgut tuo esille aspektin syksyn allegorisena vastineena ihmisen iälle ja toteaa, että tämä voi johtaa siihen, että payîzokin teemat kattavat monenlaisia dramaattisia tapahtumia. Hänen mukaansa ”rakkaushuolet, suru, surulliset elämänolosuhteet, jopa sodat ja kuivuus voivat olla payîzokin aiheita”. (Turgut 2011: 121.) Vaikka payîzok yhdistetään vuodenaikaan, jolloin talonpojat ja nomadit palaavat kesälaitumilta kyliin ja alaville maille (Kaplan, 2015: 6, 7), sen piiriin kuuluu muitakin aiheita kuten muun muuassa urhoollisuus ja sankaruus (Seyda Goyan, HK 28.8.2024).

Payîzok osana Dengbêjî-laulujen perinnettä

Payîzok lukeutuu suullisesti sukupolvilta toiseen säilyneitten Dengbêjî-laulujen joukkoon. Dengbêji perinnettä pidetään kurdien tärkeimpänä musiikillisena perinteenä (Kardaş 2019:48). Se on nimenomaan kurmandžia puhuvien kurdien keskuudessa ylläpidetty lauluperinne. Kurmandži on indoeurooppalainen kieli, joka kuuluu iranilaisten kielten luoteishaaraan (Withers 2016: 14). Se on yksi kurdin kielen päämurteista. Kurdin kieli määritellään pohjois, keski- ja etelämurteisiin (Paul 2008). Pohjois-Kurdimurretta, eli kurmandžia puhutaan pääasiassa Kaakkois-Turkissa, Luoteis- ja Koillis-Iranissa, Pohjois-Irakissa, Pohjois-Syyriassa, Kaukasuksella ja Khorasanin alueella. Kurmandži on puhutuin kurdin kielen murre. Suurin osa kurmandžia puhuvia asuu Turkissa (s.n. Wikipedia). Huolimatta siitä, että Turkin kurdien asuinalue on Turkin kaakkoisosassa, asuu esimerkiksi Istanbulissa 2–4 miljoonaa kurdia (Deener 2025). Dengbêjî-laulujen perinnettä ylläpidetään Kurdistanin kurdialueilla, erityisesti Kaakkois-Turkissa, ja kaupungeissa kuten Diyarbakır (kurdiksi Amed) ja Mardin, sekä muilla Syyrian kurdialueilla (Omarkhali 2025:144).

Dengbêjî on adjektiivimuoto sanasta dengbêj (Withers 2016: 65). Dengbêj viittaa kansanlaulajaan ja tarinankertojaan. Dengbêjan puolestaan on dengbêj sanan monikkomuoto. Dengbêjî-lauluja esitetään sekä ilman säestystä että soitin säestyksellä (Azeez 2023). Deng viittaa ääneen ja bej puhujaan. Withersin (2016: 65) mukaan nimityksessä korostuu se, että alunperin dengbêjî lauluja on esitetty ilman soittimia. Tämä koskee myös payîzokia. Dengbêjî-perinteeseen kuuluvia laulumuotoja payîzokin ohella ovat kilam, lawik, şer, dîlok, lawik (lawje), heiranok, şeşbendî, belitê (beritê), şin (şîn) ja destan. Edellä mainituista vapaametrisiä ovat heiranok, payîzok, lawik (lawje), sin (şîn) ja şer. (Kardaş 2019: 47, 48.) Goyanin mukaan nimi belitê on muunnos beritêstä, joka on laulumuodon oikea kirjoitettu muoto. Vuorolauluna esitettyä beritêä voi kuulla Cizren alueelta Hakkâriin (Seyda Goyan, HK 28.10.2025).

Turkissa 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa kurdin kieli ja kulttuuri koki nousun. Ensimmäiset kurdinkieliset TV-kanavat aloittivat toimintansa, kurdin kieltä ja kulttuuria alettiin opettaa yliopistossa ja kurdin kielen ja kulttuurin edistämiseen tarkoitettuja kulttuurikeskuksia perustettiin. 2000-luvulla perustettiin Mala Dengbêjan kulttuurikeskuksia (Dengbêjien taloja), joista merkittävimmät tulivat Diyarbakiriin ja Vaniin. Niillä oli suuri vaikutus Dengbêjî-käytännön ja -perinteen institutionalisoitumisessa. Niiden perustamiseen liittyi tuhansien laulujen ja tarinoiden jäljittäminen, arkistointi sekä tallentaminen vaivalloisen prosessin kautta. Tätä tärkeää kulttuuriprosessia vauhditti Euroopan unionin avustusohjelma kulttuuristen oikeuksien edistämiseksi Turkissa vuonna 2007.

Vuodesta 2015 lähtien kurdien kulttuurin ja kielen sekä ilmaisun vapauttaminen on valitettavasti vähentynyt johtuen Turkin poliittisista muutoksista. Tämä näkyy myös siinä, että kurdien kulttuurikeskuksia suljetaan. Siksi myös Dengbêjî-laulujen perinne on ollut vaarassa hiipua. Dengbêjî-laulujen perinteen elvyttämiseksi tehdyt ponnistelut, kuten tuhansien laulujen tallentaminen, ovat kuitenkin edesauttaneet perinteen elpymistä. Television, CD-levyjen, videoiden, kulttuurikeskusten ja festivaalien ansiosta kurdit ovat lisääntyvässä määrin alkaneet nähdä Dengbêjî-perinteessä myös nykyajalle oleellisia elementtejä sen sijaan, että se olisi vain jäänne menneisyydestä. Nuorempi kurdien sukupolvi ei ole toistaiseksi kuitenkaan onnistunut kehittämään emotionaalista yhteyttä Dengbêjî-suulliseen perinteeseen samoin kuin vanhempi sukupolvi (Azeez, 2023). Monet Dengbêjî-mestarit ja avainlaulajat ikääntyvät ja sosioekonomiset rakenteet, jotka ovat ylläpitäneet Dengbêjî-laulujen perinnettä, ovat heikentyneet. Samaan aikaan kuitenkin myös Dengbêjî-kulttuurin arvostus on kasvamassa ja on jonkin verran nuoria laulajia, jotka ylläpitävät vanhaa perinnettä. Internetin ja sosiaalisen median rooli on myös edistänyt Dengbêjî-kulttuurin nousua (Welat Nehri HK 21.10.2025).

Botanissa, jota pidetään payîzokin kotialueena, on Dengbêjî-lauluja jotka: 1. kertovat heimojen välisistä konflikteista, yhteenotoista valtion kanssa millä tahansa alueella sekä historiallisesta sankaruudesta tai eeppisistä tapahtumista keskittyen väkivallan, taistelun ja rohkeuden teemoihin; 2. ovat rakkauslauluja tai lauluja avioliittoiässä oleville nuorille; 3. esitetään payîzok- ja serêlî-tyylillä. (Seyda Goyan, HK 31.8.2025.)

Eksistentialististen mietteiden elegia

Kun kuulin payîzokin ensimmäistä kertaa, siinä tuntui olevan jotakin mikä teki siitä tunnelmaltaan erityisen. Kuulin siinä resonoivan eksistentialistiset syvät mietteet. Siinä oli myös jonkinlainen kohti korkeuksia rukouksellisesti kurottautuva ulottuvuus, joka toi siihen syvyyttä ja toivoa. Payîzokin mahdollista uskonnollista alkuperää on spekuloitu, mutta tätä puoltavia todisteita ei ole löydetty tarpeeksi (Rashow & Kreyenbrock 2005: 406).

Jatkaessani kuuntelemista huomioin, että joskus laulajan esittämän säkeen lopussa erottui toinen ääni, joka kuulosti vastaavan vielä laulettavaan säkeeseen. Hetkittäin vastauksessa erottui kaksi eri ääntä, jotka soivat samaan aikaan. Joskus ääniä oli enemmänkin. Payîzok usein esitetään yksin, mutta siinä vaikuttaa samalla olevan jotakin kollektiivista, joka kutsuu mukaan. Silloin kun payîzok-esityksessä oli soitinsäestys, saatettiin vastaus toteuttaa instrumenteilla. Ikään kuin vastaus olisi jollain lailla vakiintunut osa payîzok esitystä. Instrumenteilla esitetty vastaus kuulosti toteutuvan samaan tapaan kuin ihmisäänillä esitetty vastaus.

Havaintoja payîzokin ominaispiirteistä

Kuunnellessani payîzok -esityksiä olen pohtinut seuraavia musiikillisia kysymyksiä: mitkä ovat payizokille ominaiset piirteet? Miten payizokin voi tunnistaa muiden kurmandžin kielisten vapaarytmisten laulujen joukosta? Koska on tavallista, että vapaarytmisiä laulumuotoja saatetaan kutsua toisen laulumuodon nimellä tai vaihtoehtoisesti kaikkia vapaarytmisiä voidaan kutsua yhdellä ja samalla nimellä, miten payîzokin tunnistaa? Mikä tekee payîzokista payîzokin?

Payîzok vapaarytmisten kurmandžinkielisten laulumuotojen joukossa

Vapaarytmisiä kurmandžinkielisiä laulumuotoja on monia. Payîzokin rinnalla niihin lukeutuvat beyt, cîrok, delal, heyrane-lawik, heyranok (heîranok), kelam (kilam), lawik, lawje, meqam, neĝme, qeual ja usan-hewa (Asid 2007: 96). Erbilistä (Hewlêr) kotoisin olevan muusikon, musiikkipedagogin ja tutkijan Jalil Asidin mukaan eri laulumuotojen tunnistaminen ei ole yksiselitteistä ja on mahdollista, että esimerkiksi kaikista vapaarytmisistä lauluista käytetään yleisnimitystä lawik (Asid 2007:96) tai kilam, kuten Withers on havainnut erityisesti Istanbulissa tapahtuvan. Hän toteaa: ”kuuntelijoiden keskusteluissa havainnot Dengbêjî-laulajien esityksissä toisiaan muistuttavien tyylien välisistä eroista ovat usein suppeita”. Withersin mielestä tämä johtuu siitä, että Dengbêjî-laulut ovat harvinaisia Istanbulin arkielämässä ja näin ollen kaikkia Dengbêjî-lauluja on saatettu kutsua kilameiksi. Kilamissa on melko vapaa mitta, mutta siinä on myös toisinaan ajallista jäsentyneisyyttä, joka on oleellista laulun musiikilliselle rytmitykselle. (Withers 2016:55.)

Jalil Asidin mukaan musiikilliset elementit, kuten asteikot, melodiat tai ornamenttityypit eivät ilmene vapaarytmisten laulutyyppien nimissä. Esimerkiksi beyt, joka juontuu arabiankielisestä säkeistöä tarkoittavasta sanasta, liitetään runouteen. Myös meqam, neĝme, queal ja usan-hewa juontuvat muun kuin kurdinkielisistä sanoista. Toisaalta kurdinkieliset sanat kuten delal ja heîranok saattavat esiintyä toistuvasti saman nimisten laulutyyppien säkeistöteksteissä (Asid 2007: 96, 97).

Heîranok on johdettu sanasta ”heyran”, mikä ilmaisee ihailua. Toisaalta taas tietyn sanan esiintyminen laulussa ei kuitenkaan vielä kerro siitä, että kyseessä on saman niminen genre. Esimerkiksi Botanista oleva tunnettu valituslaulu ”Heyran Jaro” on kuitenkin payîzok.

Mitkä tunnusmerkit erottavat payîzokin muista vapaarytmisistä lauluista?

Asidin väitöskirjatutkimuksessa haastateltavilta kysyttiin mistä nimitys payîzok juontuu. He antoivat seuraavia vastauksia: ”koska se kertoo syksystä”, ”koska se esitetään syksyllä”, ”koska se on tullut Botanin provinssista” ja ”koska sitä ei lauleta lawikille tavanomaisessa sävellajissa (eli beyatissa) vaan toisessa” (Asid 2007: 97). Kuunteluhavaintojen perusteella itse kuitenkin huomioin, että myös payîzok voi olla moodissa beyat.

Asid toteaa etenkin viimeisen vastauksen osoittavan, että käsitteellä saatetaan viitata musiikilliseen erityispiirteeseen ja että laulaja huomaa kyseen olevan jostain eritysestä ilman, että hän aina osaa sanallisesti määritellä mikä on muuttunut (Asid 2007:97). Nehrin mukaan tämä johtuu osittain alueellisista- ja murre-eroista. Esimerkiksi payîzok -laulumuotoa esitetään tietyillä alueilla, joten kaikkialla ei välttämättä edes tiedetä laulumuodon olemassaolosta. Lisäksi maantieteelliset erot ja kurdeihin kohdistuva sortopolitiikka ovat vaikuttaneet siihen, että eri paikoissa tunnetaan lähinnä oman kotialueen kulttuuria (Welat Nehri, HK 21.10.2025).

Vastaavasti vapaarytmisistä kurmandžinkielisistä laulumuodoista lawikiin liittyen Asid kertoo sanan ”lawik” tarkoittavan nuorta. Joten kyseisen laulumuodon määritelmiksi haastateltavat ehdottivat erilaisia nuoruuteen viittaavia tunnusmerkkejä, kuten sen, että lawik-lauluja esittävät nuoret ihmiset. Tähän Asid lisää, ettei kyseinen näkemys kuitenkaan vastaa todellisuutta, koska lawik-lauluja tulkitsevat kaikenikäiset ja pikemminkin vanhemmat ihmiset. (Asid 2007: 97.) Asidin mukaan nimitys lawik on hyvin yleinen ja sitä käytetetään yleisterminä vapaarytmisille laulumuodoille (Asid, 2007: 97-98). Joten kurmandžinkielisissä vapaarytmisissä lauluissa voi pääpiirteittäin olla keskenään samoja elementtejä. Siksi on haastavaa erottaa payîzok omana laulumuotonaan. Jossain määrin edellä oleva Asidin tarjoama esimerkki lawik-lauluista auttaa hahmoittamaan payizokia; toisinaan myös se mitä jokin laulumuoto ei pidä sisällään, auttaa erottamaan sen muista.

Payîzokin alueellisuus

Payîzokin alkukotina pidetään Botanin aluetta. Payîzokia esitetään muillakin alueilla, kuten Hakkarissa, Zakhossa ja Amêdîssa. Badinanin alueeseen kuuluvassa Pohjois-Irakin Zakhossa puhutaan myös samaa murretta kuin Botanissa (Botani & Dizeyi, 1992). Alueen laajuus ilmeni Welat Nehrin kertomana samassa yhteydessä, kun hän käänsi pyynnöstäni Botanin ja Dizeyin välistä keskustelua. (Welat Nehri, HK 11. 7. 2024.) Vuonna 1992 juuriltaan Botanista oleva, mutta jo vuosia Ruotsissa asunut tutkija ja artisti Bashir Botani oli tunnetun runoilijan ja laulajan Omer Dizeyin vieraana radio-ohjelmassa Dengê Amerîka puhumassa payîzokista. (Ohjelma ”Amerikan ääni” on Voice of American kurdinkielinen lähetys) Botanin luettelemat alueet, joilla payîzokia esitetään, sijaitsevat laajasti Kurdistanin keskeisillä alueilla Turkin, Irakin ja Iranin rajojen molemmin puolin, murrealueella, joka ylittää eri valtioiden väliset rajat.

Musiikin moodit, lopukkeet ja intervallit

Botanin mukaan payîzokeissa käytetyt moodit (maqamit) voivat olla ajam, bayat, nahavand, rast ja hijaz, mutta niissä käytetään myös muita maqameja (Botani & Dizeyi 1992). Botan kertoo lopukkeita olevan kahta eri tyyppiä: demani ja kochari. Payîzok demanin tunnistaa siitä, että silloin kun maqam on sävelaskel ”re”:ssä, lopuke muodostuu sävelasteikon ”fa”, ”mi” ja ”re” -sävelistä. Payîzok kocharissa puolestaan lopuke olisi ”fa, ”re”, ”fa”, ”re” (Botani & Dizeyi 1992). Botani kutsuu näitä kahta erilaista lopuketta payîzokin kahdeksi eri väriksi (Bashir Botani, HK 2.9. 2025). Näiden lopukkeiden nimiin liittyen Nehri kertoi minulle, että koçerît (kocharit) ovat paimentolaisia, jotka kulkevat sääolojen mukaan kesä- ja talvilaitumille. Dêmanît puolestaan ovat asettuneet maaseutukyliin ja asutuskeskuksiin. (Welat Nehri, HK 21.10.2025.)

Keskustelimme samassa yhteydessä Botanin kanssa maqameista, joita payîzokeissa usein kuulee. Näitä olivat bayat, rast ja ajam. (Videossa 7. on bayat ja videossa 4. ajam.) Bayat on verrannollinen D-molliasteikkoon sekä fryygiseen moodiin ja ajam muistuttaa joonilaista moodia.

Botani huomautti, että kuitenkin saattaa käydä niin, että maqam muuttuu toiseksi kesken laulua. On hyvä muistaa, että koska payîzok opitaan korvakuulolta ei laulaja välttämättä edes tiedosta laulavansa jossakin tietyssä maqamissa tai moodissa. Toisinaan sitä voi olla vaikea määrittää. Payîzokit ovat sukupolvelta toiselle siirtyneitä ja korvakuulolla opittuja. Siksi ei voi olettaa, että niiden tulisi olla alisteisia tietyille järjestelmille kuten maqam.

Intervallien suhteen payîzok vaikuttaa alkavan usein kvartin hypyllä perussävelestä kuten videossa 2.

Payîzokille vaikuttaa olevan tyypillistä myös se, että laulu alkaa kvarttia perussäveltä alempaa, kuten seuraavassa esimerkissä (video 3):

Joissakin payîzok toteutuksissa alkoi laulu oktaavia perussäveltä/päätössäveltä ylempää, kuten seuraaavassa esimerkissä (video 4):

Tutkimukseni kuunteluaineiston joukossa oli harvemmin pienen terssin hypyllä alkavaa payîzokia, mutta pientä terssiä kuitenkin kuuli payîzokin aikana. Lisäksi kvartin mittainen hyppy oli hyvin tyypillinen niin ylöspäin kuin alaspäin liikkuen. Intervallit olisivat aihe mitä voisi payîzokiin liittyen tutkia vielä lisää. Myös septimi hyppy vaikuttaa olevan tyypillinen oktaavin laajuisissa payîzokeissa.

Mitä tulee pieneen terssiin, tämän intervallin käyttö on keskeinen Hawramanin alueella. Hawramanin vuoristoalue sijaitsee Kermanshahin ja Kurdistanin maakunnissa Länsi-Iranissa ja Irakissa, Irakin Kurdistanin alueella. (Lakos, 2020: 1, 4.) Gushe tarkoittaa melodista yksikköä tässä yhteydessä. Joissakin payîzokeissa laulu alkoi perussävelestä ja jatkui siinä pidempään ennen kuin siirtyi toiseen säveleen.

Joskus laulu alkaa payizokissa perussävelestä tai oletetusta perussävelestä kokosävelaskeleen alempaa kuten videossa 5. Siinä melodia kuulostaa olevan maqam bayatissa, mutta lopuke kuulosti poikkeavan bayatin perinteisestä kadenssista.

Silloin kun maqam bayat alkaa d-sävelestä, ovat maqam bayatin sävelet D - E (b) - F - G - A - B - C – D. Tässä asteikossa d:n ja e:n välinen intervalli on ”kolme neljäsosaneljänneksen” askel. Pyysin Helsingissä asuvaa, Etelä-Kurdistanista Kalarista (Irakin Kurdistanista) kotoisin olevaa muusikko Ako Alia kuuntelemaan kyseisen payîzokin (video 5.) ja kertomaan näkemyksensä siitä, että mikäli laulu on maqam bayatissa, mistä voisi johtua, että kuitenkin tuntuu, että lopukkeen kohdalla maqam / moodi olisi jokin muu. Ako Alin mukaan kurdien musiikille ominaista on, että musiikillinen väri tai sävy vaihtelee alueittain. Se voi joskus olla syy siihen, miksi lopuke kuulostaa joltain muulta. Kalarista kotoisin oleva Ako Ali soittaisi lopukkeen lähtökohtaisesti eri sävyllä (sulaimanialaiseen tyyliin kuten hän itse sanoi), kuin mitä esimerkiksi Pohjois-Kurdistanissa Cizressä soitettaisiin. Sama ilmenee myös laulussa ja tässä payîzokissakin. Tulimme siihen tulokseen, että ainakin videossa 5. esitetyn payîzokin moodin voidaan sanoa olevan maqam bayatissa, vaikka siinä on lopuke, joka kuulostaa erityiseltä johtuen paikallissävystä. (Ako Ali, HK 19.11.2025).

Payîzokin esityskäytäntöjä

Kuten edellisessä esimerkissä ilmenee, saattaa payîzokia joskus seurata tanssilaulu. Jos payîzokia seuraa rytmikäs tanssilaulu, eli ”peste” on se Botanin mukaan yleensä tahtilajiltaan 5/8. Botanin tekemässä sävellyksessä ”Pahîza Me” (video 6) on käytetty tietoisesti payîzokin elementtejä (Bashir Botani, HK  29.9.2025). Kyseinen laulu ei kuitenkaan ole vapaarytminen ja metrinen kuten payîzok vaan kauttaaltaan 5/8 tahtilajissa. Tarkkaavasti kuunnellessa, varsinkin lopussa vapaarytmisen lauluimprovisaation aikana, voi havaita payîzokille tyypillisiä ornamentteja, vibratoa, huudahduksia sekä lopukkeet.

Goyan, joka on vuodesta 2024 asti järjestänyt Dengbêj-festivaalia kotikaupungissaan Uluderessa, Goyanissa, Şırnakin maakunnassa kertoi, että Uludereen, tulivat soittimet vasta 1990-luvulla ja näin ollen siihen saakka tanssilaulutkin laulettiin ilman soitinsäestystä (Seyda Goyan, HK 21.8.2024). Usein kuulemieni esimerkkien perusteella alueen ilman säestystäkin lauletuissa tanssilauluissa on usein tämä 5/8 tahtilaji.

Payîzokia voivat esittää sekä miehet että naiset. Ikä tai sukupuoli eivät rajaa payîzokin esittämistä. Kuitenkin se on ollut kyläyhteisöissä erityisesti iäkkäämpien laulu. (Turgut 2011:125.)

Säestyssoittimet

Vuonna 1992 tehdyssä radiohaastattelussa Bashir Botani kertoo, että payîzokin laulamista tavallisesti säestävät tanbur, oud, pieni zurna ja blur (Botani & Dizeyi 1992). Sittemmin elektronisen aikakauden koitettua on mukaan tullut muitakin soittimia kuten syntetisaattori ja sähköpianot.

Vokaalipolyfonisia elementtejä ja harmonisia säestyssovituksia

Tyypillistä vaikuttaa olevan, että payîzokin esitystilanteessa paikalla olevat henkilöt saattavat vastata oletettuun perussäveleen tai solistin laulaman sävelasteikon alimpaan säveleen, joko samassa oktaavissa tai oktaavia ylempää. Tyypillisesti myös laulaja päätyy perussäveleen jonkun väli-intervallin kautta. Kuuntelumateriaalini viittaa siihen, että silloin kun vastaus päätyy perussävelestä oktaavia ylemmäs, laulajien äänet muodostavat ensin kvartin, kvintin tai septimin kuten videossa 4. Toisinaan vastaus ei päätynyt oktaaviin vaan jäi jollekin muulle asteelle. Vastaus saattaa olla kvarttihypyn verran oletetusta perussävelestä, kuten äänitteessä 1. "Payîzok, metsästäjän laulu", jonka esittää Isife Abdurahman. Esitys on äänitetty luultavasti 1980-luvulla Cizressä. (Laulu löytyy c-kasetilta tekstimuotoon transkriptoituna Seyda Goyanin kirjasta Antolojiya Dengbêjên Botanê 2012). Videossa 1. osa vastauksista päätyi septimiin, mutta lopuksi oktaaviin. Silloin kun muut laulajat päätyvät samaan oktaaviin solistin kanssa, he yleensä etenevät yhden koko sävelaskeleen perussäveltä alempaa olevasta sävelestä perussäveleen, kuten äänitteessä 2. "İsıve evdıreman payize (Isef Abdurahman Pahize)", joka on äänitetty myös luultavasti 1980-luvulla Cizressä. (Ks. video 7. Laulu löytyy transkriptoituna Seyda Goyanin kirjasta Antolojiya Dengbêjên Botanê 2012)

Lisäksi kuuntelumateriaali viittaa siihen, että vastauksessa usein käytetään yksittäistä tavua venytettynä kuten ”aiiiii” ja ”heee” tai tavuyhdistelmiä kuten ”hee-hee” tai ”hai hai-haii”.  Mikäli solistin loppufraasi ja vastaus tapahtuvat samanaikaisesti, äänistä yleensä muodostuu kahden tai useamman sävelen sointu ennen kuin sointu purkautuu perussäveleen oktaavia korkeammalta. Jos toinen laulaja päätyy samaan säveleen solistin kanssa, hän yleensä laulaa yhden kokosävelaskeleen perussäveltä alempana. Joskus saattoi syntyä vaikutelma, että toinen laulajista lauloi borduunaa.

Toisinaan payîzokin laulaja lauloi vastauksen ikään kuin itselleen. (ks. video 8) Silloin kun payîzokilla on soitinsäestys, muodostuu urkupistemainen borduuna, joko kielisoittimella, tamburalla, sazilla tai sähköpianolla. Akustisilla soittimilla säestetyissä payîzokeissa, borduuna vaikuttaa olevan toisinaan vakaa (video 1) ja toisinaan se liikkuu kahden sävelen välillä (ks. "Payîzok, metsästäjän laulu" & "İsıve evdıreman payize (Isef Abdurahman Pahize)"). Sähköpianolla ja elektronisesti tehdyt payîzokin taustat, joskus jopa tonaalisine harmonioineen ja elektronisine efekteineen, ovat jo vakiintuneita käytäntöjä etenkin studiossa työstetyissä esityksissä.

Seuraavassa esimerkissä (video 8.) voi kuulla modaalisuuden ja tonaalisuuden kohtaavan. Hejal Alanen laulamaan Payîzokiin on tehnyt taustan Rashid Alane, joka on edellä mainitun poika.

Myös muissa Dengbêjî-lauluissa kuulee harmonisia säestyssovituksia ja remixejä, toisinaan melko kokeilevien sovituksien kanssa.

Vastaushuudahdukset ja tavuyhdistelmät

Payîzokin alussa on usein tavuyhdistelmistä koostuva johdanto. Vastaushuudahdukset koostuvat yksinomaan tavuyhdistelmistä. Kuulemiani tavuyhdistelmiä olivat suomalaisittain translitteroituina ”hei -hei je-je-je je”, ”ha-je ha-je”, ”vai-vai”, ”va-he-ji”, ”oh-oh-oh”, ”vaei” ja ”uuu”. Lisäksi kuulin ”aiiiii”, ”heee” tai tavuyhdistelmiä kuten ”hee-hee” ja ”hai hai-haii.

Goyanin mukaan vastaus lauletaan kannustukseksi kuuntelijoiden taholta ja tämä käytäntö on havaittavissa muissakin vapaamuotoisissa Dengbejî -lauluissa. Uluderessa, Goyanin kotialueella vastausta kutsutaan nimellä tiwehn (Seyda Goyan, HK 21.8 2024). Goyanin mukaan tiwehn esiintyy myös muissa Dengbêjî-lauluissa. Tavuyhdistelmät voivat olla myös payîzokin alussa, silloin solisti laulaa ne ikään kuin johdantona lauluun.

Payîzokin aiheita

Payîzok ei ole uskonnollinen laulu sanan varsinaisessa merkityksessä. Payîzok on yleinen niin jesidien kuin muslimikurdienkin keskuudessa (Rashow & Kreyenbroek 2005:406). Payîzokin piiriin lukeutuu myös muiden maailmankatsomusten edustajia. Payîzokissa voi kokea tietynlaista rukouksellisuutta, vaikka siinä ei minkään uskonnollisia viitteitä olisikaan. Myös rakkauden ja sankaruuden teemoja voidaan laulaa payîzok-tyyliin. Goyan selventää, että silloin kun aiheena on rakkaus, saatetaan payîzokia kutsua nimellä heîranok (Seyda Goyan HK 31.8.2025). Video 9. on esimerkki surulaulusta, joka kertoo metsästysretkellä kuolleiden poikien tragediasta ja heitä etsimään lähteneistä vanhemmista ja kyläläisistä.

Aiemmin tässä artikkelissa mainittiin, että payîzok on laulumuoto, jota ei kuka tahansa pysty laulamaan. Goyan on sitä mieltä, että peyîzokia laulavat eivät puolestaan voi esittää ensimmäisen tyypin kappaleita, koska heidän äänenvärähtelynsä eivät istu kyseiseen tyyliin.

Heîranok ja payîzok saattavat joskus siis sekoittua keskenään. Jotta voisi paremmin erottaa heîranokin ja payîzokin omiksi laulumuodoikseen, on avuksi tietää niiden ominaisuuksia ja eroavaisuuksia.

Koska myös payîzokissa voi aiheena olla rakkaus, on hyödyllistä tietää, että heîranok lauletaan selkeällä äärellä ja sanat lausutaan selvemmin kuin payîzokissa. Heîranok on oktaavia suppeampi, toisin kuin payîzok, joka voi ylittää oktaavin. Näin ei kuitenkaan ole aina. Heîranokin sanoitukset sisältävät mielitietyn kritisointia. Haastajana voi olla sekä nainen että mies. Heîranok ei katso sukupuoleen (Bashir Botani, HK 2.9. 2025).

Heîranokin sisältö keskittyy rakkausaiheeseen. Laulu koostuu erilaisista ja itsenäisistä säkeistöistä. Heîranokilla ei ole nimeä. Ne lauletaan vapaasti ja melodisesti. Heîranokille on tyypillistä, että se alkaa yleensä huudolla ”Kurko dîno!” tai ”Keçkê dînê!” Kurdistanissa (Kaplan 2015:7).

Botanin mukaan lawikille on ominaista laaja, yli oktaavin joskus kahdenkin oktaavin, mittainen ääniala (Bashir Botani, HK 2.9.2025). Tämä on payîzokillekin ominaista. Laulumuodossa on erityisiä ornamentteja ja vibraattoa, intervallihyppyjä sekä lopukkeet, jotka saavat aikaan sen erottumisen muista kurmandžin kielisistä laulumuodoista. Lawikin tavuyhdistelmät säkeistöjen välissä, kuten lê-lê, lo-lo, da-lê-lo, da-lo-lo, kuulostavat erilaiselta kuin tutkimusmateriaalina olleiden payîzokin.

Tässä artikkelissa payîzokin vertailu rajoittuu vain heîranokiin ja lawikiin. Kuten aiemmin mainitsin, lukeutuu kurmandžin kielisessä lauluperinteeseen useita eri vapaarytmisiä lauluja. Näitä kolmea yhdistää vapaarytmisyyden lisäksi myös vapaa metriikka.

Yhteenveto

Payîzokin voi tunnistaa kurmandžin kielen perusteella, mutta jos laulun aihe ei suoranaisesti viittaa syksyyn tai jos sen otsikkokaan ei ole syksyinen, niin silloin tarvitaan muita tunnistamisen tapoja. Payîzok voidaan esittää ilman säestystä tai säestyksellä. Ääniala payîzokissa on laaja, se saattaa ylittää oktaavin, kaikki payîzokit eivät kuitenkaan liiku niin laajalla alalla. Payîzokille ominaista on melismaattisuus ja resitatiivisuus. Nämä piirteet eivät kuitenkaan yksin riitä payîzokin tunnistamiseen, koska muissakin vapaarytmisissä kurmandžin kielisissä lauluissa on samoja elementtejä. Vapaa metriikka on yksi payîzokin ominaisuuksista.

Payîzok-esityksessä saattaa olla vastausosa. Sen voivat laulaa paikalla olevat muut henkilöt, osa heistä tai solisti itse. Mikäli payîzokissa on soitinsäestys, myös soittimet saattavat toteuttaa vastauksen. Uluderessa vastausta kutsutaan nimellä tiwehn. Tämäkään ei yksin riitä payîzokin tunnistamiseen, koska muissakin Dengbêj-toteutuksissa saattaa olla tiwehn.

Moodit kuten ajam, beyat ja rast eivät yksistään riitä payîzokiksi tunnistamisen kriteeriksi. Payîzokit saattavat olla jossain muussakin asteikossa ja joskus asteikkoa on vaikea määrittää. Payîzokin lopukkeet vaikuttavat asiaan. Esimerkiksi joskus saattoi kuulostaa, että kyseessä oli jokin tietty moodi, mutta lopuke kuulostikin erilaiselta, kuin oletetun moodin perusteella olisi ennakoinut (kuten videossa 5). Koska tietämykseni maqameihin ja muihin modaalisiin järjestelmiin on vajavaista uskon, että heillä joilla niistä on enemmän osaamista voisi olla vielä lisää annettavaa payîzokin tutkimuksessa. Tässä on vielä huomioitava, että payîzokit ovat sukupolvelta toiselle siirtyneitä ja korvakuulolla opittuja lauluja, eikä voi siksi olettaa, että niiden tulisi olla alisteisia tietyille teoreettisille opeille ja käytännöille, jotka saattavat edustaa toisenlaista musiikillista ajattelua.

Payîzokin voi tunnistaa myös vibraatosta, melismoista ja sen sävyistä. Huudahdusten tavuyhdistelmät kuten ”hei-hei je-je-je”, ”hai hai”, ”haje haje”, ”vai vai”, ”vaheji”, ”oh-oh-oh” auttavat tunnistamisessa. Samoin lopukkeet, joita on ainakin kaksi, kochari ja demani.

Seyda Goyan on sanonut ”katso, jos laulu voi viedä sinut karuille vuorille ja villiin luontoon, tiedä, että se on payîzok” (HK 8.4 2025). Payîzok ojentautuu pidemmälle kuin vain tilanteen kuvailemiseen. Katsoo ikään kuin korkeammalta karua luontoa ja samalla se katsoo pidemmälle. Niin horisontaalisesti ja samalla kurottaen vertikaalisesti. Kohti taivastako? Payîzok saattaa kertoa vielä enemmän kuin voisi olettaa. Payîzokin kaksi eri lopukkeen sävyä auttavat palaamaan takaisin syksyiseen todellisuuteen pehmeällä laskulla, nöyrästi, mutta turvallisesti.

”Payîzok on enemmän kuin laulutapa; se on kurdien kulttuurinen muisti, yhteisön jakama kokemus ja henkilökohtaisen tunteen julkinen ilmaus” kuten kirjailija ja kurdiasioiden asiantuntija Welat Nehri muotoilee (HK 21.10.2025).

Tutkimusaineisto

Henkilökohtaiset keskustelut ja tiedonannot sekä muu julkaisematon aineisto on artikkelin kirjoittajan hallussa sähköposti-, messenger- ja whatsapp-viestien muodossa. Osa keskusteluista käytiin puhelimessa tai kasvotusten toteutuneessa tapaamisessa.

Henkilökohtaiset keskustelut (HK):

Ako Ali 19.11.2025
Bashir Botani 4.9.2024, 2.9.2025
Seyda Goyan 19.8.2024, 21.8. 2024, 28.8.2024, 31.8.2025, 8.4. 2025, 13.10.2025, 28.10.2025.
Welat Nehri 11.7.2024, 26.8.2024, 21.10.2025

Lähteet

Asid, Jalil. 2007. ”Kurdische Musik – Gattungen und Struktur”. Väitöskirja, Zürich: Zürichin yliopisto.

Azeez, Hawzhin 2023. ”The Dengbêj: Keepers of Kurdish Memory & History”. The Kurdish Center for Studies, 2.8.2023. https://nlka.net/eng/the-dengbej-keepers-of-kurdish-memory-and-history/ (tarkistettu 27.11.2025)

Botani, Bashir & Omer Dizeyi 1992. Discussion about the traditional vocal form payizok. Voice of America, Omer Dizeyi (host). Kurdmax Music. 14.8.2022.  https://www.youtube.com/watch?v=kOOskL6Gtes (tarkistettu 5.9.2025)

Deener, Leo 2025. ”NGO’s and the Kurdish Language in Istanbul, Turkey  Magazine Middle East”. Hemispheres, 31.3. 2025. https://tuftshemispheres.org/2025/03/31/ngos-and-the-kurdish-language-in-istanbul-turkey/ (tarkistettu 27.11.2025)

Kaplan, Yasar 2015. ”Strana Kurdî (Kurmancî): Devera Hekarîyan Wekî Nimûne” Bingöl Üniversitesi Yaşayan Diller Enstitüsü Dergisi (Bingöl University Living Languages Institute Journal) 1(2), 158-182. https://dergipark.org.tr/tr/pub/buydd/issue/23840/253998

Kardaş, C. 2018. ”The Legacy of Sounds in Turkey: Âşıks and Dengbêjs”. Diversity and Contact among Singer-Poet Traditions in Eastern Anatolia. Toim. Ulaş Özdemir, Wendelmoet Hamelink, Martin Greve. Orient-Institut Istanbul, 37-52.

Lakos, Meri-Sofia (tulossa): Payîzok –” The autumn song” with polyphonic potential. The 12th International Symposium on Traditional Polyphony. Tbilisi: Tbilisi State Conservatoire.

Lakos, Meri-Sofia 2020. Polyphonic tendencies in the traditional songs of Hawraman (Siawchamaneh and other traditional unaccompanied traditional songs of Hawraman). The 9th International Symposium on Traditional Polyphony. Toim. Tsurtsumia, Rusudan & Jordania Joseph. Tbilisi: Tbilisi State Conservatoire, 278-285.

Omarkhali, Khanna. 2025. ”‘Frozen Images’ of Oral and Intangible Kurdish Cultural Heritage. The Audio Data Collection of 1974 to 1978 by Werner Finke”. Viyano – A Passion for Kurds and Mountain Life: The Werner Finke Collection. Toim. Maria Six-Hohenbalken, Mehmet Emir, Eva Kolm & Eva Stockinger. Vienna: Austrian Academy of Sciences Press, 137–160.

Paul, Ludwig 2008. ”Kurdish Language i. History of the Kurdish Language”. Encyclopaedia Iranica, päivitetty 19.10.2012. https://iranicaonline.org/articles/kurdish-language-i (tarkistettu 27.11.2025)

Rashow, Khalil J. & Philip G. Kreyenborek 2005. God and Sheikh Adi are Perfect: Sacred Poems and Religious Narratives from the Yezidi Tradition. Wiesbaden: Harrassowitz Verlag, 153–159.

s.n. ”Bohtan”. Wikipedia. https://en.wikipedia.org/wiki/Bohtan (tarkistettu 27.11.2025).

Turgut, Lokman 2010. Mündliche Literatur der Kurden in den Regionen Botan und Hekarî. Berlin: Logos Verlag.

Withers, Jonathan Sanjeev 2016. ”Kurdish Music-Making in Istanbul: Music, Sentiment and Ideology in a Changing Urban Contex”. Väitöskirja, Cambridge: Harvard yliopisto. https://dash.harvard.edu/server/api/core/bitstreams/54e54300-68eb-4303-973b-d37b0644fc0f/content (tarkistettu 27.11.2025)

Saksankielisten lähteitten kääntämisessä auttoi Christoffer von Bonsdorf ja kurdinkielisten lähteiden kääntämisessä Ashkan Nazari ja Welat Nehri.