Surento – kolmen itkijän yhtye

MuM Emmi Kuittinen on kansanlaulaja, muusikko ja lauluntekijä, joka on perehtynyt karjalaiseen ja inkeriläiseen perinteeseen ja erityisesti itkuvirsiin.

Vaikka Kyynelkanavat-hankkeen pääasiallinen työskentelymuoto on ollut tutkija–taiteilija-työparit, ovat hankkeen taiteilijat Liisa Matveinen, Emilia Kallonen ja Emmi Kuittinen tehneet alusta asti yhteistyötä. Jo hankkeen ensimmäisessä, Kyynelkanavat 2021 -tapahtumassa Ilomantsissa oli taiteilijoiden yhteinen konsertti. Myöhemmin kokoonpano sai nimen Surento.

Surennossa ainutlaatuista on, että sen muodostaa kolme itkijää. Tiettävästi tällaista kokoonpanoa ei aiemmin Suomessa ole ollut. Perinteisesti Karjalassa ja Inkerissä itkuvirret ovat sooloesityksiä, mutta Surennon ohjelmistoon kuuluu myös yhdessä esitettyjä itkuvirsiä. Emmi Kuittinen ja Emilia Kallonen ovat tehneet aiemmin muiden taiteilijoiden kanssa esityksiä, joissa on ollut itkuvirsiä, mutta näissä muut taiteilijat eivät ole olleet samalla tavalla perehtyneitä itkuvirsiperinteeseen. Liisa Matveinen puolestaan kertoo:

Olen esittänyt aiemmin harvoin itkuvirsiä, koska olen kokenut sen raskaaksi. Kun minulle tuli mahdollisuus tehdä yhteistyötä kahden muun itkijän kanssa, ajattelin, että pitkäaikainen toiveeni toteutui. Pääsen itkemään yhdessä. Vuorotellen ja yhdessä itkiessä saa tukea kanssaitkijöiltä ja uskaltaa rohkeammin heittäytyä itkun vietäväksi.

Surento on esiintynyt Ilomantsissa, Joensuussa, Hangossa, Helsingissä ja Tampereella sekä Tartossa Virossa. Toisinaan esityksiin on kuulunut myös hankkeen tutkijoiden alustus itkuvirsistä. Kaikki Surennon esiintymiset eivät ole olleet perinteisiä konsertteja: Ensimmäisessä Kyynelkanavat-tapahtumassa oli konsertin lisäksi kävely Kokonniemen vanhalla hautausmaalla, jossa Surennon itkijöiden lisäksi oli mukana karjalainen itkijä Lea Tajakka. Itkuja kuultiin eri haudoilla. Lokakuussa 2022 Surento esiintyi Kandela-tapahtumassa Helsingin öljysäiliössä. Yleisö kiersi öljysäiliötä ja valoi kynttilöitä Surennon itkiessä ja laulaessa taustalla. Muun muassa näistä kahdesta tapahtumasta on kuvia myös tähän artikkeliin kuuluvalla videolla.

Surennon jäsenet ovat pohtineet paljon konserttien rakennetta ja yleisön vastaanottokykyä. Kuten Matveinen kirjoittaa, on itkuvirsien esittäminen raskasta, mutta niin voi olla myös itkuvirsien kuunteleminen. Emmi Kuittinen on jo aiemmin pohtinut, miten konserttitilanteita voisi keventää:

Olen perinteisten itkuvirsien lisäksi säveltänyt itkulauluja, joiden sanat ovat joko perinteentaitajilta tallennettuja itkuvirsiä tai itse kirjoittamiani, itkuvirren tyylikeinoja hyödyntäviä sanoituksia. Tällainen lähestymistapa on tuonut itkuvirret kevyemmiksi käsitellä, ja uskon, etteivät ne näin esitettynä ole enää puhetta tuonilmaisiin.

Myös Surennon ohjelmistossa on mukana jokaisen yhtyeen jäsenen tekemiä itkulauluja. Lisäksi Surennon jäsenet ovat ymmärtäneet, että yhteisissä itkuvirsissä on pidettävä huoli, ettei itku ryöstäydy käsistä. Esiintyjillä on vastuu koko tilanteesta, eikä tilanne saa olla turvaton yleisöllekään. Tunne yltyy helposti, kun kuulee toisten itkijöiden äänen. Itku pitää kuitenkin saada myös loppumaan. Emilia Kallonen kuvailee asiaa näin:

Yhdessä itkeminen Surennon esityksissä on ollut voimakas kokemus. Välillä tunteen kertautuminen yhdessä itkiessä on raskasta ja laulaminen itkun jälkeen vaikeaa. En tiedä, miltä se tuntuu yleisöstä, mutta minulla on turvallinen olo, kun on toiset itkijät vierellä ja yhdessä siirrymme tunnelatauksesta musiikin avulla eteenpäin. Yleensä olemme saaneet kiittävää yleisöpalautetta.

Yhteistyö on tuntunut Surento-yhtyeen jäsenistä luontevalta. Ainoa haaste yhteistyössä on ollut yhtyeen jäsenten pitkät välimatkat toisistaan, ja yhteen kokoontuminen vaatii aina matkustamista. Yhteinen kiinnostus itkuvirsiin sekä se, että yhtyeen jäsenet tunsivat toisensa etukäteen, loi yhteistyölle otolliset olosuhteet. Emilia Kallonen kertoo:

Yhdessä laulaminen ja erityisesti itkujen monipuolinen lähestyminen toisten itkijöiden, Liisan ja Emmin, kanssa on ollut jonkinlaisen sukulaisuuden löytämistä. Tällaista musiikkia ja näitä itkuja en voisi tehdä kenenkään muun kanssa. Olemme kaikki erilaisia itkijöitä ja se kuuluu musiikissamme ja esityksissämme.

Tulevaisuuden haaveena Surennolla on tehdä äänite ja jatkaa konsertoimista. Liisa Matveisen sanoin:

Alusta lähtien olemme löytäneet helposti yhteisten itkujen ja muun ohjelmiston aiheet. Halusimme luoda uudenlaista itkumusiikkia ja tapoja esittää itkuja. Itkulle ryhtyessä -teokseen teimme omat tekstiosuutemme, joita muut säestävät mieleisillään sävelillä ja runosta esiin tulevilla sanoilla. Haluaisin vielä kehittää tätä yhteistä esitysmuotoa.

Oheisessa videossa on esitelty Surento-yhtyeen toimintaa Kyynelkanavat-hankkeen aikana. Video pystyy tekstiä paremmin välittämään itkuvirsiä ja musiikkia sekä näiden tunnelmaa. Alle on myös litteroitu videolla kuultavien itkuvirsien sanat, jotta niiden kieli välittyisi kuulokuvan lisäksi.

Videolla kuultavien itkuvirsien sanat:

Itkulle ryhtyessä

Liisa Matveinen

kuulehan, kun kultakumppanieni keralla kertoelen kaiken kansaizeni kaihomielen
kaunehilla, sinisillä sanasilla sulostuttelen kaikki kallehet kuulijaisemme
ihalien itkusisarien keralla ilmuajelen ilman alaisia igäväzie

Emilia Kallonen

– – apeamielisiä asioita asettelemaan
sommittelemaan sinisorsasulkasilla
sommittelemaan sydänalasia sanasia sommittelemaan
sulostuttelemaan syvänalasia asioita
kuulehan, kuunnelkaa kultaiset kuulijakansaset keralla kun kolminkertasilla kajerteluvesillä kylvettelemme kyynelvesillä kylvettelemme

Itku sodan uhreille

Emilia Kallonen (teksti: Oksenja Mäkiselkä)

emmögä voi kahenpuolizien kallehien armozieni kalmoilaudazil
emmögä kallehien hyväzien kalmoilaudazil kualella ni mil aigazil.

Liisa Matveinen

eikä ole näillä uusilla aivan angarilla ajoilla
armahilla sisozilla da vellozilla izmenättömie ikkunoipalduzie
eikä sulosilla sulattomilla siemenyizillä suremattomie lämmissuojazie jo
aivan avuttomina ajelehtivat ahavatuulizien armozilla,
osattomat omenankukkaizet,
ihanat iduiset ilmazien alla.

Emmi Kuittinen

siit viel imehtynyt vierittelen virdyözet
meijän vesselille veljysille, siityisille sisärkanasille, heliöille heimokuntasille
kuin joutuivat jättämään jälkikasvuisensa
annettiin armahat aikomaiset ankehille arpateille
suoriteltiin noille surkeille sotateille ja turhille tuhoteille
ja muut kallihit sukukuntaset kuletettiin kurkiauran lailla näille koville korvenkolkkasille