"When I'm on Stage, I Rule: Cholita Futurism in Cochabamba, Bolivia" (2022)

A Film by Siboné Oroza and Antti Nordin. Starring Las Conquistadoras, Las Consentidas, Las Florecitas de Mizque, Las Traicioneras del Amor and Las Sirenitas.

Siboné Oroza is a music researcher whose work is currently centred on women’s musical performance as a site of political joy and anti-colonial future-making. Oroza explores similar political and emotional landscapes also as a performer, singing in a tango duo with guitarist Antti Nordin. Oroza holds a PhD from the University of Helsinki (SKY 2023).

Antti Nordin is a sculptor who primarily works with rusted steel, Skåne diabase, and bronze, exploring the intersection of mass and empty space as a medium for visual percussion and enduring spatial statements. This synthesis is further realised in his compositions and in his collaboration with singer Siboné Oroza as a tango duo, exploring another dimension of rhythmic and emotional expression. Nordin graduated from The Finnish Academy of Fine Arts in 1984.

Siboné Oroza on musiikintutkija, jota kiinnostavat erityisesti naisten musiikkiesitykset poliittisen ilon ja antikoloniaalisen tulevaisuusvallan paikkana. Oroza tutkii samankaltaisia poliittisia ja tunteiden maisemia myös laulajana tangoduossa kitaristi Antti Nordinin kanssa. Oroza on väitellyt tohtoriksi Helsingin yliopistosta (SKY 2023).

Antti Nordin on kuvanveistäjä, joka työskentelee pääasiassa ruostuneen teräksen, Skånen diabaasin ja pronssin parissa. Hän tutkii teoksissaan massan ja tyhjän tilan risteyskohtaa visuaalisen perkussion ja kestävien tilallisten lausuntojen välineenä. Tämä synteesi toteutuu myös hänen sävellyksissään ja yhteistyössä laulaja Siboné Oroza kanssa tangoduona, joka tutkii rytmisen ja emotionaalisen ilmaisun toista ulottuvuutta. Nordin valmistui Suomen Taideakatemian koulusta vuonna 1984.

Siboné Oroza es una investigadora de la música cuyo trabajo se centra en la interpretación musical femenina como espacio de alegría política y construcción de un futuro anticolonial. Oroza explora paisajes políticos y emocionales similares también como intérprete, cantando en un dúo de tango con el guitarrista Antti Nordin. Oroza tiene un doctorado por la Universidad de Helsinki (SKY 2023).

Antti Nordin es un escultor que trabaja principalmente con acero oxidado, diabasa de Skåne y bronce. En sus obras, explora la intersección entre la masa y el espacio vacío como una percusión visual y un medio para expresiones espaciales duraderas. Esta síntesis se concreta también en sus composiciones y en su colaboración con la cantante Siboné Oroza como dúo de tango, que explora otra dimensión de la expresión rítmica y emocional. Nordin se graduó en la Academia Finlandesa de Bellas Artes en 1984.

"When I’m on Stage, I Rule: Cholita Futurism in Cochabamba, Bolivia” (2022) [90 min]. A Film by Siboné Oroza and Antti Nordin. Featuring Las Conquistadoras, Las Consentidas, Las Florecitas de Mizque, Las Traicioneras del Amor, Las Sirenitas. Interviews by Siboné Oroza. Directed by Siboné Oroza. Editor, Director of Photography, Sound Design, Original Score, and Animation: Antti Nordin.

"When I’m on Stage, I Rule: Cholita Futurism in Cochabamba, Bolivia” (2022) [90 min]. Tuotanto: Siboné Oroza ja Antti Nordin. Esiintyjät: Las Conquistadoras, Las Consentidas, Las Florecitas de Mizque, Las Traicioneras del Amor, Las Sirenitas. Haastattelut ja ohjaus: Siboné Oroza. Leikkaus, kuvaus, äänitys, elokuvaan sävelletty musiikki sekä animaatiot: Antti Nordin.

“When I’m on Stage, I Rule: Cholita Futurism in Cochabamba, Bolivia” (2022) [90 min]. Una película de Siboné Oroza y Antti Nordin. Con Las Conquistadoras, Las Consentidas, Las Florecitas de Mizque, Las Traicioneras del Amor y Las Sirenitas. Entrevistas y dirección de Siboné Oroza. Editor, director de fotografía, diseño de sonido, banda sonora original y animación: Antti Nordin.

FILM: https://vimeo.com/884899225/1e68b694ac

The film, "When I’m on Stage, I Rule: Cholita Futurism in Cochabamba, Bolivia”, explores how musical performance can serve as a tool for women's individual and collective empowerment against a backdrop of colonial history, Indigenous statehood, and persisting patriarchal systems. It spotlights cholita song and dance groups such as the pioneering Las Conquistadoras, who stormed the Bolivian popular music scene at the turn of the millennium and are popular to this day. Without a guiding voice-over to interpret their experience, the film allows the artists to tell their own stories directly to the viewer.

Through their own words and the emotional power of their stage performances, these artists reveal how they have revolutionized Bolivia's music scene. The film captures their high-energy fusion of traditional huayño with cumbia, pop, and rock, presenting their futurist sound as their own artistic innovation. This sound is contemporary, yet deeply rooted in Andean musical traditions connected to the land and agriculture, allowing it to resonate deeply with Quechua and Aymara speakers at home and abroad.

Based on Siboné Oroza's intimate 2012 recordings and interviews for her doctoral research, the film reveals that these performances are far more than entertainment. They are a stage for socio-political critique and a powerful affirmation of chola identity. The term cholita futurism captures how the artists confront the intersecting hierarchies of gender, race, and class, inspiring women to channel the courage and independence of their foremothers to forge new futures. It is a concept born in conversation, naming a reality the artists were already living and creating—a future where cholas boldly command the stage and redefine their place in the world.

And on that stage, history itself converges. A legacy of resistance and adaptation to European colonialism, a cultural memory of alegría, or Indigenous joy… and the stark realities of gendered violence and labour—all of this is woven into the vibrant fabric of their polleras. With every twirl, these polleras open as a direct challenge to the colonial and patriarchal orders that sought to marginalize them. This is more than a performance. It is a bold declaration that cholas are not on the margins. They are the central, vibrant force of Bolivia's past, present, and future.

Dokumenttielokuva ”When I’m on Stage, I Rule: Cholita Futurism in Cochabamba, Bolivia” (Kun olen lavalla, valta on minulla: Cholitafuturismi Cochabambassa, Boliviassa) kertoo populaarimusiikista naisten yksilöllisen ja kollektiivisen voimaantumisen välineenä siirtomaahistorian, alkuperäiskansajohtoisen valtion ja sitkeiden patriarkaalisten rakenteiden muovaamassa ympäristössä. Se nostaa esiin cholita-tanssi- ja lauluryhmiä kuten Las Conquistadoras, Las Consentidas, Las Florecitas de Mizque ja Las Traicioneras del Amor, jotka valloittivat Bolivian tanssimusiikkilavat vuosituhannen vaihteessa ja ovat edelleen suosittuja. Elokuvassa ei ole ohjaavaa kertojanääntä, vaan se antaa taiteilijoiden kertoa omat tarinansa suoraan katsojalle.

Artistit kuvaavat omin sanoin ja esitystensä kautta, kuinka he mullistivat Bolivian populaarimusiikkikenttää yhdistämällä ketšuanaisten tanssi- ja lauluperinnettä ja cumbiaa, popmusiikkia ja rockia. Yhtyeiden soundi on nykyaikainen, mutta sen juuret ovat Andien maanviljelyyn ja alkuperäiskansojen maailmankuvaan liittyvissä musiikkikäytännöissä. Siksi se myös resonoi voimakkaasti ketšuan- ja aimarankielisen väestön keskuudessa niin Boliviassa kuin sen ulkopuolella.
Elokuva perustuu Siboné Orozan väitöskirjatutkimustaan varten vuonna 2012 tekemiin taiteilijahaastatteluihin ja esitystaltiointeihin. Elokuva dokumentoi, kuinka nämä esitykset ovat enemmän kuin pelkkää viihdettä: ne ovat tärkeä foorumi yhteiskuntakritiikille ja chola-identiteetin vahvistamiselle. Termi cholitafuturismi syntyi taiteilijoiden ja tutkijan välisissä keskusteluissa kuvaamaan todellisuutta, jossa taiteilijat jo elivät ja loivat – tulevaisuutta, jossa chola-naiset hallitsevat näyttämöä ja määrittelevät uudelleen paikkansa maailmassa.

Esiintymislavalla artistien pollera-hameisiin kietoutuu vastarinnan ja eurooppalaiseen kolonialismiin sopeutumisen historia, alegría, ilon kulttuurinen muisti, sekä sukupuolittuneen väkivallan ja työn kokemukset. Jokaisella pyörähdyksellä pollerat avautuvat suorana haasteena kolonialismille ja patriarkaatille, joka yritti syrjäyttää alkuperäiskulttuurit. Tämä on enemmän kuin esitys. Se on rohkea julistus siitä, että cholat eivät ole marginaalissa, vaan keskeisiä toimijoita Bolivian menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

El documental “When I’m on Stage, I Rule: Cholita Futurism in Cochabamba, Bolivia” (Cuando estoy en el escenario, yo mando”: Futurismo cholita en Cochabamba, Bolivia) demuestra cómo el escenario musical se convierte en una herramienta de empoderamiento individual y colectivo para las mujeres, en un contexto marcado por la historia colonial, un Estado que se declara plurinacional pero que aún enfrenta profundas contradicciones, y sistemas patriarcales persistentes.

Destaca a grupos de artistas de pollera como las pioneras Las Conquistadoras, Las Consentidas, Las Florecitas de Mizque y Las Traicioneras del Amor, que irrumpieron en la escena musical popular boliviana a principios del milenio y siguen siendo populares hoy en día. Sin una voz narradora que interprete su experiencia, la película permite a las artistas contar sus propias historias directamente al espectador. A través de sus propias palabras y del poder emocional de sus actuaciones, estas artistas revelan cómo han revolucionado los escenarios musicales de Bolivia. La película captura su enérgica fusión del huayño tradicional con la cumbia, el pop y el rock, presentando su sonido futurista como una innovación artística propia. Este sonido, aunque moderno, está profundamente arraigado en las prácticas musicales andinas precoloniales, vinculadas a la agricultura y la cosmovisión de los pueblos originarios. Por ello, resuena con fuerza en las comunidades quechua y aimara, tanto dentro como fuera de Bolivia.

Basada en grabaciones de espectáculos y entrevistas a artistas realizadas por Siboné Oroza para su investigación doctoral en 2012, la película documenta cómo estas actuaciones trascienden el mero entretenimiento; son una plataforma fundamental para la crítica sociopolítica y la afirmación de la identidad chola. El término futurismo cholita es un concepto forjado en la conversación, que da nombre a una realidad que las artistas ya vivían y creaban: un futuro en el que las mujeres cholas dominan con valentía el escenario y redefinen su lugar en el mundo.

Sobre el escenario, converge la historia misma: un legado de resistencia y adaptación al colonialismo europeo, una memoria cultural de la alegría y las realidades de la violencia machista y el trabajo de las mujeres se condensan en las vibrantes polleras. Esta indumentaria, otrora impuesta y hoy reivindicada, se abre con cada giro como un desafío directo al orden colonial y patriarcal que ha buscado marginalizarla. Esto es más que una actuación. Es una declaración audaz de que las cholas no están al margen. Son una fuerza central y vibrante del pasado, el presente y el futuro de Bolivia.