6 min read

ÄÄNIMUSEOT TUOVAT MUISTOJA MIELEEN

ÄÄNIMUSEOT TUOVAT MUISTOJA MIELEEN
Outi Penninkangas
Lila Heinola

Outi Penninkangas (FM, tutkija, mediamuseo Rupriikki) ja Lila Heinola (FM, museolehtori, kulttuurikasvatusyksikkö TAITE) ovat osallistuneet Tampereella ikäihmisten käyttöön toteutettujen äänimuseoiden suunnitteluun ja tuotantoon.

Museoiden näyttelyitä on viime vuosina kehitetty aiempaa elämyksellisempään suuntaan. Kävijöiden aisteja kutkutellaan näyttävillä videoprojisoinneilla, oleskelutiloilla, lisätyn todellisuuden teknologialla ja äänillä. Usein äänet tai äänimaisemat ovat kuitenkin vain osa monitasoista näyttelysuunnittelua. Pääosassa loistavat esineet tai taideteokset, mutta äänimaisemat ovat säestäjän roolissa. Vuonna 2009 tamperelainen Mediamuseo Rupriikki (2018) ryhtyi selvittämään, kuinka ääniin perustuva installaatio olisi mahdollista toteuttaa Koukkuniemen vanhainkotiin. Tavoitteena oli tarjota ikäihmisten iloksi näyttelyelementti, jossa äänet ja niiden herättämät muistot ovat keskeisessä roolissa. Vuonna 2018 näitä äänimuseoiksi kutsuttuja laitteita on käytössä jo kahdeksan.

Aivan tyhjästä suunnittelua ei mediamuseo Rupriikissa aloitettu. Museon perusnäyttelyyn valmistui vuonna 2003 Juhani Anttilan interaktiivinen taideteos, jonka hän toteutti Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän osaston lopputyönä. Museon sisäänkäynnissä sijainnut teos houkutteli asiakkaita tutkimaan ääniä maaseudun maisemista ja kaupungin vilinästä. Äänisisältöihin valittiin myös mediamuseo Rupriikin teemoihin sopivia teknologian ääniä, kuten modeemin tunnistettava ujellus. Teknologian historiaan kuuluva muutos tuli hyvin esille juuri modeemin äänessä, sillä vanhemmille museovieraille ääni muistutti internet-yhteyden ottamisesta puhelinlinjan välityksellä. Nuoret kävijät ihmettelivät, miksi yhteys oli erikseen otettava: netissähän ollaan koko ajan kännykän avulla.

Ensimmäisessä äänimuseossa etsittiin tamperelaista äänimaisemaa

Koukkuniemen vanhainkotiin tilatun ääniteoksen lähtökohdaksi ja suunnittelua ohjaavaksi periaatteeksi haluttiin sen helppokäyttöisyys ja saavutettavuus. Museon työntekijöiden lisäksi suunnittelutyöryhmään kuului mediataiteilija Matti Niinimäki, joka yhdisti onnistuneesti uuden teknologian mahdollisuudet mielenkiintoiseen muotoiluun. Työryhmä keskusteli teoksen toteuttamisesta yhdessä Koukkuniemen henkilökunnan kanssa ja tutustui samalla sekä taloon että sen asukkaisiin. Lopputuloksena toteutettiin rakenteeltaan keittiönpöytää muistuttava äänimuseo, jonka ääreen voi kokoontua äänitallenteita soittamaan ja kuuntelemaan.

Äänitallenteiden valinta aloitettiin Tampereen kaupunkiympäristön erityisistä ja sille ominaisista äänistä. Keskustassa liikkuville on tuttu esimerkiksi Frenckellin tehtaan kellojen melodia, samoin Tuomiokirkon ja Vanhan kirkon kellot, mutta ne eivät ole ehkä yhtä tunnistettavia kuin Frenckellin kello. Työryhmä huomasi varsin pian haasteelliseksi löytää edes muutamia erityisiä ja tunnistettavia paikallisia ääniä.

Tamperelaisuus osoittautui äänien puolesta vaikeaksi teemaksi, sen sijaan muut äänisisällöt olivat helpompia koostaa. Luontoon, kotiin, työhön tai harrastuksiin liittyviin kuulokuvia on ensimmäisessä äänimuseossa yhteensä 40 kappaletta. Muotoilua ohjannut ajatus näyttelyn helppokäyttöisyydestä toteutui Lauri Karskelan taidokkaasti valmistamissa puisissa pienoismalleissa, joista kukin esittää yhtä äänielementtiä (ks. kuva 1 ja 2).

Kuva 1: Äänimuseo 1. Kuva: Reetta Tervakangas.

Kuva 1: Äänimuseo 1. Kuva: Reetta Tervakangas.

Kuva 2: Yksi ensimmäisen äänimuseon äänistä on moottoripyörän ääni ja sitä kuvaava pienoismalli on tämän näköinen. Kuva: Reetta Tervakangas.

Kuva 2: Yksi ensimmäisen äänimuseon äänistä on moottoripyörän ääni ja sitä kuvaava pienoismalli on tämän näköinen. Kuva: Reetta Tervakangas.

Ensimmäinen äänimuseo otettiin käyttöön Koukkuniemen vanhainkodissa vuonna 2011 ja se on edelleen toiminnassa. Äänimuseon ääreen kokoonnutaan muistelemaan hetkiä vaikkapa työelämästä. Miltä kuulosti Tampellan tehtaan konttoristin IBM-reikäkorttipääte? Entä Aamulehden rotaatiopainokone?

Äänimuseo tuo näyttelyn lähelle ikäihmistä

Ensimmäinen äänimuseo viitoitti museolle suunnan, jota kohden lähteä seuraavia laitteita kehitettäessä. Työryhmään liittyi kulttuurikasvatusyksikkö TAITE:n (2018) museolehtori Lila Heinola. Hänen tehtävänään on suunnitella museopalveluja ikäihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta itse päästä paikan päälle museoon. Valtakunnallisestikin katsottuna Tampereella on jo vuosien ajan ymmärretty, että myös muualla kuin museorakennuksissa tapahtuva, museon arkistoja ja kokoelmia hyödyntävä yleisötyö lisää tasa-arvoa ja kokoelmien saavutettavuutta kaikille kaupunkilaisille. Äänimuseot kehitettiin nimenomaan tuomaan museonäyttely lähelle ikäihmisten asuinpaikkaa.

Äänimuseon versioiden 2 ja 3 pöydän kokoa pienennettiin siten, että vanhainkodin asukas saattoi tarvittaessa käyttää äänimuseota huoneessaan tai vuoteessaan (ks. kuva 3). Näistä pöytämallisista äänimuseoista saadussa palautteessa on kiitetty erityisesti sitä, että muistelutuokion ohjaaja pystyy rakentamaan äänien avulla tarinallisen kokonaisuuden. Tähän osallistujat antavat oman henkilökohtaisen sävynsä kertomalla muille äänten tuomia muistojaan. Lisäksi puusta veistetyt ja ääniä kuvaavat pienoismallit ovat esineinä kauniita ja siten helposti lähestyttäviä.

Kuva 3: Äänimuseo 2 ja 3. Kuva: Reetta Tervakangas.

Kuva 3: Äänimuseo 2 ja 3. Kuva: Reetta Tervakangas.

Koukkuniemen vanhainkodissa oleviin äänimuseoihin liitettiin museon kokoelmista ääniin liittyviä vanhoja esineitä ja valokuvia, jotka täydentävät muistelutuokion moniaistiseksi museokokemukseksi.

Äänimuseo matkalaukussa

Äänimuseoiden versiot 4–8 toteutettiin siten, että laitteisto ja litteiksi vanerilevyiksi pienennetyt ja kuvitetut äänielementit pakattiin vaivatta mukana kulkeviin matkalaukkuihin (ks. kuva 4; Sirén 2017). Vanhainkodin lisäksi on kannettavilla äänimuseoilla pystytty palvelemaan aiempaa suurempaa asiakaskuntaa ikäihmisten palvelu- ja hoitotaloissa, päiväkeskuksissa ja korttelikerhoissa. TAITE:n toteuttama lainaustoiminta on tärkeä osa sitä inhimillistä tavoitetta, että kaikissa ikäihmisten asumis- ja palveluyksiköissä kulttuurinen toiminta olisi luonteva osa asukkaiden arkipäivää. Tähän helppokäyttöinen äänimuseo soveltuu hyvin.

Kuva 4: Äänimuseo 5. Kuva: Saana Säilynoja.

Kuva 4: Äänimuseo 5. Kuva: Saana Säilynoja.

Tällä kertaa sisältö koostettiin kiinnostavilla äänillä muun muassa liittämällä mukaan otteita tamperelaisesta kirjallisuudesta, tunnettujen näyttelijöiden puhetta elokuvista ja tv-sarjoista, useiden vuosikymmenien ajan radiosta tutuksi tulleita merkkiääniä ja puhetta.

Ääni 1: Merisää, lukija Carl-Erik Creutz, YLE Areena.

Audio Player00:0000:00Use Up/Down Arrow keys to increase or decrease volume.

Ääni 2: Radion stereotesti, jota lukee Pentti Fagerholm, YLE Areena.

Audio Player00:0000:00Use Up/Down Arrow keys to increase or decrease volume.

Ääni 3: Kuuluttaja Kaisu Puuska-Joen jäähyväiset kuuntelijoille ennen eläkkeelle jäämistä 29.12.1972, YLE Areena.

Audio Player00:0000:00Use Up/Down Arrow keys to increase or decrease volume.

Arkistoista haettiin arkisia kodinkoneiden ja konttorikoneiden ääniä, esimerkiksi ruohonleikkaamista ja lyijykynän teroittamista. Ikäihmiset muistelevat usein, miten työlästä esimerkiksi pyykinpesu oli ennen koneiden aikaa tai miten soutamisen ääni kuikan laulun säestämänä tuo mieleen lapsuuden kesät. Äänimuseoiden kestosuosikkeja ovat olleet musiikki ja luontoäänet, jotka monet kuuntelijat muistavat ja tunnistavat vaikeasta muistisairaudesta huolimatta. Myös äänimuseoiden ulkonäkö kiinnostaa ikäihmisiä. Puusta tehty kotelo on pelkistetyn kaunis ja vaneriset levyt ovat miellyttävän tuntuisia pitää kädessä. Myös nykyteknologia voi olla puheenaiheena, kuten ihmeteltäessä vanerilevyn kykyä soittaa ääniä (kuva 5).

Kuva 5: Äänimuseo 6:n levyissä on kuvapainatuksia. Kuva: Lila Heinola.

Kuva 5: Äänimuseo 6:n levyissä on kuvapainatuksia. Kuva: Lila Heinola.

Kannettavien äänimuseoiden helppokäyttöisyyttä lisättiin kirjoittamalla opaskirja, joka sisältää tietoa ja kuvia äänten esittäjistä ja historiasta. Erityisesti ikäihmisten parissa työskentelevä nuorempi henkilökunta on kokenut, että kirja helpottaa muistelutuokioiden toteutusta ja lisää vuorovaikutusta: nyt myös henkilökunta tietää paremmin, mistä ikäihmiset puhuvat.

Lasten äänimuseo kiinnostaa kaikenikäisiä

Äänimuseon konsepti ja tekniikan toimivuus todettiin toimivaksi ikäihmisen parissa. Tämän jälkeen heräsi ajatus museon toteuttamisesta lapsille, mikä kuitenkin vaati materiaalien ja äänisisältöjen uusimista. Ääntä tuottavien levyjen materiaaliksi valittiin kangas, mikä johtui turvallisuuteen, kiinnostavuuteen ja helppoon huollettavuuteen liittyvistä tekijöistä. Ääniä toistava laitteisto sijoitettiin puukehikon sisään, minkä jälkeen kehikko pehmustettiin ja päällystettiin. Kassissa kannettava lasten äänimuseo paljastaa avattaessa värikkään, kuution muotoisen talon, jonka katolle ääntä sisältäviä levyjä asettelevat lapset voivat kuunnella tuttujen eläimien ja ajoneuvojen ääniä, Pikku Kakkosen tunnusmelodian, ovikellon ja mikroaaltouunin piippauksen (ks. kuva 6.)

Kuva 6: Lasten äänimuseo. Kuva: Saana Säilynoja.

Kuva 6: Lasten äänimuseo. Kuva: Saana Säilynoja.

Lasten äänimuseota on käytetty kulttuurikasvatusyksikkö TAITE:n järjestämien vauvojen värikylpyjen yhteydessä. Nykyajan lasten maailma on kuvilla ja äänillä kyllästetty. On silti ollut hämmästyttävää nähdä, kuinka lasten äänimuseo yllättää käyttäjänsä. Lapset tutkivat, kuuntelevat ja keskittyvät, minkä lisäksi rakenteet kestävät jopa pienen lapsen kiipeilyn. Värikylpyjä seuranneet aikuiset ja ikäihmisetkin ovat kertoneet äänistä mieleen tulevia muistoja. Lasten äänimuseon ulkonäön ja äänisisällön suunnittelu ja toteutus olivat osa Miisa Palvasen (2017) opinnäytetyötä Hämeen ammattikorkeakoulussa.

Äänitearkistot tallentavat tärkeää kulttuuriperintöä

Äänimuseoiden materiaalit on valittu erityyppisien arkistojen kokoelmista. Valtaosa haettiin Yleisradion arkistosta, minkä lisäksi hyödynnettiin Freesoundin kaltaisia avoimia arkistoja. Osa äänistä on tallennettu museoissa erilaisten projektien yhteydessä.

Äänimuseot-projektin rohkaisemana on hyvä syy pohtia, miten museot voisivat kiinnittää jatkossa enemmän huomiota ääniin liittyvään tallennustyöhön. Museoissa tallennetaan aktiivisesti esineitä, valokuvia, videoita, mutta ääniteaineistojen tallennukseen tarvittaisiin lisää valtakunnallista yhteistyötä ja paikallisten ainutlaatuisten ääniympäristöjen tunnistamista ja tallentamista.

Lähteet

Kulttuurikasvatusyksikkö TAITE 2018. Kulttuurikasvatusyksikkö Taite. URL: https://www.tampere.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kulttuuri/taite.html (tarkistettu 9.10.2018).

Mediamuseo Rupriikki 2018. ”Äänimuseo”. Mediamuseo Rupriikki. URL: http://vapriikki.fi/rupriikki/tutustu-toimintaan/ (tarkistettu 9.10.2018).

Niinimäki, Matti 2016. Äänimuseo V. Månsteri.URL: https://mansteri.com/2016/10/aanimuseo-v/ (tarkistettu 9.10.2018).

Palvanen, Miisa 2017. Lasten Äänimuseo-teoksen suunnitteluprosessi: Case: Kulttuurikasvatusyksikkö TAITE ja Mediamuseo Rupriikki. Opinnäytetyö. Hämeen ammattikorkeakoulu. URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017103016397 (tarkistettu 9.10.2018).

Sirén, Anna 2017. “Kun Lasse Viren kaatuu, ikäihminen intoutuu muistelemaan – Äänimuseo matkaa käyttäjänsä luo salkussa”. Yleisradio. URL: https://yle.fi/uutiset/3-9973407 (tarkistettu 9.10.2018).