07.12.2017 21 min read 3/2017, 39.vuosikerta

BULGARIALAINEN LAULU TRANSNATIONAALISENA ILMIÖNÄ

FM, MuM Emmi Kujanpää on Helsingin yliopistosta ja Sibelius-Akatemiasta valmistunut tutkiva muusikko.

Bulgarialainen laulu on vahvasti sekä paikallista että valtioiden rajat ylittävää laulukulttuuria. Bulgarialaista laulua – erityisesti kuorolaulua – harrastetaan tai esitetään ammattimaisesti tällä hetkellä muun muassa Yhdysvalloissa ja eri Euroopan maissa. Balkanin alueen valtioiden – Bulgarian, Romanian, Turkin, Kreikan, Albanian ja entisten Jugoslavian maiden – perinnemusiikin ja -tanssin ympärille on kehittynyt laaja ja elinvoimainen, Balkanin valtioiden ulkopuolelle ulottuva harrastajien ja taiteen ammattilaisten kulttuuri, joka koostuu erilaista kuoroista, tanssiryhmistä, konserteista, työpajoista, festivaaleista ja verkkoyhteisöistä. Tämän rinnalla bulgarialainen kansanlaulukulttuuri on samanaikaisesti Bulgarian sisällä vahvasti elävää, pääasiassa naisten esittämää lauluperinnettä, joka koostuu useasta historiallisesta tyylikerrostumasta (ks. tyylipiirteistä Kujanpää 2016: 23–43).

Tämä artikkeli pohjautuu pro gradu -tutkielmaani Sielu sydämen sylissä. Bulgarialainen laulu transnationaalisena ilmiönä (Kujanpää 2016). Käytin tutkielman taustateoriana transnationaalisuuden eli ylirajaisuuden käsitettä, jota on sovellettu erityisesti yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa (Vertovec 2009). Taiteentutkimuksessa transnationaalisuuden käsitettä on sovellettu viime vuosina Suomessa muun muassa Koneen säätiön ja Suomen Akatemian tukemissa kirjallisuuden ja musiikin historian tutkimushankkeissa (Ylirajainen kirjallisuus 2014; Sibelius-Akatemia 2016).

Tutkielman metodologia perustui tutkimushaastatteluihin ja autoetnografiaan (Ellis 2004; Tedlock 2016; Spry 2016). Haastattelin tutkielmaa varten viittä Suomessa asuvaa bulgarialaisen laulun harrastajaa, jotka valitsin mukaan pitkäaikaisen harrastajuuden perusteella. Yksi haastateltavista oli Suomessa asuva bulgarialainen, neljä muuta olivat suomalaisia. Valitsin haastateltavat tutkimukseen pitkäkestoisen bulgarialaisen laulun tai Balkanin alueen musiikin harrastajuuden perusteella. Kukin haastateltava antoi minulle luvan käyttää tutkimuksessa omaa nimeään. Haastattelut tehtiin elokuussa 2016. Olisin halunnut haastatella tutkielmaan alun perin myös tanskalaisia ja saksalaisia bulgarialaisen laulun harrastajia, mutta aiheen laajuuden vuoksi rajasin tutkielman koskemaan Suomea.

Autoetnografinen tutkimusmetodi valikoitui mukaan tutkielman aiheen läheisyyden vuoksi: olen opiskellut bulgarialaista laulua Bulgariassa vuosina 2007 ja 2009, ja asunut Bulgariassa eri pituisia jaksoja vuodesta 2009 lähtien. Viime vuosien aikana olen sekä työskennellyt bulgarialaisten ammattimuusikoiden kanssa että opettanut bulgarialaista laulua Suomessa ja Saksassa ammattiopiskelijoille ja kansanlaulun harrastajille. Halusin autoetnografisen tutkimusmetodin avulla syventää taustateorian, lähdemateriaalin ja haastatteluiden antamaa tietoa ja nivoin mukaan henkilökohtaisia bulgarialaisen laulun esitys-, kenttätyö-, ja opetuskokemuksia vuoropuhelussa haastatteluanalyysin kanssa. Tarkoituksenani oli, Spryn (2016) ajatuksia mukaillen, pyrkiä tasa-arvoiseen dialogiin taustateorian, tutkimushaastattelumateriaalin ja omakohtaisen kokemuksen välillä.

Käsittelen tässä artikkelissa bulgarialaisen laulun transnationaalisuutta, paikallisen ja transnationaalisen välistä rajapintaa sekä aineistosta esiin noussutta kansallismielisyyden teemaa. Lisäksi käsittelen bulgarialaista laulua naisten laulukulttuurina ja bulgarialaiseen laulutapaan liittyvää kehollisuutta. Olen rajannut pois artikkelista tutkielmassa mukana olevat bulgarialaisen lauluun liittyvät oppimisprosessin kuvaukset.

Ylirajaista ja paikallista laulua

Bulgarialainen kansanlaulu on yksi tunnetuimmista kansanlaulukulttuureista maailmassa. Le Mystère des Voix Bulgares -kuoron levyt levisivät maailman tietoisuuteen 1970-luvulla, minkä jälkeen bulgarialaiset kokoonpanot ovat kiertäneet maailmanmusiikkiareenoja jo useamman vuosikymmenen ajan. Bulgarialaista laulua on kuultu niin Hollywood-elokuvissa kuin laulaja-lauluntekijä Kate Bushin albumilla, ja kansanlaulua harrastetaan laajalti eri puolilla maailmaa. Olen koonnut artikkelin loppuun luettelon joistakin bulgarialaista kuorolaulua esittävistä kokoonpanoista Bulgarian ulkopuolella.

Kuva 1. Le Mystère des Voix Bulgares -kuoron nuoria laulajia ”Lauluja kesäyöstä” -konsertissa Sofiassa 20.6.2017. Suomen suurlähetystön järjestämä konsertti juhlisti 100-vuotiasta Suomea. Kuva: Juha Kujanpää.

Mirjana Lauševićin (2007) väitöskirja Balkan Fascination. Creating an Alternative Music Culture in America käsittelee balkanilaisen musiikin ja tanssin harrastuskenttää Yhdysvalloissa. Lauševićin tutkimus painottuu kansantanssin tutkimukseen, mutta käsittelee myös kuorolaulua 1960- ja 1970-luvun ilmiönä. Laušević käsittelee tutkimuksessaan Balkanin alueen musiikkiin liittyviä ilmiöitä: järjestöjä, virtuaalisista yhteisöjä, tanssiryhmiä, kuoroja, yhtyeitä ja leirejä. Laušević (emt.: 17) puhuu ilmiöstä Balkan-skenenä, koska ei ole mielestään löytänyt ilmiötä kuvaavaa parempaa ilmaisua, ja toimintaan osallistuvat ihmiset puhuvat myös ilmiöstä keskenään skene-käsitettä käyttäen. On myös kiinnostavaa, että yhdysvaltalaisen skenen jäsenet kutsuvat toisiaan nimellä ”balkanistit” (engl. Balkanites), ilman että musiikin ja tanssin harrastajilla on sukujuuria Balkanin alueella (emt.: 5–6).

Suomalaisten balkanilaisen musiikin harrastajien ja esittäjien kentän toiminta poikkeaa Lauševićin kuvaamasta yhdysvaltalaisesta Balkan-skenestä. Eri puolilla Suomea toimii useita kuoroja, tanssiryhmiä ja yhtyeitä, jotka esittävät Balkanin alueen musiikkia, mutta alan harrastajien joukko on suhteellisen pieni. Suomessa ei ole Balkan-teemaisia festivaaleja tai leirejä Yhdysvaltojen tavoin, ja vuonna 2009 perustetun Balkan Fever Helsinki -klubin toiminta on viime vuosina hiipunut. Suomalainen Balkan-skene on hajanainen tai skene ei ole sopiva käsite kuvaamaan suomalaista balkanilaisen musiikin harrastus- ja esityskenttää. Kokoonpanojen jäsenet kohtaavat toisiaan satunnaisesti mahdollisissa yhteisesiintymisissä.

Bulgarialaista laulua ja Balkanin alueen musiikkia ja tanssia harrastavat ihmiset muodostavat eri maissa tiiviitä tai vähemmän tiiviitä ryhmittymiä, jotka pitävät yhteyttä toisiinsa sosiaalisen median kautta ja tapaavat toisiaan säännöllisesti musiikki- ja tanssileireillä eri Balkanin maissa. Hajanaisuudesta huolimatta suomalaiset bulgarialaisen laulun ja balkanilaisten tanssien harrastajat ovat osa useita eri kansallisuuksia edustavia ylirajaisia yhteisöjä, joita yhdistää kiinnostus ja rakkaus nimenomaan Balkanin alueen kansanmusiikkiin ja tanssiin. Suomalaishaastateltujen kuvaukset oman tanssi- ja musiikkiryhmänsä syntyhistoriasta ja toiminnasta ilmentävät ylirajaista vuorovaikutusta sekä paikallisella että Suomen valtion rajat ylittävällä tasolla. Vuorovaikutusta tapahtuu esimerkiksi Suomessa asuvien maahanmuuttajamuusikoiden ja -tanssijoiden, Bulgariassa asuvien muusikoiden sekä toisten ei-bulgarialaisten, mutta bulgarialaista kuoromusiikkia esittävien ryhmien kesken.

Vertovec (2009: 141–142) puhuukin transnationaalisuudesta erilaisina sosiaalisina verkostoina, joihin vaikuttaa muun muassa sosiaalisten siteiden määrä, syvyys ja verkostojen moninaisuus. Vertovecin (ems.) mukaan verkostojen toiminnassa on tärkeää kiinnittää huomioita vastavuoroisuuteen, uskollisuutteen, sanktioihin ja luottamukseen.

Anna-Maija Ihanderin kuvailee turkulaisen Slavonic Tractorin yhteiskonserttia London Bulgarian Choir -kokoonpanon kanssa vuonna 2016:

Se oli sillei, että mä mietin että mitä me voitais tehä ja mä pistin meiliä [Lontooseen] et mitä jos me tultas käymään. Ja ne oli vaan että tulkaa vaan! Ja kuorolaiset majotti meijjät ja meil oli yhteiskonsertti ja Dessislavan [Stefanova] workshop. Ne on muutenkin tosi innokkaita tekee yhteistyötä, nytteki ne oli jossain Sveitsissä ja jonkun sveitsiläisen Bulgariakuoron kanssa. (Ihander 2016.)

Parkerin ja Youngin (2013: 1–2) mukaan transnationaalisuus kasvaa paikallisuudesta. Paikallisuutta ei voi jättää huomiotta puhuttaessa ylirajaisista ilmiöistä, mutta paikallisuudesta puhuttaessa on otettava huomioon vuoropuhelu globaalin kanssa. Bulgarialaisen laulun ylirajaisuus paikallisella tasolla näkyy mielenkiintoisella tavalla joka viides vuosi järjestettävällä Koprivštitsa-festivaalilla. Festivaalilla on vuosina 2010 ja 2015 ollut seitsemän esiintymislavan lisäksi ulkomaisten ryhmien esiintymislava. Kolmipäiväinen Koprivštitsa-tapahtuma kokoaa yhteen kansanmusiikkiryhmiä koko Bulgariasta. Ryhmät kilpailevat ensin alueellisesti siitä, ketkä pääsevät mukaan festivaalille, ja kilpailu jatkuu koko tapahtuman ajan (Besovka 2015). Kullakin perinnealueella (ks. kuva 2) on festivaalilla oma esiintymislavansa.

Kuva 2. Bulgarian perinnealuekartta (WebFolk 2015). 1. Luoteis-Bulgaria, 2–3. Pohjois-Bulgaria, 4. Dobrudza, 5. Shopluk, 6. Sredna Gora (Traakia), 7. Pazhardzhik (Traakia), 8. Traakia, 9. Strandza (Traakia), 10. Pirin, 11. Rodopi-vuoristo, 12. Kreikka (Traakia)

Festivaali tarjoaa paikallisella ja globaalilla tasolla tapahtuvan transnationaalisen kohtaamispaikan sekä kotimaisille että ulkomaisille bulgarialaisen laulun esittäjille. Vaikka Koprivštitsan esiintymislavan myötä ulkomaiset kuorot on tavallaan hyväksytty osaksi bulgarialaisen laulumusiikin esityskenttää, liittyy ulkomaisiin kuoroihin jännitteitä. Tein kenttätyömatkan festivaalille vuonna 2010 ja seurasin ulkomaisten kuorojen lavan konsertteja. Yleisö oli ulkomaisista esiintyjistä silmin nähden innostunut. Kun kerroin asiasta myöhemmin bulgarialaiselle ammattimuusikolle, hänen mielestään yleisö koostui vain kyläläisistä, jotka eivät ymmärrä, mistä on kysymys ja ovat vaikuttuneita, kun joku ulkomaalainen vain esittää bulgarialaista laulua (Bakoev 2010).

Vuonna 2010 ulkomaisten kuorojen lavalla esiintyi ryhmiä ainakin Tanskasta, Yhdysvalloista, Kreikasta, Iso-Britanniasta, Ranskasta ja Japanista. Huomasin kuitenkin, että esiintymässä ei ollut perinneryhmien ohella paikallisia kuoromusiikkia esittäviä kokoonpanoja. Kuulin festivaalin jälkeen eräältä bulgarialaislaulajalta, että Academy of Music, Dance and Fine Arts Plovdiv -yliopiston kuorolla ei ollut varaa 60 kilometrin matkan bussivuokrakuluihin (Georgieva 2010). Taloudellinen epätasa-arvo ulkomaisten ja bulgarialaiskuorojen välillä oli huomattava, ja tieto auttoi ymmärtämään bulgarialaismuusikoiden närkästystä.

Hybridejä ja ”autenttista” laulua

Paikallisen ja transnationaalisen kohtaaminen synnyttää usein uusia kulttuurimuotoja – hybridejä, kun eri tyylejä ja taiteenlajeja yhdistellään toisiinsa (Vertovec 2009: 32). Sekä helsinkiläinen lauluyhtye Kukuvitsa että Slavonic Tractor -kokoonpano ovat yhdistäneet bulgarialaista ja suomalaista perinnettä toisiinsa. Sippo-Tujunen (2016) kuvailee elementtien yhdistämistä Kukuvitsa-yhtyeessä: ”Kukuvitsassa [ollaan yhdistetty]. Sillei että voi olla yks säkeistö sanat suomeks ja taikka sitten on suomalaisia sanoja bulgarialaiseen melodiaan.”

Slavonic Tractor soittaa esiintymisissä myös kanteleita, ja yhtye haluaa tietoisesti yhdistää perinteitä toisiinsa:

No siis, se on enemmänkin vähän semmonen käytäntölähtöne juttu, et meillei nyt oo mitään tamburoita, nii sit soitetaan kanteleella kukin. — Kyl must tuntuu vähä hassulta, et jos on suomalainen porukka ja sit esittää pelkästää bulgarialaista. Et onhan se tietty meil kiva ku me tykätään siit tosi paljon, ja on se kiva että Suomessa on joku joka esittää sitä, et voi kuulla livenä. Mut sit kuitenki tuntuu, et jotenkin haluu sitä omaakin kulttuuria yhdistää. On siin sillei vähä ideologinenkin ajatus. (Ihander 2016.)

Hollantilaisella Pauni Triolla on samankaltainen lähestymistapa kuin suomalaiskokoonpanoilla (video 1). Pauni Trion laulaja Iris Ficker on kirjoittanut hollanninkieliset sanat (ks. Kujanpää 2016, 95) Rhodopea Kaba Trion (video 2) esittämään ”Săbrali sa se săbrali” -kansanlauluun. Transnationaalisen kuorotyylin voi tulkita olevan uutta luovaa ja bulgarialaista kuoroperinnettä muokkaavaa.

Video 1. Pauni Trio: “Lipsalo”

Video 2. Rhodopea Kaba Trio: “Săbrali sa se săbrali”

Näkökulmat autenttisuudesta nousevat usein esiin kansanmusiikin ja -tanssin esittämistä koskevien kysymysten yhteydessä, oli kyseessä paikallinen tai ylirajainen, toisen kulttuurin perinnettä taiteessaan esittävä ja hyödyntävä yksilö tai ryhmä. Huolimatta autenttisuus-termiin liittyvästä monitahoisesta ristiriitaisuudesta (esim. Moisala ja Brusila 2003; Haapoja 2017), on kiinnostava tietää, mitä Suomessa asuvat bulgarialaisen laulun harrastajat ajattelevat yhtyeidensä esittämän musiikin autenttisuudesta.

Bulgarian Dobričista kotoisin olevan, Kukuvitsa-kuorossa laulavan Slavina Petrovan mielestä Kukuvitsan esittämä laulu on aitoa bulgarialaista laulua. Petrova (2016) perustelee autenttisuutta improvisoinnilla ja omalla keksimisellä, kansanlaulun ominaisilla tyylipiirteillä: ”Niin kuin kansanlauluissa usein on, että ei oo kaikki niin tarkkaa ja välillä voi pikkasen improvisoida ja pikkasen tehdä jotain enemmän omaa.”

Petrovan näkemys kansanlaulun tyylipiirteistä on lähellä kansanlaulaja Todora Varimezovan käsitettä taitavasta kylätyyliä (tyyleistä tarkemmin Kujanpää 2016: 23–43) edustavasta kansanlaulajasta (ks. Rice 1994: 119). Varimezova (ems.) nostaa esiin Bulgariassa lauluun liitetyn käsitteen, sydämestä laulamisen (bulg. пее от сърце, pee ot sărtse), kun laulaja muuntelee ja improvisoi melodiaa, rytmiä ja ornamentteja. Petrova kokee, että helsinkiläisen Kukuvitsa-kuoron laulu on aitoa bulgarialaista laulua, kun muuntelun ja improvisoinnin elementit ovat laulamisessa läsnä. Petrovan näkemys muistuttaa myös Buchananin (2015) näkemystä, jonka mukaan bulgarialaismuusikot ja musiikintutkijat pitävät autenttisimpana 1800-luvun ja 1900-luvun alun kansanmusiikkia, jota kylätyyli edustaa.

Kukuvitsa-kokoonpanossa Petrovan tapaan laulava Sippo-Tujunen ja Slavonic Tractor -kuoron Anna-Maija Ihander ovat autenttisuuden suhteen Petrovaa kriittisempiä:

Ei me nyt varmaan siihen vielä olla päästy, mutta hyvään suuntaan. Ei se nyt suomalaistakaan enää oo, on se siitä jo kaukana. (Sippo-Tujunen 2016.)

En mä kehtais sanoo, että se on autenttista. Mulla on kunnioitus sitä kohtaan, että [bulgarialainen laulu] ei oo meidän traditioo. Vaikka me pystytään laulaa [bulgarialaisia] biisejä ja saadaan aikaan välillä ihan tosi hyväkin soundi, niin ei me kuitenkaan kuulosteta siltä kun parhaat bulgarialaiset kuorot. Kyllä minä pidän meitä cover-bändinä. (Ihander 2016.)

Suomalaiset Sippo-Tujunen ja Ihander pitävät omien ryhmiensä laulua vähemmän autenttisempana kuin bulgarialaistaustainen Petrova. Ihander puhuu kehtaamisesta ja kunnioituksesta bulgarialaista traditiota kohtaan. Mutta onko niin, että vasta kansallisuus tekee esityksestä autenttisen? Vai onko Sippo-Tujusen ja Ihanderin kriittisyydessä kyse suomalaisille tyypillisestä omien taitojen vähättelystä?

Toisen kulttuurin laulun opiskelun ja esittämisen sekä tyylin ja esittäjän autenttisuutta koskevien kysymysten lisäksi esiin nousevat kysymykset kulttuurin muuttuvuudesta ja säilyttämisestä. Lähes kaikki Lauševićin (2007) haastattelemat balkanistit uskoivat, että tulevaisuudessa Balkanin maiden ihmiset, jotka ovat menettäneet kosketuksensa omaan perinteeseensä, tulevat Yhdysvaltoihin opettelemaan balkanistien tarkoin säilyttämiä lauluja ja tansseja (Laušević 2007: 63).

Sen sijaan Petrova, Sippo-Tujunen ja Ihander, eivätkä muutkaan haastateltavat, nostaneet autenttisuutta esiin perinteen säilyttämisen kannalta. Suomalaisten bulgarialaisen laulun ja balkanilaisen musiikin harrastajat eivät myöskään ilmaisseet, että he pyrkisivät esittämään perinnettä mahdollisimman aidolla tavalla, vaikka olivat tietoisia autenttisuuteen liittyvistä kysymyksistä.

On myös kiinnostavaa, että haastateltujen suhde suomalaiseen perinteeseen vaihteli. Osa koki suomalaisen perinteen etäiseksi ja sen esittämisen pakkopullaksi, kun taas osa haastatelluista suhtautui suomalaiseen kansanmusiikkiin innostuneesti ja uteliaasti. Svirki Svirjat -ryhmässä haitaria soittava Christoffer von Bonsdorff kuvailee suhdettaan kotimaiseen kansanmusiikkiin:

Se ei oo siis mun… se on jääny vähän sillai. Sanotaan että tää bulgarialainen tai makedonialainen mulle läheisempi kun suomalainen. Tai kun mä oon suomenruotsalainen niin sekään ei oo mulle hirveen läheinen se suomenruotsalainen. (von Bonsdorff 2016.)

Kuka saa laulaa ja kenen lauluja?

Bulgarialainen kansanmusiikki on ollut vahvasti sidoksissa nationalistiseen eli kansallismieliseen ideologiaan (Buchanan 1995). Bulgarialaisen kansanmusiikin tallentamisen syntyvaiheet ja perinteenkeräyksen systematisoituminen kytkeytyvät vahvasti ottomaanivallan (1396–1878) murtumista edeltävään aikaan ja sen jälkeisiin vuosikymmeniin (Litova-Nikolova 2004: 90). On myös huomattava, että Bulgariassa tehty kansanmusiikintutkimus on ollut vahvasti nimenomaan bulgaarien musiikin tutkimusta. Esimerkiksi Elena Stoinin (1981: 52–84) kansanmusiikin perinnealueita käsittelevä tutkimus jättää vähemmistöjen musiikin lähes kokonaan huomiotta.

Viime vuosina bulgarialaisen kansanmusiikintutkimuksen kenttä on alkanut muuttua moniäänisemmäksi. Esimerkiksi plovdivilainen etnomusikologi Zoja Mikova on tutkinut Plovdivissa asuvien vähemmistöjen, kuten juutalaisten ja armenialaisten kansanmusiikkia ja rituaaleja (Mikova 2016). Mikova (2016) on myös maininnut, että hänen on ollut vaikea löytää tutkimukselle rahoitusta apurahoista päättävien tahojen ennakkoluulojen vuoksi.

Bulgarialaisen kansanmusiikin ja kansallismielisyyden läheistä yhteyttä vasten on kiinnostavaa, että juuri bulgarialaisesta laulusta on tullut vahvasti ylirajainen ilmiö. Balkanin alueella kiistellään jatkuvasti siitä, mikä laulu on kenenkin kansan autenttista perinnettä. Useiden bulgarialaista laulua esittävien ei-bulgarialaisten kuorojen YouTube-videoihin liittyvissä kommenteissa pureudutaan juuri tähän kysymykseen: voiko ja saako ei-bulgarialainen kuoro esittää bulgarialaista laulua.

Anna-Maija Ihander kuvailee, kuinka bulgarialaisen kansanmusiikin esittäminen ei-bulgarialaisena on nostanut esiin kansallismielisiä näkökantoja:

Kun YouTubessa meillon jotain biisejä – varsinkin jostain syystä ”Ergen Dedan” kommenteissa (video 3) – siellä on tosi pitkät pätkät kun bulgarialaiset käy kommentoimassa sinne. Siellä käydään semmosta jatkuvaa debattia siitä, ensinnäki, saako muut kun bulgarialaiset laulaa bulgarialaista musiikkia [ja] saako sitä laulaa housut jalassa. Housut on meijän keikka-asu. Ja [saako bulgarialaista laulua laulaa] yleensäkin joku muu asu kuin bulgarialainen kansallisasu päällä. Siellä on vähintään yhtä paljon positiivisii kommenttei ku tommosii negatiivisii kommenttei. Ja monet positiiviset kommentoijat on sillee niille, jotka siellä jotain kritiikkii esittää et hei, täähä on tosi hyvää et älkää ny viittikö tommost. Monet on kehunu [että] tosi hyvä ja hyvin lausuttu ja tommosii. Mut se on vaa jotenkin huvittavaa. — En mä jotenki nää et Suomes, suomalaisist kukaan menis [kun] joku ulkomaalaine esittää suomalaista kansanmusaa, et kyllä pitäisi olla kansallispuku päällä kun tätä esitetään tai mitään muutakaa. On se kuitenki vähä erilainen asema siellä ku täällä. (Ihander 2016.)

Video 3. Slavonic Tractor: Ergen deda.

Ihander kuitenkin ymmärtää kommentointia ja perustelee ymmärrystään kansanperinteen erilaisella asemalla Suomen ja Bulgarian välillä:

Se on kuitenkin jossain vielä vähän elävämpää kulttuurii ku täällä. Et joillekin ne on oikeesti viel niitä biisejä mitä lauletaan siellä niitten kylässä. Niin totta kai siihen on iha erilaine – siit on lyhyempi aika kun niit on laulettu. Kyllä mä ne ymmärrän. Mä en ota mitenkään pahasti niit negatiivisiikaan kommenttei. (Ihander 2016.)

Anna-Maija Ihander ei ole kuitenkaan huomannut, että bulgarialaisen laulun esittäminen Suomessa olisi tuonut esiin kriittistä palautetta Suomessa asuvilta bulgaareilta. Inkeri Sippo-Tujusella on samankaltainen näkemys kuin Ihanderilla siitä, ettei toisen maan laulujen esittäminen ole ollut Suomessa ongelma:

Ei oo tullu mieleenkään etteikö [Kukuvitsassa] olis OK. Suomessahan nyt ei kukaan mitään puhu. Ei heitellä tomaateilla jos on niinku. — Ei todellakaan vois tulla tuommonenkin huoli mieleen. (Sippo-Tujunen 2016.)

Inkeri Sippo-Tujunen ja Ari Tujunen kertovat, että helsinkiläisessä Balkanin alueen tansseja esittävässä Frunza-ryhmässä on jouduttu pohtimaan kansallisuuteen ja esittämiseen liittyviä kysymyksiä. Esimerkiksi eri maiden väliset konfliktit ovat vaikuttaneet toimintavuosien aikana Frunzan esittämään ohjelmistoon:

S-T: Kun nää kosovolaiset tuli tänne, niin sitten ei [tanssittu] serbialaisia tansseja. He sanoivat että he ei esitä niitä. Ne [kosovolaiset] voi kyllä harjotella, mutta jos on esitys, niin heidän sukulaiset tulee kattomaan, niin he ei tanssi serbialaisia, vihollisen tansseja. Et sit karsittiin niitä esiintyvän ryhmän ohjelmistosta.

T: Se on vähän hankalaa. Vaikea tilanne. (Sippo-Tujunen ja Tujunen 2016.)

Ristiriidoista huolimatta Sippo-Tujunen kuvaa Frunzan ideologiaa kansainvälisyyskasvatukseksi: ”Se on kans yks, siis kansainvälisyyskasvatusta. Samaan piiriin ja kädestä kiinni. Ei täällä katota että minkä värinen oot.” (Sippo-Tujunen 2016.)

Lozanka Pejtševan (2010: 152) mukaan bulgarialaista kansanmusiikkia esittävät ei-bulgarialaiset saatetaan kokea ”toisiksi”, ”ulkopuolisiksi” ja ”ulkomaalaisiksi”. Vaikka suurin osa haastatelluista ei ollut saanut negatiivista palautetta itselle vieraan perinteen esittämisestä, Pejtševan (ems.) näkemys nousi esille, kun ohjasin marraskuussa 2016 Käpylän musiikkiopistossa laulukurssia, jossa perehdyttiin Bulgarian eri perinnealueiden kansanlaulujen ornamentointitapoihin (ornamenteista tarkemmin Kujanpää 2016: 23–43). Helsingin yliopiston suomen kielen opettaja, bulgarialaislähtöinen Ralitsa Petrunova mainosti kurssia sosiaalisessa mediassa ”Bulgarians in Finland” -nimisen ryhmän jäsenille (emt.: 98). Petrunovan jakaman kurssimainoksen alle syntyi keskustelua siitä, voiko suomalainen opettaa bulgarialaisille bulgarialaista perinnettä. Petrunova argumentoi osaamistani asiantuntijuuden perusteella – kuka tahansa ei voi olla asiantuntija, vaikka olisi kotoisin jostakin maasta. Sen jälkeen, kun keskusteluketjuun oli liitetty linkki henkilökohtaisella www-sivuillani oleviin musiikkinäytteisiin, pyysin Petrunovaa poistamaan keskustelun. Keskustelu vaikutti menevän solvaavalle tasolle.

Pidän tutkimukseen osallistuneita haastateltavia jopa kadehdittavan onnekkaina, että he eivät ole juurikaan kohdanneet tilanteita, joissa heidän toisen maan perinnettä esittäviä esityksiä tai ryhmänsä toimintaa olisi kyseenalaistettu. Tämä saattaa johtua siitä, että haastattelemani henkilöt toimivat harrastuspohjalta, ja että edustan positioltani akateemisesti koulutettua suomalaista naista, joka saa työstään palkkaa.

Bulgarialainen laulu naisten laulukulttuurina

Bulgarialainen kuorolaulu saapui Yhdysvaltoihin äänilevyjen myötä 1950- ja 60-lukujen taitteessa, jolloin eri puolille Yhdysvaltoja syntyi lukuisia sekä bulgarialaista perinnelaulua että sovitettua bulgarialaista kuoromusiikkia esittäviä kokoonpanoja (Laušević 2007: 209). Perinteistä yksi- ja kaksiäänistä laulua esittävät ryhmät opettelivat lauluja joko kaupallisilta tai arkistoäänitteiltä ja tekivät kenttämatkoja Balkanin alueen maihin. Kuoromusiikkia esittävät ryhmät puolestaan approprioivat ohjelmistoa Bulgarian valtiollisilta kansanmusiikkikuoroilta tai sovittivat ohjelmistoa itse. (Emt.: 213.) Merkittävimpänä musiikillisena vaikuttajana ja kuoromusiikkia esittävien ryhmien perusohjelmistona toimi – ja toimii edelleen – Le Mystère des Voix Bulgares -kuoron 1970–1990-lukujen aikana julkaisemat kuorosovitukset. Le Mystère des Voix Bulgares -kuoroa johtava Dora Hristova onkin ihmetellyt ei-bulgarialaisten kuorojen innostusta kuoronsa ohjelmiston esittämiseen ja pohtinut, minkä vuoksi ei-bulgarialaiset kuorot matkivat heitä, eivätkä sävellä omaa ohjelmistoa (Hristova 2010).

Laušević (2007: 212) yhdistää bulgarialaisen laulutyylin yleistymisen Yhdysvalloissa osaksi varhaista feminististä liikehdintää 1960-luvulla. Naiset etsivät tuolloin uusia taiteellisia ilmaisukeinoja, jotka vahvistaisivat mielikuvaa uudenlaisesta identiteetistä (ems.). Yhdysvalloissa naisten äänenkäytön toivottiin olevan sievää ja nättiä, eikä naisen odotettu ilmaisevan omalla äänellä itseään (emt.: 213). Bulgarialainen voimakas, rintarekisteripainotteinen laulutapa auttoi yhdysvaltalaisnaisia ottamaan tilaa oman äänensä avulla. Bulgarialainen äänenkäyttötapa koettiin ”aikuisen naisen ääneksi”, jossa ei ole kuultavissa alistetun pikkutytön tai palvelijan hentoa äänenkäyttöä. Lisäksi bulgarialainen laulu koettiin rehelliseksi ja läsnä olevaksi laulutyyliksi, jonka avulla voi ilmaista vaikeita tunteita, kuten tuskaa ja kipua. Bulgarialaisen laulun koettiin auttavan myös pelon tunteen hallitsemisessa. (Emt.: 211– 213.)

Laušević (emt.: 213) lisää, että Bulgariassa ja muissa Balkanin alueen maissa voimakkaalla laulutavalla on haluttu ilmaista naisen sitkeyttä, kestävyyttä ja työkykyä patriarkaalisessa kyläyhteisössä. Rice (1994) nostaa kuitenkin esiin toisenlaisen näkökulman: naisen asema bulgarialaisessa kyläyhteisössä oli alisteinen ja nainen oli kaikissa elämänvaiheissaan joko vanhempiensa, puolisonsa tai appivanhempiensa hallinnassa. Koska vapautta oli vähän, naiset lauloivat paljon ja pystyivät ilmaisemaan laulun avulla kiellettyjä tunteita. Koska julkinen itkeminen ei ollut hyväksyttävää, laulamista käytettiin itkun hallitsemiseen ja itkemisen korvikkeena. Naiset kokivat laulamisen avulla voimaantumista, ja esimerkiksi laulaja Todora Varimezova kuvailee laulamista terapeuttiseksi. Bulgarialaisten kansanlaulujen tekstit kertovat useimmiten naisten elämästä kyläyhteisössä, ja laulut on suunnattu toisille naisille. (Emt.: 116–119.)

Suomalaisten bulgarialaisen laulun esittäjien haastatteluissa ei noussut esille, että haastateltavilla olisi liittynyt bulgarialaisen laulun esittämiseen ajatuksia feminismistä. Tulos poikkeaa Lauševićin (2007) tutkimuksesta. Tämä voi johtua sekä kulttuuri- että tasa-arvoeroista Yhdysvaltojen ja Suomen välillä.

En oo ajatellut. — Tiedostan, että monen mielessä saattaa liittyä sellaiseen. Saa ihan mun puolesta liittyykin, se on vaa positiivinen asia. Ei se oo jotenkin sellanen mikä oli mulla kauheen tietosena pyrkimyksenä tai tavotteena. (Ihander 2016.)

Kuitenkin Ihanderin mielestä sillä, että bulgarialaista laulua esittävät pääasiassa naiset, on merkitystä sekä sukupuoliroolien että laulun yhteissoinnin kannalta:

Musta on siistiä, että naiset saa olla voimakkaita ja naiset saa olla pääosassa. Kansanmusiikin historiassa, monien maiden kansanmusiikissa, miehet on ollut pääasiassa. On siistiä että [bulgarialaisilla] on naisten perinne. — Mä en oo halunnu meille [Slavonic Tractor -kuoroon] miehii [miesjäseniä]. Soundi toimii sen takia kun kaikki on samaa sukupuolta. (Ihander 2016.)

Bulgarialaistaustainen Slavina Petrova pohtii syitä siihen, miksi bulgarialainen laulu on naisten esittämää perinnettä ja miksi miehet esittävät lauluja naisia vähemmän:

Mä oon kuullut mun äitiltä, [että] naisilla oli erilaisia tehtäviä. Heidän tehtävä oli esimerkiksi kun poimitaan [poimittiin] maissi[a] ja mennään [mentiin] kaikki naiset yhdessä [ja] tehdään [tehtiin] sedjanka [suom. naisten iltatyö]. Silloin kuoritaan [kuorittiin] maissia ja lauletaan [laulettiin]. Se on ehkä enemmän ollut näin, että miehen työ oli vähän enemmän itsenäinen, mutta naisten työ oli yhteinen [yhdessä tekemistä]. Ehkä sen takia naiset osaa enemmän lauluja kuin miehiä [miehet]. — Kun tupakkaa poimii [poimittiin] ja kun oli [työskenteli] niityllä ja lauloi. Mä oon kuullut, että ne lauloi kun ne oli koko päivän niityllä ja aurinko paistoi. Työ oli tosi raskasta ja laulaminen on varmasti helpottanut ja antanut voimia. Antanut semmoinen yhteinen tavoite tai merkitystä. Ja ehkä ylipäätään miehet eivät ole niin kiinnostuneet taidetyöstä. Luulisin, en tiedä. (Petrova 2016.)

Slavina Petrova jatkaa ja pohtii naisen asemaa vanhoissa kansanlauluteksteissä ja näkee naisen roolin lauluissa positiivisena:

Välillä tuntuu että nykykulttuurissa, me koko ajan puhumme että kuinka tasaisia [tasa-arvoisia] pitäisi olla naisten ja miesten välillä. Sukupuoliroolit on hävinnyt. Me arvostamme sitä, että on hyvä asia, että molemmat tekee kaikki asiat. Mut musta tuntuu että on tosi hyvä kuunnella noita tekstejä ja miettiä kansanviisauks[ia]. Ja että satoja vuotta jotenkin on ollut tietyllä tavalla. Ja nyt, nykyelämässä yritämme siirtää [muuttaa] kaikkea, mitä on ollut ennen. Mutta musta tuntuu, että on ollut merkitystä ja pointtia, että tehtävät oli jaettu miesten ja naisten välillä. Naiset [naisten] ei pitäisi yrittää liian paljon saada miehekkäitä piirteitä ja jaksaa koko ajan tehdä kaikkea itse. Välillä ajattelen itse, että naisena pitäisi olla passiivisempi kuin olen. — Miehille pitäisi antaa jotenkin enemmän tilaa olla miehiä. (Petrova 2016.)

Anna-Maija Ihander näkee puolestaan naisen aseman kansanlaulujen tarinoissa monimerkityksellisinä:

Loppujen lopuksi, varsinkin kun nyt tietää, [että] ne tarinat biiseissä ei oo niin yksinkertasii, että tyttö surkuttelee ja aina vaan naiset ois jotenkin altavastaajana. — Kyllä suomalaisis kansanlauluissakin on [naiset altavastaajina], mut molemmissa [suomalaisissa ja bulgarialaisissa] lauluissa naisilla on aktiivinen rooli tai ainakin oma tahto. (Ihander 2016.)

”Sielu sydämen sylissä” – kokemuksia bulgarialaisen laulun kehollisuudesta

Bulgarialaisen kansanlaulun äänenkäyttöön liittyvät kehollisuuden kokemukset nousivat tutkimusaineistosta esiin erityisellä tavalla muihin teemoihin nähden. Tämä saattoi osittain johtua tutkijan positiostani – olen toiminut osalle haastatelluista laulunopettajana – mutta olin silti yllättynyt, kuinka avoimesti ja laajasti haastatellut puhuivat kehollisista tuntemuksistaan. Tutkimus herättikin jatkokysymyksiä erityisesti bulgarialaisen laulun suhteesta kehollisuuteen ja tunneilmaisuun.

Lozanka Pejtševa (2010: 153) käsittelee artikkelissa ”Bulgarian folk music outside Bulgaria” bulgarialaisen laulutyylin ja tunneilmaisun välistä yhteyttä. Jostain selittämättömästä syystä bulgarialaisella kansanmusiikilla on erityisen vahva yhteys tunteisiin. Ei-bulgarialaiset kuvaavat bulgarialaista laulua ”mysteerinomaiseksi” tai ”intohimoiseksi”. Laulutavassa on jotain, mitä on vaikea pukea sanoiksi. (Ems.) Laulutyyli ”koskettaa sydäntä” ja aiheuttaa ”kylmiä väreitä” (Laušević 2007: 58–59). Pejtševa (2010: 159) pohtiikin, voiko bulgarialaisella voimakkaalla laulutavalla ilmaistua sellaisia tunteita, joita voi olla muuten vaikea sanallistaa. Hän nostaa esiin mahdollisuuden, että toisen kulttuurin kansanmusiikin avulla voidaan jopa hoitaa mielenterveyttä heikentäviä tunnetiloja, kuten ahdistusta, yksinäisyyttä ja masennusta (Pejtševa 2010). Myös Lauševićin (2007: 211– 213) tutkimukseen osallistuneet haastateltavat kuvailivat pystyvänsä ilmaisemaan bulgarialaisella laululla vaikeita tunteita, kuten kipua ja ahdistusta. Monet kokevat bulgarialaisessa laulutavassa myös erityistä lämmön ja turvallisuuden tunnetta (Pejtševa 2010: 159).

Kuinka haastateltavat kokevat bulgarialaisen laulutavan?

Se [laulu] on sellaista juurevaa, henkevää, siinä on jotain filosofista. Sitä on vaikea kuvailla mitä se on, vaikka ne tekstit ei oo välttämättä hirveän syvällisiä –. Ne ei oo mulle pääasia ne tekstit. — Kyllä se [laulu] on lähellä sydäntä. Se [siinä] on sellasta tunteellisuutta, mikä vetää puoleensa tosi vahvasti. Se [bulgarialainen laulu] on samalla tunteellista ja [samalla] monimutkaista. Mielenkiintoista siinä mielessä. (von Bonsdorff 2016.)

Se tuntuu jotenkin – menee luihin ja ytimiin se äänen sointi. (Sippo-Tujunen 2016.)

Tunteiden ilmaiseminen on yleisestiki ottaen vähä helpompaa bulgarialaisella [laulutavalla], just sen takia kun se on niin voimakasta. Tulee olo, että voi ilmaista tunteetkin voimakkaasti. Ei tarvi jarrutella. (Ihander 2016.)

Ihander erittelee, mitä tunteita bulgarialainen laulutapa herättää, ja mitä tunteita laulutavalla on helpompaa ilmaista muihin laulutyyleihin verrattuna:

Iloa toki, koska siitä tulee muutenkin niin hyvä olo kun laulaa, kun siitä [bulgarialaisesta laulusta] tykkää niin paljon. — Myös tuskaa ja surua, se on jotenkin suorastaan alkukantaisempaa kun sitä [tuskan ja surun tunteita] saa ilmaista voimakkaasti eikä nyyhkien ja kaihoisasti. (Ihander 2016.)

Slavina Petrovan mukaan Rodopi-vuoriston (ks. kuva 2) laulutapa koskettaa häntä erityisen paljon. Rodopi-vuoriston alueen laulutyyli on rintarekisteripainotteinen ja säkkipilliä imitoiva, ja laulujen tekstit sisältävät runsaasti metaforia (Stoin 1981; Mikova 2009). Petrova kokee Rodopi-vuoriston lauluissa koskettavuutta ja läsnäoloa:

Jos kuuntelen musiikkia Rodopista [Rodopi-vuoristosta], tulee jotenkin ihan erilainen tunne. Bulgariassa puhutaan, että sielu on sydämen sylissä. Se [laulu] tuntuu siltä, että se koskee suoraan sydämettä [sydäntä] ja sielua. Tulee syvällinen tunne. Tuntuu siltä, että laulaminen ja kuunteleminen riittää, se on tässä pysyvässä hetkessä. Ei mitään muuta tarvitse olla. Se täyttää niin paljon. (Petrova 2016.)

Petrova, Ihander ja von Bonsdorff kuvailevat myös, kuinka bulgarialainen laulu synnyttää heissä erityisiä kehollisia kokemuksia, kylmiä väreitä, jotka syntyvät sekä bulgarialaista laulua kuunnellessa että laulaessa. Petrova ja Ihander pystyvät jopa erittelemään, missä kohti kehoa kylmät väreet tuntuvat:

Kylmiä väreitä tulee erityisesti kun on joku voimakas naisten ääni. Tosi usein rodopilaisista lähteistä [Rodopi-vuoriston alueelta]. Ei ihan kyyneleet lähteet [lähde] mutta se on niin voimakas tunto [tunne]. — Tuntuu siltä, että olkavarsilta lähtee sellaisia aaltoja ulospäin. (Petrova 2016.)

Kyllä kylmät väreet saattaa tulla varsinki jos sitä [bulgarialaista laulua] kuulee livenä. — [Kylmät väreet tuntuu] käsivarsissa ja joskus selkärangassa. Käsivarressa kyynärpäästä alaspain. (Ihander 2016.)

Ihander kuvailee, kuinka erityisiä kehollisia tuntemuksia voi syntyä myös kuoroharjoitusten yhteydessä:

Harvemmin tulee omasta laulusta kylmät väreet, mutta siit [bulgarialaisesta laulusta] saattaa tulla. Joskus kun ne osuu just tasan ne intervallit – siit tulee vähä humina päähän, kun kaikki osuu tasan, kun kaikki yläsävelet soi yksissä. Se on melkein kun fyysinen nyrkki iskee [iskisi]. Sit o siistii. Kun treenataan [yläsäveliä], koitetaan yhtenäistää [niitä] – lauletaan [esimerkiksi] jotain samaa säveltä ja samaa vokaalii ja koetetaan päästä mahdollisimman lähel toisia. Kun tuntuu siltä, että kaks–kolme ihmistä laulaa yhtenä äänenä, se on siistii. (Ihander 2016.)

Vaikka kehollisten tuntemusten kuvailu oli haastatelluilla samankaltaisia kuin Pejtševan (2010) ja Lauševićin (2007) tutkimuksissa, kaikki haastatellut kertoivat bulgarialaisessa laulutavassa olevan jotain erityistä muihin laulutyyleihin nähden nimenomaan kehollisten kokemusten ja tunneyhteyden vuoksi. Johtuvatko kokemukset äänenkäytön rintarekisteripainotteisuudesta, voimakkaasta ornamentoinnista, tiettyjen yläsävelten korostumisesta, yhdessä laulamisesta, laulun voimakkaasta tunneilmaisusta vai kaikista tekijöistä yhteensä? Bulgarialaisessa laulussa on jotain selittämätöntä, joka kiehtoo, voimauttaa, koskettaa, auttaa ja liikuttaa ihmisiä eri puolilla maailmaa.

Lähteet:

Академия за Музикално, Танцово и Изобразително Изкуство – АМТИИ 2016 (Akademija za Muzikalno, Tantsovo i Izobrazitelno Izkustvo – AMTII 2016). Internet-lähde, Facebook-sivu: https://www.facebook.com/artacademyplovdiv/ (tarkistettu 17.12.2016).

Bakoev, Todor 2010. Kahdenkeskeinen keskustelu Koprivštitsa-festivaalista Todor Bakoevin kotona, Plovdiv, 9.8.2010.

Balkan Fever Helsinki 2014. Klubin nettisivu. Internet-lähde: http://balkanfeverhelsinki.blogspot.fi (tarkistettu 31.5.2016).

Besovka, Albena 2015. ”Koprivstitsa National Folklore Fair- the folklore event of 2015”. Internet-lähde: http://bnr.bg/en/post/100588751/koprivstitsa-national-folklore-fair-the-folklore-event-of-2015 (tarkistettu 19.4.2016).

Bithell, Caroline 2014. A Different Voice, A Different Song. Reclaiming Community through the Natural Voice and World Song. New York: Oxford University Press.

von Bonsdorff, Christoffer 2016. Tutkimushaastattelu, Helsinki, 30.8.2016. Haastattelumateriaali tutkijan hallussa.

Buchanan, Donna A. 1995. ”Metaphors of Power, Metaphors of Truth: The politics of Music, Professionalism in Bulgarian Folk Orchestras”. Ethnomusigology 39 (3): 381–416.

Buchanan, Donna A. 2015. Bulgaria-hakusana. Oxford Music Online. Internet-lähde: http:/www.oxfordmusiconline.com/public/page/Bulgaria (tarkistettu 14.12.2015).

Bulgaria Travel 2015. ”National Festival of the Bulgarian Folklore – Koprivshtitsa.” Internet-lähde: http://bulgariatravel.org/en/object/402 (tarkistettu 15.4.2016).

Bulgarian Folk Music and Dance Seminar 2016. Seminaarin nettisivu. Internet-lähde: http://folkseminarplovdiv.net (tarkistettu 19.4.2016).

Българи във Финландия!!!Bulgarians in Finland 2016: Facebook-ryhmä. Internet-lähde: https://www.facebook.com/groups/250506141652400/?fref=ts (tarkistettu 17.11.2016).

Dantchev, Hristo 1987. Rytmi ja tonaalisuus Bulgarian kansanmusiikissa. Tutkielma; Helsinki: Sibelius-Akatemia.

Ellis, Carolyn 2004. The Ethnographic I. A Methodological Novel About Autoethnography. United States of America: AltaMira Press.

Frunza 2016. Tanssiryhmän nettisivu. Internet-lähde: http://www.etnodance.org/html/html/frunza.htm (tarkistettu 31.5.2016).

Georgieva (nyk. Bakoeva), Sonja 2010. Kahdenkeskeinen keskustelu Koprivštitsa-festivaalista Sonja Georgievan kotona, Plovdiv, 9.8.2010.

Haapoja, Heidi 2017. Ennen saatuja sanoja. Menneisyys, nykyisyys ja kalevalamittainen runolaulu nykykansanmusiikin kentällä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto ja Suomen Etnomusikologinen Seura. Internet-lähde: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/172662 (tarkistettu 8.8.2017).

Hirsjärvi, Sirkka ja Helena Hurme 2007. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press.

Hristova, Dora 2007: Misterijata na bălgarskite glasove. Fenomen i vokalen ansambăl. Sofia: Bul Kopeni. (Христова, Дора 2007: Мистерията на българските гласове. Феномен и вокален ансамбъл.София: Бул Копени.)

Hristova, Dora 2010: Kahdenkeskeinen keskustelu Koprivštitsa-festivaalista Hristovan kotona, Sofia, 10.8.2010.

Ihander, Anna-Maija 2016. Tutkimushaastattelu, Turku, 25.8.2016. Haastattelumateriaali tutkijan hallussa.

Järviluoma, Helmi 1991. ”Kenttä tutkijan asenteena”. Teoksessa Kansanmusiikin tutkimus. Metodologian opas. Toim. Pirkko Moisala. Helsinki: VAPK-kustannus, 138–152.

Karlson, Birgit 2005. ”Săbrali sa se săbrali” -laulun kuoronuotinnos. Internet-lähde: http://www.hopp-zwei-drei.de/Noten/Bulgarien/Sabrali_sa_se.pdf (tarkistettu 15.10.2015).

Kaufman, Nikolai 1968. Bălgarskata mnogoglasna narodna pesen. Sofia: Nauka i izkustvo. (Кауфман Николаи 1968: Българската многогласна народна песен София: Наука и изкуство.)

Kirilov, Kalin S. 2015. Harmony in Bulgarian Music. In Village, Wedding, and Choral Music of the Last Century. Dorchester: Ashgate Publishing company.

Kujanpää, Emmi 2016. ”Sielu sydämen sylissä”. Bulgarialainen laulu transnationaalisena ilmiönä. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto. Internet-lähde: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/175422 (tarkistettu 29.9.2017).

Kurkela, Vesa 2013. ”ChalgaTube: Bulgarian Chalga on the Internet”. Teoksessa Ottoman Intimacies, Balkan Realities. Toim. Risto-Pekka Pennanen & al.. Helsinki and Athens: Suomen Ateenan-instituutin säätiö, 123–134.

Laušević, Mirjana 2007. Balkan Fascination. Creating an Alternative Music Culture in America. New York: Oxford University Press.

Litova-Nikolova, Lydia 2004. Bulgarian Folk Music. Sofia: Marin Dinov Academic Publishing House.

Le Mystère des Voix Bulgares 2016. Kuoron nettisivu. Internet-lähde: http://www.themysteryofthebulgarianvoices.com (tarkistettu 31.5.2016).

Leppänen, Taru ja Pirkko Moisala 2003. ”Kulttuurinen musiikintutkimus”. Teoksessa Johdatus musiikintutkimukseen, toim. Tuomas Eerola, Jukka Louhivuori ja Pirkko Moisala. Vaasa: Suomen musiikkitieteellinen seura, 71–86.

Leppänen Taru, Pirkko Moisala ja Anne Sivuoja-Gunaratnam 2003. ”Musiikin naistutkimus”. Teoksessa Johdatus musiikintutkimukseen, toim. Tuomas Eerola, Jukka Louhivuori ja Pirkko Moisala. Vaasa: Suomen musiikkitieteellinen seura, 225–231.

Mikova, Zoja 2009. Luentosarja: Bulgarialainen kansanperinne (etnomusikologia). Academy of Music, Dance and Fine Arts Plovdiv. Tutkijan luentomuistiinpanot: 12.3.2009, 6.4.2009, 15.4.2009 ja 13.5.2009.

Mikova, Zoja 2016. Kahdenkeskeinen keskustelu Bulgarian vähemmistökansojen kansanperinteen näkyvyydestä Bulgariassa, Plovdiv, 24.10.2016.

Moisala, Pirkko (toim.) 1991: Kansanmusiikin tutkimus. Metodologian opas. Helsinki: VAPK-kustannus.

Moisala, Pirkko ja Johannes Brusila 2003. ”Ulkoeurooppalaiset musiikit”. Teoksessa Johdatus musiikintutkimukseen, toim. Tuomas Eerola, Jukka Louhivuori ja Pirkko Moisala. Vaasa: Suomen musiikkitieteellinen seura, 185–198.

Moisala, Pirkko ja Elina Seye (toim.) 2013. Musiikki kulttuurina. Sastamala: Suomen Etnomusikologisen Seuran julkaisuja 21.

Novinite 2015: Bulgaria Sees Koprivshtitsa Folklore Fest End. Internet-lähde: http://www.novinite.com/articles/50967/Bulgaria+Sees+Koprivshtitsa+Folklore+Fest+End (tarkistettu 19.4.2016).

Parker, Adele & Stephenie Young (toim.) 2013. Transnationalism and Resistance: Experiment in Women’s Writing. The Netherlands: Rodopi.

Pauni Trio: ”Lipsalo” -musiikkivideo (’Sabrali sa se sabrali’). Dutch national television 3.9.2015. Live@IKONHUIS De Niewe Wereld. Internet-lähde: https://www.youtube.com/watch?v=_nPF6H2EGYI (tarkistettu 1.12.2015).

Petrova, Slavina 2016. Tutkimushaastattelu, Espoo, 24.8.2016. Haastattelumateriaali tutkijan hallussa.

Peycheva (Pejtševa), Lozanka & Ventsislav Dimov 2008. ”Future in the Past – The Stoins as paradigmas in Bulgarian ethnomusicology”. Teoksessa Vienna and the Balkans: Papers from the 39th World conference of the ICMT, Vienna 2007. Sofia: Bulgarian Academy of Sciences, Institute of Art Studies, 40–48.

Peycheva (Pejtševa), Lozanka 2010. ”Bulgarian folk music outside Bulgaria”. Ethnoscripts 12 (1): 151–166.

Rautiainen-Keskustalo, Tarja 2013: ”Paikalliset ja globaalit skenet – medioitunut musiikkikulttuuri tutkimuskohteena.” Teoksessa Musiikki kulttuurina. Toim. Pirkko Moisala ja Elina Seye. Sastamala: Suomen Etnomusikologisen Seuran julkaisuja 21, 321–336.

Rastas, Anna 2005. ”Kulttuurit ja erot haastattelutilanteissa.” Teoksessa Haastattelu. Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Toim. Johanna Ruusuvuori ja Liisa Tiittula. Tampere: Vastapaino, 64–84.

Rhodopea Kaba Trio 1995. Sаbrali sa se sаbrali. Folk Songs. Gega New Ltd. CD-levy. Omakustanne. Internet-lähde: YouTube-video äänitteestä: https://www.youtube.com/watch?v=ASsjtgfLmp0 (tarkistettu 8.8.2017).

Rhodopea Kaba Trio 2016. Yhtyeen esittely. Internet-lähde: http://www.singers.com/group/Rhodopea-Kaba-Trio/ (tarkistettu 5.2.2016).

Rice, Timothy 1994. May it fill your soul. Experiencing Bulgarian Music. Chicago and London: The University of Chicago Press.

Rice, Timothy 2003. Music in Bulgaria. Expressing Music, Expressing Culture. New York: Oxford University Press.

Ruusuvuori, Johanna & Liisa Tiittula (toim.) 2005: Haastattelu: Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Tampere: Vastapaino.

Ruusuvuori Johanna, Pirjo Nikander & Hyvärinen Matti (toim.) 2010: Haastattelun analyysi. Tampere: Vastapaino.

Sibelius-Akatemia 2016. ”’Suomalainen’ musiikinhistoria uudelleentulkittuna.
Suomen musiikkielämän transnationaalinen muotoutuminen 1870-luvulta 1920-luvulla.” Tutkimussuunnitelma. Internet-lähde: http://sites.siba.fi/web/remu/research-project (tarkistettu 15.4.2016).

Silverman, Carol 2004. ”Move over Madonna. Gender, Representation and the ’Mystery’ of Bulgarian Voices”. Teoksessa Over the Wall/After the Fall: Post-Communist Cultures Through East-West Gaze. Toim. Sibelan Forrester, Magdalena J. Zaporowska ja Elena Gabova. Bloomington: Indiana University Press, 212–237.

Sippo-Tujunen, Inkeri 2016. Tutkimushaastattelu, Helsinki, 23.8.2016. Haastattelumateriaali tutkijan hallussa.

Slavonic Tractor 2010. ”Ergen deda” -musiikkivideo. Internet-lähde: https://www.youtube.com/watch?v=Zp8cPvZ0MPM (tarkistettu 17.11.2016).

Spry, Tami 2016. Autoethnography and the Other. Unsettling Power through Utopian Performatives. New York and London: Routledge.

Stoin Elena 1981: Bălgarskata narodna muzika. Musikalno-Folklorni dialekti v Bălgaria. Sofia: Muzika, 52–84. (Стоин Елена 1981: Българската народна музика. Мусикално-Фолклорни диалекти в България. София: Музика, 52–84.)

Svirki, Svirjat 2016. Yhtyeen nettisivu. Internet-lähde: http://www.globalmusic.fi/fi/svirki-svirjat (tarkistettu 16.12.2016).

Tedlock, Barbara 2016. ”Braiding Evocative with Analytic Autoethnography”. Teoksessa Handbook of Autoethnography. Toim. Stacy Holman Jones, Tony E. Adams ja Carolyn Ellis. London and New York: Routledge, 358–362.

Tujunen, Ari 2016: Tutkimushaastattelu, Helsinki, 23.8.2016. Haastattelumateriaali tutkijan hallussa.

Unesco 2005. ”Bistritsa Babi – archaic polyphony, dances and rituals, from the Shoplouk region”. Internet-lähde: http://www.unesco.org/culture/intangible-heritage/08eur_uk.htm (tarkistettu 14.12.2015).

Vertovec, Steven 2009. Transnationalism. London and New York: Routledge.

WebFolk 2015. Bulgarialaisen kansanmusiikin arkistomateriaalitietokanta. Internet-lähde: http://musicart.imbm.bas.bg/EN/Default.htm (tarkistettu 13.12.2015).

Ylirajainen kirjallisuus 2014. Internet-lähde: https://ylirajainenkirjallisuus.wordpress.com (tarkistettu 15.4.2016).

Bulgarialaista kansanlaulua esittäviä kokoonpanoja Bulgarian ulkopuolella: linkkikirjasto

Altana-kuoro ja orkesteri (tarkistettu 8.8.2017).

Bulgarian Voices Berlin (tarkistettu 8.8.2017).

Bulgarian Voices of Seattle (tarkistettu 8.8.2017).

Chubrica (tarkistettu 8.8.2017).

Dunava (tarkistettu 8.8.2017).

Finno-Balkan Voices (tarkistettu 8.8.2017).

Kitka (tarkistettu 8.8.2017).

Kukuvitsa (tarkistettu 8.8.2017).

London Bulgarian Choir (tarkistettu 8.8.2017).

Mzekala (tarkistettu 8.8.2017).