HURE: kaikuja muinaisuudesta ja heijastuksia nykyisyydestä

Meri-Sofia Lakos on helsinkiläinen muusikko, joka toimii erilaisissa kokoonpanoissa niin laulajana kuin soittajana sekä harrastuksena, että ammattimaisesti. Hänellä on kokemusta eri kulttuuritaustoista tulevien muusikoiden kanssa toimimisesta ja mm. kansanmusiikkitapahtumien koordinoinnista. Tämä yhdessä musiikin kuuntelun kuunteluharrastuksen kanssa on johtanut Meri-Sofian kiinnostumaan musiikin tutkimuksesta innostaen myös häntä itseään kirjoittamaan.

Johdanto
Hure on vanhin kurdien keskuudessa säilyneistä runolaulumuodoista, sen uskotaan olevan niinkin vanha kuin 7000 vuoden takainen. Hure-perinnettä ylläpidetään Länsi-Iranissa ja erityisesti Kermanšahin provinssissa. Hure on elinvoimainen myös Ilamin, Lorestanin ja Kurdistanin alueilla, sekä Pohjois-Irakissa Kurdistanin alueilla. Hure on yleinen eteläisillä kurdialueilla, erityisesti Guranin, Sanjabin ja Kalhorin alueilla (Bavanpouri et al. 2017: 4). Huren dokumentoitu historia ulottuu ajalle, jolloin zarathustralaisuus oli vallitsevana uskontona edellä mainituilla alueilla, siinä missä se oli valtauskonto koko Akhamenidien valtakunnassa (550-330 eKr.). 600-luvulla zarathustralaisuus joutui väistymään Islamin tieltä ja näin ollen uskonto on säilynyt enää muutamissa Iranin kaupungeissa (kuten Yazd ja Kerman) sekä Intiassa (Hintze: 2019).

Nimen hure uskotaan olevan  johdannainen sanasta ahure/ahura. Hurea käytettiin Zarathustalaisuuden jumalan Ahura Mazdan ylistämiseen ja palvontaan. Lisäksi laulumenetelmää käytettiin myös kuoleman tai jonkin muun surullisen tapahtuman aikana. Hure on palvellut monenlaisissa eri tilanteissa ja olosuhteissa. (Bavanpouri et al. 2017: 4.) Samalla hure on tarjonnut välineen sekä kollektiivisen että yksilöllisen surun ja kaipuun ilmaisuun, kuten myös iloisten asioiden muisteluun ja kuvailemiseen (Rashidi-Kalhur 2019). Huren laulajalla, huračerilla, tulee olla eri teemoja käsitteleviä runoja muistissaan. Eri alueiden hureilla on erityispiirteitä, niistä yksi on alueellinen murre. (Bavanpouri et al. 2017: 4.)

Hure on toiminut runouden tallentajana ja välittäjänä yli sukupolvien. Huren sisältö on muuttunut vuosien saatossa, mutta muutamat olennaiset piirteet ovat säilyneet kautta aikojen. Hurejen runollinen perinnearkku kattaa laajan aihealueen runoutta, koostuen hengellisistä, seikkailullisista, humoristisista, filosofisista ja romanttisista tarinoista (Rashidi-Kalhur 2019).

Tässä artikkelissa esittelen huren erityisesti laulumenetelmänä. Lisäksi myös pohdin seuraavia aiheita: miten huren tunnistaa, mikä on huren rakenne, mitä laulutekniikkaan liittyviä ominaisuuksia hureen liittyy, mille intervalleille hure rakentuu, missä tilanteissa hurea esitetään, miten hure eroaa sitä läheisesti muistuttavista vapaarytmisistä laulumenetelmistä (siačamane, mur), miten sen voi erottaa omaksi laulumuodokseen ja onko eri murteisilla hureilla kesinäisiä eroja.

Tämä hurea esittelevä ja analysoiva artikkelini käynnistyi hurejen kuuntelulla nojautuen aluksi tietoihin ja näkemyksiin, joita olen saanut kuulla hurea vaihtelevassa määrin tuntevilta henkilöiltä. Hyödynnän myös saatavilla olevia englannin- ja persiankielisiä artikkeleita, dokumentteja, äänitteitä ja videoita. Kuuntelumateriaalinani toimineet huret ovat suurelta osin kalhorin murteisia, mutta joukossa on useita hureja myös dzafin murteella ja joitakin hureja lekin (lakin) murteella. Lisäksi joukkoon valikoitui tavallaan vahingossa myös sellaisia lekin murteisia mureja, jotka ovat funktioltaan itkuvirsiä. Tämä johtui siitä, että mur on lekien keskuudessa yleisnimitys niin seremoniassa itkuvirren tehtävää toimittavalle laulumenetelmälle kuin myös hyvin saman kuuloiselle, mutta tehtävänsä ja sisältönsä puolesta edellisestä erottuvalle esitykselle.

Tavoitteenani oli kuunnella hureja mahdollisimman laajasti kohdistamatta huomiota tiettyihin laulajiin. Toisaalta aloittaessani tutkimustani en vielä tiennyt nimeltä kovin montaa huračeria. Minulle selvisi, että Indianan yliopiston perinnemusiikin arkistossa (Indiana University, Archives of Traditional Music) oleva Richard A. and Patty Jo Watsonin arkisto vuodelta 1960 sisältää muutamia hureja ja kokoelman sisällysluettelossa on myös esittäjien nimet. Nämä nimet eivät ole myöhemmin tulleet vastaan. Richard A. ja Patty Jo Watsonin kokoelmassa on lauluja Kermanšahin provinssista, joista iso osa on kurdin kielellä. Heidän äänityksensä ovat osa Chicagon yliopiston tukemaa Iranin esihistoriallista projektia (Iranian Prehistoric Project). Internetin mahdollistamana kykenin olemaan yhteydessä arkiston edustajiin ja saamaan pääsyn arkistoluetteloon ja asiaankuuluvin ehdoin pyytämieni äänitteiden äärelle.

Olen valinnut kirjoitusasun hure, koska se vastaa mielestäni parhaiten sitä miltä sana lausuttuna kuulostaa kun se luetaan suomenkielisestä tekstistä. Englannin kielisissä lähteissä olen tavannut esimerkiksi muotoa horeh, hooreh ja hore, joista osa on ilmeisesti soranin ja osa persiankielisistä lähteistä latinan kielelle translitteroituja muotoja.

Kipinä huren tutkimiseen

Yli kahdenkymmenen vuoden ajan olen ollut kiinnostunut kurdien musiikista. Kurdimusiikki, jota yleensä kuuntelin ja jota joskus itsekin harrastuksena soitin, oli hyvin toisenlaista kuin hure. Kuuntelin pääasiassa kurmandzin ja soranin murteista soitinsäestyksellistä kansanmusiikkia. Vapaarytmisistä kurdinkielisistä lauluista pohjoista kurdimurretta puhuvien Kurmandzien lauluperinnettä edustavat Dengbêj perinteestä kumpuavat laulut olivat ainoita, joita olin kuunnellut aiemmin. (Dengbêj viittaa sekä laulavaan tarinankertojaan, että musiikkigenreen). Tosin silloin suhtautumiseni niihin ei ollut niinkään tutkiva vaan tunnelmoiva. Vasta vuosien jälkeen pysähdyin huren äärelle.

Kipinä huren tutkimiseen ja sittemmin artikkelin kirjoittamiseen syntyi vuonna 2018 valmistellessani Hawramanin kansanmusiikkiin liittyvää esitelmää (Hawraman on vuoristoinen alue Koillis-Kurdistanin ja Länsi-Iranin raja-alueella Kurdistanin ja Kermanšahin provinsseissa). Etsiessäni videoita YouTubesta hakusanalla “Hawraman” tai “Hawrami”, saattoi videon otsikkona olla hure, vaikka kyseessä oli paikallisella Hawrami-kielellä/murteella esitetty laulumuoto omilla nimityksillään. Tämä sysäsi minut pohtimaan huren määritelmää ja niitä tekijöitä, jotka auttavat tunnistamaan sen muiden vapaarytmisten kurdien laulumuotojen joukosta. Esimerkiksi siačamane on hawramia puhuvien kurdien keskuudessa harjoitettava laulumenetelmä. Tyypillisesti tämän vapaarytmisen runonlaulun ilmaisussa käytetään värinää ja tremulantteja. Toisaalta hurea esitetään myös Hawramanin alueella asuvien dzafien keskuudessa (Ardalan & Ahmadi, 2013:7). Koska en ymmärtänyt kumpaakaan murretta (hawrami, dzafi), koin tärkeäksi oppia erottamaan huren ja siačamanen muiden kuin kielellisten ominaisuuksien perusteella.

Keskustelut huresta henkilökohtaista kokemusta ja/tai tietoa omaavien henkilöiden kanssa ovat avartaneet ymmärtämystäni tutkimukseni aiheesta. Edellä viittaamani henkilöt ovat kurdeja, jotka ovat kotoisin alueelta, jolla hure-perinnettä ylläpidetään. Jotkut heistä laulavat itse tai joidenkin läheiset henkilöt laulavat. Siten heidän henkilökohtainen suhteensa hureen on vaihteleva. Tutkimukseni aikana keskustelumme käsittelivät vaihtelevasti laulamista sekä murteita, joilla hurea esitetään.

Hure runolaulumenetelmänä

Hure on esihomeeriselle ajalle juontuva runolaulumenetelmä, joka on samalla monimutkaista muistitietoon ja diskurssiin perustuvaa tarinankerrontaa (Rashidi-Kalhur 2019). Olemukseltaan mystisvivahteinen vapaarytminen ja hitaalla poljennolla etenevä laulu on suullisena perinteenä toiminut sekä kurdinkielisen runouden säilyttäjänä että välittäjänä yli sukupolvien.

Huren alkukotina pidetään Länsi-Iranissa sijaitsevaa Kermanšahin provinssia (Mehr-News 2015). Laulumenetelmä on tässä provinssissa edelleen elinvoimainen erityisesti Guranin, Kalhorin, Sanjabin ja Qalkhanin alueilla (Bavanpouri et al. 2017: 4). Lisäksi hurea ylläpidetään dzafinmurteisena myös pohjoisemmilla kurdialueilla. Hurea esitetään myös Kermanšahin naapurimaakunnissa Lakestanin alueella, Lorestanin maakunnassa, Ilamin maakunnassa ja Kalhor nimisellä alueella Irakin Kurdistanissa. Kunkin alueen hurella on omat ominaispiirteensä kuten murre ja sävy (Mehr-News 2015).

Hurerunouden johtava kieli vaikuttaa olevan pääasiassa kalhori. Kalhori on eteläkurdimurre ja dzafi puolestaan lukeutuu keskikurdimurteisiin soranin alamurteena. Kalhori ja sorani ovat vallitsevat murteet Kermanšahissa. Kalhoria puhutaan myös Ilamin maakunnan läheisyydessä olevilla alueilla ja Irakin Kurdistanin Diyalan alueella. (Borjian 2017.) Sorania kuten dzafiakin puhutaan Kermanšahin luoteisosassa, ml. Javanroud, Ravansar ja joissain Sarpole Zahabin kylissä ja Pavehin alueella (Mozafari 2015: 265). Irakin puolella dzafia puhutaan Kurdistanin alueella (Hamzeh'ee 2008). Leki lukeutuu etelämurteisiin. Sitä puhutaan Kermanšahin itäosissa, Lorestanin provinssin itä- ja pohjoisosissa, ja Ilamin itäosissa. (Hamzeh’ee 2015.) Näillä alueilla vallitsee uskontona islam, mutta alueiden joidenkin kurdiheimojen keskuudessa on myös uskonnollisia vähemmistöjä kuten jarsanilaiset ja suufit.

Kermanšahin jarsanilaisten heimojen asuinalueilla Dalahun Guranin alueella saattavat joskus kutsua itseään guraneiksi johtuen juuristaan, asuinalueestaan ja sen historiasta. Kuitenkin enemmistö heistä puhuu kalhorin murretta, jossa on erityissanoja. Näin ollen kyseessä on eri kieli/murre kuin gurani. Gurania puhutaan Kermanšahin länsi-ja keskiosassa. Tämän lisäksi guranin kielisiä alueita on hajallaan myös Irakin rajan toisella puolella. Gurani on perinteisesti luokiteltu luoteis-iranilaisten kielten luoteisryhmään kuuluvaksi, kuitenkin kurdin kieleen linkittyvänä kielenä. (Mackenzie 2002). Tämä on aihe, johon koen, että minun pitäisi paneutua enemmän osatakseni kattavasti selittää asiaa.  Kiitän Kahlil Dalahoota, joka selitti minulle asiaa parhaansa mukaan minun yrittässäni hahmottaa kokonaiskuvaa guranin kielestä ja guranin heimoista.

Hure on kulkeutunut kurdien mukana myös heidän uusille asuinalueilleen. Näin ollen niin Euroopassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa kuten muissakin maanosissa minne kurdeja näiltä hurejen tyyssijoilta on muuttanut, saattaa löytyä taitavia huračereja.

Suomessa on joitakin huren taitoisia henkilöitä. Sain mahdollisuuden haastatella yhtä heistä, joka ei pidä itseään varsinaisena huračerina, mutta musikaalisena ihmisenä ja paljon laulavana henkilönä. Hän oli omaksunut tämän runonlaulumenetelmän kuuntelemalla sukulaistensa laulua Kermanšahin Dalahussa Guranin alueella, sekä äänitteitä, joissa hurea laulettiin. Kyseinen henkilö ei halunnut esiintyä omalla nimellään vaan kotialueeseensa viittaavalla taiteilijanimellä Kahlil Dalahoo. Hän opasti useamman kerran eri murteisiin ja alueisiin liittyvissä yksityiskohdissa minun yrittäessäni luoda jonkinlaista kokonaiskuvaa guranin kielestä ja guranin heimoista ja tästä olen tietysti hyvin kiitollinen.

Huren musiikilliset piirteet ja esitystilanteet

Hure esitetään perinteisesti ilman säestystä. Hure voidaan toteuttaa joko yksinlauluna tai vuorolauluna. Tällöin on tapana, että seuraavan laulajan säkeen ensimmäinen sana on edellisen laulajan säkeen viimeinen sana. (Bavanpouri et al. 2017: 4, 5.)

Di/du dengi tarkoittaa kahden henkilön vuorolaulua, sê dengî vuorostaan kolmen henkilön vuorolaulua (Chamanara 2009: 8). Lisäksi esitystilanteessa kuuntelijoilla on tärkeä rooli. Kuunteluaineistoon lukeutuvien äänitteiden ja videoiden perusteella saattoi havaita paikalla olevien kuuntelijoiden kommentoinnin säkeitten väleissä. He reagoivat kuulemaansa sanomaan liikutusta ilmaisten, päivitellen, kiittäen tai ilmaisten hyviä toivotuksia esittäjälle (mm. terveyden, onnen ja ilon toivotukset).

Esimerkiksi Watsonin kokoelmassa olevien kahden eri huračerin peräkkäin esittämien hurejen aikana voi kuulla kuuntelijoiden taholta spontaanin välikommentin "ey dunya" (voi maailma).  

Hurelle ominaista on laulussa havaittavat kurkunpään tremolot, kokonaisuudessaan esitys jakautuu eri osiin tremolointijaksojen avulla. Vaikka perinteinen hure esitetään ilman säestystä nykyteknologian tarjoamat mahdollisuudet ovat innostaneet muusikoita tekemään elektronisia taustoja hureihin.

Huren ja muren hämärä raja: tyylin ja tarkoituksen eroavaisuuksia

Hure on hyvä erottaa toisesta tyylistä jonka nimi on mur.  Hure ja mur muistuttavat toisiaan, esimerkiksi sävelkulultaan (Ardalan & Ahmadi 2013). Persian sana mur ( مور) linkittyy sanaan muje ( مویه), eli itku.

Muria esitetään Kermanšahin, Lakestanin ja Lorestanin alueella suruseremonioissa, mutta sitä voidaan esittää myös suruseremoniasta irrallisena ja mureja(mur laki)  on myös sellaisia, jotka eivät ole suoranaisesti itkuvirsiä, vaan ne muistuttavat jonkin verran kalhorien ja dzafien hureja, mutta silti niitä saatetaan kutsua nimellä nimityksellä mur.

Lekien keskuudessa esiintyvä mur toimii vahvasti koti-ikävän ja surun ilmentäjänä. On huomionarvoista, että naisilla on ollut tämän perinteen ylläpitämisessä erityinen rooli. Usein muria laulaa yksi tai kaksi tai useampi nainen niin, että muut naiset säestävät laulajaa ja toisinaan itkevät. Silloin kun mur liittyy kuolemaan, yhdessä laulavat naiset kuvailevat vainajan luonnetta murin avulla. (Bavanpouri et al. 2017: 4,5.) Mainittakoon tässä yhteydessä, että Hawramanin alueella toimivien suufien piireissä tunnetaan hure nimellä suz, mikä tässä yhteydessä viittaa tuskaan ja suruun (Ardalan & Ahmadi 2013).

Huren suhde kansanrunouteen

Huren säkeet ovat yksinkertaisia ja niitä on tavallisesti kymmenestä kahteentoista tavua (Isna 2018). Hureissa esiintyvät runot ovat sekä suullisessa perinteessä säilyneitä runoja, että kirjoitettuja runoja, joiden tekijöiden nimet ovat tiedossa. Toisinaan hurejen esittäjät esittävät omia runojaan kun taas toiset esittävät muiden tekemiä runoja. (Bavanpouri et al. 2017: 4.) Kaiken kaikkiaan voidakseen esittää hureja, tulee huračerilla olla mielessään runoja. Kuitenkin toisinaan huren voi improvisoida. Kuten jo mainitsin, Hure voidaan esittää yksin, pareittain tai vuorolauluna, johon osallistuu useampi henkilö. Runot valikoituvat tilanteen mukaan. (Bagheri et al. 2014: 13,15.) Huren voi esittää lähes missä vain kuten kotioloissa, luonnossa ja puistossa.

Huračer

Hure on sukupolvelta toiselle siirtynyt perinne, joka omaksutaan korvakuulolta oppimalla. Huračer on nimitys huren laulajalle. Huračer voi olla mies tai nainen. Tällä hetkellä yksi tunnetuimmista elossa olevista huračereista on Kermanšahin alueelta kotosin oleva Seyed Gholi Keshavarz (Kešavärz ) (1941-).  Seuraavassa esimerkissä hän esittää tunnettua kalhorin kielisestä runoutta. Hän on myös tehnyt lukuisia hureja itse (Heydari 2013).

Video 1. Seyed Gholi Keshavarz: Useampi hure esitetään peräkkäin. Esityksen ajankohta: vuosi 1979 tai 1980.
https://www.youtube.com/watch?v=kz7AMj28BwQ

Yksi edelleen tunnetuimmista edesmenneistä huračereista, ellei tunnetuin, on Ali Manučehr Nazari (1921-1962). Hän oli Kermanšahin provinssista kotoisin ja hän ammensi kalhorinkielisestä kansanperinteestä. Hän valitsi säkeitä myös tunnettujen runoilijoiden kuten Shaken ja Khan Mansourin teoksista. (Kalhor 2013.)

Video 2. Hure. Esittäjä Ali Nazari Manočehri. 1961. Kermanšah.
https://www.youtube.com/watch?v=enAchfGIZwQ

Muita tunnettuja huračereja ovat esimerkiksi Bahram Beig, Ilkhan Arkavazi, Awl Aziz Ali Rostami, joka tunnetaan nimellä Ali Khan, Farman Rostami, Ali Karami Nezhad, joka tunnetaan nimellä Haji Touti, Valad Beigi, Nejat, Ebrahim Hosseini, Yasemi, Karim Sadehi, ja Abd Al-Samad Abdi Pour. Edellä mainitut huračerit ovat Ilamin, Kermanšanin ja Kurdistanin maakunnista. (Bavanpouri et al. 2015.)

Mainittakoon myös esimerkiksi Kermanšahin Dalahun alueelta kotoisin oleva 20 vuotta sitten edesmennyt Abodlaziz Heidari. Kahlil Dalahoolta kuulin myös Ebrahim Hosseinin menehtyneen muutama vuosi sitten (tarkat ajankohdat eivät ole tiedossa). Kuunteluprosessin aikana minulle tuli myös hyvin tutuksi Asrin Safari, Ahmad Safari ja Soliman Noruzi, he ovat kotoisin Dalahun alueelta.

Hure: laulumenetelmä ja laulutekniikka

Kirjallisuudesta opin, että hure koostuu ainutlaatuisesta ja muinaisen kielifonetiikan muodosta, jossa käytetään glottaaliklusiilia (Rashidi-Kalhur 2019). Hure tuotetaan käyttämällä rintakehän alinta osaa ja kurkunpään tuottamaa värinää. Huren säkeet koostuvat 10-12 tavusta. Hure lähtee liikkeelle avaussävelestä tuottaen muodostetun intervallin puitteissa toistuvaa tremoloa laulun sanojen tavuilla. Tremulanttien määrä jokaista tavua kohden on yleensä yhdestä kolmeen ääntä, mutta joskus laskeutuvassa liikkeessä tavua kohden olevat äänet voivat saavuttaa jopa viidestä kuuteen ääntä. (Isna 2018.)

Joissain englanninkielisissä lähteissä hurea verrataan jodlaukseen. Richard A. ja Patty Jo Watsonin arkiston yhteydessä käytetään ilmaisua ”yodelling” eli jodlaus. Musiikilliselta koostumukseltaan ja rakenteeltaan hure on yleensä toistava (Bagheri et al. 2014: 13, 15).

Havintoja kuuntelumateriaalin pohjalta

Ennen kuin lähdin käymään läpi hureja, oli minulla mielessäni seuraavat kysymykset: Onko huressa havaittavissa selkeitä toistuvia sävelkulkuja? Tapahtuuko huren pääsävelien suhteen muutoksia hure-esityksen aikana? Onko huressa tyypilisiä intervalleja? Entä onko jotakin tyypillistä asteikkoa, jolle hure rakentuu? Onko eri murteisen hurejen välillä eroa? Onko murretta osaamattomalle jotakin keinoa miten tunnistaa onko kyseessä hure kalhori, eli kalhorin kielinen hure vai hure dzafi, eli dzafin kielinen hure. Entä onko lekin murretta puhumattomalle ja/ tai kieltä tunnistamattomalle keinoa erottaa milloin on kysymyksessä mur.

Kuuntelukokemukseni perusteella huomasin, että huret rakentuvat yhteen, kahteen, tai kolmeen pääsäveleen minkä päällä laulaja tremoloi säkeiden sanojen tavuilla. Joissakin hureissa oli jopa neljä pääsäveltä. Kuitenkin tremulanttien aikana syntyi lisää säveliä.

Liikkuminen varsinaisten pääsävelien välillä tapahtui usein sekuntien tai terssin etäisyyksillä. Joskus sävelkulussa esiintyneet intervallit olivat pieniä, joskus suuria. Samaan hureen saattoi sisältyä vaihteluja pääsävelissä ja intervalleissa. Pientä terssiä esiintyi usein ja joskus terssiä, joka vaihteli pienen ja suuren välillä. Niissäkin hureissa, joissa oli vain yksi pääsävel, saattoi tremulantti tuottaa terssin etäisyyden. Näissä tapauksissa terssi oli pieni, mutta joskus etäisyys oli lähempänä suurta terssiä. Kiinnitin huomiota erityisesti pieneen terssiin, sillä pieni terssi on yleinen Kermanšahin puitteissa olevan Hawramanin perinteisissä kansanlaulumuodoissa. Pieni terssi on yksi vanhimmista intervalleista ja se esiintyy kaikissa muinaisissa kulttuureissa (Nazari 2016: 6; Nazari 2020: 3).

Lähtökohtaisesti huret eivät noudata tiettyä nimettyä asteikkoa. Ne liikkuvat tetrakordin laajuisella, tai sitäkin pienemmällä alueella. Kuunnellessa hureja oli hankala havaita mitään asteikkoa, jonka voisi määritellä tai nimetä, sillä huret ovat niin erilaisia. Toisissa on vain yksi pääsävel ja toisissa selkeä sävelkulku.

Koska iranilaisen perinteisen, tai klassisen musiikin järjestelmä, jota kutsutaan nimellä radif (suom. järjestys), on myöhempää perua kuin hure, koen, että olisi harhaanjohtavaa nimetä huressa oletettua asteikkoa radifissa olevien moodien tai asteikkojen mukaan. Radif on kokoelma vanhoja runko-melodioita, jotka ovat siityneet mestareiden siirtämänä opiskelijoille sukupolvien saatossa (Ardalan 2012: 10).

Radifiin sisältyy 12 dastgāhia eli päämoodia. Jokainen dastgāh sisältää tiettyjä melodioita, jotka muusikko voi esittää kokonaan, improvisoida niiden ympärille tai säveltää musiikkia dastgāhin luonteen perusteella. Näitä melodioita kutsutaan nimellä guše ja niistä on mahdollista tehdä modulaatio muille gušeille (Ardalan 2012: 10). On hyvä kuitenkin muistaa, että nämä järjestelmään kuuluvat melodiat pohjautuvat pitkän perinteen käytäntöihin. Esimerkiksi aiemmin mainittu pieni terssi tunnetaan radifissä yhden dastgāhin yhtenä gušena ja se on nimeltään delman (Ardalan & Ahmadi, 2013: 9).

Asrin Safarin ja Ahmad Safarin hure-esityksessä (ks. video 3) havainnollistuu kuinka huračerit voivat tarvittaessa aloittaa vuorolaulussa oman osuutensa haluamaltaan korkeudelta. (Säestyssoittimien puuttuessa on valinnanvapauttakin enemmän.)

Video 3. Ahmad ja Asrin Safari: Huren vuorolauluna esitettynä, kumpikin eri rekisteristä. Dalahu, Kermanšah.

https://www.youtube.com/watch?v=_fLxLFfZDK4

Kuuntelumateriaalin perusteella huomioin, että etenkin silloin kun hureja tulee monta kertaa peräkkäin, säveltaso usein nousee. (ks. video 4) Tähän saattaa vaikuttaa se, ettei huressa ole säestystä tai emotionaalinen intensiteetti kasvaa esityksen aikana. Tiedostamatonta äänen korkeuden lisääntymistä tunnelman tiivistyessä on havaittu aiemmin myös Hawramanin alueen runonlaulussa (Nazari 2020: 5).

Video 4. Useampi dzafin murteinen hure peräkkäin. Laulun aikana nouseva säveltaso. Laulajien nimet eivät ole tiedossa. 9.5.2003, Šarazur, Kurdistanin alueella (Pohjois-Irak/Etelä-Kurdistan).

https://www.youtube.com/watch?v=5aKkiyZQeHw

Toisaalta hure-esityksissä, joissa on monta hurea peräkkäin, saattaa eri sävelkorkeuksille siirtyminen olla mahdollisesti tietoinen valinta. Esimerkiksi Ilamin provinssista kotoisin huračerin Ebrahim Hosseinin hure-esityksessä kuullaan peräkkäin useampi hure, jotka ovat rakenteeltaan keskenään hyvin erilaisia. (ks. video 5.) Noin 35 minuuttisen videon aikana voi havaita, että vähän väliä tapahtui ilmeisesti toiseen hureen ja ”tilaan” siirtyminen ja sen yhteydessä saattoi sävelkorkeus ja sävelkierto muuttua, samoin poljento. Noin 21 minuutin kohdalla mukaan liittyy toinen huračer, Vuorolaulun aikana laulajat pysyivät suunnilleen samassa äänialassa ja sävelissä.

Video 5. Ibrahim Hosseini. Useampi hure peräkkäin.
https://www.youtube.com/watch?v=9SmNL5nxMFg

Käynnistymissävel, lisä-ääni pääsävelten ohella

Varsinaisia säveliä oli yhdestä neljään, niiden lisäksi oli tremulanttien aikana syntyvät sävelet. Tämän lisäksi oli joissakin huressa vielä yksi sävel, jolla ikään kuin käynnistyttiin perussävelestä alkavaan runosäkeeseen. (ks. video 6) Tämä käynnistymissävel toi mieleen ajatuksen johtosävelestä. Huret käynnistyivät vaihtelevasti sekuntin, terssin ja kvartin alapuolelta. Silloin kun hure alkoi terssin tai kvartin päässä perussävelen alapuolelta oli liike yleensä liukuva, mutta ei kuitenkaan aina.

Video 6. Abdelaziz Heidari. Hure 1983 tai 1984. 1971 tai 1972, Dalahu. Käynnistymissävel glissandolla perussäveleen kvarttia alempaa.

https://www.youtube.com/watch?v=5gZIz4YHbPM

Tällaista käynnistymistä perussäveltä matalammasta sävelestä on myös Hawramien siačamanessa. Ardalanin ja Ahmadin mukaan siačamanessa on varsinaisten pääsävelten lisäksi kuultavissa toinenkin ääni, joka muodostuu kurkun pohjasta ja yleensä ”he” tavulla huokauksenomaisesti. Tämä matala ääni kuitenkin vaihtelee. (Ardalan & Ahmadi 2013:7.) Saman tyyppistä huokauksenomaisuutta tapasi myös joissakin hure-esityksissä, kuitenkin vain silloin kun käynnistyminen tapahtui perussävelen alapuolelta. Tämä perussäveleen siirtyminen tapahtui joskus myös perussävelen yläpuolelta laskeutuen, joskus terssin ja joskus sekunnin päässä perussävelestä, mutta toisinaan peräti kvartin verran ylempää.

Video 7. (1:30 eteenpäin) Soliman Norozi ja Jabar Aramesh. 2000, Dalahu, Kermanšah. Hure vuorolauluna esitettynä, toinen laulajista aloittaa liukuen kvarttia perussäveltä ylempää.

https://www.youtube.com/watch?v=TK2bqcBmgZ4

Joissakin vuorolaulullisissa hure-esityksissä, toisen laulajan aloittaessa säkeensä edellisen ollessa vielä äänessä, muodostui rinnakkainen intervalli hetkellisesti. Tämä johtui joko siitä, että toinen laulaja aloitti säkeen eri sävelkorkeudelta tai hän aloitti lähtösävelen liukumalla. Mietin, että voisiko useampisävelisten hurejen käynnistymissävel viitata johonkin asteikkoon? Sellaiseen joka ehkä joskus aiemmin olisi ollut käytössä tietyissä tilanteissa? Toisaalta onko se mahdollistakaan, jos käynnistymissävel suhteessa perussäveleen ei ole vakio? Ja onko tämän kaltainen asteikon määrittäminen edes tarpeellista, kun käytäntö on olemassa ja suullisena perinteenä näin hyvin säilynyt?

Joissain vuorolauluna lauletuissa hure-esityksissä saattoi olla niin, että kumpikin huračer lauloi säkeet keskenään erilaisista intervalleista koostuvin kokonaisuuksin ja joskus eri äänialaltakin. Joissakin lekien mur/hure-esityksissä lauloi useampi kuin yksi henkilö samaan aikaan unisonossa koko esityksen alusta loppuun.

Täytetavut

Sen lisäksi, että huressa tremoloidaan säkeen sanojen tavulla, on siinä havaittavissa myös täytetavuja. Hurea kuunnellessa voi havaita täytetavuja muodostuvan niin säkeiden keskelle yksittäisten sanojen väliin kuin myös säekokonaisuuksien väliin. Seuraavaksi muutama esimerkki täytetavuista/pikkusanoista runosäkeen säkeiden keskellä ja jaksojen välissä. (ks. esimerkit 1 ja 2 sekä videot 8 ja 9)

Esimerkki 1. Hure Kalhori Dalahun paikallismurteella ja laulussa kuvataan luontoa. Täytetavut on merkitty kursiivilla.

Jaa-haa-haa-haa
beraa
hau hau hau hau vei
khuzgam va arzhen
va chunura hawsaieo
hau hau
khoreie awrie khoze daie ma laie
hau hau
jee hei hei hei hei khorie awrie hou
daie maa laie  jaa hau hau

Lähde: Hure, jonka äänitin kesäkuussa 2018 Kahlil Dalahoon (taiteilijanimi) laulamana. Hän oli oppinut laulun Dalahusta kotoisin olevan Abdelaziz Heidarin huren mukaan. Äänite on kirjoittajan hallussa.

Esimerkki 2. Hure dzafi:

Hure Kurdistanin Šarazurista  Pohjois-Irakissa/Etelä-Kurdistanissa. 2019. Esittäjä Rebaz Khalid. Kuvattu Šarazurissa, Pohjois-Irakissa/Etelä-Kurdistanissa. Tämä on sydämen surusta ja kotialueen Šarazurin ihanuudesta kertova hure.

Jee jee jaa jee jee jee
jaa jee jee
Bärsi balam bua mn
jaa jee jee jee jee
jaa jee jee
kure nur binai chaw-e- min
jaa jee jaw jaae
jaa jee jee jou
Khoshi Šärzura
jaa jee jee
ja jee jee
jaa jee jee
lala diakai raw min
jaa jee jauuee
jaa jee jauu…

Video 8. Hure dzafi (1:1:13-1:47). Rebaz Khalid. 2019. Hure dzafi runonlaulufestivaalissa Šahrazurissa Kurdistanissa.

https://www.youtube.com/watch?v=RB-V2s0X8VU&t=83s

Video 9. Eynali Teymoori ja Bargjer Tahmasebian. 2020. Mur laki, eli lekin murteinen mur. Levytykseltä Epic Music of Iran 14 (Kermanshahan) 2020.

https://www.youtube.com/watch?v=xTVFSWNQJEU

Täytesanoja miettiessäni tuli mieleen se mitä siačamaneen liittyen olin lukenut: Siačamanessa täytesanana on leil, kun taas huressa täytesanat ovat erilaisia. Tämän saattaa havaita yllä olevasta esimerkistä. Omien havaintojeni mukaan siačamanessa tremolo on tiheämpää ja eroaa siinäkin huresta. Lisäksi mietin voisiko täytesanoilla olla ollut jokin menneyyteen jäänyt semanttinen merkitys.

Yhteenveto

Huressa on yleensä yksi, kaksi, tai kolme varsinaista säveltä. Joskus kuulee myös hureja, joissa on neljä varsinaista säveltä. Toistuvat tremulantit ovat huren tunnuspiirre. Niissäkin hureissa, joissa on vain yksi pääsävel ulottuu hure tremoloinnin aikana yleensä pieneen terssiin, mutta joskus suurenkin. Hure voi käynnistyä perussävelestä tai liukuman kautta huren perussävelen alapuolelta tai yläpuolelta. Jäin kuitenkin miettimään voisiko käynnistyssävel, näiden pääsävelten lisäksi mahdollistaa laajemman asteikon? Voisiko useamman peräkkäin esitetyn rakenteeltaan erilaisen huren avulla saada käsityksiä moodeista?

Toisaalta hure on korvakuulolta opittu perinne, joka on säilynyt ilman kirjoitettuja sääntöjä. Siksi asteikkojen jäljittäminen ei ehkä ole oleellista huren tarkastelussa.

Huren voi selkeästi tunnistaa tremulantista ja siitä, että se kulkee kapealla sävelalalla. Huren voi erottaa kurdien muista vapaarytmisistä laulumuodoista esimerkiksi murteen perustella. Huret ovat pääsääntöisesti kalhorin murteella, mutta myös jafinkielisillä kurdeilla on hureja. Kieltä puhuva ja kieltä puhumaton voi erottaa huren hureksi myös täytetavuista/sanoista kuten esim. ”hu”, ”hau”,”hou”, ”hee” tai ja jee jaee.

Mitä tulee eri murteisten hurejen välisiin keskinäisiin musiikillisiin eroihin, voi tässä vaiheessa todeta, että niillä on monia yhteisiä piirteitä. Jos eroja onkin, ovat ne kovin pieniä. Murteita osaamattomana henkilönä on mahdotonta tunnistaa murteiden perusteella minkä kielisestä huresta on kysymys. Hureja kuunnellessa kiinnitin huomiota siihen, että kalhorinkielisten ja dzafinkielisten hurejen kesken näyttää pikkusanoissa/täytetavuissa olevan hieman eroavaisuuksia. Rakenteellisesti hure perustuu toistuvaan sävelkiertoon. Samoihin pääsäveliin perustuvalla kierrolla voi esittää eri runoja. Sävelkiertoja on erilaisia. Murin voi erottaa itkuvirren tehtävää toteuttavaksi muriksi eritoten silloin kun esityksen aikana kuullaan nyyhkytyksiä.

Lopuksi

Huren suosio näyttää nykyaikana olevan himmentymässä. Hureen ei liity soittimia, eikä tanssimusiikin rytmistä tenhoa. Nuoremmat sukupolvet ovat teknologisen edistyksen aikana kasvaneet hyvin erilaisen musiikin parissa. On kuitenkin pieniä yhteisöjä ja yksilöitä, jotka arvostavat ja ylläpitävät tätä runonlauluperinnettä mahdollistaen sen siirtymisen sukupolvelta seuraavalle. Samalla tallenteet tunnettujen ja vähemmän tunnettujen huračerien hure-esityksistä säilyvät tuleville sukupolville. Huren näyttämölle tuottaneet festivaalit ovat myös omiaan ylläpitämään hure-tietoisuutta kurdien ja persialaisten keskuudessa. Viime vuosina on järjestetty festivaaleja hurejen kotialueilla, joissa huračerit esiintyvät konserttilavalla runsaslukuisen yleisön edessä. (Irna 2018.)

Hure toimii siltana, jonka avulla voi matkata lähimenneisyyteen ja luontoon sekä ilmaista sydämen tuntoja kuten, surua, koti-ikävää ja kaipuuta. Hure voi palvella myös ilon ilmaisijana. Hure raottaa myös verhoa muinaisuuteen, mutta toisaalta se käsittelee myös ajattomia asioita. Hure voi kuvata arjen ja jokapäiväisen elämän haasteita, toisaalta se voi myös heijastaa vuoren kokoisten kysymysten olemassaoloa. Se voi myös kuvastaa henkilön sisimmässä olevaa kaipuuta läpimurtoon. Toisinaan hure saattaa käsitellä myös ajankohtaisia uutisia, konflikteja, tragedioita tai luonnonkatastrofeja. Huressa toteutuu sävel ja sana oivallisella tavalla, muistuttaen runouden eläväksi tekemisen ihmeestä sävelen voimalla. Ja toisin päin tietysti.

*Huom. video- ja audioesimerkkien huret ovat kalhorin murteilla mikäli ei erikseen ole mainintaa ”hure dzafi” tai "mur laki".

Lähteet

Haastatteluihin osallistuneet ja tutkimusta auttaneet henkilöt:
Dalahoo Kahlil, 23.7.2022. Haastattelumateriaali artikkelin kirjoittajan hallussa.

Dalahoo Kahlil, 17.2.2022. Via messenger. Keskustelun viestiketju artikkelin kirjoittajan hallussa.

Kiitokset Parvaneh Azadikhahille ja Mahdi Aeinehille, avusta esimerkkinä käytettyjen hurejen sanojen kirjoittamisessa, Nabi Mohammadille kirjoitettujen  esimerkkinä käytetyn hure dzafin säkeiden merkitysten avaamisesta, sekä Abdol Golparianille häneltä saamistani vinkeistä liittyen muutamiin hureen liittyviin murteellisiin ja alueellisiin aspekteihin liittyen. Enosh Kasralle lekin murteisten murien ja hurejen kulttuurellisiin ja kielellisiin asioihin liittyvistä tiedoista ja muistoista. Petri Pohjanlehdolle kurdinkielisten erisnimien translitterointiin ja etymologisiin asioihin liittyvistä tiedoista ja keskusteluista.

Kirjallisuus

Ardalan, Afshin 2012. Persian Music Meets West. Bachelor’s thesis. Lahti: Faculty of Music of Lahti University of Applied Sciences.

Ardalan, Hamid Reza & Ahmadi, Mehdi 2013. “Hawraman Music” ( ھورامان موسیقی). Tehran. Journal of Drama, Arts and Music. 4(7) 114-91
http://dam.journal.art.ac.ir/action=article&au=2402&_au=Mehdi++Ahmadi&lang=en http://dam.journal.art.ac.ir/article_79_9568285c25f89ef78e3ca525efe473ed.pdf

Bagheri, Mahmod, Bazyar, Ahmad, Youran, Maryam & Mohammadzade, Omid 2014. “Semantic and anthropologic analysis of hura; song in the culture of Ilam”. International Journal of Language Learning and Applied Linguistics World (IJLLALW). 6 (1): 13-15

Bavanpouri, Masoud, Sajadifar, Vahid & Lorestani, Narges (2014) 2017. “Houreh, a Keepsake from Kurd Ancestors: A Look at Seyyed Gholi Keshavarz’s Hureh". Tehran. Tarbiat Modares University Press Culture and Folk Literature 5 (13) (4, 5) 55-172.

Borjian, Habib 2017. “Kermanshah vii. Languages and dialects”. Encyclopedia Iranica. https://www.iranicaonline.org/articles/kermanshah-07-languages (tarkistettu 26.11.2022.)

Chamanara, Behrooz 2009. “Negahi be musiqi az dirbaz Ilam taknun”
(نگاهی به موسیقی ایلام از دیرباز تاکنون). Farhang Ilam (فرهنگ ایلام )
7 (1,2 /22, 23), 149-161.

Gorgani, Žaleh 2019 “Sevvomin chasnvare manteqe hure va siachaman”. (سومین جشنواره منطقەای هوره و سیاچه‌مانه در کامیاران برگزار شد) Irna (Iranian students News Agency). 3.5.2019. 83601956. www.irna.ir/news/83601956/ (tarkistettu 25.11.2022).

Habibpour, Dabir Zahra 2018. “Hure, avazi 7000 sale va barkhaste az del”,
(هوره"؛‌ آوازی 7000 ساله و برخاسته از دل ") Isna (Iranian Student’s News Agency) 22.9.2018. https://www.isna.ir/news/97063114829/ (tarkistettu 5.1.2023).

Hamzeh’ee, Fariborz Mohammed Reza 2008. ”Jaf” Encyclobedia Iranica. (https://iranicaonline.org/articles/jaf (tarkistettu 27.1.2023).

Hamzeh’ee, Fariborz Mohammed Reza 2015.”Lak tribe” Encyclobedia Iranica. https://www.iranicaonline.org/articles/lak-tribe (tarkistettu 5.1.2023).

Heydari, H. 19.8.2013. “Gabi ba chehrei mashur avaz bastani hure seydghol Keshavarz” (گپی با چهره‌ی مشهور آواز باستانی هوره، سیدقلی کشاورز). [Blogikirjoitus] http://09181283033.blogfa.com/post/11/ (tarkistettu 15.11.2022).

Hinze, Almut 2019. "An introduction to Zoroastrianism," 23.9 2019, British Library. https://www.bl.uk/sacred-texts/articles/an-introduction-to-zoroastrianism (viitattu 29.12.2022)

Ilna 2019. ”Maqamha avaz kurdi/moqayese šenadari va bezuri gunehai avazi Kurdestan, Kermanšhah ba digär manteq garb kešvar”
مقام‌های‌آوازی کردها/ مقایسه شنیداری و بصری گونه‌های آوازی کردستان، کرمانشاه و دیگر مناطق غرب کشور Ilna 2.7.2019. :https://www.ilna.news/fa/tiny/news-779540 (tarkistettu 20.3.2021).

Kalhor, M. 18.11.2013. "Zendeginame/biolgrafi Ali Nazar Manoucheri”
”Ali Nazar Manoucheri avaz hure ravai asturei avaz hure” (علی نظر منوچهری راوی اسطوره ای آواز هوره)[Blogikirjoitus] http://islamabadgharbnews.blogfa.com/post/584 (tarkistettu 19.11.2022)

Mackenzie, D.N. 2012. "Gurani" Encyclopedia Iranica.  https://iranicaonline.org/articles/gurani (tarkistettu 25.11.2022)

Mehr-News 2015. ”Avai binam va neshan dar khesar zaman 'hure' avaz asatiri diar Kermanšah” آوای بی‌نام ونشان در حصار زمان/«هوره» آواز اساطیری دیار کرمانشاه). Mehr-News 20.2.2015. 3034897. Verkkosivut: mehrnews.com/xxP2H (tarkistettu 6.11.2022).

Mozafari, Vida 2015. “The Realization of Address terms in Sorani Kurdish (Jafi Dialect)”. International Journal of English and Education 4 (2), 264-275.

Nazari, Mohammad Ashkan. 2016. “Siawchamaneh“. Tehran: Art University of Tehran.

Nazari, Mohammad Ashkan 2020. “A semiotic reading of the correlation between Polyphony and Sensuality in Hawrami music: ‘How Erotic literature triggers Heterophonic Folk Hawrami music performances”. Proceedings of the Tenth Symposium of Traditional Polyphony 2020,192-201.

Rashidi-Kalhur, Arsdishir 2019.”The Traditional Kurdish Art of Hooreh – A Recounting of Ancient Memory by Recital”. E Kurd daily 24.3.2019.  https://ekurd.net/traditional-kurdish-art-hooreh-2019-03-24 (tarkistettu 6.11.2022).