LECTIO PRAECURSORIA: NEW SPIRITUALITY, ATHEISM, AND AUTHENTICITY IN FINNISH UNDERGROUND RAP [UUSHENKISYYS, ATEISMI JA AUTENTTISUUS SUOMALAISESSA UNDERGROUND-RAPISSA]

Julkaistu 31.1.2020

FT Inka Rantakallio on hiphop-tutkija, musiikkitoimittaja ja DJ.

Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisat kuulijat!

Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen ovat kiistatta aikamme suurimpia, elleivät suurin haaste. Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että ilman nopeita ja huomattavia muutoksia elintapoihimme ja politiikkaamme, planeettamme ei tule säilymään elinkelpoisena jälkipolville.

Tästä huolimatta jotkut ovat ilmaisseet pitävänsä tätä tieteeseen perustuvaa tosiasiaa uskon asiana, tai jopa vihervasemmiston ideologisena keksintönä ja oman edun tavoitteluna.

Tuhansien tutkimusten tuottama tieto meneillään olevasta ilmastokatastrofista, tai luonnon kunnioittaminen ja sen monimuotoisuuden ja elinkelpoisuuden vaaliminen, eivät ole vihervasemmiston keksimä tai uusi ajatus – mutta huolilla ilmastosta ja luonnosta on yhteyksiä uskon asioihin. Alkuperäiskansat kuten myös tuhansia vuosia vanhat uskonnot, kuten buddhalaisuus ja hindulaisuus, ovat korostaneet ihmisen ja luonnon keskinäistä suhdetta ja ihmisiä yhtenä osana tätä laajaa kokonaisuutta. Siksi luonnon tuho ja hyväksikäyttö tarkoittaa väistämättä myös ihmisen tuhoa ja hyväksikäyttöä.

Maallistunut ja luonnosta monin tavoin vieraantunut länsimaalainen on kenties tottunut samaistamaan kulttuurin ja järjen moderniin individualistiseen kulutusyhteiskuntaan ja puolestaan luonnon tunnepohjaiseen, feminiiniseen ajatteluun. Siksi ajatus luonnon kunnioittamisen ja sen erityissuojelun tärkeydestä saattaa joidenkin korvissa kalskahtaa kaukaiselta kaiulta jos ei esihistoriasta niin mahdollisesti 1960-luvun hippiliikkeestä tai 1990-luvun kettutytöistä ja heidän suoran toiminnan aktivismistaan. Aikakausien osalta tällaiset assosiaatiot eivät itse asiassa ole kaukaa haettuja; nykyhetken ajatukset siitä, että meidän tulisi kunnioittaa toisiamme ja muita eläviä olentoja, ovat velkaa 1960- ja 1970-lukujen vaihtoehtokulttuurille, jonka yhteydessä syntyi nykyisin uushenkisyytenä tunnettu ilmiö. Uushenkisyys valtavirtaistui erityisesti 1990-luvulta lähtien osaksi globaalia populaarikulttuuria kun esimerkiksi mediamoguli Oprah Winfreyn kaltaiset julkisuuden henkilöt nostivat uushenkisyyden teemoja ja puolestapuhujia näkyvästi esiin (Siironen 2019).

Mutta mitä kaikkea muuta kuin luonnonsuojelullisia ajatuksia liittyy uushenkisyyteen ja miten uushenkisyys näkyy populaarikulttuurissa ja yhteiskunnassa esimerkiksi 2010-luvun Suomessa?

Uushenkisyys voidaan määritellä yksilölliseksi vaihtoehtoisen henkisyyden harjoittamiseksi, jossa keskiössä ovat yksilön omat kokemukset ja henkinen kehitys, ja jossa usein lainataan ja sekoitetaan näkemyksiä monista eri uskonnoista. Usein uushenkisyyteen kuuluu myös näkemys kaiken olevaisen keskinäisestä yhteydestä ja ykseystä, mikä juontaa juurensa varsinkin Aasian uskontoihin ja niiden sisältämien näkemysten soveltamiseen uushenkisessä maailmankatsomuksessa. Uushenkisyys pitää sisällään myös New Age -nimellä kulkevat uskonnon harjoittamisen muodot, jotka monesti keskittyvät holistisiin kehon ja mielen hyvinvointiin pyrkiviin harjoituksiin.

Uushenkisyyden trendistä kertoo esimerkiksi se, että mindfulness, meditaatio, jooga ja itsensä kehittäminen ovat arkipäiväistyneet ja yleistyneet viime vuosina osaksi yksilökeskeistä valtavirtakulttuuria; monet kenties mieltävät olevansa hyvinkin maallistuneita, mutta saattavat silti harjoittaa esimerkiksi meditaatiota jaksaakseen paremmin arjessa ja kuunnella vaikkapa podcasteja tai äänikirjoja siitä, miten voi oppia tuntemaan itsensä ja mielensä paremmin. Tähän liittyen jotkut ovat myös perustellusti kyseenalaistaneet kehitystä, jossa yksilön pärjääminen ja menestyminen tai epäonnistuminen sälytetään yhä vahvemmin tämän itsensä harteille samalla kun yhteiskunnan ja yritysten tukirakenteita uusliberalismin hengessä puretaan.

Uushenkisyys liittyy vahvasti myös populaarikulttuuriin. Helsingin Sanomat mainitsee 14. syyskuuta 2019 ilmestyneessä uushenkisyyttä käsitelleessä artikkelissa (Niemi 2019), että ”uudenlainen henkisyys yleistyy Suomessa, ja se vetoaa etenkin nuoriin naisiin”, ja että ”perinteinen uskonnollisuus vähentyy ja varsinkin nuoret maallistuvat, mutta samalla kiinnostus uudenlaisiin pyhiin ja yliluonnollisiin ilmiöihin on vahvistunut.” Artikkelissa toimittaja kysyi Turun yliopiston uskontotieteen yliopistolehtori Tiina Mahlamäeltä, miksi tämä ”uudenlainen henkisyys resonoi juuri nuorissa aikuisissa, joiden äkkiseltään kuvittelisi olevan varsin maallistuneita?” Mahlamäki vastasi näiden kasvaneen kiinni yliluonnollisia elementtejä sisältäviin kulttuurituotteisiin, kuten fantasiaelokuviin ja -sarjoihin, ja siksi heitä kiehtoo yliluonnollinen. (Niemi 2019.)

Mahlamäki mainitsee artikkelissa, että epävakaina aikoina turvaa etsitään juuri yliluonnollisesta:

”Tällä hetkellä iso maailmanlopun kertomus on ilmastonmuutos, joka luo epävarmuutta tulevaisuudesta. Se yhdistettynä nykyisen kiireyhteiskunnan tuottavuus- ja tehokkuuspaineisiin saa ihmiset etsimään lumoa henkisyydestä.” (Niemi 2019.)

Samassa Helsingin Sanomien artikkelissa haastateltu Kirkon tutkimuskeskuksen koordinaattori Jussi Sohlberg sanoo, että yhtäältä uushenkisyyden kannattajat kapinoivat maallistumista, toisaalta liian ahtaaksi koettua institutionaalistunutta uskontoa vastaan: ”kritiikki kohdistuu myös materialismiin ja rationalismiin, joita on pidetty liian kapeina näkökulmina todellisuuteen.” (Niemi 2019.)

Voima-lehti puolestaan kirjoitti kuluvan vuoden syyskuussa uushenkisyyden trendiä selittävän, että se on paremmin linjassa intersektionaalisen feminismin ja seksuaalivähemmistöjä koskevan keskustelun kanssa, ja että

”inklusiivisempi ihmiskäsitys, jossa esimerkiksi sukupuoli ja seksuaalisuus nähdään fluideina, muuttuvaisina asioina, sopii monen perinteisen new age -opin maailmankuvaan. Vanhojen jäykkien patriarkaalisten mallien kyseenalaistaminen viehättää nuoria.” (Siironen 2019.)

Yksi tapa kuvata nykyistä uskonnollisuutta tai henkisyyttä onkin, että perinteisellä tavalla yhteisöllisen, ylhäältä-alas-sanellun uskonnollisuuden ei enää koeta tarjoavan älyllisesti sopivaa muotoa henkisyyden harjoittamiseen nykymaailmassa (esim. Rantakallio 2019). Toisaalta myös yleistynyt maallistuminen ja kirkosta eroaminen liittyvät siihen, ettei kristillisen kirkon koeta uudistuneen muuttuneen maailman mukana tarpeeksi, eikä se siten enää kykene vastaamaan yksilöiden maailmankatsomuksellisiin tarpeisiin (ks. Vuorio 2017). Kyse voi olla myös meille tutun luterilaisen kirkon yleisestä esteettisestä koruttomuudesta ja mystiikan puutteesta. Toisaalta julkisuudessa näkyvä tilanne, jossa naispappien ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoa ja oikeuksia puolustavien joukko joutuu hankaluuksiin, kertoo jakautuneesta kirkosta, jossa patriarkaalinen vallankäyttö on edelleen vahvasti läsnä.

18. marraskuuta 2019 julkaistu Helsingin Sanomien artikkeli (Sarasti 2019) nykyajan feministisistä noidista on puhututtanut viime päivinä sosiaalisessa mediassa. Artikkelissa mainitaan samankaltaisia asioita, joita olen itse havainnut sosiaalisissa ympyröissäni: energiakivet, tarot-kortit, astrologia ja muut meitä ja ympäröivän maailmamme tulkintaa auttavat mutta hieman mystiset asiat ovat suosittuja erityisesti urbaanien nuorten feministien joukossa. Artikkelissa haastateltu noituuden harjoittaja Ida Henriksson kertoo, ettei helsinkiläinen Coven-noitapiiri ole uskonnollinen yhteisö vaan ”feministinen taideprojekti, performanssi, yhteiskunnallinen kannanotto ja turvallinen tila”. Samassa artikkelissa jyväskyläläiseen noitapiiriin kuuluva kirjallisuudentutkija Riikka Ala-Hakula mainitsee, että myös noidat ovat ilmastokriisin aikaan ajankohtaisia, sillä noidilla on ollut erityissuhde luontoon heidän hyödyntäessään sen antia parantaakseen muita. (Sarasti 2019.)

Feministisistä noitapiireistä puhuttaessa on tosin syytä muistaa, että uskonnon tai henkisyyden feministinen uustulkinta ei ole mikään uushenkisyyteen rajoittuva ilmiö, vaan feminismiä löytyy myös muiden vanhempien uskontojen piireistä, esimerkiksi islamista.

Väitöskirjassani uushenkisyys nousee esiin niin ikään populaarikulttuurissa, suomalaisessa underground rap -musiikissa. 2010-lukuun keskittyvässä tutkimuksessani kohteena ovat neljä suomalaista rap-artistia, Khid, Ameeba, ja Julma Henri, sekä tuottaja ja rap-artisti RPK, joka Julma Henrin kanssa muodostaa Euro Crack -nimisen rap-duon. Siinä missä Khid on tunnustautunut ateistiksi, joka on hyödyntänyt esoteerista estetiikkaa musiikissaan, sisältää muiden artistien ilmaisu erityisesti hindulaisuutta, buddhalaisuutta ja New Agea yhdistelevää uushenkistä ajattelua. Ameeban tapauksessa New Age -vaikutteet yhdistyvät erityisesti huoleen ihmisten ja yhteiskunnan luontosuhteesta ja sen nykyisestä, itsetuhoisesta suuntauksesta.

Edellä mainitut artistit valikoituivat tutkimukseeni, sillä he ovat tehneet runsaasti musiikillista yhteistyötä muun muassa esiintymällä toistensa levyillä ja konserteissa. Lisäksi heidän musiikkinsa on tyylillisesti ja temaattisesti osittain samankaltaista; toisin kuin yleensä valtavirtaräpissä, tällaisissa marginaalisemmissa räpin muodoissa ”tiedostavalla” yhteiskunta- ja kulttuurikriittisyydellä sekä filosofisella pohdinnalla ja vaihtoehtoisilla näkemyksillä on usein keskeinen rooli. Väitöskirjaani varten kerättyjen haastatteluiden, havainnointiaineiston sekä musiikkivideoiden analyysi osoittaa, että rap-musiikin ja rap-artistien kielellinen, visuaalinen, ja äänellinen ilmaisu voi rakentaa kiinnostavia kulttuurisia merkityksiä ja huomioita ajassa, jossa kristinuskon auktoriteetti ja vaikutus ihmisten elämään on vähentynyt.

Uskonnot sinällään ovat olleet käytännössä aina läsnä rap-musiikissa: sen tullessa populaarimusiikin valtavirtaan 1980-ja 1990-luvun vaihteessa Yhdysvalloissa, olivat erityisesti afrikkalaisamerikkalaisen islamin erilaiset muodot mukana vaikuttamassa hiphop-kulttuuriin ja sen ajatusmaailmaan.

Hiphopin tutkimuksessa yksi keskeisiä lähtökohtia on, että ”sekä globaalit että paikalliset kulttuuriset virtaukset vaikuttavat hiphopin ilmaisuun ja esimerkiksi rap-musiikin sisältöön” (Rantakallio 2019: 214). Niinpä globaaliin populaarikulttuuriin kuuluvat, joskin yhä vaihtoehtokulttuuriksi mielletyt uushenkisyys ja noituus tuntuvat itse asiassa hyvinkin yhteensopivilta vaihtoehtoisen suomiräpin aineksiksi. Tutkimieni artistien uushenkisyyden ohella noidat tulevat mainituksi feminististen suomirap-artistien Adikian sekä Pimeän Hedelmän musiikissa.

Väitöskirjatutkimuksessani suomalaiset rap-artistit Ameeba, Khid, Julma Henri ja RPK korostivat myös, että uushenkisyys liittyy vahvasti musiikin estetiikkaan niin sanoitusten kuin äänimaailman osalta. Henkisyys näyttäytyykin tänä päivänä digitaalisessa, entistä visuaalisemmassa maailmassa vahvasti juuri estetiikkana. Tämän estetiikan analyysissa olen väitöskirjassani hyödyntänyt uskonnontutkija Teemu Tairan tapaa kuvata uskontojen notkistumista kulttuurisiksi resursseiksi (2006: 211); uskontoja sekoittava yksilöllinen, tapauskohtainen ja elämänvaihekohtainen hyödyntäminen on yhä yleisempää elämänmittaisen uskonnollisen ryhmittymän jäsenyyden sijaan.  Niinpä ”uskonnolliseksi miellettyjä sanoja, kuvia tai musiikkia hyödynnetään ja merkityksellistetään” hyvinkin vapaasti (Rantakallio 2019: 218).

Hiphopin ilmaisussa on aina lainattu ja yhdistelty populaarikulttuuria monin tavoin. Ja kun populaarikulttuuri, mukaan lukien populaarit uskomukset ja maailmankatsomukset, muuttuu, myös hiphopin ilmaisu saa uusia suuntia. Hiphop on lainaamalla myös rakentanut kulttuuris-historiallisia yhteyksiä ja osoittanut kunnioitusta aiemmille taiteen muodoille ja taiteentekijöille; toisin kuin monet muut musiikin tai taiteen lajit, hiphop myös aina avoimesti kertonut saaneensa vaikutteita muualta ja kutonut näistä monimerkityksisiä, jopa ristiriitaisia kuvauksia, joissa räppäävä artisti voi omaksua lukuisia eri rooleja ja hahmoja. Kun rap-artisti uudelleenkontekstualisoi taiteessaan esimerkiksi ateismia tai uushenkisyyttä, luo tämä samalla mahdollisuuden uusien tulkintojen ja merkitysten syntyyn. Näin populaarikulttuuri ja uskonto ovat jatkuvassa vuoropuhelussa ja vaikuttavat toisiinsa ja meidän rap-musiikin ja populaarikulttuurin kuluttajien maailmankatsomuksiin ja ymmärrykseen ympäröivästä maailmasta.

Toistaiseksi populaarimusiikin ja uskonnon yhteyksiä on tutkittu suhteellisen vähän, mutta aihepiiri on viime vuosina saanut enemmän jalansijaa yhtenä osana uskonnon ja populaarikulttuurin tutkimusta. Suomalainen rap-musiikki on nykypäivänä kiistatta maamme suosituimpia ja näkyvimpiä populaarimusiikin tyylejä, ja eri mittausten mukaan hiphop-genre on maailmanlaajuisesti tämän hetken suosituin; siten on perusteltua ja tärkeää kiinnittää tähän musiikkityyliin nykyistä enemmän huomiota mikäli haluamme kulttuurintutkijoina edistää ymmärrystä yhdestä aikamme merkittävimmistä populaarikulttuurin tyyleistä.

Tutkimuksessani rap-artistit korostivat, että heidän musiikissaan näkyvät maailmankatsomukset heijastavat heidän henkilökohtaisia näkemyksiään, ja siten musiikki on heille itselleen rehellistä ja autenttista. Väitöskirjani toinen tärkeä teema uushenkisyyden ja ateismin ohella onkin juuri puhe autenttisuudesta ja aitoudesta, sekä mitä se tarkoittaa hiphop-kulttuurin kontekstissa. Monet tutkijat pitävät hiphop-musiikkia erityisenä suhteessa muihin populaarikulttuurin ilmiöihin johtuen sen korostuneesta aitouden vaatimuksesta, joka nousee esiin vuosi ja artisti toisensa jälkeen, yhä uudelleen.

Populaarimusiikin ja hiphopin yleisestä aitouskeskustelusta huolimatta on syytä pitää mielessä, että populaarikulttuurissa tyypillisesti liioitellaan, muunnellaan, parodioidaan ja toisaalta myös kritisoidaan monimutkaisin tavoin olemassa olevia maailmankatsomuksia ja yhteiskuntaa. Hiphop-kulttuuri on erityisen oiva esimerkki siitä, miten taiteellinen ilmaisu voi rakentaa monimerkityksisyyttä hyvin kompleksisin, jopa hämmentävin tavoin. Kriittinen tutkija ottaa tämän huomioon tarkastelussaan eikä siten esitä tulkinnoissaan, että populaarikulttuuriset tuotteet pitäisi ottaa kirjaimellisesti totena, tai että artistin taide olisi suora heijastus tämän maailmankuvasta.

Väitöskirjani osaltaan osoittaa, että taide ja ympäröivä yhteiskunta vaikuttavat toisiinsa, mutta että niiden suhde on hyvin monimutkainen. Esimerkiksi populaarimusiikki on koko historiansa ajan käsitellyt paitsi ihmisyyttä ja ihmiselämän iloja ja suruja, myös uskomuksia ja näkemyksiä ympäröivästä yhteiskunnasta ja maailmasta. Samalla populaarikulttuuri ja hiphop-kulttuuri vaikuttavat representaatioillaan käsityksiimme siitä, millainen maailma ympärillämme on ja miksi maailma on sellainen kuin on.

Rap-musiikin tutkimuksen ja ylipäätään taiteen tutkimuksen keinoin onkin mahdollista tuottaa tietoa siitä, miten muut ympärillämme näkevät maailman ja mitä he siitä ajattelevat, reflektoida mitä itse tunnemme ja ajattelemme, sekä pohtia laajemmin mihin suuntaan yhteiskunta on kenties menossa; taide sisältää mahdollisuuden nähdä niin dystopioita kuin utopioita. Myös rap-musiikki heijastaa paitsi muutoksia uskonnollisuudessa ja esimerkiksi länsimaisessa ajattelussa, myös kehityskulkuja ja ajattelun muutoksia maailmassa koko sen laajuudessa.

Pyydän nyt Teitä, arvoisa professori Johannes Brusila tiedekunnan määräämänä vastaväittäjänä esittämään ne muistutukset, joihin katsotte väitöskirjani antavan aihetta.

Lähteet

Niemi, Onni 2019. ”Uudenlainen henkisyys yleistyy Suomessa, ja se vetoaa etenkin nuoriin naisiin – Eveliina Holmin matka alkoi intiaani­näystä”. Helsingin Sanomat 14.9.2019 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006238321.html (tarkistettu 25.11.2019).

Rantakallio, Inka 2019. ”Uskonto ja henkisyys suomalaisessa rap-musiikissa”. Hiphop Suomessa: Puheenvuoroja tutkijoilta ja tekijöiltä. Toim. Venla Sykäri & Inka Rantakallio & Elina Westinen & Dragana Cvenatovic. Helsinki: Nuorisotutkimusseura, 212–233.

Sarasti, Kristiina 2019. ”Noidat keskellämme”. Helsingin Sanomat 18.11.2019. https://www.hs.fi/nyt/art-2000006309110.html (tarkistettu 25.11.2019).

Siironen, Janne 2019. ”USA:n presidentinvaalien villi kortti Marianne Williamson tuo New AGen demokraattien vasempaan laitaan”. Voima 24.9.2019. https://voima.fi/artikkeli/2019/usan-presidentin-vaalien-villi-kortti-marianne-williamson-tuo-new-agen-demokraattien-vasempaan-laitaan/ (tarkistettu 25.11.2019).

Taira, Teemu (2006) Notkea uskonto. Tampere: Tampereen yliopistopaino.

Vuorio, Jukka 2017. ”Yksi kirja antoi sysäyksen Suomen enkeli­buumille, ja nyt uskontojen tilalle haetaan kokemuksia myös energia­kivistä ja yksi­sarvisista –’Trendikästä uskomisessa on vapaamielisyys’”. HS. 22.10.2017. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005418405.html (tarkistettu 25.11.2019).

*****

Artikkelin kansikuvana väitöskirjan kansi (kuva: Sellekhanks).

FT Inka Rantakallio esitti musiikkitieteen alan väitöskirjansa ”New Spirituality, Atheism, and Authenticity in Finnish Underground Rap” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 30.11.2019. Vastaväittäjänä toimi musiikkitieteen professori Johannes Brusila (Åbo Akademi) ja kustoksena dosentti Kari Kallioniemi (Turun yliopisto). Väitöskirja on luettavissa verkossa osoitteessa https://www.utupub.fi/handle/10024/148453