TÄHTIKULTTEJA JA FANIPUHETTA: FANIKULTTUURI SOSIAALISEN MEDIAN AJASSA

FM Antti Haavisto on Tampereen yliopistosta valmistunut musiikintutkija.

Fanikulttuuri on käynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana läpi suuren mullistuksen, joka on muokannut sen käytänteitä perustavanlaatuisella tavalla. Tämän muutoksen taustalla on internet, joka mahdollistaa faniyhteisöjen toiminnan virtuaalisessa ympäristössä, poistaen aika- ja paikkasidonnaisuuden faniudesta. Faniuden nykyiset, mediateknologioiden mahdollistamat ilmenemismuodot tarjoavatkin mielestäni mielenkiintoisen ja rikkaan tutkimuskentän. Tässä artikkelissa luon katsauksen siihen, miten erityisesti sosiaalisen median nousu on vaikuttanut faniyhteisöjen toimintaan ja millä tavoin tähdet ovat sopeutuneet tämän ”uuden median” mukanaan tuomaan muutokseen. Artikkeli pohjaa pitkälti pro gradu -tutkielmaani Merkitysten verkko: Faniuden diskursseja pop-tähti Morrisseyta käsittelevän sivuston keskusteluissa (Haavisto 2017).

Faniuden monikasvoisuus

Sana ”fanius” herättää jokaisessa varmasti ainakin jonkinlaisia mielikuvia, mutta ilmiönä se on niin laaja, että sen yksiselitteinen määritteleminen on hankalaa. Näin ollen sen kuvailussa on mahdotonta käyttää tiukkarajaisia ja staattisia kriteereitä. (Hills 2002: ix.) Yksinkertaisesti ilmaistuna fanina oleminen kuitenkin edellyttää jonkin asteista intohimoa jotain ilmiötä tai henkilöä kohtaan. Faniuden perusedellytyksenä on tunnereaktio, jonka syntyminen luo pohjan esimerkiksi fanin ja pop-tähden suhteelle. Fanina olemisen muodot ovat yhtä moninaiset kuin itse fanien määräkin, kahta samanlaista tapaa fanittaa ei ole olemassakaan, ja koko ilmiö toimii sekä yksilöllisellä että kollektiivisella tasolla (Duffett 2014: 7). Faneista muodostuvia aktiivisia ihailijajoukkoja voi kutsua fandomeiksi, jotka muodostuvat ihailun kohteen ympärille (Kovala & Saresma 2003: 10). Fanikulttuuri ei siis ole yksi, selkeärajainen kokonaisuus, vaan se jakautuu omiksi alakulttuureikseen, joiden puitteissa ihmiset ovat varsin erilaisten asioiden faneja.

Massakulttuurin paradigma, joka vallitsi 1930–50-luvuilla Yhdysvalloissa, näki faniuden erittäin negatiivisessa valossa. Tässä esimerkiksi Frankfurtin koulukunnan edustamassa ajattelutavassa fanit nähtiin median todellisuudesta vieraannuttamana massana, jotka toimivat ainoastaan passiivisina kuluttajina. Massakulttuuriteorian näkökulmasta fanit täyttivät elämäänsä tyhjänpäiväisillä päiväunilla, harhakäsityksillä ja fantasioilla, ja olivat näin kykenemättömiä antamaan kulttuurille mitään. (Duffett 2014: 1–2.)

Faniuteen siis liitettiin vielä 1950-luvulle asti paljon negatiivisia määritteitä. Psykologian piirissä se nähtiin patologisena ja epänormaalina toimintana, jossa fanin toiminnan tavoitteena oli täydentää oman persoonan puutteita suhteella julkisuuden henkilöön. Tämän näkemyksen mukaan fanius kumpusi tarpeesta tehdä omasta tylsästä elämästä mielenkiintoista. Fanien myös arvioitiin olevan jatkuvasti vaarassa lipsahtaa niin sanotun normaalin faniuden puolelta vaarallisen ja pakkomielteisen käyttäytymisen puolelle. (Jenson 1992: 16–18.) Vaikka tämänlaiset määritelmät ja mielikuvat ovatkin jo jääneet historiaan, saattavat faniuttaan esille tuovat aikuiset ihmiset joutua nykyäänkin kuitenkin kantamaan toiseuden stigmaa, sillä ajoittain heitä kyseenalaistetaan, syyllistetään ja jopa pilkataan mediaa myöten. Kuva faneista kontrolloimattomana, patologisena ”toisena” on siis jossain määrin edelleen olemassa. (Larsen & Zubernis 2012: 44.)

Myyttinen tähti ja imagoteollisuus populaarikulttuurin keskiössä

Popmusiikin keskiössä on vuorovaikutus, joka korostaa kokemusta (Kallioniemi 1990: 15). Fanikulttuurin voi siis katsoa olevan keskeisessä roolissa koko popkulttuurin ymmärtämisessä, ja faniuden polttoaineena puolestaan toimivat tähdet. Ilman ihailun kohteeksi asettuvia, syystä tai toisesta poikkeuksellisina pidettyjä yksilöitä, ei ole myöskään heidän ympärilleen kehittyvää fanikulttuuria. Samaan tapaan ilman yleisöä ei voi olla tähteä (Seppänen 2005: 23).

Tähteys on ilmiönä erittäin monimutkainen, ja siihen liittyy useita vaikuttavia tekijöitä. Artisti ei voi tehdä siirtymää tähdeksi ilman verkostoa, joka aktiivisesti rakentaa tähteyttä. Tähän verkostoon kuuluvat artistin lisäksi PR-koneisto, haastattelut, arvostelut, ja yleisön sekä lehdistön tuottama muu kommentaari. (Emt: 34.) Tähteys liittyy olennaisesti populaarikulttuuriin, joka on suhteellisen tuore nykykulttuurin kerrostuma. Voidakseen määritellä populaarikulttuurin luonnetta on pyrittävä ensin määritelmään myös siitä, mikä on modernia ja postmodernia kulttuuria. Euroopassa oli 1500-luvulta 1800-luvulle käynnissä keskustelu siitä, onko kulttuurissa tapahtunut edistystä. Tämän diskurssin keskiössä vaikutti ajatus muinaisuudesta ja nykyisyydestä. Ajatus modernista kulttuurista on liittynyt aikakausitietoisuuteen, joka on ollut tyypillistä ”länsimaiselle uuden ajan kulttuurille”. Toinen moderniin aikaan olennaisesti liittyvä ajatus syntyi romantiikan ajattelusta, jonka mukaisesti pyrittiin saavuttamaan alkuperäisyys kulttuurissa. Tämä ajattelu korosti erityisesti luovuutta ja näki taiteilijan demokratian edistämisen välikappaleena, joka omalla luovuudellaan edistäisi myös ihmiskunnan luovien voimavarojen vapautumista. (Kallioniemi 1990: 13–15.)

Individualismin nousun on katsottu vaikuttaneen olennaisesti länsimaisen kuuluisuuskäsityksen syntymään. Tähti-ilmiön taustalla vaikuttaa tämän lisäksi myös urbanisaatio, kuljetus- ja viestintäteknologian kehitys, sekä massatuotannon mahdollistuminen. Lennätinlinjat, lehdistö ja valokuvauksen kehittyminen mahdollistivat tähteyden kannalta olennaisen rakennuspalikan; tunnistettavuuden massojen keskuudessa. Nykymuotoinen tähtijärjestelmä tuli mahdolliseksi sähköisen median myötä, sillä se mahdollisti artistin kuvan ja äänen levittämisen nopeasti ympäri maailmaa. (Mäkelä 2004: 15–17.)

Populaarikulttuurin tähtimyytti ja siihen kuuluva imagoteollisuus ovat muodostuneet vähitellen viime vuosisadan aikana. Esimerkiksi vielä 1900-luvun alkupuolella näyttelijät olivat nimettömiä hahmoja, jotka saattoivat esiintyä sadoissa elokuvissa ilman, että heidän ympärilleen kehittyi minkäänlaista henkilönpalvontaan viittaavaa. Teatterin piirissä oli toki suosittuja tähtinäyttelijöitä, mutta ilmiö ei ollut levinnyt elokuvateollisuuteen, joka olisi mahdollistanut laajemman kuuluisuuden.

Ensimmäisenä esimerkkinä tähteyteen liitetystä tietoisesta imagon rakentamisesta on pidetty Carl Laemmlen vuonna 1910 järjestämää julkisuustempausta, jossa tämä ensin valheellisesti ilmoitti lehdille suositun (mutta yleisön vain nimellä ”Biograph Girl” tunteman) näyttelijän, Florence Lawrencen, kuolemasta. Heti seuraavana päivänä Laemmle julkaisi lehdissä mainoksen, jossa kiisti kirjoitukset Lawrencen kuolemasta ilkeänä valheena ja mainosti samalla tämän tuoretta elokuvaa. Näin Lawrencen oikea nimi tuli ensimmäistä kertaa yleisön tietoon. Tämä toimi lähtölaukauksena uudenlaiselle julkisuuden muodolle, jossa tietoisesti rakennetaan tähden imagoa. (Dyer 1979: 6–10.) Tästä mainostamisen inspiroimasta lähtöpisteestä alkunsa saanut imagoteollisuus onkin nykyään populaarikulttuurin perusilmiö.

Tähteyteen liitetään yleisesti ajatus erityislaatuisesta taidosta, jonka avulla henkilö saavuttaa menestystä ja erottuu massasta. Onnistuneen tähtimyytin luomisen takana on yhdistelmä tavallisuutta ja epätavallisuutta, jossa artistin tausta tarjoaa tarpeeksi inhimillistä samaistumispintaa mutta on samalla eräänlainen jumalhahmo (Mäkelä 2004: 33). Vaikka tähtimyytti rakentui alun perin elokuvatähtien ympärille, nousivat rocktähdet myöhemmin ottamaan heidän paikkansa populaarikulttuurin keihäänkärkenä. Ajatus karismaa, glamouria ja seksuaalista vetovoimaa tihkuvista tähdistä kiteytyi Elvis Presleyn ja Mick Jaggerin kaltaisissa hahmoissa, joiden rooli kulttuurissa oli jotakin ennennäkemätöntä. Rocktähdet eivät vertautuneet suoraan mihinkään ennen heitä olleeseen kulttuuriseen toimijaan, sillä he edustivat varsin toisenlaista tähteyttä kuin näyttelijät. (Shumway 2014: 1–2.) Siinä missä näyttelijät esittivät vaihtelevia rooleja osana ammattiaan, olivat muusikot lähtökohtaisesti omia itsejään. Heidän julkinen kuvansa oli siis varsin erilainen, sillä siihen liittyi sisäänrakennettu vaatimus autenttisuudesta keskeisenä osana koko pop-tähteyttä (Mäkelä 2004: 96).

Pop-idoli on siis sekoitus autenttisuutta ja fantasiaa, sillä pintapuolisesti hän esittää itseään eikä käsikirjoitettua roolihahmoa. Kyse on jatkuvasta julkisesta performanssista, joka rakentuu tähden, yleisön ja median toimesta. (Shumway 2014: 8–10.) Tähden imago ei ole pysyvä konstruktio, vaan sitä määritellään jatkuvasti uudestaan. Tähti on medioitu symboli, jonka arvo voi osakkeen kurssin tavoin nousta tai laskea. On myös huomionarvoista, että tähteys ja kuuluisuus ovat kaksi eri asiaa. Julkisuuden henkilö ei välttämättä ole tähti, sillä tähteys rakentuu suhteessa mediateksteihin. (Mäkelä 2004: 18–20.) Yksinkertaistetusti sanoen jokainen tähti on julkkis, mutta jokainen julkkis ei ole tähti (Shumway 2014: 2).

Pitkän uran tehneen artistin imagossa saattaa tapahtua lukuisiakin siirtymiä kehyksestä toiseen. Yhtenä popmusiikin historian merkityksellisimmistä imagollisista muutoksista voidaan pitää John Lennonin julkisen kuvan kehitystä niin sanotusta teinipopparista vakavasti otettavaksi rock-auteuriksi. Vaikka tähän muutokseen vaikuttivat monet tekijät, se kiteytyi niinkin arkiseen asiaan kuin silmälasit. Lapsesta saakka laseja tarvinnut Lennon kieltäytyi käyttämästä niitä julkisesti, koska oli huolissaan imagostaan. Tämä siitäkin huolimatta, että The Beatlesin managerit eivät mitä ilmeisimmin olleet kieltäneet lasien käyttöä, eivätkä fanitkaan vaikuttaneet suhtautuvan niihin negatiivisesti, päinvastoin. Lennonin haluttomuudessa lasien käyttöön olikin taustalla todennäköisesti hänen kokemuksensa lapsuusajaltaan, jolloin silmälasien käyttöä pidettiin naisellisena ja heikkouden merkkinä.

Syksyllä 1966 Lennon osallistui Richard Lesterin elokuvan How I Won the War kuvauksiin. Sotamies Gripweedin roolia varten Lennonin hiukset leikattiin armeijamalliin, ja hänelle annettiin pyöreät ”mummolasit”. Tämä tyylillinen muutos huomioitiin mediassa välittömästi, ja vaikka lyhyellä tähtäimellä suuremman huomion kiinnitti uusi hiustyyli, jäivät lasit osaksi Lennonin imagoa vuosiksi ja symboloivat uutta John Lennonia. Lasien myötä Lennon saavutti myös erillisen identiteetin suhteessa muihin beatleihin, eikä yhtye ollutkaan enää kollektiivinen yksikkö, vaan ryhmä yksilöitä. Silmälasien käytössä kiteytyi Lennonin kasvu artistina ja tähtenä, mikä loi hänelle autenttisuuden ja intellektualismin auran. (Mäkelä 2004: 108–120.)

Lennonin tapaus ilmentää hyvin imagossa tapahtunutta kauaskantoista ja merkityksellistä muutosta, joka vaikuttaa olleen sattuman eikä niinkään suunnittelun tulosta. Elokuvarooli kenties mahdollisti Lennonille turvallisen tavan ottaa lasit osaksi julkista kuvaansa. Mikäli yleisön vastaanotto suhteessa laseihin olisi ollut negatiivinen, ne olisi voinut mitätöidä vain osaksi roolisuoritusta. Koska lasit eivät kuitenkaan herättäneet yleisössä paheksuntaa – ja koska 1960-luvun pop- ja rockmusiikkikulttuuriin liittyi osin myös sukupuoliroolien venyttäminen, joka teki silmälasien käytöstä vähemmän naisellisena pidettyä – Lennon päätti jatkaa niiden käyttöä. Koko episodi on malliesimerkki siitä, kuinka monen eri tekijän yhteisvaikutus muuttaa tähden imagoa pysyvästi näennäisen sattumanvaraisen tapahtumaketjun seurauksena. Nykyään Lennon-lasit ovatkin käsite, jolla on voimakas symbolinen merkitys hänen imagossaan. (Mäkelä 2004: 108–120.)

Pyrkimys artistien mytologisoimiseen kuuluu paitsi olennaisena osana pop-/rockkulttuuriin myös musiikkiteollisuuden ansaintalogiikkaan. Vaikka kaupalliset tavoitteet ovat levyteollisuuden kannalta olennaisia tähtikultteja luotaessa, ne eivät kuitenkaan ole missään nimessä ainoa fanin ja tähden suhteen muodostumista määrittävä tekijä. (Söderholm 1990: 20–23.) Television suositut tosi-tv-formaatteihin perustuvat laulukilpailut ovat osoittaneet, että yksin massiivinen mediajulkisuus ei riitä takaamaan edes lyhyttä tähteyttä. Kilpailujen voittajien kohtalo vaikuttaa monesti olevan lähes välitön katoaminen julkisuudesta kilpailun päätyttyä. Vain kourallinen tosi-tv:n kautta julkisuuteen nousseista laulajista pystyy tekemään onnistuneen siirtymän hetken julkkiksesta todelliseksi tähdeksi. Todellinen suosio, saati sitten tähteys, ei ole mahdollista ilman imagoa, joka tarjoaa yleisölle sekä samaistumisen mahdollisuuden että lupauksen jostain arkipäiväisen yläpuolelle nousevasta.

Internet ja uudenlainen fanitoimijuus

Fanitoiminta on monimediaista, eli se ei ole sidottu vain yhteen mediaan, vaan toimii yli mediarajojen (Nikunen 2008: 186). Erityisesti internetin vaikutuksesta fanin rooli myös sisällön tuottajana on vahvistunut. Siinä missä internet oli alun perin vain tietotekniikalle omistautuneiden pienten käyttäjäryhmien hyödyntämä väline, teknologian kehityksen mukanaan tuoma helppokäyttöisyys on mahdollistanut entistä laajemmille joukoille esimerkiksi keskusteluryhmissä kommunikoinnin (Arpo 2005: 48). Yleisö oli aiemmin mediajärjestelmän vastaanottavassa päässä, mutta tilanne on nykyään täysin toisenlainen. Tekniikkaa hyödyntävä yleisötoimijuus on luonut kentän, jossa sisällöntuottaminen ei vaadi suurien mediaorganisaatioiden portinvartijoiden ohittamista. (Rosen 2012: 13–16.) Fanit eivät ole passiivisia kuluttajia, vaan tuovat esiin omaa luovuuttaan faniutensa kautta. Tämä luovuus ei ole syntynyt internetin myötä, mutta se on tullut entistä näkyvämmäksi ja helpommin toteutettavaksi. Nancy Baym (2009) on todennut, että nykyään fanien on mahdollista rakentaa yhteisöjä nopeaan tahtiin, ja näin he myös tekevät. Baymin mukaan fanit luovat uudenlaista musiikkikenttää, joka omalta osaltaan muokkaa fanien ja musiikintekijöiden välistä suhdetta. Sosiaalisen median mukanaan tuoman vuorovaikutuksellisuuden vuoksi olettamus on, että faneilla on parempi mahdollisuus luoda henkilökohtainen yhteys artisteihin. Oikeanlaisella sosiaalisen median strategialla pop-tähden onkin mahdollista kultivoida ainakin näennäistä läheisyyttä faneihin, jolloin nämä ovat valmiimpia tukemaan artistia. (Emt.)

Erilaiset keskustelupalstat toimivat nykyään fani-identiteetin vahvistajana yli maantieteellisten rajojen. Globaali mediakulttuuri mahdollistaa samanhenkisten ihmisten löytymisen kaukaa oman välittömän elinpiirin ulkopuolelta. Virtuaalisen faniuden maailmassa sekoittuu julkinen ja yksityinen poikkeuksellisella tavalla; mielipiteet on mahdollista jakaa maailmalle omasta huoneesta. (Nikunen 2008: 184–189.) Vaikka internetin välityksellä kommunikoivien yhteisöjen jäsenten välisten siteiden voimakkuudesta on eriäviä näkemyksiä, nämä ”mielikuvayhteisöt” ovat nykyään erittäin olennainen osa fanikulttuuria (Laitinen 2003: 44–45).

Fanien välinen kommunikointi esimerkiksi ihailemansa artistin tiimoilta toimii osaltaan sekä yksilöiden että ryhmän fani-identiteettiä vahvistavana. Keskustelupalstat tarjoavat sekä tiedonlähteen että sosiaalisen voimavaran. (Kovala & Saresma 2003: 15.) Fanit pystyvät keskuudessaan reagoimaan eri mediarepresentaatioihin luomalla oman kommentaarinsa. Näin he voivat tukea toisiaan, ja kokea myös yhteenkuuluvuutta luodessaan omaa tarinaansa suhteessa ”ulkopuolisiin”, jotka eivät jaa heidän näkökulmaansa.

Internet on mahdollistanut fandomien siirtymisen osaksi valtavirtaa, mutta tämä ei ole tapahtunut ilman kasvukipuja. Netissä toimivien faniyhteisöjen nopea laajentuminen on tapahtunut fanien välisten siteiden kustannuksella. Yhteisöjen jäsenet eivät enää tunne toisiaan samaan tapaan kuin aiemmin, mikä aiheuttaa myös vaikeuksia näkökulmien yhteensovittamisessa. ”Vanhat” ja ”uudet” fanit ajautuvat helposti törmäyskurssille, koska he eivät välttämättä näe täysin samalla tavalla sitä, mitkä ovat hyväksyttäviä käytäntöjä faniudessa. Tästä syystä netissä toimivien fandomien keskuudessa on entistä enemmän myös konflikteja, joiden voi katsoa johtuvan eräänlaisesta sukupolvikonfliktista. (Jenkins 2006: 142–143.)

Sosiaalisessa mediassa toimiminen ja siellä sisällön jakaminen on nuorten arkipäivää, joka toimii osana oman itsen esittämistä ja minäkuvan rakentamista (Noppari & Hautakangas 2012: 13). Osa elämästä on varhaisesta iästä lähtien siis käytännössä julkisella foorumilla tapahtuvaa performanssia. Persoonan esiin tuominen tällä tavalla ei tietenkään rajoitu vain nuorisoon, vaan kattaa lähes kaikki ikäluokat. Kun arjen, tai arjen representaation, jakaminen on näin vahvasti läsnä ”tavisten” elämässä, se vaikuttaa vääjäämättä myös odotuksiin siitä, miten julkisuuden henkilöt tuovat itseään esille näillä alustoilla.

Interaktiivisen median aikakaudella fanin ja tähden vuorovaikutus on käynyt läpi perustavanlaatuisen muutoksen. Internet on osaltaan mahdollistanut nälkäisen julkisuuskulttuurin, jossa on kansainvälinen uutinen, mikäli tähti päättääkin jättäytyä sosiaalisesta mediasta pois (Beaumont-Thomas 2017). Twitterin kaltaiset digitaaliset palvelut ovat mahdollistaneet uudenlaisen vapauden vanhoista tähteyden muodoista: tässä ympäristössä tähti ei olekaan ainoastaan etäältä ihailtava ja mystinen hahmo, vaan ”läsnä” (Thomas 2014: 242). Fanit haluavat päästä osalliseksi idolinsa elämästä tavalla, joka ei aiemmin ole yksinkertaisesti ollut mahdollinen. Oletusarvo nykyään onkin, että julkisuuden henkilöt ovat jatkuvassa interaktiivisessa suhteessa faneihinsa (ks. Click, Holladay & Lee 2013: 366). Vaikka mitään varmuutta siitä ei olekaan, että tähti itse ylläpitää sosiaalisen median profiilejaan, on niiden avulla saavutettu jonkinlainen läheisyyden illuusio, ja tämä vaikuttaa monille faneille myös riittävän (Beer 2008: 232).

Sosiaalisen median mukanaan tuoma faniuden toimintakulttuurin muutos on aiheuttanut sen, että tähdet ja musiikkiteollisuus laajemminkin ovat joutuneet miettimään tapoja, joilla ottaa osaa tähän muutokseen. Tähdet hyödyntävät sosiaalista mediaa kuitenkin varsin eri tavoin. Osa heistä pyrkii interaktiivisuuteen, jonka avulla he asemoituvat lähemmäksi faneja luoden itsestään kuvaa saavutettavissa olevina ihmisinä. Toiset taas käyttävät sosiaalista mediaa traditionaalisemman median tavoin, yksipuolisempaan viestintään. Yhteistä molemmissa lähestymistavoissa on se, että niillä pyritään rakentamaan tähden julkista kuvaa. (Thomas 2014: 243.) Sosiaalinen media mahdollistaakin tähdille vallan takaisin ottamisen suhteessa omaan imagoonsa. Pirstaloituneen julkisuuden hallinnoiminen on käynyt entistä hankalammaksi, mutta internet tarjoaa viestintäkanavan suoraan fanien suuntaan. (Emt: 245.) Tähti voi siis esittää oman versionsa hänestä kirjoitetuista jutuista, mikäli niin haluaa.

Julkisuuden henkilöiden on uusien mediateknologioiden myötä täytynyt samalla sopeutua tilanteeseen, jossa on vaikeampi pitää yllä vakaata tähtipersoonaa. Internetin mahdollistama äänien paljous on aiheuttanut sen, että julkisuuskuvaa eivät rakenna ainoastaan tähti ja tämän pr-koneisto yhdessä median kanssa, vaan yhä enenevässä määrin myös perinteisen median ulkopuolella olevat tahot. (Muntean & Petersen 2009.) Samaan aikaan osa tähdistä on päättänyt jättäytyä kokonaan sosiaalisen median ulkopuolelle, mikä on heidän osaltaan vahvistanut ”traditionaalista tähteyden auraa” (Thomas 2014: 245).

Richard Dyerin näkemyksen mukaan koko tähtijärjestelmä rohkaisee meitä pohtimaan sitä, millaisia tähdet todella ovat; mikä osa heidän julkisesta persoonastaan paljastaa todellisen henkilön? (Ks. Littler 2004: 11–12.) Paradoksaalisesti tähteyden luonteeseen tietysti kuuluu se, että emme voi saada vastauksia näihin kysymyksiin. Joka tapauksessa pyrkimys nähdä julkisen kuvan taakse, tähden todelliseen minään, on yksi koko julkisuuskulttuurin kantavista voimista (Littler 2004: 12). Internet onkin nyt tarjonnut ihmisille väylän päästä lähemmäksi tuota illuusiota tähteyden takana olevasta todellisesta ihmisestä. Tässä ajatusmallissa sosiaalisen median ulkopuolelle jättäytyvien tähtien voi tavallaan katsoa kieltävän suurelta yleisöltä jotain. He eivät halua tuoda itseään lähemmäksi niin kutsuttua tavallista maailmaa raottamalla julkisuuden verhoa.

Verkkoteknologian mahdollistamat muutokset vuorovaikutuksen tavoissa ovat mahdollistaneet fanien siirtymisen vastaanottajista myös tuottajiksi. Vaikka fanikulttuuri on osin aina pohjannut myös fanien toiminnallisuuteen, on internet avannut portin sisällön tuottamiseen ja levittämiseen, aivan uudella tavalla. Osallistuva fanius, jossa fani on aktiivinen toimija pelkän vastaanottajan sijaan, ei ole siis syntynyt internetin myötä, mutta se on tullut entistä näkyvämmäksi ja monimuotoisemmaksi.

Lopuksi

Internet on muuttanut faniutta monilla tavoin ja mahdollistanut uudenlaisten diskurssien syntymisen. Niin sanottu uusi media ei kuitenkaan ole poistanut vanhojen mediamuotojen vaikutusta artistin imagoon, eikä levy-yhtiöiden PR-koneistojakaan voi edelleenkään pitää tyhjänpäiväisinä. Sen sijaan sosiaalinen media ja fanisivustojen keskustelupalstat ovat mahdollistaneet tähden imagosta puhumiselle uudenlaisen kanavan, jonka avulla erilaiset fanipositiot voivat parhaassa tapauksessa kohdata toisensa luoden jotain uutta tähden imagoon. Aikaisemmin fanikulttuurissa olennaisessa roolissa olleet viralliset fanikerhot ja -lehdet keskittyivät tähden ja fanin suhteen ylläpitoon tavalla, jossa kriittiselle diskurssille ei ollut tilaa. Niiden tavoite oli promootio ja affektin luominen sekä vahvistaminen, ei idolin imagosta keskusteleminen tavalla, joka saattaisi asettaa tämän negatiiviseen valoon. Sosiaalinen media sen sijaan mahdollistaa sekä fanien keskinäisen keskustelun siitä, miten he näkevät idolinsa, että tähden oman asettumisen osaksi tätä keskustelua sen aktiivisena jäsenenä.

On kuitenkin edelleen kiistanalaista, onko internet mahdollistanut fanikulttuureille uudenlaisen vapauden vaihtoehtona teolliselle kapitalismille, vai onko se yksinkertaisesti sen jatke (Sandvoss 2005: 52). Internetin mukanaan tuomat muutokset on kyllä mahdollista nähdä demokratiaa lisäävänä tekijänä fanikulttuurissa, jossa tähtikuva ei rakennu vain markkinavoimien ansaintalogiikan ohjailemana, vaan myös fanien itsensä toimesta. Olisi kuitenkin naiivia ajatella, että internetissä toimivat fanikulttuurit olisivat täysin kaupallisten toimijoiden otteen ulottumattomissa. Keskustelufoorumit ja sosiaalinen media voivat toimia faniyhteisöjä näennäisen epäkaupallisesti kultivoivina tekijöinä, mutta samalla ne asettuvat osaksi tähtiteollisuuden ansaintakoneistoa. Levy-yhtiölle on eduksi, mikäli heidän listoiltaan löytyvän artistin ympärille on kehittynyt aktiivinen fanikulttuuri. Suosiota mitataan nykyään monilla eri mittareilla, joihin kuuluvat myös näkyvyys Twitterin ja Facebookin kaltaisilla sosiaalisen median alustoilla, jotka nekin ovat voittoa tavoittelevien kansainvälisten suuryritysten omistuksessa.

Aiemmin levyjen kuunteleminen ja niistä keskusteleminen tapahtui pienien kaveriporukoiden keskuudessa, mutta nykyään faniuteen liittyy entistä enemmän julkinen ulottuvuus. Sosiaalinen media ja keskustelufoorumit mahdollistavat omien mielipiteiden tuomisen julki laajoille ihmisjoukoille ja tarjoavat fanille mahdollisuuden asettua osaksi suurempaa diskurssia, jossa tähti rakentuu. Kuten todettua monet tähdet ovatkin omaksuneet sosiaalisen median tarjoaman tilaisuuden sekä osaltaan hallita omaa julkista kuvaansa että mobilisoida fanejaan eri tavoin.

On hyvin todennäköistä, että julkisuus keskittyy jatkossa entistä enemmän erilaisiin sosiaalisen median palveluihin. Tulevaisuudessa laajojen massojen saavuttaminen vaatii entistä enemmän taidokasta sosiaalisen median taktiikkaa, jossa pirstaleisesta ja monimediaisesta julkisuuskuvasta rakennetaan selkeä narratiivi ja sitä kautta tähti. Mediaympäristö vaikuttaa kuitenkin jatkuvasti muuttuvan vaikeammin hallittavaksi, joka voi johtaa vaikeasti ennakoitaviin ja nopeisiin muutoksiin. Kaikkialla läsnä olevat tallennusvälineet, ja niillä tehtyjen taltiointien välittömän ja globaalin levittämisen mahdollisuus pienentävät entisestään julkisuuden henkilöiden mahdollisuuksia yksityisyyteen. Tähden täytyy siis kyetä esiintymään imagoaan suojellen myös sellaisissa tilanteissa, jotka aiemmin olisi mielletty julkisen foorumin ulkopuolelle sijoittuviksi.

Sosiaalinen media tarjoaa siis mahdollisuuden luoda ja ylläpitää yhteisöjä, mutta sillä voi olla myös rapauttava vaikutus, mikäli näissä yhteisöissä aiemmin pinnan alle jäänyt eripuraisuus nousee pintaan. Fanien keskinäiset näkemyserot saattavatkin tulevaisuudessa aiheuttaa aiempaa hajaantuneemman fanikulttuurin kentän, jossa tähtien on entistä vaikeampi luoda merkityksellisiä suhteita omiin faneihinsa.

Lähteet

Arpo, Robert 2005. Internetin keskustelukulttuurit: Tutkimus internet-keskusteluryhmien viesteissä rakentuvista puhetavoista, tulkinnoista ja tulkinnan kehyksistä kommunikaatioyhteiskunnassa. Joensuu: Joensuun yliopisto.

Baym, Nancy 2009. ”Making the Most of Online Music Fandom”. http://nancybaym.com/2009BaymMIDEM.pdf (tarkistettu 10.9.2018).

Beer, David 2008. ”Making Friend with Jarvis Cocker”. Cultural Sociology 2 (2): 222–241.

Click, Melissa A & Holladay, Holly Wilson & Lee, Hyunji 2013. ”Making Monsters: Lady Gaga, Fan Identification, and Social Media”. Popular Music and Society 36 (3): 360–379.

Duffett, Mark 2014. ”Introduction”. Popular Music Fandom: Identities, Roles and Practices. Toim. Mark Duffett. New York: Routledge, 1–15.

Dyer, Richard 1979. Stars. Lontoo: BFI.

Hills, Matt 2002. Fan Cultures. Lontoo: Routledge.

Jenkins, Henry 2006. Fans, Bloggers and Gamers: Exploring Participatory Culture. New York: New York University Press.

Jenson, Joli 1992. ”Fandom as Pathology: The Consequences of Characterization”. Adoring Audience: Fan Culture and Popular Media. Toim. Lisa A. Lewis. Lontoo: Routledge, 9–29.

Kallioniemi, Kari 1990. Dandy, soul-mies ja rock-sankari. Helsinki: Kansan sivistystyön liitto.

Kovala, Urpo & Tuija Saresma 2003. ”Kultit: Fanaattista palvontaa, yhteisöllistä toimintaa vai ironista leikkiä?”. Kulttikirja: tutkimuksia nykyajan kultti-ilmiöistä. Toim. Urpo Kovala & Tuija Saresma. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 9–24.

Laitinen, Katja 2003. ”Keijukaiskuningatar ja hänen hovinsa: Laulaja Tori Amos ja Internet rockkultin keskiönä”. Kulttikirja: tutkimuksia nykyajan kultti-ilmiöistä. Toim. Urpo Kovala & Tuija Saresma. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 38–54.

Larsen, Katherine & Lynn S. Zubernis 2012. Fandom at the Crossroads: Celebration, Shame and Fan/producer Relationships. Newcastle: Cambridge Scholars Publishing.

Littler, Jo 2004. ”Making fame ordinary: intimacy, reflexivity, and ‘keeping it real’”. Mediactive 2: 8–25.

Muntean, Nick & Anne Helen Petersen 2009. ”Celebrity Twitter: Strategies of Intrusion and Disclosure in the Age of Technoculture”. M/C Journal 12 (5) http://journal.media-culture.org.au/index.php/mcjournal/article/viewArticle/194 (tarkistettu 10.9.2018).

Mäkelä, Janne 2004. John Lennon imagined: Cultural History of a Rock Star. New York: Peter Lang Publishing.

Nikunen, Kaarina 2008. ”Uusia katseita faniudesta faniuksiin”. Fanikirja: Tutkimuksia nykykulttuurin fani-ilmiöistä. Toim. Kaarina Nikunen. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 7–14.

Noppari, Elina & Hautakangas, Mikko 2012. Kovaa Työtä Olla Minä: Muotibloggaajat Mediamarkkinoilla. Tampere: Tampere University Press, 2012.

Rosen, Jay 2012. ”The People Formerly Known as the Audience”. The Social Media Reader. Toim. Michael Mandiberg. New York: New York University Press.

Sandvoss, Cornel 2005. Fans: The Mirror of Consumption. Cambridge: Polity Press.

Seppänen, Janne 2005. Visuaalinen kulttuuri: teoriaa ja metodeja mediakuvan tulkitsijalle. Tampere: Vastapaino.

Shumway, David R. 2014. Rock Star: The Making of Musical Icons From Elvis to Springsteen. Baltimore: Josh Hopkins University Press.

Söderholm, Stig 1990. Liskokuninkaan mytologia: rituaali ja rocksankarin kuolema: Jim Morrison -kultin etnografinen tulkinta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Thomas, Sarah 2014. ”Celebrity in the ‘Twitterverse’: history, authenticity and the multiplicity of stardom Situating the ‘newness’ of Twitter”. Celebrity Studies 5 (3): 242–255.

**

Artikkelin kansikuva: Des gens dont moi (Ricardo bob 8). Lähde: Wikimedia Commons (https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Waka_waka.jpg)