Hiljenevän kylän äänet – äänimaisematutkimusta Pohjois-Suomessa

Aino Lyra on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 2024 pääaineenaan musiikkitiede. Hän on kiinnostunut äänen, ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksesta erityisesti ympäristökriisien ja kestävyysmurroksen näkökulmasta. Kuva: Vilppu Rantanen.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Suomen Länsi-Lapissa Ylitorniolla sijaitsevan Kantomaanpään kylän äänimaisemaa. Tutkin sitä, millainen Kantomaanpään äänimaisema on 2020-luvulla ja miten se on kehittynyt nykyiselleen edeltävien seitsemän vuosikymmenen kuluessa. Laadullisen, etnografisia menetelmiä hyödyntävän tutkimuksen keskiössä ovat paikallisten ihmisten kokemukset ja muistot kylän äänistä sekä heidän suhtautumisensa äänimaiseman muutoksiin. Selvittäessäni millaiset äänet koetaan merkityksellisiksi, miellyttäviksi, epämiellyttäviksi, tavanomaisiksi, kiinnostaviksi tai kaivatuiksi hyödynnän erityisesti geofonian, biofonian ja antropofonian (Farina 2014) sekä signaalin, äänimaamerkin ja perusäänen käsitteitä (Schafer 1978).

Tutkimuksen tausta

Äänimaisema tarkoittaa äänellistä ympäristöä havaitsijan siihen liittämien merkitysten kautta tarkasteltuna (Truax 2022: 3; 2001: 11–12; Schafer 1978: 28; Uimonen 2009: 37). Akustista kommunikaatiota tutkinut Barry Truax korostaa äänimaiseman subjektiivisuutta ja kuuntelun merkitystä: ”[äänimaisema] viittaa siihen, miten yksilö ja yhteiskunta kokonaisuudessaan ymmärtävät akustisen ympäristön kuuntelun kautta” (Truax 2001: xviii). Tutkimukseni keskiössä on kysymys siitä, miten Kantomaanpään asukkaat kokevat kotikylänsä äänelliset ympäristöt ja millaisia merkityksiä he äänimaisemiin ja niiden muutoksiin liittävät.

Ylitorniolla sijaitsevan Kantomaanpään maisemaa rajaavat mäntymetsät, peltoaukeat, pienet järvet ja Tengeliönjoki sekä niiden takana kohoavat vaarat. Kylän väkiluvun ollessa suurimmillaan 1900-luvun puolivälissä taloja oli noin 60 ja koulupiirin alueella lapsia jopa sata (Tapio 1994). Vuosina 2023–2024 ympärivuotisia asukkaita oli noin 40 ja koulut, kaupat sekä postikonttorit lakkautettu. Kylä on hiljentynyt monin tavoin, mutta äänimaiseman merkitystä se ei vähennä.

Jokapäiväiset äänet vaikuttavat merkittävästi sekä ihmisen että muiden eläinten hyvinvointiin, mutta kertovat myös ”yksilöllisistä ja kulttuurisista identiteeteistä” (Järviluoma ja Wagstaff 2002: 9).  Kulttuuriperintö ”kertoo arvojen, uskomusten, tietojen, taitojen ja perinteiden muutoksesta” ja tieteellinen tutkimus osaltaan muokkaa käsityksiämme siitä, mitä pidämme arvokkaana kulttuuriperintönä (Mattila 2023: 12–13). Äänimaisemiin on siten syytä kiinnittää huomiota terveellisten ja hyvinvointia tukevien elinympäristöjen turvaamiseksi, mutta myös esimerkiksi tärkeäksi koetun äänellisen kulttuuriperinnön suojelemiseksi.

Five Village Soundscapes (Schafer 1977) ja Acoustic Environments in Change (Järviluoma ym. 2009) -tutkimushankkeista innoituksensa saaneella tutkielmallani pyrin lisäämään tietoa suomalaisista äänimaisemista ja niiden muutoksista. Tavoitteenani on kiinnittää huomiota äänimaisemien kerroksellisuuteen, monimuotoisuuteen ja merkitykseen ihmisten arjessa ja elinympäristöissä. Tutkimuksen taustalla on myös laajempi kiinnostus kestävien ja monimuotoisten äänimaisemien rakentumista ja äänellisen vallankäytön kysymyksiä kohtaan.

Menetelmät ja aineistot

Tutkimuksen pääasiallinen aineisto muodostuu kenttäpäiväkirjasta (KPK), joka sisältää keräämääni kuunteluhavainnointiaineistoa vuosilta 2023–2024 sekä paikallisten asukkaiden kanssa käytyjen haastatteluiden ja keskusteluiden kirjalliset tallenteet. Lisäksi olen kerännyt tietoa kylän äänimaisemaan vaikuttavista ympäristöä muokkaavista hankkeista julkisesti saatavilla olevista lähteistä, kuten tuulivoimaa koskevista ympäristövaikutusten arviointimenettelyistä. Tutkimusta tehdessäni tutustuin myös Maija-Liisa Tapion kirjoittamaan Kantomaanpään kylän historiaa käsittelevään teokseen Elämäni kylä (1994).

Tutkimukseen osallistui viisi haastateltavaa, joista nuorin oli haastatteluhetkellä 54-vuotias ja vanhin 93-vuotias. Otanta on pieni, mutta noin 40 vakituisen asukkaan kylässä se vastaa yli kymmenesosaa asukkaista. Tutkimus herätti kylässä kiinnostusta ja uteliaisuutta äänellistä ympäristöä ja sen tutkimusta kohtaan. Ihmiset kertoivat omista äänimaisemakokemuksistaan sekä niihin kytkeytyvistä muistoista ja tunteista mielellään. Keskusteluja äänimaisemista käytiin haastattelutilanteiden lisäksi spontaanisti päiväkahvien lomassa, lenkkipoluilla ja hiihtoladuilla.

Analysoin aineistoa Almo Farinan (2014) määritelmän mukaisilla geofonian, biofonian ja antropofonian käsitteillä, joilla viitataan elottoman ja elollisen luonnon synnyttämiin sekä teknologisin välinein tuotettuihin ääniin. Lisäksi hyödynsin R. Murray Schaferin (1978) esittämiä signaalin, äänimaamerkin ja perusäänen käsitteitä. Tutkimuksen yhtenä motivaationa oli selvittää, miten erityisesti ensimmäinen jaottelu sopisi analyysin välineeksi tämänkaltaiseen tutkimukseen.

Muuttuva äänimaisema

Tutkimukseen haastateltujen kyläläisten muistitieto Kantomaanpään elämästä ja äänimaisemista ulottuu 1900-luvun puolivälin tienoille asti. Haastatteluaineistossa korostuvat kertomukset 1950- ja 1960-luvuilta, joten myös analyysissä keskityn tämän ajanjakson tarkasteluun ja vertailuun suhteessa nykyhetkeen.

Geofonian kohdalla kyse ei ole niinkään muutoksesta kuin pysyvyydestä. Kylän eteläpuolella virtaavan Tengeliönjoen Luonionkosken kuohut, tuuli, sade, ukkonen ja jään pauke ovat pysyneet niin merkitykseltään kuin kuulokuvaltaankin melko samanlaisina vuosikymmenestä toiseen. Äänimaamerkkinä kohiseva Luonionkoski mainitaan useissa haastatteluissa ja sitä kuvaillaan ”elämän mittaiseksi ääneksi, joka ei häivy koskaan” (KPK H4 11.1.2024).

Biofoniaa ja antropofoniaa tarkasteltaessa kyläläisten kertomuksissa korostuvat ihmisten keskinäisen vuorovaikutukset ja yhteisöllisen toiminnan äänet: puhe, tanssi ja musiikki, lasten, kotieläinten ja ruumiillisen työn äänet. Menneitä aikoja muistellessa korostuu niiden paljous, nykyhetkessä niiden harvinaisuus ja kaipuu. Poikkeuksen muodostaa moottoriliikenne, joka on huomattavasti lisääntynyt.

Haastateltavien kertomuksissa musiikki nousee esiin yhteisöllisyyttä vahvistavana äänimaiseman elementtinä. Muistoissa kuuluvat muun muassa avoimen ikkunan kautta kantautuva harmonikansoitto aamunavetan aikaan, ujon polkuharmoonintaitajan salaa todistettu taituruus ja helluntailaisten kesäjuhlien musiikki, joka sai lehmät laitumella hyppäämään. Kenttätyöjaksojen aikana kuuluu musiikkia autoradioista, ja Ruotsin puolella kuntakeskus Matarengissä on mahdollista käydä katsomassa oopperataltiointeja elokuvateatterissa. Musiikki on siirtynyt kylän jaetusta äänimaisemasta yksityisen kuluttamisen piiriin.

Äänistä pidetyimpiä ovat tutkimuksen perusteella geofoniset ja biofoniset. Geofonisia ääniä ei mainita lainkaan epämiellyttävistä äänistä kysyttäessä, biofonisten kohdalla mielipiteissä on enemmän hajontaa. Antropofonisia ääniä pidetään harvoin itsessään miellyttävinä, mutta niitä siedetään hyvin, erityisesti silloin, kun ne koetaan oikeutetusti aiheutetuiksi ja välttämättömiksi. Maaseudun äänimaisemaan kuuluviksi miellettyjä ja nostalgisia tunteita herättäviä antropofonisia ääniä – mopon pärinää ja vasaran pauketta – myös kaivataan.

Epämiellyttäviksi koettuja, mutta siitä huolimatta vain vähän vastustettuja antropofonisia ääniä tuottavat muun muassa Puolustusvoimien hävittäjälennot ja lähialueelle kaavailtu tuulivoimapuisto. Turvallisuuspoliittisen tilanteen heikkeneminen on lisännyt hävittäjien melun hyväksyttävyyttä jopa sellaisten kyläläisten keskuudessa, jotka ovat itse todistaneet melun negatiivisia vaikutuksia muunlajisten eläinten käyttäytymiseen (KPK H1 24.10.2024). Tuulivoima jakaa mielipiteitä enemmän. Osaa kyläläisistä sen tuottaman ympäristömelun vaikutukset erityisesti alueen luonnonvaraisiin eläimiin huolettavat, mutta toisille tuulivoimalat ovat ”niin kaukana erämaassa” (KPK H4 11.1.2024), ettei niistä voi ajatella olevan haittaa kylän kannalta.

Hiljenevä vaan ei hiljainen

Kantomaanpään äänimaiseman tulevaisuudesta kysyttäessä haastateltavien yleisin vastaus on, että kylä hiljenee entisestään. Hiljenemisellä viitattaan puheen, musiikin, lasten ja kotieläinten äänten vähenemiseen, mutta myös kylän talojen autioitumiseen ja asukasluvun pienenemiseen. Hiljenemistä ei ymmärretä vain äänellistä ympäristöä koskevaksi ilmiöksi eikä toisaalta äänimaiseman hiljentyminen tarkoita kaikkien äänten katoamista, vaan yhteisölle erityisen merkityksellisiksi koettujen, yhteisön elinvoimaisuudesta kertovien, äänten vähentymistä.

Kylän hiljeneminen, niin tiettyjen äänten osalta kuin asukasluvun pienentymisenä, saa toiset äänet korostumaan. Yhdelle haastateltavalle nykyhetkessä merkittäväksi nousee kosken kohina, toiselle koirien haukku ympäri kylää, kolmannelle lintujen konsertti pihapiirin puissa. Taustahälyn vähäisyyden takia yksittäiset äänitapahtumat myös tavoittavat hyvin. Muutaman kilometrin päässä ammuttu kiväärin laukaus saa kyläläiset yhdessä arvuuttelemaan saaliin laatua, sirittävä autonääni kertoo kylän maanviljelijän olevan liikkeellä ”kolibriksi” ristityllä keltaisella lava-autollaan ja yöllinen koiranhaukku naapurista on hyvä merkki kettujahdin kannalta.

Pro gradu tutkielma Hiljenevän kylän äänet – pohjoissuomalaisen maaseudun äänimaiseman tarkastelua 2020-luvulla (2024) on luettavissa Helsingin yliopiston avoimen julkaisuarkiston kautta. Linkki: http://hdl.handle.net/10138/577111

Lähteet

Aineisto

Kenttäpäiväkirja (KPK) 25.5.2023–29.2.2024. Sisältää haastattelut (H1–H5).
Aineisto tutkijan hallussa.

Tapio, Maija-Liisa 1994. Elämäni kylä. Kantomaanpään kyläyhdistys.

Tutkimuskirjallisuus

Farina, Almo 2014. Soundscape Ecology: Principles, Patterns, Methods and Applications. Ensimmäinen painos. Dordrecht: Springer. https://doi.org/10.1007/978-94-007-7374-5.

Järviluoma, Helmi, Meri Kytö, Barry Truax, Heikki Uimonen & Noora Vikman (toim.) 2009. Acoustic Environments in Change. Ensimmäinen painos. Tampere: TAMK University of applied sciences, University of Joensuu.

Järviluoma, Helmi & Gregg Wagstaff 2002. Soundscape Studies and Methods. Helsinki: Suomen etnomusikologinen seura, Turun yliopiston taiteiden tutkimuksen laitos.

Mattila, Mirva 2023. ”Valtioneuvoston periaatepäätös kulttuuriperintöstrategiasta 2023–2030”. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:7. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-895-6.

Schafer, R. Murray (toim.) 1977. Five Village Soundscapes. The Music of the Environment Series 4. Vancouver: A. R. C. Publications.

Schafer, R. Murray (toim.) 1978. The Vancouver Soundscape. The Music of the Environment Series 2. Vancouver: A. R. C. Publications.

Truax, Barry 2001. Acoustic Communication. Toinen painos. Westport (Conn.): Ablex Publishing.

Truax, Barry 2022. ”Speech, music, soundscape and listening: interdisciplinary explorations”. Interdisciplinary Science Reviews 47 (2): 279–93. https://doi.org/10.1080/03080188.2022.2035103.

Uimonen, Heikki 2009. ”Soundscape Studies and Auditory Cognition”. Acoustic Environments in Change. Toim. Helmi Järviluoma, Meri Kytö, Barry Truax, Heikki Uimonen & Noora Vikman. Ensimmäinen painos. Tampere: TAMK university of applied sciences, University of Joensuu, 34–55.