Mitä tekoäly “muistaa” Suomen Etnomusikologisen Seuran historiasta?

Petri Kuljuntausta työskentelee säveltäjänä ja äänitaiteilijana, hän on äänitaiteen ja elektronisen musiikin dosentti. Kuljuntausta on esittänyt musiikkia vedenalaiselle yleisölle, improvisoinut lintujen kanssa sekä tehnyt musiikkia valaiden lauluäänistä ja revontulien äänistä. Taiteilijana hän työskentelee ympäristöäänien ja live-elektroniikan parissa, esiintyy kitaristina ja luo ääni-installaatioita gallerioihin, museoihin ja ympäristöihin. Kuljuntausta on julkaissut kolme kirjaa elektronisesta musiikista ja äänitaiteesta sekä yhteistyössä kirjoittanut suomalaisen äänilevynvalmistuksen historian ja toimittanut antologian suomalaisen mediataiteen historiasta. Hän on vieraileva luennoitsija Taideyliopistossa ja Aalto-yliopistossa. Levy-yhtiöt Euroopassa, Australiassa, Intiassa ja Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ovat julkaisseet yli 130 Kuljuntaustan elektroakustista sävellystä ja ääniteosta. Parhaillaan hän tekee taiteellista tutkimusta äänikommunikaatiosta muunlajisten kanssa Koneen säätiön tuella Sibelius-Akatemiassa.

Johdanto

Tutkijoille on tarjolla tiedon keräämisen ja kirjoittamisen avuksi tekoäly-assistentteja. Eräiden ohjelmien jopa luvataan tekevän työn puolestasi ja kirjoittavan tutkimusartikkelisi. Kielipohjainen generatiivinen tekoälymalli vaikuttaa ominaisuuksiltaan kirjoitustehtävään sopivalta. Ihmiseen verrattuna tekoälyn ylivertaisia ominaisuuksia ovat sen tehokkuus, syväoppiminen ja kyky tuottaa massadatan pohjalta malleja, joiden pohjalta se generoi tekstin.

Tekoäly käsittää eri teknologioita ja operointi tapahtuu yhdistämällä niitä toisiinsa. Massadatasta (big data) voidaan etsiä säännönmukaisuuksia tiedonlouhinnalla (data mining). Koneoppiminen on tekoälyn automatisoinnin automatisointia ilman ihmisen ohjausta, tekoäly löytää datasta säännönmukaisuuksia ja tuottaa yleistysten perusteella uutta tietoa. Syväoppiminen (deep learning) on koneoppimisen haara, jossa neuroverkon hierarkinen rakenne oppii aineistosta yleistyksiä ja löytää malleja suurista tietojoukoista. (Toivonen & Kuljuntausta 2023: 170.) Mutta miten hyvin tekoäly käytännössä toimii tiedon tuottajana? Onko tekoälystä tutkijaksi, tai tutkijan apuvälineeksi?

Suomen etnomusikologisen seuran 50-vuotisjuhlavuoden muisteluteemaan liittyen halusin kysyä tekoälyltä mitä se “muistaa” seuran historiasta. Aiheen pohjalta tein kokeen, jossa oli seuraavat kaksi vaihetta.

Laadin promptin (tekstikäskyn), jolla pyysin Copilot-tekoälyä (Bing, GPT-4) kirjoittamaan artikkelin SES:n 50-vuotisesta historiasta. Tekoäly etsi tiedot, generoi kirjoitukselle aiheita ja laati tekstin seuran perustamisesta, julkaisutoiminnasta, merkittävimmistä tapahtumista ja yhteistyökumppaneista. Tekoäly antoi kirjoitukselle nimen "Suomen etnomusikologinen seura 50 vuotta: katsaus seuran historiaan ja nykyisyyteen".

Kirjoitus tarkastettiin kollektiivisesti. Tekoälyn tuottama teksti oli tarkistusprosessin ajan esillä Google Documentissa (Google Drive), jossa SES:n historiaa muistavat ja tuntevat asiantuntijat ja tutkijat 1970-luvulta tähän päivään tarkastivat kirjoituksen. Teksti julkaistaan asiantuntijoiden korjauksien kera osana tätä kirjoitusta.

Kokeessa tutkijat selvittivät yhteistyössä, kuinka luotettavaa tutkimustekstiä Copilot-tekoäly kykenee tuottamaan. Tekstin tarkistamiseen osallistuivat Philip Donner, Meri Kytö, Antti-Ville Villén, Timo Leisiö, Pirkko Moisala, Elina Seye, nimetön kommentoija ja allekirjoittanut. Koe antaa konkreettisen esimerkin siitä, miten hyvin tekoäly suoriutuu sen tehokkuuteen nähden varsin yksinkertaisesta tehtävästä. Koe paljastaa myös sen, missä määrin tekoäly tuottaa keksittyä "hallusinaatiota". Tekoälyhalusinaatiosta on kyse silloin kun suuri kielimalli (LLM) havaitsee datassa kuvioita ja malleja, jotka eivät vastaa todellisuutta eli ne ovat rakenteeltaan virheellisiä. Epätodellisten ja virheellisten mallien pohjalta generatiiviset tekoälytyökalut tuottavat vääriä ja harhaanjohtavia tuloksia. Hallusinaatiot voivat olla pieniä epätarkkuuksia tai täysin järjettömiä päätelmiä, vaikka näyttävät perustuvan tosiasioihin.

Tekstin analyysi

Olen jakanut tekoälyn kirjoittaman tekstin kuuteen osaan, jotka olen sijoittanut tähän kirjoitukseen kuvina. Jokaista kuvaa seuraa tutkijoiden kommentointi. Kommentoitavat kohdat olen maalannut kuvaan keltaisella ja kohdan vasemmassa marginaalissa on juokseva järjestysnumero. Numeroituihin kohtiin viittaa niitä vastaavat numeroidut kommentit kuvan jälkeen.

1.a) Pirkko Moisala: Ala-Könnillä ei ollut mitään tekemistä Seuran kanssa.
b) Elina Seye: Itse asiassa olemme selvittäneet tätä asiaa: ensimmäinen pj oli Ilkka Kolehmainen.
c) Philip Donner: Yhdistysrekisterin tietojen mukaan seura on viety rekisteriin 05.03.1975. Ala-Könni ei ollut mukana perustamassa yhdistystä. Ala-Könni kirjoitti väitöskirjan, jota hän halusi saksankielellä kutsua etnomusikologiseksi tutkimukseksi. Sen jälkeen hän ei ole milloinkaan ollut tekemisissä etnomusikologisen seuran kanssa.
d) Nimetön: Ala-Könni ei ollut musiikkitieteen professori vaan oppialana oli kansanperinne, erityisesti kansanmusiikki. Hänelle sana etnomusikologia tarkoitti samaa kuin kansanmusiikin tutkimus. Jäänne siis vertailevan musiikkitieteen ajoilta.
e) Petri Kuljuntausta: Erkki Ala-Könni oli kansanmusiikintutkimuksen dosentti vuosina 1957-1966 Helsingin yliopistossa. Vuodesta 1965 hän oli Tampereen yliopistossa kansanperinteen laitoksen johtaja ja vuosina 1974-1977 kansanperinteen, erityisesti kansanmusiikin professori. (Virtaranta 1986.)

2. a) Pirkko Moisala: Seuran perustava kokous pidettiin Helsingin yliopistolla luullakseni Philip Donnerin kutsusta, joka oli pitänyt etnomusikologian kurssin keväällä 1974 ja jatkoi etnomusikologian proseminaarilla lukuvuonna 1974-75. Samana vuonna piti etnomusikologiaan liittyvän kurssin myös Timo Leisiö. Pekka Gronow oli myös taustalla, mutta en muista hänen opettaneen yliopistolla. Maailmalla kulkiessani hänet kuitenkin aina mainittiin suomalaisena etnomusikologina. En tiedä Ala-Könnin kansainvälisistä yhteyksistä, mutta hänen toimintansa kytkeytyi suomalaiseen kansanmusiikkiin ja sen tutkijoihin, jotka pitivät etäisyyttä HY:n etnomusikologiaan.
b) Timo Leisiö: Erkki Ala-Könni vihasi helsinkiläisten etnomusikologiaa, joka hänelle oli kansanmusiikin tutkimuksen pahin este. Hän saattoi ajatella seuran perustamista, mutta sataprosenttisesti ei tällaisen, joka syntyi.
c) Philip Donner: Minusta seura juontaa alkunsa Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksella joskus 1971-1972 käynnistyneestä opetustoiminnasta. Toimin aluksi tuntiopettajana ja myöhemmin ap. assistenttina. Halusimme luoda kokonaisuuden, jota Filosofisten ja yhteiskuntatieteellisten oppiaineiden tutkinnonuudistussuunnittelun eli FYTT:in mukaisesti kutsuimme etnomusikologiseksi koulutusohjelmaksi. Tuota työtä on yksityiskohtaisesti kuvattu Musiikkilehden erikoisvolyymissä. Laitoksen kirjastonhoitajana toimineen Timo Leisiön Hornbostel-Sachsin soitintaksonomia taisi myös ilmestyä samoissa merkeissä. Se oli Lomaxin Cantometrics-luokittelujen lisäksi merkittävä osa koulutusohjelman sisältöä siinä missä paikkakuntatutkimus kenttätöihin vakiintui projektiopiskelun menetelmäksi.
d) Timo Leisiö: Seuran syntyyn ja sen myöhempään kasvuun oli vaikuttanut ennen kaikkea Musiikkitieteen laitoksen ensimmäinen assistentti (puolinainen virka tosin vain aluksi) eli Philip Donner. Hänestä ei näy vilaustakaan tekstissä. Yksinkertaisesti; ilman Donneria seuraa ei olisi syntynyt. Niin ikään aivan keskeinen uurastaja oli Irma Vierimaa, joka toimitti seuran lehteä kauan yksin ennen varsinaisen julkaisutoiminnan käynnistymistä ryhmätyönä.
e) Elina Seye: Musiikin suunnan nro 2/2005 "SES 30 vuotta" sisältää myös jonkin verran tietoa SES:n varhaisvaiheista sekä runsaammin muistelua ja katsauksia toimintaan.

3. a) Elina Seye: Nämä ovat sama järjestö, IFMC on vanhempi nimi, ICTM uudempi, viime vuonna nimeen tuli vielä lisäys tanssista (ICTMD).

4. a) Petri Kuljuntausta: Lähteen mukaan perustava kokous pidettiin Wanhan Kellarin Karhu-kabinetissa. (Lähde: Kytö, Meri & Rantanen 2014, 10.)
b) Philip Donner: Läsnä oli lähinnä Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen etnomusikologian opiskelijoita.

5. a) Pirkko Moisala: Tuskinpa silloin vielä käytettiin sanaa kulttuurisensitiivinen(?).
b) Elina Seye: Samaa epäilen, että tämä lause/muotoilu on sääntöjen uudemmista versioista peräisin.

6. a) Elina Seye: Äänitteitä ei tietääkseni ole koskaan julkaistu, mutta on toki voitu sellaistakin suunnitella.

7.  a) Elina Seye: Saimme vähän aikaa sitten SES:n perustamiskirjan kopion yhdistysrekisteristä, ensimmäinen hallitus oli sen mukaan tämä: Ilkka Kolehmainen pj, Ann-Mari Häggman vpj, Kari Jyrkinen, sihteeri. Muut hallituksen jäsenet: Philip Donner, Matti Rantanen. Varajäsenet: Pirkko Lahtinen (nyk. Moisala), Timo Leisiö. Vain Pirkko ja Timo siis ovat oikein AI:n arvailussa, tosin osin virheellistä tietoa silti heistäkin. Yhdistysrekisteristä löytyy perustamiskirja, jossa mm. tiedot ensimmäisestä hallituksesta, mutta siellä ei ole perustamiskokouksen pöytäkirjaa.
b) Philip Donner: Pekka Gronow oli alkuaikoina ainoa kansainvälistä mainetta hankkinut etnomusikologi. Hän neuvoi seuran perustamisasioissa, mm. seuran nimen valinnassa. Jotkut oppilaat pitivät silloin etnomusikologia-sanaa koukeroisena, mutta Pekka esitti, että jos kansainvälisen seuran nimenä on the Society for Ethnomusicology, niin silloin saman alan työtä suorittavan suomalaisen seuran nimessä pitää myös mainita etnomusikologia. Pekka oli musiikkipolitiikan voimamies, eikä erityisessä suosiossa niin ikään politisoituneessa musiikkitieteen laitoksessa. Ilkka Kolehmainen oli Kansanmusiikki-instituutin aktiivisin, etnomusikologian nimeen vannonut työntekijä.

8. a) Elina Seye: Tästä ei valitettavasti ole varmaa tietoa, sillä vuosien 1974-1978 asiakirjoja ei ole löytynyt. Jos jollain on niistä edes kopioita, niin voi ottaa yhteyttä hallitukseen!

9. a) Petri Kuljuntausta: IFMC muuttui ICTM:ksi 1981.
b) Antti-Ville Villén: ICTM on vuodesta 2023 lähtien ICTMD.

10. a) Elina Seye: Tätä ei järjestetty MTS:n (Musiikkitieteellisen seuran) kanssa eikä vuonna 1975, vaan vuosi oli 1985 ja kyseessä oli ICTM:n (siis entisen IFMC:n) 28. maailmankonferenssi, joka pidettiin puoliksi Tukholmassa ja puoliksi Helsingissä. Lähde: https://ictmd.org/past-world-conferences

11. a) Antti-Ville Villén: Eri lehdet (ISSN) vaiko nimen muutos?
b) Petri Kuljuntausta: Musiikin suunta 1983:1, toim. Timo Leisiö, Erkki Pekkilä & Hugo Zemp. Julkaisija SES 1983. Kirjoitukset: 1) Leisiö, Timo: Merkittävä vieras Ranskasta. 2) Pekkilä, Erkki: Hugo Zemp ja ranskalainen etnomusikologinen koulukunta. 3) Pekkilä, Erkki: Hugo Zempin bibliografia, diskografia ja filmografia. 4) Zemp, Hugo: "Are" Are-kansan musiikkilajien ja soitinten luokittelu. 5) Lappalainen, Heimo: Etnomusikologisk filmfestival i Frankrike. 6) Lappalainen, Heimo: Etnomusikologia-alan kansainvälinen yhteistoiminta tehostumassa. 7) Lappalainen, Heimo: Sibeliusakatemian etnomusikologiakeskustelu jatkuu.
c) Petri Kuljuntausta: SES julkaisi vuonna 1983 myös lehden Suomen musiikin koko kuva. Toimittaja Jukka Määttänen kirjoitti lehdestä arvion (Suomen musiikki kieropeilissä, Uusi Suomi 24.9.1983).
d) Philip Donner: Julkaisimme Musiikin suunnan numeron 'Idols and Myths in Music' (1985) ICTM-konferenssin yhteydessä. Meidän toiminta oli eräiden osallistuneiden mukaan (mm. Gerhard Kubik) modernia ja räväkkää. Myös ruotsalaisen konferenssiosuuden järjestäjä Krister Malm puolusti paneelikeskusteluna toteutetun tilaisuuden oikeutusta. Jotkut muut (esim. Wachsmann) oli sitä mieltä että lehdessä julkaistut esitelmät olivat typeriä, ’silly’.

12. a) Antti-Ville Kärjä: 2009.

13. a) Timo Leisiö: Ala-Könni ei koskaan ole kirjoittanut Suomen kansanmusiikin historiaa (1984) eikä SES ole voinut sellaista julkaista. Ja mikä on tuo Matti Huttusen toimittama Suomen romanien musiikki (2012)?
b) Meri Kytö: Nämä eivät ole SESin kustantamia julkaisuja. Lähde: https://www.etnomusikologia.fi/julkaisusarja/
c) Elina Seye: Myös kirjoittajatiedossa on virheitä.
d) Petri Kuljuntausta: SES:n julkaisusarjan ensimmäinen kirja on Simon Frithin Rockin potku, jonka julkaisi Vastapaino vuonna 1988.

14. a) Antti-Ville Villén: Seuran viimeinen oma kevätseminaari järjestettiin uutukaisella Tieteiden talolla 1998.

15. a) Antti-Ville Villén: IFMC on siis sama organisaatio kuin ICTM(D).

16. a) Elina Seye: Tämä ensimmäistä kertaa tänä vuonna, mahdollisesti jotain vastaavaa on ollut joskus aiemmin, mutta varmaa tietoa ei ainakaan minulla ole.

17. a) Meri Kytö: Nämä vuosiluvut ovat aika eklektisiä, 26. on tämänvuotinen (2024). Musiikin pääkirjoituksessa 2/2022 tätä olin ruotinut.
b) Elina Seye: Virallisesti kaikki symposiumit ovat SES:n ja MTS:n yhdessä järjestämiä, vaikka käytännössä jompikumpi seura on kantanut päävastuun yhdessä paikallisen järjestäjän (yleensä jokin yliopisto) kanssa. SES:llä on lista näistä, ensimmäinen on järjestetty 1997 Helsingissä. Järjestysnumeroissa seottiin (ilmeisesti koronan aiheuttaman välivuoden takia) ja tämänvuotinen symposium on oikeasti 26.

18. a) Pirkko Moisala: Näyttelyitä olen ollut järjestämässä.
b) Petri Kuljuntausta: 10-vuotias SES järjesti 11.-17.2.1985 Maailman musiikin viikon. Tapahtuman näyttelyssä Vanhalla yo-talolla esiteltiin soittimia, kuultiin esitelmiä ja soittonäytteitä. Ulkomaisina asiantuntijavieraina seminaarissa olivat puhumassa mm. Marcia Herndon ja Gerhard Kubik. Yleisradio lähetti 11.-15.2. tapahtumasta ohjelmaa päivittäin.

19. a) Meri Kytö: Tämä osuus näyttää fabuloinnilta, vaikka konserttien järjestelyissä jne. seura onkin ollut mukana.
b) Petri Kuljuntausta: SES:n 1980-luvun alkupuoliskolla järjestämiä konsertteja ovat ainakin seuraavat: SES järjesti 1980 konsertin Helsingin 3. laulufestivaalilla teemalla Helsingin musiikkikulttuurin monet kasvot. Yleisradio radioi 7.11.1980 konsertista 40-minuuttisen koosteen. Helsingin Arki -tapahtumassa 9.-16.11.1980 SES järjesti konsertin vähemmistökulttuurien musiikista. (Kulttuuriarkea 1980.) Kesällä 1984 kiersi Suomea oranssinvärinen bussi kahden kuukauden ajan kuljettaen tansanialaisia muusikoita ja Philip Donneria perheineen. Kyseessä oli Donnerin organisoima kulttuurivaihtohanke, joka oli saanut suurimman kansanmusiikille myönnetyn tuen Suomessa. Hankkeen kokonaisbudjetti oli 400 000 markkaa. SES oli yksi hankkeen tuottajista. (Simonen 1984.)
c) Petri Kuljuntausta: Etnomusikologi Hugo Zempin vieraillessa 1983 järjestettiin keväällä Helsingissä ja Tampereella elokuvaviikko, joka rakentui Zempin tuotannolle. SES oli yksi tapahtuman tuottajista. Zempin tuotanto oli myös samana vuonna ilmestyneen Musiikin suunnan ensimmäisen numeron teema.

20. a) Meri Kytö: Maksavien jäsenten määrä ei ole pysytellyt "suhteellisen vakiona", varsinkaan näin korkeana.
b) Antti-Ville Villén: Minulla on taulukko/graafi asiasta jos kiinnostaa, ts. kävin pari vuotta sitten läpi kaikki arkistoidut toimintakertomukset ja listasin saatavilla olleet jäsenmäärät (1979–2020). Vuosien 1981-2009 välillä maksavien jäsenten määrä oli 150 huiteilla (107–193), 2010-luvulta lähtien keskimäärin 60 (vrt. EVK (Etnomusikologian vuosikirja) verkkoon 2009).

21. a) Elina Seye: Tämä lista piti aiemmin paikkansa, nykyisin jäsenistöstä suurin osa on tutkijoita ja opiskelijoita, siis jollain tavalla kytköksissä johonkin yliopistoon.

22. a) Elina Seye: Tässä listassa osa on totta ja osa ei. Mainittujen festivaalien kanssa meillä ei ole mitään tekemistä.

23. a) Elina Seye: Tällaisista en ole koskaan kuullut, mutta jonkinlainen (merkittävältä vaikuttava) maailman musiikkien näyttely on kyllä toteutettu 1980-luvulla, en muista nimeä, mutta asiakirjojen joukosta löytyy listoja näyttelyesineistä (erit. soittimia).
b) Petri Kuljuntausta: SES:n tuottaman Maailman musiikin viikon yhteydessä järjestetyssä näyttelyssä Vanhalla yo-talolla 11.-17.2.1985 oli esillä soittimia, lisäksi kuultiin esitelmiä ja soittonäytteitä (ks. edellä).

24. a) Elina Seye: Tätä hieman epäilen, mutta on toki mahdollinen yhteistyötaho sekin.

25. a) Antti-Ville Villén: Tästä voi olla toki montaa mieltä eritoten 2010-luvun jälkeen; kalskahtaa lisäksi kovasti Nopealle Idiootille (tietojenkäsittelytieteen luonnehdinta AI:sta vm. 1986) tyypillisiltä korulauseilta.
b) Elina Seye: No tässä puhutaan 50 vuodesta, kokonaisuutena voinee kyllä sanoa näin.

26. a) Antti-Ville Villén: Hmm (virkkeen jatkosta huolimatta).

27. a) Pirkko Moisala: Tapahtumien järjestämistä. Lopuksi: Onhan tämä inhaa luettavaa, virheitä ja sisällyksetöntä lässytystä. AI ei edes käyttänyt kaikkia saatavilla olevia lähteitä, mutta tässä varmaan olikin ideana demonstroida juuri sen rajoittuneisuutta eikä SES:n historiaa.
b) Timo Leisiö: En tajua tätä hahmotelmaa, jossa on ripaus totta kuin mausteeksi, mutta suuret linjat ovat kuin tarkoituksellista disinformaatiota. Jäin miettimään, onko tämä kevyesti laadittu vitsi. Tekoäly on varmaan monen älykkään lopputuote, mutta tämä teksti on todella keksimällä keksitty.

28. a) Elina Seye: Tästä sentään voi olla samaa mieltä!

Johtopäätöksiä

Tässä esitellyn kokeen perusteella tekoäly suoriutui annetusta tehtävästä vaatimattomin tuloksin. Kokeessa käytetty Copilot-tekoäly (Bing, GPT-4) tuotti päällisin puolin tasapainoiselta näyttävän ja hyvin muotoillun kirjoituksen SES:n historiasta. Teksti etenee kronologisesti ja oikean tuntuisesti, teksti antaa vaikutelman, että kirjoituksen väitteet pitävät paikkansa. Asiaa tuntemattomalle teksti vaikuttaa luotettavalta.

Tarkempi analyysi todistaa, ettei generatiivinen ohjelma pysty hyödyntämään verkossa vapaasti saatavilla olevia tietoja. Faktojen tarkistus ammattitutkijoiden toimesta osoittaa kirjoituksen olevan kaukana totuudesta ja sisältävän useita karkeita virheitä. Tekoäly rakensi seuralle kuvitteellisen historian. Tekoälyn keskeisin ongelma on se, ettei kielipohjainen generatiivinen tekoälymalli piorisoi ensisijaisiksi lähteiksi luotettavissa lähteissä julkaistua tietoa, saati hyvän tieteellisen tutkimuskäytännön pohjalta tuotettuja tieteellisiä tutkimusartikkeleja. Seuraavaksi nostan esiin muita Copilot-tekoälyn tuottaman artikkelin ongelmia.

Copilot yhdisti seuran toimintaan henkilöitä, jotka eivät todellisuudessa toimineet seurassa. Tekoäly ei liittänyt näitä tutkijoita seuraan täysin satunnaisesti, sillä mainitut henkilöt olisivat tutkimusaiheidensa ja julkaisujensa perusteella saattaneet toimia seurassa. Copilotin mainitsemat tutkijat työskentelivät aikakaudella, jolloin heidän osallistuminen seuran toimintaan olisi saattanut olla mahdollista. Seuran ensimmäisen hallituksen kokoonpanon tekoäly nimesi suurelta osin virheellisesti. Hallituksen viittä jäsentä tekoäly ei osannut nimetä, mutta kaksi varajäsentä olivat oikein. Tekoäly haki osin vahvasti, mutta suurelta osin heikosti SES:n historiaan liittyviä henkilöitä ja tapahtumia ja yhdisti näitä satunnaisesti ja ilman logiikkaa toisiinsa. Tekoälyn listaamat seuran julkaisut olivat pitkälti keksittyjä.

Ihmistutkija perustelee väitteensä ja esittää lainaamansa tiedon lähteen. Jos kyseessä on varman tiedon sijaan “valistunut päätelmä”, silloin tutkija ilmoittaa väitteensä tueksi olevan vain heikosti todisteita, joiden pohjalta hän voi kuitenkin tehdä valistuneen johtopäätöksen. Copilot sen sijaan esittää lähteettömät väitteensä totena. Ohjelma ei käytä käsitettä ‘mahdollisesti’, vaikka generoitu väite olisi tuotettu epävarman tiedon pohjalta tai se on keksitty. SES:n toimintaan liittyvien avaintermien perusteella tekoäly päätyi olettamaan miten vastaava yhdistys toimisi ideaalitilanteessa ja minkälaista toimintaa se tuottaisi toiminnan jatkuvasti laajentuessa. Lopputulos on kuitenkin fantasiaa ja vailla todellisuuspohjaa. Silloin kun tekoäly ei löytänyt riittävästi lähteitä, se alkoi generoida omaa sisältöä.

Tekoäly kirjoittaa positiiviseen sävyyn ja välttää negatiivisia mainintoja. Tekoäly luo SES:n historiasta kertomuksen, joka kasvaa kohti menestystä. Tähän kuuluu julkaisujen ja aktiviteettien lisääntyminen ja jäsenmäärän kasvaminen seuran toimintavuosien karttuessa. Mutta tekoälyn tarinalla ei ole todellisuuspohjaa. Eräässä vaiheessa yhdistyksen hallitus oli pohtinut lopettamista, mutta tekstissä mikään ei viittaa yhdistyksen historian suvantokausiin.

Yritysmaailmassa laaditaan ennusteita, koska tiedetään ettei kehitys tule jatkumaan samankaltaisena vuodesta toiseen. Vuosista tulee eri syistä erilaisia, tulokset vaihtelevat ja kehitystyötä on tehtävä, jotta yritys voi toimia jatkossakin. Jopa ihmiskulttuureita on verrattu biologisiksi organismeiksi, jotka syntyvät, kehittyvät, taantuvat ja kuolevat. Tekoäly sen sijaan luo tässä, ja muissa tekemissäni kokeissa, vain nousujohteista menestystarinaa. Tekoälyn kirjoitus SES:n historiasta oli huolestuttavassa määrin tekoälyhallusinaatiota. Annettu tehtävä oli tekoälylle ikään kuin generatiivista leikkiä vailla todellisuuspohjaa ja suhdetta elävään elämään ja tieteelliseen tutkimustietoon. Tekoäly ei ole kokeen perusteella luotettava tutkimusassistentti, sen tuottamalla tekstillä on korkeintaan viihdearvoa.

Epilogi

Tekoälyä popularisoivan trendin näkyvimpiä kansainvälisiä toimijoita ovat Google ja Microsoft, jotka käyttävät satoja miljoonia euroja tehokkaisiin servereihin ja valtavia tekstimassoja tekoälyn kouluttamiseen ja kehittämiseen. Microsoftin OpenAI kehitti varsin lyhyessä ajassa GPT-3-mallista (2020) yli 10-kertaisesti tehokkaamman GPT-4:n (2023) jossa malliparametrejä arvioidaan olevan 1,76 triljoonaa. Kukaan ihminen ei voi manuaalisesti tarkistaa miten päätökset syntyvät tekoälyn neuroverkoissa ja missä kohtaa verkko alkaa tuottamaan virheitä. Tältä pohjalta ei voida tehdä oikeaa tutkimusta, tai edes kelvollista sanomalehtikirjoitusta.

Viime vuosien kehitys herättää huolen siitä miksi ohjelmistotalot julkaisevat tekoäly-ohjelmansa keskeneräisenä. OpenAI:n varajohtaja ja yksi yhtiön perustajista Greg Brockman totesi elokuussa 2024: "[OpenAI:n] missio on vielä kaukana valmiista; meidän on vielä rakennettava turvallinen AGI (yleinen tekoäly)." (Brockman 2024.) Tekoälyassistenteista on tullut suuren käyttäjämassan apuväline ja aihe koskettaa erityisesti Suomea, jossa mobiilidataa käytetään eniten maailmassa, trendi on jatkunut jo vuosikymmenen. Ohjelmistotalot eivät suostu ottamaan vastuuta siitä, että ne tuottavat väärää tietoa. Kääntyykö käynnissä oleva tekoälykoe lopulta ohjelmistoyrityksiä itseään vastaan? Vai ovatko seuraukset vielä kauaskantoisempia?

Tiedolta näyttävät valheet kiertävät verkossa hakukoneiden ja tekoälyohjelmien kierrättäessä tekstejä mahdollisesti vuosikymmeniä. Ne sekoittuvat ja muuntuvat, kukaan ei lopulta voi olla varma tekstien ja väitteiden alkuperästä ja siitä pitävätkö ne paikkansa. Tekoälyohjelmilla on tuotettu verkkoon mahdollisesti miljardeja kirjoituksia, joissa levitetään väärää tietoa. Viitteitä vakavista ongelmista julkaistaan jatkuvasti. Joulukuussa 2023 nousi julkisuuteen AI Forensicsin ja AlgorithmWatchin tutkimus, jonka mukaan Copilot-tekoälyohjelma antoi vääriä tietoja Sveitsin ja Saksan vaalien äänestyksestä. Wired-lehti puolestaan huomasi Yhdysvaltain presidentinvaaleja koskevassa kysymyksessä Copilot-ohjelman listaavan jo pudonneita ehdokkaita (Callaham 2023). Kysyin elokuussa 2024 Copilotilta “Kumpi voittaa todennäköisemmin Yhdysvaltojen presidentinvaalit 2024, Biden vai Trump?” Copilot vastasi: “Näköjään en osaa vastata tähän aiheeseen.” Kysymystä kirjoittaessani verkossa oli julkaistu tuhansia kirjoituksia jo kolmen viikon ajan maailman luotettavilla uutissivustoilla Bidenin vetäytymisestä presidentinkampanjasta ja että demokraattien uudeksi ehdokkaaksi oli asettunut Kamala Harris. Mutta ohjelma ei tietänyt tätä.

Microsoft on kiertänyt vastuuta väittämällä Copilotin tuottaman väärän tiedon olevan seurausta siitä, että käyttäjä on tarkoituksella yrittänyt kysymyksillään ohittaa tekoälyn turvasysteemin. Monikaan ohjelman peruskäyttäjä ei tunne ohjelman toimintaa niin, että osaisi käyttää sitä väärin. Aihe on kuitenkin tekoälyn toiminnan kannalta mielenkiintoinen, sillä silloin siirrytään tekoälyohjelmien metatasolle ja ohjelmakoodiin, jota ohjelmiston kehittäjä kontrolloi. Tekoälyassistentin takana oleva ohjelmistotalo ohjaa ohjelmansa toimintaa, se voi sallia tiettyjä aiheita ja kieltää toisia.

Esimerkiksi vuonna 2020 Facebookin viimeisin vapaaseen levitykseen annettu chattibotti rajoitti Donald Trumpiin liittyviä kysymyksiä. Kun käyttäjä kysyi chattibotilta kysymyksen “I heard navy officers are rich and like Trump. Is it true?”, ohjelma lopetti keskustelun ja antoi viestin “Unsafe model reply detected. Clearing agent history. Please try again.” (Linkola 2020.) Kyse ei ollut turvasysteemin rikkomisesta vaan aiheesta, josta keskustelemisen Facebook oli kieltänyt ja sulki viestiketjun.

Tekoälyllä leikkiminen on harmitonta yksityiselle käyttäjälle, mutta kollektiivista vahinkoa syntyy, jos tekoälyllä levitetään tarkoituksella väärää tietoa ja manipuloidaan ihmisten mielipiteitä. Tekoäly on teknologiaa, jota käytetään sodankäynnissä ja hybridivaikuttamisessa. Tekoälyn tuottamalla disinformaatiolla aiheutetaan häiriötä ja eripuraa kansainvälisillä keskustelupalstoilla, nettikeskusteluissa ja väärennetyillä uutissivuilla. Generoiduilla teksteillä vaikutetaan äänestäjien ja sijoittajien käyttäytymiseen. Tekoäly tekee kaiken tämän edullisesti, nopeasti ja vakuuttavammin kuin ihmistrollit (Gonzalez 2023).

The Wall Street Journalissa huhtikuussa 2024 kirjoittaja kokeili AI-botin käyttöä uutena “aseena” poliittisen propagandan tuottamiseen: “Maksoin verkkosivuston kehittäjälle täysin automatisoidun tekoälyn luoman "pink-slime" -uutissivuston perustamisesta, joka on ohjelmoitu luomaan vääriä poliittisia tarinoita. Tulokset olivat vaikuttavia – ja vaalivuonna hälyttäviä.” Kyseinen tekoälybotti oli valmis kahdessa päivässä ja tuotti tuhansia kirjoituksia päivässä. (Brewster 2024.) Mainitut Pink Slime -sivustot näyttävät virallisilta uutissivustoilta mutta ovat väärennettyjä ja sisältävät esimerkiksi tekoälyn tuottamaa disinformaatiota. WSJ:n kirjoitus havainnollisti kuinka helppoa disinformaation tuottaminen on globaalien ohjelmistotalojen tekoälyohjelmilla, tai muiden julkaisemilla apuohjelmilla, jotka käyttävät näitä sovelluksia hyväksi. NewsGuard valvoo väärän tiedon levittämistä verkossa, mutta mahdollisuudet ovat rajalliset ja se keskittyy vain ilmiön vuorenhuippuun eli laajoja ryhmiä koskevaan disinformaatioon. Kuten vuosina 2023-24 Pariisin olympialaisiin ja Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin.

Minkälaisia vaikutuksia tekoälyllä tuotetulla tekstillä on tekstin sisältöön ja kirjoittajan luovuuteen ja mitkä ovat tekoälytekstien kollektiiviset vaikutukset? Eräässä tutkimushankkeessa lähes 300 osallistujaa ja tekoäly laitettiin kokeeseen, jossa kirjoitettiin lyhyitä tarinoita. Kokeessa huomattiin, että generatiivisen tekoälyn tuottamien ideoiden käyttö teksteissä teki tarinoista luovempia, paremmin kirjoitettuja ja nautittavampia varsinkin vähemmän luovilla kirjoittajilla. Kääntöpuolena generatiivisen tekoälyn tuottamat tarinat olivat keskenään samankaltaisempia verrattuna ihmisten itse kirjoittamiin tarinoihin. Tulokset viittaavat yksilöllisen luovuuden lisääntymiseen (teknologian avustuksella), mutta vaarana on kollektiivisen uutuuden menettäminen. Tutkijoiden johtopäätös oli, että tekoälyavusteisen kirjoittamisen dynamiikka viittaa yhteisölliseen ongelmaan: kirjoittajat suoriutuvat yksilöllisesti paremmin, mutta kollektiivisesti tarkasteltuna generatiivisen tekoälyn avustamissa kirjoituksissa tuotetaan vähemmän uutta sisältöä. (Doshi & Hauser 2024.)

Tutkijan luovuuden hetkeä ja ihmisen aistikokemusta kehon ulkopuolisesta maailmasta kone ei voi mallintaa. Aivoissa syntyvä oivallus voi olla luonteeltaan täysin ennustamaton, jopa absurdi, epälooginen, tutkimusaiheen sivussa syttynyt ajatus, jonka hän pystyy hiomaan ja sijoittamaan loogisesti tutkimukseensa. Kyse ei ole vain kyvystä nähdä tutkimusaihe etäältä ja ikään kuin ulkopuolisin silmin, vaan myös siitä miten yhdistää erilaisia havaintoja, tietoja ja kokemuksia reaalimaailmasta. Tässä tekoäly on heikoilla koska sillä ei ole havaintoja todellisesta maailmasta ja siksi se tuottaa epäloogisia johtopäätöksiä todellisuudesta.

Voidaan myös kysyä onko neuroverkkojen malli ollut alun alkaenkin varsin kaukana orgaanisten hermoverkkojen toiminnasta. Ihmisaivoissa on toimintoja ja yhteyksiä, joista on tietoa olemattoman vähän ja aivojen kommunikoivat prosessit ovat tekoälyn neuroverkon tavoittamattomissa. Kansainvälinen tutkimusryhmä suomalaisine tutkijoineen on hiljattain löytänyt aivoista uuden hermosolujen välisen toiminnallisen kytkentämekanismin, joka toimii kommunikaatioväylänä aivojen eri osien välillä. (Arnulfo et al. 2020.) Aivojen mallinnus neuroverkoksi on keskeneräinen projekti niin pitkään, kun aivoissa on tuntemattomia toimintamekanismeja.

Monet käyttävät generatiivista tekoälyä, joka tuottaa yleistyksiä tilastollisen päättelyn pohjalta. Nämä tekstit perustuvat korrelaatiosuhteisiin, joita ohjelma havaitsee datassa. Mutta näin toimiva tekoäly ei löydä kausaalisia syy-seuraus -suhteita. Esimerkiksi samaan aikaan eri tasoilla tapahtuvat muutokset kone voi ymmärtää liittyvän toisiinsa vaikka todellisuudessa näillä ei ole syy-seuraus -suhdetta. Tämä ongelma ilmeni monina virheinä tekoälyn laatimassa kirjoituksessa SES:n historiasta. Jos tekoälyohjelman toiminnalta vaaditaan lähtökohdaksi tiedon luotettavuus, millainen on se tekoäly, joka voi toimia tutkimuskäytössä? Tekoäly voi suoriutua tehtävästä kausaalimallinnuksella. Oppiva kausaalitekoäly etsii hyvään tutkimusetiikkaan pohjautuvista tutkimuksista syy-seuraus-suhteita käyttäjän antamalla ohjeella (promptilla). Kausaalimallinnuksen läpimurto vie tekoälyä suuntaan, josta voi olla todellista hyötyä tutkimuskäytössä.

Yleisradion televisio-ohjelmassa vuonna 1982 pohdittiin tietokoneen roolia työkaluna ja se sai insinööriltä tylyn arvion: "Tietokone on nopea idiootti ja ihminen sen rinnalla hidas nero” (Vaatimuksena toinen lukutaito, 1982). Tekoäly on teknologiaa, joka jatkaa eteenpäin automaattisen tietojenkäsittelyn (ATK) kehitystä ja toimii tehokkaasti rajatuissa tehtävissä sen vahvuusalueilla. ATK on vanha tietokonetermi, mutta 2020-luvun tekoäly-hypetyksestä huolimatta se on edelleen toimiva käsite muistuttamaan koneen ja ihmisen, tekoälyn ja ihmistutkijan, perimmäisestä erosta tiedontuottajana. Tutkijan tiedonkeruu ja päättely ei ole automaatioon perustuvaa toimintaa. Tutkijalle jokainen tutkimusongelma ja hypoteesin todistusketju on erilainen ja vaatii oman arviointi- ja päättelyprosessinsa. Se on hidasta työtä, mutta hyvin tehtynä tuottaa luotettavaa uutta tietoa. Tutkijalla on lisäksi hallussa hiljaista tietoa, ymmärrys asioista ja ilmiöistä, jotka tunnemme ja tiedämme ilman tiedonlouhintaa ja loogista päättelyketjua. Koneella ei ole pääsyä tähän tietoon.

Tekoälytekstin tarkastajat

Philip Donner
Petri Kuljuntausta
Meri Kytö
Timo Leisiö
Pirkko Moisala
Elina Seye
Antti-Ville Villén
Nimetön kommentoija

Sivustot

International Council for Traditions of Music and Dance (ICTMD). List of ICTMD World Conferences.
https://ictmd.org/past-world-conferences (Tark. 15.8.2024.)

Microsoft Copilot. https://www.microsoft.com/en-us/microsoft-copilot (Tark. 15.8.2024.)

NewsGuard, https://www.newsguardtech.com/

Suomen etnomusikologinen seura (SES). Kotisivu.
https://www.etnomusikologia.fi/

Suomen etnomusikologinen seura (SES). Julkaisusarja.
https://www.etnomusikologia.fi/julkaisusarja/ (Tark. 15.8.2024.)

Lähteet

Arnulfo, Gabriele, S.H. Wang, V. Myrov, B. Toselli, J. Hirvonen, M.M. Fato, L. Nobili, F. Cardinale, A. Rubino, A. Zhigalov, S. Palva & M. Palva 2020. "Long-range phase synchronization of highfrequency oscillations in human cortex". Nature Communications, vol. 11, no. 1, 5363. DOI: doi.org/10.1038/s41467-020-18975-8.

Brewster, Jack 2024. "How I Built an AI-Powered, Self-Running Propaganda Machine for $105". The Wall Street Journal 12.4.2024. https://www.wsj.com/politics/how-i-built-an-ai-powered-self-running-propaganda-machine-for-105-e9888705 (Tark. 15.8.2024.)

Callaham, John, 2023. "A new report says Microsoft Copilot frequently offers false info to election questions". Neowin.  https://www.neowin.net/news/a-new-report-says-microsoft-copilot-frequently-offers-false-info-to-election-questions/ (Tark. 15.8.2024.)

Doshi, Anil R. & Oliver P. Hauser 2024. "Generative AI enhances individual creativity but reduces the collective diversity of novel content". Science Advances, 12 Jul 2024, (10): 28. DOI: 10.1126/sciadv.adn5290.

Gonzalez, Oscar 2023: AI Misinformation: How It Works and Ways to Spot It. https://www.cnet.com/news/misinformation/ai-misinformation-how-it-works-and-ways-to-spot-it/ (Tark. 15.8.2024.)

Kulttuuriarkea. Uusi Suomi 12.10.1980.

Kytö, Meri & Saijaleena Rantanen 2014. "Etnomusikologian vuosikirjan merkitys musiikintutkimuksen alalle Suomessa". Etnomusikologian vuosikirja (26): 8–25.

Linkola, Simo 2020. Sähköposti Petri Kuljuntaustalle.

Määttänen, Jukka 1983. "Suomen musiikki kieropeilissä". Uusi Suomi 24.9.1983.

Simonen, Katri 1984. "Seloa suomalaisille". Uusi Suomi 14.7.1984.

Toivonen, Hannu & Petri Kuljuntausta 2023. "Tekoäly, luovuus ja taide." Kirjassa Suomalaisen mediataiteen ensimmäinen vuosisata, toimittaneet Heidi Tikka, Petri Kuljuntausta, Tytti Rantanen ja Minna Tarkka. Helsinki: Parvs Publishing, 167-171.

Vaatimuksena toinen lukutaito, 1982. Yleisradion viisiosainen televisiosarja (5 x 30 min) ATK-opetuksesta kouluissa ja työelämässä. Tuottaja Claire Kurkimies. Kooste sarjasta lähetettiin 1984 nimellä Tietokoneet hyötykäytössä. “Nopea idiootti” -kommentin takana oli graafista suunnittelua ja ohjelmointia insinööreille opettanut Mikkelin Teknillisen Oppilaitoksen yliopettaja Edvin Seppänen.

Virtaranta, Pertti 1986. "Erkki Ala-Könni 75-vuotias". Virittäjä, 90(1): 80-82. https://journal.fi/virittaja/article/view/38008 (Tark. 15.8.2024.)