Saameräpin ekokriittiset ulottuvuudet Áilu Vallen kappaleessa ”Suga Suga”
Perttu Kesäniemi on vastikään turkulaistunut Helsingin yliopiston Taiteiden tutkimuksen maisterivaiheen opiskelija musiikkitieteen opintosuunnassa. Musiikintutkimuksen parissa hänen kiinnostuksen kohteisiinsa kuuluvat hiphop-musiikki sekä ekomusikologinen tutkimus ja pro gradu -työssään hän tarkastelee ekokriittisen musiikkianalyysin keinoin Áilu Vallen albumia Viidon Sieiddit (2019).
Tässä esseessä pureudun utsjokelaisen saameräppärin Áilu Vallen heinäkuussa 2019 julkaisemaan albumiin Viidon Sieiddit (Laajentuneet seidat) ja tarkemmin esimerkkikappaleeseen ”Suga Suga” (Souda souda). Tarkastelen kappaleen sanoitusten sisältöä ja soivan aineksen ominaisuuksia ekomusikologisen kehyksen sisällä. Samaisen kappaleen musiikkivideota käsittelevä kandidaatintutkielmani on toiminut pohjana tälle tekstille (Kesäniemi 2021). Pohjustan albumin ja kyseisen kappaleen käsittelyä kertomalla lyhyesti saamelaisten kieli- ja kulttuuriryhmistä Suomessa sekä suomalaisen ja saamelaisen hiphopin historiasta ja niiden tutkimuksesta Suomessa. Kappaleen analyysissa mukailen Susanna Välimäen (2019) lähestymistapaa yhdistäen ekoräpin käsitteen ja ekomusikologisen musiikkianalyysin.
Sápmi ja saamelaisten kieli- ja kulttuuriryhmät Suomessa
Saamelaiset ovat ainoa alkuperäiskansa Euroopassa. Saamelaisten kieli- ja kulttuurialue Sápmi levittäytyy Norjan pohjoisosista aina Venäjän luoteisimpaan nurkkaan Kuolan niemimaalle, Ruotsin ja Suomen pohjoisosat mukaan luettuna. Kaiken kaikkiaan saamelaisia on arveltu olevan noin 70 000–100 000, joista Suomessa elää noin 9 000–10 500. Nykyisin noin kolme neljäsosaa Suomen saamelaisista asuu Sápmin kulttuurialueen ulkopuolella, pääasiassa pääkaupunkiseudulla, Oulussa ja Rovaniemellä. (Sámediggi; Lehtola 2015: 10–11; Ranta & Kanninen 2019: 19–20.)
Kulttuurin ja kielen suhteen saamelaiset eivät identifioidu yhtenäiseksi ryhmäksi. Nykyisin itsenäisinä kielinä tunnetut saamen kielen eri muodot jaotellaan yhdeksään tai kymmeneen eri saamen kieli- ja kulttuuriryhmään riippuen laskentatavasta (Sámediggi; vrt. Ranta & Kanninen 2019: 245; Lehtola 2015: 13–14). Suomessa saamelaiset jakautuvat kolmeen näistä kieli- ja kulttuuriryhmistä: kolttasaamelaiset, inarinsaamelaiset ja pohjoissaamelaiset. Pohjoissaame on saamen kielistä yleisin ja laajimmalle levinnyt ja sitä puhuu noin 75 prosenttia kaikista saamenkielisistä Norjan, Ruotsin ja Suomen alueilla (Kotimaisten kielten keskus). Inarinsaamen puhujia on 400–500 ja koltansaamen puhujia noin 300. Inarinsaamen ja koltansaamen kielet ovat siis äärimmäisen uhanalaisessa asemassa, eivätkä ne välity seuraavalle sukupolvelle ilman tietoista kielen elvyttämistä.
Vaikuttavin tekijä inarinsaamen ja koltansaamen kielten elpymisessä on arvioitu olleen kielipesätoiminta, jonka malli otettiin Uuden Seelannin maorien kieliä menestyksekkäästi elvyttäneistä kielipesistä. Vuodesta 1997 alkaen inarinsaamen ja koltansaamen kielten kielipesät ovat tarjonneet alle kouluikäisille kielivähemmistöön kuuluville lapsille paikan varttua ja olla tekemisissä sukunsa kielen kanssa varhaiskasvatuksen yhteydessä. (Ranta & Kanninen 2019: 247–252.) Kielipesätoiminnan lisäksi tärkeää osaa kielten revitalisaatiossa näyttelee myös näillä uhanalaisilla kielillä tuotettu kulttuuri, mistä yhtenä esimerkkinä toimii saamenkielinen räppi.
Suomi- ja saameräppi sekä niiden tutkimus
Useita suomen kielellä räppääviä artisteja nousi suuren yleisön tietoisuuteen 2000-luvun taitteessa. Samanaikaisesti eri puolilta Suomea ponnistavien räppäreiden alueelliset identiteetit alkoivat muovautua suomalaisen hiphop-kulttuurin sisällä. Suomalaisen hiphopin lokalisaation ja monipuolistumisen myötä myös saameräpin syntyhistoria Suomessa ajoittuu 2000-luvun alkupuolella, kun inarinsaamelainen Mikkâl Morottaja, taitelijanimeltään Amoc, julkaisi ensimmäiset kappaleensa inarinsaameksi ja aloitti keikkailun niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Pienestä inarinsaamea puhuvien määrästä huolimatta Amoc alkoi räppäämään inarinsaameksi huomattuaan, että kieli istuu laulavuutensa ja lyyrisen teknisyytensä myötä hyvin rap-musiikkiin ja genressä flowksi kutsuttuun tapaan rytmittää sanat suhteessa kappaleen musiikillisiin ominaisuuksiin. (Rantakallio 2019: 80–81; Pasanen & Ridanpää 2009: 222; ks. myös Nykänen 2019b.)
Amocin lisäksi saameräppäreistä lähinnä pohjoissaamelainen Áilu Valle on saanut Suomessa laajempaa näkyvyyttä musiikillaan ja toimillaan kulttuurikentällä (esim. Taiteen edistämiskeskus 2019), vaikka nuoremman sukupolven edustajista esimerkiksi Mihkku Laiti (taiteilijanimeltään Yungmiqu) nousi suuremman yleisön tietoisuuteen, kun hän osallistui Talent Suomi 2021 -televisio-ohjelmaan pohjoissaamenkielisillä rap-kappaleillaan (Romero 2021). Määrittelen tässä saameräpiksi saamelaisten artistien tekemän rap-musiikin huolimatta siitä, millä kielellä nämä artistit musiikkinsa esittävät, samaan tapaan kuin englanniksi räppäävistä suomalaisista hiphop-artisteista, kuten View ja Redrama, puhutaan suomiräpin kontekstissa. Esimerkiksi edellä mainitut saamelaisräppärit Amoc ja Áilu Valle ovat tehneet musiikkia myös suomeksi ja englanniksi (Nykänen 2019a; 2019b).
Suomi- ja saameräppiä on tutkittu vielä verrattain vähän ja suurin osa tehdyistä tutkimuksista sijoittuu viimeisen kymmenen vuoden ajalle. Pelkästään suomiräppiä käsitteleviä väitöskirjoja on tähän mennessä julkaistu vasta kaksi (Rantakallio 2019; Westinen 2014). Kokoomateoksia ja suomalaisia hiphop-artisteja käsitteleviä populaarijulkaisuja on hiljattain alkanut ilmestymään enenevissä määrin (esim. Sykäri ym. 2019; Strand 2019). Pelkästään saameräppiä käsitteleviä tutkimusartikkeleita löytyy vain muutama (esim. Ramnarine 2013; Leppänen & Pietikäinen 2010; Pasanen & Ridanpää 2009). Viittauksia saamen kielillä räppääviin artisteihin löytyy monista muista rap- tai populaarimusiikkia käsittelevistä tutkimuksista sekä ylipäänsä saamelaiskulttuuriin ja saamen kieliin keskittyvistä tai viittaavista tutkimuksista (esim. Hilder 2017; Raheja 2017; Ridanpää 2016; Välimäki 2019).
Saameräpin kohdalla tutkimusten vähäiseen määrään vaikuttaa eittämättä myös kielikysymys. Rap-musiikille on tyypillistä kielellisesti runsas ja hyvin ilmeikäs ilmaisu, jolloin rap-kappaleiden analyyseissa painottuu usein sanoitusten rooli. Kieltä taitamattoman tutkijan pitää käännettyjä sanoituksia tarkastellessaan ottaa huomioon, että pelkkiä käännöstekstejä lukiessa ei voi täydellisesti hahmottaa kaikkia artistin sanoitusten merkityksiä. Esimerkiksi osaa saamenkielisestä luontosanastosta on vaikeaa tai lähes mahdotonta kääntää muille kielille (Välimäki 2019: 196), minkä lisäksi käännettyjen sanoitusten tarkastelu irrallaan artistin tavoista rytmittää tekstiä sekä vaihdella sanojen painotuksia ja äänenkäyttöä antaa kappaleesta vajavaisen kuvan pelkkien käännöstekstien lukijalle. Amoc ei yleensä ole kääntänyt kappaleidensa tekstejä inarinsaamesta muille kielille, sillä hän katsoo rap-lyriikan menettävän tehonsa ja merkityksensä ilman alkuperäistä sanojen rytmitystä ja flowta (Leppänen & Pietikäinen 2010: 152). Áilu Valle on kääntänyt omia pohjoissaamenkielisiä rap-kappaleitaan suomeksi ja englanniksi usein vain niistä julkaistujen musiikkivideoiden yhteydessä. Syksyllä 2020 uusimman levynsä Viidon Sieiddit vinyylipainoksen julkaisun aikoihin hän kuitenkin julkaisi käännöstekstit kaikista kyseisen levyn kappaleista Genius-verkkosivustolla, josta olen myös poiminut käsittelemäni kappaleen sanoitukset ja käännökset tähän esseeseen (Valle 2020a, ks. myös Valle 2020b).
Áilu Valle – Viidon Sieiddit
Pohjoissaameksi räppäävä Áilu Valle on saameräpin kärkinimiä niin Suomessa kuin myös koko Sápmin alueella. Hänen soolotuotannossaan painottuvat yhteiskunnallisen rap-musiikin teemat, varsinkin suhde ympäristöön, paikkaidentiteetti, valtaväestön ja -kulttuurin harjoittaman riiston vastustaminen ja ympäristöllinen oikeudenmukaisuus kuuluvat hänen kappaleidensa sanoituksissa. Hänen musiikkiaan voisi kuvata Susanna Välimäen määritelmän mukaan ekoräpiksi (2019: 180). Ekoräpillä tarkoitetaan joko suoraan tai epäsuorasti korostunutta ympäristökriittisyyttä rap-kappaleiden soivassa materiaalissa sekä sanoituksissa. Suoraan siten, että kappaleet käsittelevät esimerkiksi ilmaston lämpenemistä, saastumista, väestönkasvua tai eläinten oikeuksia, tai epäsuorasti niin, etteivät ne nosta esille ympäristökriisin aiheuttamia ongelmia sanoituksissaan, mutta esittävät vaihtoehtoisia ympäristösuhteita (Välimäki 2019: 181). Áilu Vallen kappaleista löytyy niin suoraa kuin epäsuoraakin ympäristökritiikkiä.
Áilu Vallen kolmas sooloalbumi Viidon Sieiddit (2019) julkaistiin osana Koneen Säätiön rahoittamaa tieteellis-taiteellista tutkimusprojektia ”Viidon Sieiddit – saamelaisen luontosuhteen uudet mittasuhteet” (2016–2019), jota vetivät Lapin yliopiston saamentutkimuksen apulaisprofessori Sanna Valkonen sekä pohjoisten yhteiskuntien muutosten tutkimuksen professori Juha Valkonen. Heidän lisäkseen projektissa olivat mukana saamelaiset valokuva- ja videotaiteilija Marja Helander sekä media- ja kuvataiteilija Stina Aletta Aikio. (Valkonen & Valkonen 2018.) Projekti poiki Áilu Vallen albumin ohella ympäristötaidenäyttelyn, joka tuotettiin yhdessä Saamelaismuseo Siidan kanssa (Lapin yliopisto 2018), sekä kirjan kyseisestä näyttelystä (Valkonen & Valkonen 2018). Näyttelyn tiedotteen mukaan ”[n]äyttely ehdottaa, että perinteinen saamelainen luontosuhde voi tarjota perustan, jolle myös 2000-luvun saamelainen luontosuhde voi rakentua. Millaista luonto-kulttuurista elämää me elämme ja ennen muuta, millaisia vaihtoehtoja on olemassa.” (Lapin yliopisto 2018.)
Näitä kysymyksiä Áilu Valle käsittelee myös Viidon Sieiddit -albumin teksteissä. Saamelaisten perinteinen luontosuhde ja (jälki)modernin kulutusyhteiskunnan synnyttämä maailmankuva luovat ristiriidan, josta Valle kertoo ammentaneensa kirjoittaessaan albumin kappaleita (Nevalainen 2019). Levy ei muutenkaan ole perinteinen rap-albumi siinä mielessä, että kaikki sen kappaleet noudattaisivat rap-musiikille tyypillisiä piirteitä, vaan levyllä kokeelliset äänitaideteokset vuorottelevat tavanomaisempien biitteihin räpättyjen kappaleiden kanssa. Tämän lisäksi kaikki levyn kappaleet on rakennettu utsjokelaisen Niilo Rasmuksen äänittämien luonnon äänien ja muiden pohjoisen ympäristöstä nauhoitettujen äänisamplejen ympärille (Valle 2020a).
Levyn sanoituksia tahdittavat pääasiassa kylmänkolkot, elektroniset trap-biitit, joille tyypillisiä piirteitä ovat rytmikkäät ja terävät virveli-iskut, tasarytmiset ja nopeatempoiset hi-hatin iskut, TR-808-rumpukoneen bassorumpusoundin käyttö sekä kerrosteiset syntetisaattoreilla luodut melodiat. Välistä taas kokeelliset äänitaideteokset tuovat kuulijan lähemmäs Sápmin luontoa ja pohjoista elinympäristöä, kun luontoäänisampleja yhdistetään taidokkaasti erilaisilla instrumenteilla punottuihin melodioihin, Áilu Vallen spoken wordiin sekä Niillas Holmbergin joikuun ja Neeta Jääskön livđeen (joiun tapaiseen inarinsaamelaiseen vokaalimusiikkiin, ks. esim. Juntti 2022). Valle loi äänimaisemasävellysten kaltaiset kokonaisuudet yhdessä kanadalaissaamelaisen säveltäjäviulisti Raquel Rawnin kanssa (Nevalainen 2019). Tyyliltään perinteisempiä rap-kappaleita levylle ovat tuottaneet luulajansaamelainen tuottaja 169, grönlantilainen elektronisen musiikin artisti ja tuottaja Aqqalu Berthelsen, joka tunnetaan paremmin nimellä Uyarakq, sekä oululaiset hiphop-tuottajat Tatu A ja Tumma (Valle 2019b).
Vallen aiemmista soolo-albumeista Dušši dušše duššat (2012) ja 7 (2015) poiketen Viidon Sieiddit -albumilla hänen kuullaan räppäävän pohjoissaamen lisäksi suomeksi kappaleella ”Aikaa” ja englanniksi kappaleella ”Ancestors”. Valle on aiemmin julkaissut musiikkia suomeksi muun muassa oululaisten suomirap-kokoonpanojen Pummiharmonia ja Roolipolunveljekset kanssa, muttei soolo-albumeidensa yhteydessä. Valle on haastatteluissa maininnut käyttävänsä sanoituksissaan saamen kielestä jo lähestulkoon pois käytöstä jääneitä sanoja, kuten luontoon ja perinteisiin saamelaisiin elintapoihin liittyvää sanastoa, joilla hän katsoo kuitenkin olevan annettavaa nykyihmiselle (esim. Nykänen 2019a; vrt. Välimäki 2019: 198). Niitä on toisaalta haastavaa tai lähes mahdotonta kääntää muille kielille, mistä syystä kappaleiden sanoma ei käännettynä ole alkuperäisen kaltainen. Itse pohjoissaamea taitamattomana turvaudun Vallen tekemiin käännöksiin kappaleidensa sanoituksista, sillä ne ovat todennäköisimmin vähiten muuntuneet artistin omissa käsissä. Tässä tekstissä käyttämieni sanoitusesimerkkien säejako noudattaa artistin itsensä julkaisemien sanoitusten ja niiden käännösten muotoa (Valle 2020a; ks. myös Valle 2019c).
”Suga Suga” -kappaleen ekokriittinen tarkastelu
Valle kuvailee ”Suga Suga” -kappaleensa kuvastavan ihmistä, joka ajelehtii nykypäivän nopeasti muuttuvassa maailmassa kulutuskeskeisyyttä vastaan rimpuillen ja informaatiotulvaan hukkumista vältellen. Kappaleen nimi kääntyy suomeksi ”Souda Souda”, jolla Valle viittaa ”tietomereen” (sea of information), jossa nykypäivän ihminen jatkuvasti soutaa ja huopaa selviytyäkseen. Vesi on niin sanoituksissa kuin musiikkivideollakin keskeisessä roolissa ja esiintyy tekstissä elementtinä, joka yhdistää kaiken elävän ja olevan. (Valle 2020b.)
”Suga Suga” on Viidon Sieiddit -albumin neljästoista raita. Se on kestoltaan vajaat neljä ja puoli minuuttia ja noudattaa säkeistö-kertosäkeistömuotoa (AB). Kappale käynnistyy syntetisaattorisoundilla, joka tuo mieleen 1980-luvun videopelien äänimaailman. Sen muodostama melodiakuvio keinuu takapotkuineen eteenpäin ja kertautuu ja muuntuu hieman, kunnes yhdeksännen tahdin jälkeen kolmimuunteinen, harvaiskuinen trap-biitti alkaa rytmittää Vallen aloittamaa räppäystä. Sama biitti jatkuu läpi ensimmäisen säkeistön samalla kun rumpukone lyö vain ensimmäisille iskuille, mikä saa aikaan verkkaisen tunnelman ja antaa tilaa Vallen räppäämiselle. Tätä soutamisen rauhallista liikettä muistuttavaa biittiä rikkovat metallinen helinä sekä huilumaiset äänet, jotka tuovat eloa toisteiseen rytmikuvioon. Näiden huilumaisten äänien Valle on paljastanut artistiprofiilinsa Facebook-päivityksessä olevan Niilo Rasmuksen äänittämiä konjakkilasinsoittosampleja (Valle 2020b). Valle räppää vapaasti väljään biittiin ja rytmittää sanojaan niin, että säkeet eivät ala välttämättä iskulta vaan jatkuvat pitkinä juoksutuksina tahtien yli.
Dápmohat ja hárrit bákŋet
Árvalattan ammal fargga fierbmái čákŋet - mun bivddán
Čearrehat čaibmet, čođggiid soaját njurggodit
Giellavealgu máinnasta nu ahte raddedolggit čurggodit
Taimenet ja harrit
Käyvät pinnassa
Tuumin
Kohta varmaan uivat verkkoon
Minä pyydän
Tiirat nauravat
Ja telkkien siivet viheltävät
Sinirinta tarinoi
Niin että rintahöyhenet valkenevat
Ensimmäisen säkeistön alku ammentaa luontosanastosta ja vie kuulijan heti yhden perinteisen saamelaisten elintavan eli kalastuksen äärelle, kun kappaleen kertoja muistelee lapsuutensa kalaretkiä isänsä kanssa. Tekstissä esiintyvät myös eri linnut, joiden Valle on kertonut olevan merkittävä osa henkilökohtaista luontosuhdettaan (Valkonen & Valkonen 2018). Säkeistön puolivälissä muistelot vaihtuvat nykyhetken pohdintaan ja hektisen suorituskeskeisen elämänrytmin ihmettelyyn. Luontoyhteyden kadottaneita, ”kiireeseen hukkuneita” eksyneitä sieluja ei opi tuntemaan, kun he ajelehtivat tietotulvan mukana kauas merelle. Kertosäkeistö alkaa heti viimeisen räpätyn säkeen jälkeen. Verkkainen biitti pysähtyy hetkeksi, kun syntetisaattoreilla luotu harmonia johdattaa kuulijan kertosäkeistöön ja Valle vaihtaa räppäämisestä laulavampaan ilmaisuun.
Juohkehaš mis
Suhká seamma báruid al
Fárus seamma fatnas siste
Mihtitmeahttun ábi alde
Gáttit geidosis don
SUGAT SUGAT SUGAT
Jokainen meistä
Soutaa samoilla aalloilla
Samassa veneessä
Mittaamattoman suurella avomerellä
Rannat näkymättömissä
Sinä SOUDAT SOUDAT SOUDAT
Kertosäkeistössä sanat rytmittyvät selkeämmin seuraamaan rytmin ja harmonian kuvioita. Näin säkeiden sanoma korostuu entisestään laulun kertojan painottaessa, kuinka suorituskeskeisen yhteiskunnan vaikutukset koskettavat kaikkia, jotka vain soutavat päämäärättömästi samassa veneessä. Kertosäkeistön ensimmäinen osa toistuu eri sanoilla ja sen toinen osa kritisoi kulutuskeskeisyyttä ja korostaa jälleen sitä, kuinka ”jokainen meistä, juo samojen aaltojen mukana” eli kuluttaa massan mukana. Vesi kappaleen keskeisenä metaforana on kiinnostava valinta siksikin, että vedellä on erityinen merkitys saamelaisten ja monien muidenkin alkuperäiskansojen kosmologiassa. Se ei ole vain elämän lähde, vaan toimii myös väylänä maanpäällisen ja tuonpuoleisen välillä esimerkiksi saamelaisille pyhien sáiva-järvien tapauksessa (Hilder 2017: 232; Pulkkinen 2011: 219–222).
Toisessa säkeistössä kappaleen soutumainen biitti muuttuu uhkaavammaksi, eikä kirkasta kulkusten helinää enää kuulu taustalla. Vallen äänenkäytöstä välittyy säkeistön alussa räpille tyypillinen uhoaminen, joka loppua kohden vaihtuu epätoivoiseen ja pettyneeseen sävyyn. Räppäyksen flow on osin korostetun katkonaista ja vaihtelee muutenkin säkeistön aikana huomattavasti. Laulun kertoja ajautuu kunnianhimoisena tiedon meren aavalle ulapalle soutamaan ja huopaamaan muiden mukana. Pian totuus kuitenkin paljastuu ja hän huomaa päätyneensä kauaksi rannasta, jossa hänen pitäisi olla ”ylläpitämässä liekkiä kekäleissä”, eikä vain kuluttaa sitä ”mitä kaupat minulle myyvät etelässä”. Liekin ylläpitämisen kekäleissä voi katsoa kappaleen kontekstissa viittaavaan saamelaisen kulttuurin ja elämäntapojen sekä ylipäänsä pohjoisten alkuperäiskansojen luonto-kulttuurien ylläpitämiseen. Luontoyhteyden merkitys ja rooli järjen äänenä korostuu säkeistössä, jossa länsimaisen konsumerismin veneeseen hypännyt laulun kertoja havahtuu epäilemään kunnianhimoisia tavoitteitaan, kun ”auringonsäde riisuu valheeni” ja hän huomaa ajatustensa olevan ”vain muovia ja raatoja”. Kertoja kuitenkin turruttaa heränneet epäilyksensä vain ”jotain” juomalla ja päättää selvittää ongelmansa huomenna.
Kun kolmas säkeistö alkaa, biitti jää kokonaan pois ja Vallen räppäystä säestää vain pianolla soitetut soinnut kolmimuunteisen rytmin ensimmäisillä iskuilla. Tunnelma on vapautuneempi kuin edeltävässä säkeistössä ja ensimmäisten tahtien jälkeen biitti käynnistyy hiljalleen uudestaan pianon taustalla ja kirkas metallinen helinä palaa taas äänimaisemaan. Laulun kertojaa ”kysymykset hakkaavat ja hakkaavat” hänen pohtiessaan ”jos maa on äiti ja aurinko isä niin entä se vesi”, mikä viittaa saamelaiseen kosmologiaan (Pulkkinen 2011: 211–215), mutta myös saamelaisen kulttuuri-ikonin Nils-Aslak Valkeapään vuonna 1988 julkaistuun tunnettuun runoteokseen Beaivi, áhčážan (Aurinko, isäni). Vastauksena ”hakkaaviin kysymyksiin” laulun kertoja esittää, että me kaikki olemme vettä. Näin painotetaan laulun syväekologista viestiä eli kaikkien elämänmuotojen samanarvoisuutta ja kaikkien eliöiden riippuvuutta toisistaan (Välimäki 2019: 197–198). Tätä ekologisen yhteenkuuluvuuden ajatusta laulun kertoja peräänkuuluttaa kolmannen säkeistön viimeisillä riveillä:
Olmmošhan sáhttá gal jakŋadit goikkuinis olles dán eatnama
Dahje leat gáhttemin eallima ráinnasman čalbmin jus šiehtada
Ále vajálduhte mii leat sáivojávrrit, eatge sullot sierranasas
Mihtitmeahttun viisodat min miela mearaid čiekŋalasas
Ihminenhän voi kyllä näännyttää
Janollaan koko tämän maan
Tai olla vaalimassa elämää
Puhdistuneena vesipisarana
Jos vain yhdessä sovitaan
Älä unohda
Me olemme saivojärviä
Emmekä saaria erillään
Mittaamaton viisaus
Mieltemme merien syvyyksissä
Kaikkien uhkakuvien jälkeen laulun kertoja maalaa positiivisia tulevaisuudenkuvia, muttei ehdoitta. Jos muutamme vääristyneen luontosuhteen ja käännämme yhteiskunnan kulutus-keskeisyyden tavoittelun kestävyyden tavoitteluksi, ei meidän tarvitse soutaa loputtomiin tietomeren ulapalla informaatiotulvan otteessa pyristellen ja meistä tulee ”puhdistuneita vesipisaroita”. Laulun kertoja viittaa myös saamelaisten pyhiin sáiva-järviin alleviivatessaan ihmiskunnan kykeneväisyyttä toimia ympäristökriisin suunnan kääntämiseksi. Kolmannen säkeistön päätyttyä kertosäkeistö kertautuu vielä kahdesti ja viimeisellä kerralla sen taustalla soi alun introssakin kuultu syntetisaattorimelodia.
Lopuksi: kohti ekokeskeistä ajattelua
Áilu Valle käsittelee ”Suga Suga” -kappaleessaan länsimaisen kulttuurin piirissä elävän ihmisen suhdetta luontoon niin yksilötasolla kuin yleisestikin. Hän kritisoi suorituskeskeistä kulutuskulttuuria suoraan ja epäsuoraan nostamalla esiin hektisen elämän uuvuttamien ja konsumerismin sokeuttamien ihmisten ongelmallista luontosuhdetta. Tämä tapahtuu jo kielivalinnan ja sanaston kautta, mutta myös esittämällä saamelaiseen perinteiseen luontosuhteeseen pohjautuvan syväekologisen, kaiken ykseyttä korostavan maailmankatsomuksen vaihtoehtona nykyiselle.
Nykyisen ympäristökriisin aikakautena ei ole varaa ymmärtää itseään tai mitään muutakaan olemisen kokonaisuudesta irralliseksi. Toisin sanoen tulisi pyrkiä pois egokeskeisestä ajattelusta kohti ekokeskeistä ajattelua (Torvinen 2012: 25; ks. myös Välimäki 2019: 196). ”Suga suga” onnistuu herättelemään kuulijan tarkastelemaan omaa luontosuhdettaan sekä suhtautumistaan ympäröivään suorituskeskeiseen kulutusyhteiskuntaamme. Kappale kyseenalaistaa ja esittää kysymyksiä sekä luo lopussa toiveikkaita näkymiä paremmasta huomisesta esittämällä vallitsevalle, riistoon perustuvalle luontosuhteelle vaihtoehtoisen elämää vaalivan luontosuhteen, joka on tavoitettavissa ”jos vain yhdessä sovitaan”.
Lähteet
Hilder, Thomas R. 2017. ”Sámi Musical Performance, Media and the Politics of Globalization: The Case of Sápmi Sessions”. In the Balance. Toim. Helena Gilbert & J.D. Phillipson & Michelle H. Raheja. Liverpool: Liverpool University Press, 221–238.
Juntti, Pekka 2022. ”Inarinsaamelaisten oma laulutapa katosi vuosikymmeniksi, mutta nyt muusikko Anna Morottaja tuo sen takaisin – Tällaista on ainutlaatuinen livđe-laulu”. Helsingin Sanomat. 21.2.2022. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008615216.html (tarkistettu 21.5.2022).
Kesäniemi, Perttu 2021. Ympäristökriittinen saameräppi: ”Suga Suga” musiikkivideon ekokriittinen musiikkianalyysi. Painamaton kandidaatintutkielma. Helsingin yliopisto.
Kotimaisten kielten keskus. ”Pohjoissaame, inarinsaamen ja koltansaame”. https://www.kotus.fi/kielitieto/kielet/saame#Pohjoissaameinarinsaamejakoltansaame (tarkistettu 19.4.2020).
Lapin yliopisto 2018. ”Viidon Sieiddit, näkökulmia uuteen saamelaiseen luontotietoisuuteen”. 2.10.2018. https://www.ulapland.fi/news/Viidon-Sieiddit,-nakokulmia-uuteen-saamelaiseen-luontotietoisuuteen/mahebd4d/d7f68e61-8d85-466b-870c-99a5903984e1 (tarkistettu 20.4.2020).
Lehtola, Veli-Pekka 2015 [1997]. Saamelaiset: historia, yhteiskunta, taide. Päivitetty laitos. Inari: Puntsi.
Leppänen, Sirpa & Pietikäinen, Sari 2010. ”Urban Rap Goes to Arctic Lapland: Breaking Through and Saving the Endangered Inari Sámi Language”. Language and the Market. Toim. Helen-Kelly Holmes & Gerlinde Mautner. London: Palgrave MacMillan, 148–158.
Nevalainen, Anna 2019. ”Räppäri Ailu Valle mietti, onko mitään enää tehtävissä – maailmantuskasta syntyi levy, jolla luonto mätkii ylikuluttavan ihmisen takaisin ruotuun”. Kaleva. 14.8.2019. https://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/rappari-ailu-valle-mietti-onko-mitaan-enaa-tehtavissa-maailmantuskasta-syntyi-levy-jolla-luonto-matkii-ylikuluttavan-ihmisen-takaisin-ruotuun/825118/ (tarkistettu 19.4.2020).
Nykänen, Tapio 2019a. ”Ailu Vallen mielestä saamelaisten historiassa on samantapaista kaltoinkohtelua ja eriarvoisuutta kuin niissä ghetoissa, joissa rap-musiikki syntyi”. Lapin Kansa, podcast. 15.5.2019. https://www.lapinkansa.fi/kuuntele-lappi-rap-puhuu-ailu-vallen-mielesta-saam/166714 (tarkistettu 20.4.2020).
Nykänen, Tapio 2019b. “Inarin seremoniamestari Amoc tekee kauhistuttavaa saamelaistaidetta”. Lapin Kansa, podcast. 22.5.2019. https://www.lapinkansa.fi/kuuntele-lappi-rap-puhuu-inarin-seremoniamestari-a/167410 (tarkistettu 20.4.2020).
Pasanen, Annika & Ridanpää, Juha 2009. ”From the Bronx to the Wilderness: Inari-Sami Rap, Language Revitalisation and Contested Ethnic Stereotypes”. Studies in Ethnicity and Nationalism 9 (2): 213–230.
Pulkkinen, Risto 2011. ”Saamelaisten etninen uskonto”. Saamentutkimus tänään. Toim. Irja Seurujärvi-Kari & Petri Halinen & Risto Pulkkinen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 208–270.
Raheja, Michelle H. 2017. ”’Feelin’ Reserved’: Global Indigenous Hip-Hop and the Settler Colonial State”. In the Balance. Toim. Helena Gilbert & J.D. Phillipson & Michelle H. Raheja. Liverpool: Liverpool University Press, 201–220.
Ramnarine, Tina K. 2013. ”Musical creativity and the politics of utterance: Issues of cultural ownership and sustainability in Amoc's Inari Sami rap”. L’Image du Sápmi III. Toim. Kajsa Andersson. Örebro: Örebro University, 89–112.
Ranta, Kukka & Kanninen, Jaana 2019. Vastatuuleen: Saamen kansan pakkosuomalaistaminen. Helsinki: S&S.
Rantakallio, Inka 2019. New Spirituality, Atheism, and Authenticity in Finnish Underground Rap. Väitöskirja. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7865-6. Turku: University of Turku.
Ridanpää, Juha 2016. ”’Singing acts’ from the deep North: critical perspectives on northern exotics, contemporary ethnic music and language preservation in Sámi communities.” Journal for Cultural Research 20 (1): 17–30.
Romero, Rebeca 2021. ”Saamelaisräppäri Mihkku Laitin esitys hurmasi katsojat – näin kappaleen sanat menevät suomeksi”. MTV Uutiset. 25.3.2021. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/saamelaisrappari-mihkku-laitin-esitys-hurmasi-katsojat-nain-kappaleen-sanat-menevat-suomeksi/8099190 (tarkistettu 15.4.2021).
Sámediggi. ”Saamelaiset Suomessa”. https://www.samediggi.fi/saamelaiset-info/ (tarkistettu 15.4.2021).
Strand, Heini 2019. Hyvä verse. Suomiräpin naiset. Helsinki: Into.
Sykäri, Venla, Rantakallio, Inka, Westinen, Elina & Cvetanović, Dragana (toim.) 2019. Hiphop Suomessa: Puheenvuoroja tutkijoilta ja tekijöiltä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura.
Taiteen edistämiskeskus 2019. ”Ailu Valle sai lastenkulttuurin valtionpalkinnon”. Taike. 3.12.2019. https://www.taike.fi/fi/uutinen/-/news/1293195 (tarkistettu 15.4.2021).
Torvinen, Juha 2012. ”Johdatus ekomusikologiaan: musiikintutkimuksen vastuu ympäristökriisien aikakaudella”. Etnomusikologian Vuosikirja 24, 8–34.
Valkonen, Sanna & Valkonen, Jarno (toim.) 2018. Viidon Sieiddit: Saamelaisen luontosuhteen uudet mittasuhteet. Rovaniemi: Lapin yliopisto.
Valle, Áilu 2019a. Viidon Sieiddit. Albumin digitaalinen julkaisu. Spotify. 27.7.2019. Petrichord Records. https://open.spotify.com/album/3BmPSggUx7TXt2H0c6HLmO?si=LvLGRL5ST121-jxeJsfdWw
Valle, Áilu 2019b. Artistiprofiilin Facebook-päivitys. Facebook. 27.7.2019. https://www.facebook.com/AiluValle/photos/a.307424322707131/2364525613663648/?type=3&theater (tarkistettu 21.4.2020).
Valle, Áilu 2019c. Suga Suga. Musiikkivideo. YouTube 19.7.2019. https://www.youtube.com/watch?v=7UWhRPQOWG8 (tarkistettu 20.4.2020).
Valle, Áilu 2020a. ”Ailu Valle – Viidon sieiddit”. Genius – Song Lyrics & Knowledge. https://genius.com/albums/Ailu-valle/Viidon-sieiddit (tarkistettu 16.4.2021).
Valle, Áilu 2020b. Artistiprofiilin Facebook -päivitys. Facebook. 17.11.2020. https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=3549677471815117&id=229938620455702 (tarkistettu 16.4.2021).
Välimäki, Susanna 2019. ”Ympäristökriittinen suomi- ja saameräppi – Paleface, Áilu Valle ja Terttu Järvelä”. Hiphop Suomessa: Puheenvuoroja tutkijoilta ja tekijöiltä. Toim. Venla Sykäri, Inka Rantakallio, Elina Westinen & Dragana Cvetanović. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 182–211.
Westinen, Elina 2014. The Discursive Construction of Authenticity. Resources, Scales and Polycentricity in Finnish Hip Hop Culture. Väitöskirja. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-5728-5. Jyväskylä: University of Jyväskylä.