VALIKKO

Lectio praecursoria: Foresightfulness in the creation of pop music – Songwriters’ insights, attitudes and actions [Ennakoivuus popmusiikin tekemisessä: Musiikintekijöiden näkemyksiä, asenteita ja toimintaa]

Julkaistu 30.10.2021

FT Riikka Hiltunen on Helsingin yliopistosta väitellyt musiikintutkija ja musiikkitoimittaja.    

 

 

 

Arvoisa vastaväittäjä, arvoisa kustos, arvoisat kuulijat!

Vuoden 2020 tapahtumat ovat saaneet maailmassa aikaan ennennäkemättömän tulevaisuusherätyksen. Tulevaisuudentutkija Sirkka Heinonen (2020) on puhunut laaja-alaisesta ja dramaattisesta tulevaisuustsunamista, joka vaikuttaa niin yksilöllisellä kuin kollektiivisellakin tasolla. Tulevaisuudentutkimuksella on Suomessa verrattain pitkät perinteet, mutta viime aikoina tieteenalan tunnettuus on lisääntynyt huomattavasti myös akateemisen maailman ulkopuolella. 

Tulevaisuudentutkimuksen ja tulevaisuusajattelun tunnettuuden nousun lisäksi myös luovuuteen ja musiikintekijyyteen liittyvä keskustelu on ollut viime vuosina vilkasta. Jo pitkään on tunnistettu luovien alojen synnyttämä lisäarvo kansantaloudelle. Vastikään Suomen tiede- ja kulttuuriministeriksi nimitetty Antti Kurvinen on nostanut puheissaan esiin kulttuurin tulevaisuustyön ja viennin merkitystä. Toisaalta koronapandemia-ajan poliittiset päätökset ovat tuoneet monille luovien alojen toimijoille arvottomuuden tunnetta.

Pitkälti alan sisältä tulevien ponnistelujen tuloksena suomalaiset ovat tulleet 2000-luvulla tietoisemmiksi musiikintekijöiden ammattikunnasta. Yhä useammin televisioruudulla näkyvät esittäjän tietojen lisäksi myös musiikkikappaleen tekijöiden tiedot. Helmikuussa 2018 suoratoistojätti Spotify lisäsi musiikintekijätiedot palveluunsa. Popkappaleiden yhteiskirjoittaminen, biisileirit ja teosviennin tulokset ovat olleet tasaisesti esillä suomalaisessa mediassa.

Muutos, ennakointi ja edelläkävijyys ovat musiikintekemisen ja luovuuden rinnalla keskeisiä teemoja tänään käsiteltävässä väitöskirjassani (Hiltunen 2021). Olen vetänyt lankoja tulevaisuuteen suuntautuneen ajattelun ja luovan ajattelun välille tutkimalla ennakoivuutta popmusiikin tekemisen kontekstissa. Luovuutta pidetään tärkeänä tulevaisuusajattelua avartavana tekijänä, ja työssäni esitän, että popmusiikintekemisen kontekstissa tulevaisuusajattelu voi puolestaan avartaa luovien mahdollisuuksien kirjoa. 

Tulevaisuuteen suuntautuneella ajattelulla on monia tasoja. Musiikintekemisen yhteydessäkin voidaan erottaa henkilökohtainen tulevaisuusorientaatio, asennoituminen muutoksiin musiikissa tai laajempi tietoisuus vaihtoehtoisista tulevaisuuksista toimialalla ja sitä ympäröivässä kulttuurissa. Eri tasojen ilmiöt vaikuttavat toisiinsa joskus odottamattomallakin tavalla, ja täten myös tulevaisuusajattelun eri tasot linkittyvät toisiinsa. Esimerkiksi koronaviruspandemia ja popmusiikki ovat toisistaan etäisiä ilmiöitä, mutta maailmanlaajuinen kriisi näkyy musiikkialalla niin rakenteellisella kuin jo musiikin sisällölliselläkin tasolla. Yksinäisyyden teema toistuu yhä enemmän popkappaleiden sanoituksissa. Monien muiden alojen tapaan tekemisen tavoissa on tapahtunut digiloikka, ja uudenlaiset yhteiskirjoittamisen muodot oletettavasti kuuluvat tulevaisuudessa myös luovan työn tuloksissa. Toisaalta vaikutus voi olla myös toisen suuntainen: tehty ja kuultu musiikki voi vaikuttaa kuulijan henkilökohtaiseen tulevaisuusorientaatioon ja monimutkaisten syy- ja seurausketjujen myötä laajempiin ilmiöihin. 

Populaarimusiikin tekemisen kontekstissa käynnissä olevien ja tulevien muutosten pohdinta sekä edelläkävijyyden tavoittelu ovat jossain määrin ilmeisiä, mutta silti vaikeasti tavoitettavissa olevia ilmiöitä. Haastattelemistani musiikintekijöistäkin moni ajattelee, että toiset vain tietävät ennen muita. Nuo toiset tietävät, mihin suuntaan yleisön maku on muuttumassa, mihin kelkkaan artistin kannattaisi seuraavaksi hypätä, mikä on se seuraava suuri ilmiö. Nuo toiset saattavat olla jopa itse mukana luomassa tuota ilmiötä.

Ennakointiin liitetään paljon mystiikkaa tai siihen suhtaudutaan epäluuloisesti. Sitä pidetään joko selittämättömänä tiettyjen yksilöiden ominaisuutena, tai sen mahdollisuuksiin ei uskota lainkaan. Tulevaisuudesta emme tosiaan voi tietää mitään varmaa, mutta siihen ennakoinnilla ei ole tarkoituskaan pyrkiä. Ennakointi auttaa meitä tekemään parhaita mahdollisia päätöksiä tänään, ja se on läsnä mitä arkisimmissa tilanteissa jokapäiväisessä elämässämme. Siinä missä mitä tahansa on mahdollista ennakoida päätöksenteon perustaksi, on mahdollista tehdä oletuksia myös popmusiikin vaihtoehtoisista tulevaisuuksista.

Tulevaisuudentutkija Jim Datorin (2006) mukaan tulevaisuuden voidaan nähdä muodostuvan neljänlaisista komponenteista: Se koostuu asioista, jotka ovat olleet menneisyydessä ja jotka ovat läsnä myös nykyhetkessä. Lisäksi tulevaisuudessa voi olla asioita, jotka ovat tuttuja menneisyydestä, mutta joita ei nykyhetkessä näy – tai jotka ovat nykyhetken uutuuksia, mutta joita ei enää tulevaisuudessa ole. Ja lopulta, tulevaisuudessa voi olla asioita, joita ei menneisyydessä ole tunnettu tai nykyhetkessä vielä tunneta. Kyse on siis jatkuvuudesta ja muutoksesta, joka voi joskus olla yllättäväkin. Nämä tekijät muodostavat myös popmusiikin tulevaisuuden.

Otin tutkimustehtäväkseni tarkastella sitä, millainen rooli meneillään olevien ja tulevien muutosten tarkastelulla on musiikintekijöiden luovassa työssä. Millä tavoin popmusiikintekijät ovat ennakoivia? Linssi on tutkimuksessani fokusoitu hyvin kapealle alueelle: kiinnostukseni kohteena on ollut erityisesti musiikintekijöiden suhtautuminen muutoksiin popkappaleissa. Tutkimusmatkalle lähtiessäni ajattelin kirjoittavani erityisesti heikoista signaaleista, suurista muutoksista ja laajemmista musiikkiinkin vaikuttavista kulttuurisista trendeistä. Ennakoin väärin. Päädyin kirjoittamaan lähes yhtä paljon samuuden tavoittelusta ja pienten muutosten tekemisestä. Popmusiikintekijät tekevät luovia valintojaan rajatussa mahdollisuuksien tilassa, jossa konventionaalisilla valinnoilla on lähes magneettinen vetovoima, kuten populaarimusiikintutkija Jason Toynbee (2000: 66) on luonnehtinut. Mahdottomuuksien rajoilla olevia mahdollisuuksia voi olla tällä toimialalla työskenneltäessä hyvin vaikea kuulla. 

Tämän mahdollisuuksien tilan olen rinnastanut tulevaisuudentutkija Sohail Inayatullahin (2008: 7−8) tulevaisuuskolmioon, jossa toimijoihin ja tapahtumiin vaikuttavat menneisyyden paino, nykyhetken kehityssuuntien työntövoima ja tulevaisuuden veto. Lähdin siitä oletuksesta, että vaihtoehtoisia tulevaisuuksia kuvittelemalla tekijät voivat laajentaa kokemaansa luovan työn mahdollisuuksien tilaa.

Oletin, että musiikintekijöiden ennakointi on pitkälti intuitiivista ja tiedostamatontakin, ja sellaiseksi se osoittautuikin. Esimerkiksi jatkuvuuden ennakointia ei helposti edes tunnisteta ennakoinniksi. Löysin kuitenkin myös tietoisempaa ja systemaattisempaa ennakointia. Tulevaisuudentutkijoiden tapaan monet musiikintekijät käyttävät menneisyyttä koskevaa tietoaan ja havainnoivat marginaalissa kyteviä ilmiöitä tehdäkseen tulevaisuutta koskevia oletuksia. Mahdottomuuksia sen sijaan musiikintekijät vaikuttaisivat harvoin kuvittelevan. Ennakointi vaikuttaa toimintaan eri tavoin, mutta useimmiten musiikintekijät luovat ennakoinnin tuloksena jotain, mikä on linjassa heidän todennäköisenä pitämänsä tulevaisuuden kanssa.

Siihen nähden, miten samankaltaisessa ympäristössä tutkimani musiikintekijät työtään tekevät, heidän ennakoivuudessaan ja suhtautumisessaan ennakointiin on havaittavissa yllättävän suuria eroja. Löysin useita käsityksiä, arvoja ja uskomuksia, jotka liittyvät ja joissain tapauksissa suoraan vaikuttavat, musiikintekijöiden ennakoivuuteen. Näiden löytöjen myötä tutkittavan ilmiön kompleksisuus alkoi hahmottua uudella tavalla.

Ennakoivuuteen vaikuttavat muun muassa musiikintekijöiden käsitykset siitä, millä tavoin musiikki muuttuu, ja kenellä on suurin valta muutosten tekemiseen. Toisaalta heidän arvopohjaansa perustuvat tavoitteet voivat poiketa suuresti. Jotkut painottavat rehellisen luovan prosessin merkitystä, toisille tärkeintä on luoda musiikkia, joka ei missään tapauksessa saa kuulostaa vanhanaikaiselta. Lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteet ovat joskus ristiriidassa keskenään. Passiivisempi suhtautuminen musiikkitrendeihin voi olla pitkällä tähtäimellä tulevaisuustietoisempi valinta suhteessa musiikintekijän ammatilliseen tulevaisuuteen. Kuhunkin toimintatapaan liittyy erilaisia riskejä, joiden punnitseminen on keskeinen osa luovaa työtä.

Musiikintekijöiden käsityksiin paneutuminen vei minut myös pohdintoihin musiikintekijyyden ja popkappaleiden olemuksesta. Muutoksia on tapahtunut sekä musiikin tekemisen tavoissa, että luovan työn tuotteissa, ja nämä muutokset liittyvät luonnollisesti toisiinsa. Musiikintutkijat ovat jo pitkään puhuneet populaarimusiikin tekemisen kontekstissa hämärtyneistä eroista musiikin säveltämisen ja tuottamisen välillä. Säveltäjien tai tuottajien sijaan haluankin käyttää suomenkielistä termiä musiikintekijä, joka pitää sisällään monia erilaisia musiikintekijärooleja. Toplinerit luovat sanoituksia ja melodiaa ja trackerit tekevät sekvensserillä raitoja, äänittävät ja tuottavat demoja. Tuottajat puolestaan tuottavat julkaistavan äänitteen. Roolit kuitenkin sekoittuvat usein, ja sama musiikintekijä voi toimia erilaisessa roolissa riippuen sessiosta. Englanninkielinen termi songwriter kuvaa suomenkielistä lauluntekijä-termiä paremmin modernia popmusiikintekijyyttä, jossa kappaleen säveltäminen, sanoittaminen ja tuottaminen ovat usein osa samaa saumatonta luovaa prosessia.

Valtaosa musiikintekijöistä tekee puheessaan kuitenkin yhä vahvan eron popkappaleen syvempien elementtien ja pintaelementtien välille, ja nämä käsitykset liittyvät heidän ennakoivuuteensa. He kokevat, että musiikki muuttuu nopeammin pintatasolla, ja täten ajankohtaiselta kuulostaminen on tärkeämpää esimerkiksi musiikin tuotannossa kuin vaikkapa sanoituksissa tai melodioissa. Musiikintekijät haluavat yhä tehdä kappaleita, jotka toimivat myös leirinuotiolla kitaran kanssa. Kappaleita, joissa sanoitus, melodia ja harmonia kohtaavat aikaa kestävällä tavalla. Pidemmän tähtäimen tavoitteet nousevat lyhyen tähtäimen tavoitteita tärkeämmiksi. Toisaalta musiikintekijät ovat havainneet lineaarisina trendeinä jo vuosia sitten juuri kappaleiden melodisuuden ja sanojen määrän vähenemisen. Trendi on jatkanut kehittymistään: videopalvelu TikTokissa lyövät läpi kappaleet, joiden kertosäkeistöissä saatetaan hokea vain yhtä sanaa.

Rehellisen luovan prosessin ihannointi ja kappaleen syvemmän tason ja pintatason erottaminen toisistaan heijastavat jossain määrin romanttista luovuuskäsitystä. Teknologian käyttö ja trendien tarkkailu saatetaan nähdä epäautenttisina ja luovan prosessin autonomisuutta vähentävinä tekijöinä. Vaikka tekijät puhuvat työnsä niin sanotuista kaupallisistakin tavoitteista avoimesti, trendien liian tarkka metsästäminen voi heistä tuntua laskelmoinnilta. 

Toisaalta musiikintekijät saattavat kokea, että vaikka heillä olisi tahtotilaa muutosten ennakoimiseen ja niihin vaikuttamiseen, heillä ei ole siihen kykyä tai asemaa. Tällaisten uskomusten mukaan popmusiikin tulevaisuus on jonkun muun käsissä: siihen vaikuttavat ennemmin toiset biisintekijät, yleisö tai levyteollisuuden edustajat. Tällainen toimijuususko on kiinteässä suhteessa tulevaisuusasenteeseen ja toimintaan: jos musiikintekijä ei usko vaikuttamisen mahdollisuuksiinsa, hän ei myöskään tarkoituksellisesti pyri luomaan musiikkia, joka rikkoisi olemassa olevia sääntöjä ja saisi aikaan isompia muutoksia.

Tutkimukseni tavoitteena ei ole ollut tulevaisuutta koskevan tiedon tuottaminen, mutta sivutuotteena sitä on jossain määrin syntynyt. Musiikintekijöiden yllä mainittujen näkemysten mukaan melodisuus ja sanat ovat popmusiikissa vähenemään päin ‒ toisaalta jotkut ennakoivat tiettyjen sointukiertojen tai sanoitusteemojen kelpaavan yleisölle myös tulevaisuudessa. He ovat havainneet pirstaloitumista trendien suhteen: yhä useampi musiikkityyli voi kukoistaa yhtä aikaa ja kaikelle riittää yleisöä. Molemmat ilmiöt ovat liitettävissä laajempiin kulttuurisiin ilmiöihin: tiivistymistä ja tehostumista on tapahtunut viihteessä yleisemminkin. Myös vaatemuodissa näkyy pirstaloituminen ja sallivuus, joka kenties heijastelee laajempaa muutosta nuoremman sukupolven asenneilmapiirissä. Ja sitten taas toisaalta, näillekin ilmiöille on varmasti vastatrendejä jo kuplimassa.

Tulevaisuustiedolla tarkoitetaan tulevaisuudentutkimuksen menetelmillä tuotettua tietoa tulevaisuudesta. Tieteenalan sisälläkin tunnistetaan käsitteen ristiriitaisuus – tulevaisuutta koskevan tiedon todenperäisyyttä on tässä hetkessä mahdotonta arvioida. Tieto koostuu menneisyyden ja nykyhetken faktoista ja tulevaisuutta koskevista näkemyksistä, joihin liittyy aina epävarmuutta. Musiikintekijät eivät tietoisesti käytä tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä tulevaisuustiedon hankkimiseen, mutta koen silti oikeutetuksi kutsua heidän tuottamiaan oletuksia tulevaisuudesta tulevaisuustiedoksi. Heillä on valtava määrä alaan liittyvää hiljaista asiantuntijatietoa. Hiljaisen ja intuitiivisen tiedon mahdollisuuksia kun ei väheksytä tulevaisuudentutkimuksessakaan.

Yritysmaailmassa tehtävä, tiettyyn toimialaan keskittyvä strateginen ennakointi on usein tietoista, tavoitteellista ja systemaattista. Henkilökohtainen tulevaisuusorientaatio puolestaan saattaa olla pitkälti tiedostamatonta. Väitöskirjassani osoitan, että luovan, kaupalliseen menestykseen tähtäävän työn kohdalla tällainen jaottelu pätee heikosti. Tarkastelemani ennakoivuus keskittyy toimialaan ja sen tuotteisiin. Se saattaa olla luonteeltaan systemaattista ja tavoitteellista, mutta se on usein implisiittistä ja tiedostamatonta. 

Pidän tutkimustani uutena avauksena tieteenalojen välille ja toivon, että tulevaisuusajattelun potentiaali tunnistetaan musiikkialalla myös laajemmissa merkityksissä kuin missä sitä olen työssäni tarkastellut. Musiikkialalla on isoja haasteita ratkottavanaan. Menneisyyttä ja nykyhetkeä koskevan tiedon lisäksi myös tulevaisuutta koskeva tieto voi valaista merkittävästi nykyhetkeä ja auttaa tekemään siinä parhaita mahdollisia päätöksiä.

Musiikkiala onkin herännyt aiempaa tietoisemmin siihen, miten tärkeää on olla valppaana muutoksesta kertovien merkkien havaitsemiseen ja asennoitua tulevaisuuteen ennakoivasti ja proaktiivisesti. Tulevaisuustsunami on muistuttanut, että alalla kuin alalla on tärkeää monitoroida vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja valmistautua niihin. Vielä parempi on, jos epätoivottavia tulevaisuuksia havaittaessa pystytään estämään niiden toteutuminen. Musiikkiala on reagoinut viimeisten vuosien kriisitilanteessa nopeasti, mutta olisiko ennakoivammalla asenteella ollut estettävissä esimerkiksi se, että koronapandemian aiheuttamat rajoitukset ovat osuneet niin kipeästi moniin alalla jo lähtökohtaisesti heikossa asemassa oleviin? Tutkimukselleni keskeinen kustannusala on kärsinyt vähemmän kuin elävän musiikin ala, mutta musiikkialan ekosysteemissä jokainen osanen vaikuttaa toisiinsa.

Musiikkialaa koskettavat myös koko maapallomme suuret haasteet. Olen rinnastanut väitöskirjassani populaarimusiikkiteollisuutta vaatetusteollisuuteen, puhuen popmusiikista muotina, ja popkappaleista muotituotteina. Vaatetusteollisuudessa on herätty populaarimusiikkiteollisuutta aikaisemmin vastuullisuuden ja kestävän kehityksen teemoihin, ja näitä jälkiä on musiikkialankin syytä seurata. Oslon ja Glasgow’n yliopistojen yhteinen tutkimus, jossa selvitettiin muun muassa musiikkialan hiilijalanjäljen suuruutta (Brennan & Devine 2020), kohautti alaa pari vuotta sitten. Striimaus ei olekaan erityisen ympäristöystävällinen musiikinkuluttamisen tapa.

Kestävän kehityksen ja vastuullisuuden teemat ovat tulevaisuudentutkimuksessa keskeisiä, eikä millään toimialalla ole enää varaa sulkea niiltä silmiään. Tulevaisuudentutkimuksessa on puhuttu pitkään mahdollisista, todennäköisistä ja toivottavista tulevaisuuksista. Nyt on esitetty, että maapallomme todennäköiset ja toivottavat tulevaisuudet ajautuvat yhä kauemmas toisistaan. Kenties vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ei enää ole.

Toivon tietenkin, että tämä ei pidä paikkaansa. Katsomalla kauas ja kuvittelemalla mahdotonta jo näkyvien merkkien havainnoimisen lisäksi on yhä mahdollista tunnistaa useita vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Tärkeää on pyrkiä rakentamaan toivottavaa tulevaisuutta, jossa kehitys on kestävää niin sosiokulttuurisessa, taloudellisessa kuin ekologisessakin mielessä. Ennakoiva asenne voi lisätä niin kilpailukykyä, luovien valintojen kirjoa kuin myös auttaa rakentamaan parempaa tulevaisuutta koko alalle.

Pyydän nyt Teitä, arvoisa professori Heidi Partti tiedekunnan määräämänä vastaväittäjänä esittämään ne muistutukset, joihin katsotte väitöskirjani antavan aihetta.

Lähteet:

Brennan, Matt & Devine, Kyle 2020. “The Cost of Music.” Popular music 39.1 (2020): 43–65. https://doi.org/10.1017/S0261143019000552

Dator, Jim 2006. Alternative Futures for KWaves. Hawaii Research Center for Futures Studies. http://www.futures.hawaii.edu/publications.html

Heinonen, Sirkka 2020. “Pandemia laukaisi tulevaisuustsunamin”. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen blogi. https://ffrc.wordpress.com/2020/10/21/pandemia-laukaisi-tulevaisuustsunamin/ 

Hiltunen, Riikka 2021. Foresightfulness in the creation of pop music. Songwriters’ insights, attitudes and actions. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/330255

Inayatullah, Sohail 2008. “Six pillars: futures thinking for transforming”. Foresight, Vol. 10: 1, 4−21.

Toynbee, Jason 2000. Making popular music: musicians, creativity and institutions. London: Arnold.


FT Riikka Hiltunen esitti musiikkitieteen alan väitöskirjansa ”Foresightfulness in the creation of pop music. Songwriters’ insights, attitudes and actions” julkisesti tarkastettavaksi Helsingin yliopistossa perjantaina 18.6.2021. Vastaväittäjänä toimi professori Heidi Partti (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia) ja kustoksena apulaisprofessori Susanna Välimäki (Helsingin yliopisto). Väitöskirja on luettavissa verkossa osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/330255

Suomen musiikintutkijoiden 24. valtakunnallisessa symposiumissa Hiltunen piti väitöskirjatutkimukseensa pohjautuvan esitelmän “Ennakoivuus popmusiikin luomisessa. Biisintekijöiden käsityksiä, asenteita ja toimintaa”. 

LISÄÄ KOMMENTTI