VALIKKO

Sisäpiirejä ja sukupuolijakoja?  Musiikintutkimuksen syrjintäkysely herätti keskustelua 

RSS
Facebook
Twitter

Julkaistu 8.5. 2021

 

FT Elina Seye on Suomen Akatemian rahoittama tutkijatohtori Helsingin yliopiston musiikkitieteen oppiaineessa. Hän on Suomen etnomusikologisen seuran puheenjohtaja. 

 

FT Milla Tiainen on musiikkitieteen yliopisto-opettaja Turun yliopistossa ja vanhempi tutkija Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa “Localizing Feminist New Materialisms” (2017-2021). Hän on Suomen musiikkitieteellisen seuran puheenjohtaja.

 

Suomen etnomusikologinen seura ja Suomen musiikkitieteellinen seura toteuttivat lokakuussa 2020 kyselyn, jolla kartoitettiin syrjintäkokemuksia musiikintutkimuksen alalla ja opinnoissa Suomessa. Kyselyn toteuttamista innoittivat osaltaan viime vuosien tärkeät, muun muassa sukupuolittunutta ja rodullistunutta syrjintää koskevat yhteiskunnalliset keskustelut ja kampanjat, kuten #MeToo ja Black Lives Matter -liike. Näistä teemoista musiikkiin ja sen tutkimukseen liittyen keskusteltiin Suomen etnomusikologisen seuran hallituksen jäsenten kesken viime kesänä, ja myös idea kyselystä syntyi tuolloin. Aiheeseen liittyen järjestettiin Musiikintutkijoiden virtuaalifoorumissa 31.8.2020 avoin keskustelutilaisuus, jonka yhtenä tarkoituksena oli kartoittaa kyselylle tärkeitä teemoja. Yleisesti kyselyä puolsi se, ettei vastaavaa kartoitusta mahdollisesta syrjinnästä musiikintutkimuksen alalla ole koskaan aiemmin toteutettu Suomessa.     

Kyselyn laati työryhmä, johon kuuluivat Antti-Ville Kärjä ja Elina Seye Suomen etnomusikologisesta seurasta sekä Milla Tiainen ja Henrik Järvi Suomen musiikkitieteellisestä seurasta. Syrjintäkyselyyn oli mahdollista vastata suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Vastauksia saatiin 117 kappaletta, ja vastaajissa oli niin perustutkinto-opiskelijoita, jatko-opiskelijoita kuin jo väitelleitä henkilöitä. Viimeksi mainittujen joukkoon kuului myös yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilökuntaa. Suunnilleen puolet vastaajista ilmoitti olevansa naisia ja noin kuudesosa määritteli sukupuolekseen ”muu” tai ei halunnut ilmoittaa sukupuoltaan.

Verkkolomakkeella toteutetussa kyselyssä kysyttiin ensin vastaajien kokemasta syrjinnästä ja sen jälkeen heidän syrjintää koskevista havainnoistaan. Koettu syrjintä viittaa siis vastaajan mahdollisiin henkilökohtaisiin kokemuksiin syrjinnän kohteeksi joutumisesta. Havaitulla syrjinnällä puolestaan tarkoitetaan tilanteita, joissa vastaaja on havainnut muihin kohdistuvaa syrjintää.   

Molemmat kysymykset rakentuivat samalla tavalla: vastaajaa pyydettiin arvioimaan, missä määrin hän oli kokenut tai havainnut syrjintää annettujen kriteerien perusteella. Syrjinnän perusteiksi tarjottiin näissä kysymyksissä sukupuoli, ikä, äidinkieli, kielitaidon puute, ihonväri, kansalaisuus, etninen vähemmistöasema, uskonto tai uskonnottomuus, seksuaalinen suuntautuminen, toimintarajoite tai vamma, oma nimi, poliittinen vakaumus, pukeutuminen tai tyyli, tutkimusaihe tai -menetelmät ja verkostot tai niiden puute (myös opiskelijayhteisö, perhesuhteet). Lisäksi oli vaihtoehto “muu”, jota saattoi tarkentaa lyhyellä vapaamuotoisella vastauksella. Vaihtoehtona oli myös vastaus “ei koske minua”.

Kokemukset ja havainnot syrjinnästä olivat huomattavan samansuuntaisia, mutta havaintoja oli enemmän kuin omia kokemuksia. Annetuista vaihtoehdoista syrjintää koettiin eniten verkostojen ja tutkimusaiheen tai -menetelmien perusteella, mutta myös sukupuoli ja ikä erottuivat selvästi muita kriteerejä tavallisempina syinä syrjintään. Havainnoissa myös kielitaidon puute ja äidinkieli nousivat yleisimpien syrjintäperusteiden joukkoon. Kaikkien syrjintäperusteiden mutta erityisesti sukupuolen osalta vastauksissa on havaittavissa selkeä ero vastaajan sukupuolen suhteen: ne, jotka valitsivat sukupuolekseen nainen tai muu/en halua sanoa, olivat sekä kokeneet että havainneet syrjintää selvästi miehiä enemmän.

Tämän jälkeen kyselyssä kysyttiin, missä tilanteissa syrjintää oli koettu tai havaittu ja kenen taholta. Vaihtoehtoina mahdollisista tilanteista annettiin opetustilanteet, kokoukset, järjestötoiminta, vapaamuotoiset tilanteet (esim. ruokailu, juhlat), kotimaiset ja ulkomaiset konferenssit, opetusmateriaali ja kirjallisuus, opetussuunnitelmat ja tutkintorakenteet sekä työnhaku. Lisäksi tarjolla oli vaihtoehto “muu”. Tilanteiden osalta vastauksissa ei ollut merkittäviä eroja, vaan syrjintää oli koettu kaikissa äsken luetelluissa tilanteissa.

Ammatillisiksi ryhmiksi, joiden taholta syrjintää oli koettu ja havaittu, oli annettu seuraavat vaihtoehdot: esihenkilöt, hallintohenkilöstö, opettajat, kollegat tai opiskelijatoverit, alaiset, opiskelijat sekä muut. Ehkä odotetustikin vastauksissa painottuivat syrjintää harjoittaneina tahoina esihenkilöt ja opettajat sekä kollegat tai opiskelijatoverit, mutta muitakin vaihtoehtoja mainittiin.

Näiden kysymysten lisäksi kyselyn lopussa oli mahdollista kertoa vapaassa vastauskentässä laajemmin omista syrjintäkokemuksista sekä ehdottaa ratkaisuja keinoiksi, joilla syrjintää musiikintutkimuksen alalla voitaisiin vähentää ja torjua. Lisäksi kyselystä oli mahdollista antaa palautetta. 

Nämä vapaamuotoiset kuvaukset etupäässä tarkensivat ja havainnollistivat edellisiin kysymyksiin saatuja vastauksia, erityisesti huomiota, että naiset kohtaavat alalla miehiä enemmän syrjintää. Useissa vastauksissa mainittiin myös suhdeverkostot, joiden sisällä esimerkiksi samankaltaisista sosiaalisista taustoista tulevat tai samoista tutkimusaiheista kiinnostuneet aktiivisesti suosivat toisiaan ja sulkevat samalla muut oman piirinsä ulkopuolelle. Joissain vastauksissa todettiin lisäksi musiikintutkimuksen elitismi ja etnosentrismi, jolla viitattiin ennen muuta suomalaisten tutkimusaiheiden suosimiseen. Toisaalta useat vastaajat kokivat musiikintutkimuksen avoimena ja tasa-arvoisena tai ainakin monia muita akateemisia aloja vähemmän syrjivänä alana.

Tarkemmat tiedot syrjintäkyselyn tuloksista voi lukea kyselyä koskevasta raportista Suomen etnomusikologisen seuran verkkosivuilta http://www.etnomusikologia.fi/2021/02/raportti-syrjintakyselysta.html.

Raportin julkaisun jälkeen järjestettiin kaikille kiinnostuneille avoin keskustelutilaisuus (Zoom-kokouksena 19.2.2021), jossa esiteltiin kyselyn tärkeimmät tulokset ja keskusteltiin aiheesta. Keskustelua koordinoivat Antti-Ville Kärjä, Elina Seye ja Milla Tiainen. Tilaisuuteen osallistui noin 40 henkilöä. Keskustelussa käytettiin puheenvuoroja sekä videoyhteyden välityksellä että jättämällä kysymyksiä ja kommentteja Zoomin chattiin. Vain pieni osa osallistujista käytti tilaisuudessa puheenvuoroja, ja suurin osa näistä kommentoijista oli eri yliopistojen henkilökuntaa. Lienee mahdollista, että musiikintutkimuksen alalla haavoittuvammassa asemassa olevat, kuten opiskelijat ja alkuvaiheen tutkijat, eivät uskalla puhua aiheesta omalla nimellään. 

Keskustelussa nousi kuitenkin esiin useita tärkeitä kriittisiä näkökantoja. Yksi näistä oli se, että musiikintutkimuksen alalla ansiot alkavat helposti kasautua samoille henkilöille, jos esimerkiksi oppiaineen professori tarjoaa mahdollisuuksia tuntiopettajana toimimiseen tai tutkimusprojekteihin osallistumiseen vain itselleen läheisille jatko-opiskelijoille. Tämä ilmiö edustanee osaltaan sellaista suosimista ja sisäpiirien muodostumista, joka nostettiin esiin useissa kyselyn vapaamuotoisissa vastauksissa. Tällainen ansioiden ja etuoikeuksien kasautuminen saattaa alkaa huomattavan varhaisessa vaiheessa musiikintutkimuksellista uraa. Toisin sanoen työtilaisuudet, tutkijanpaikat ja tutkimusrahoitukset menevät helposti ihmisille, jotka ovat saaneet niitä ennenkin. Samalla toiset hakijat jäävät vaille tilaisuuksia tai saavat niitä merkittävästi vähemmän, mikä vaikuttaa kielteisesti heidän ansioidensa karttumiseen. Keskustelutilaisuudessa korostettiin, että tulevaisuudessa olisi tarpeen kiinnittää tarkkaa huomiota työ- ja meritoitumistilaisuuksien tarjoamiseen mahdollisimman tasapuolisesti alan opiskelijoille ja nuorille tutkijoille. Tämä ongelma musiikintutkimuksen alalla täytyy tiedostaa ja siitä tulee ylläpitää keskustelua. 

Toinen keskustelussa esiin noussut keskeinen kriittinen huomio koski sukupuolijakoa musiikintutkimuksen tutkimus- ja opetustehtävien sekä niiden nauttiman arvostuksen välillä. Tämän huomion mukaan ansioiksi musiikintutkimuksen alalla katsotaan esimerkiksi työnhauissa ennen kaikkea tutkimusjulkaisut ja muut selvimmin tutkimukseen liittyvät meriitit. Opetuskokemusta pidetään yleensä toissijaisena ansiona. Keskustelussa esitetyn näkemyksen mukaan asetelman ongelmallisuutta lisää se, että ainakin joissain suomalaisissa yliopistoissa naiset toimivat miehiä enemmän opetuspainotteisissa musiikintutkimuksen tehtävissä. Miehet taas toimivat naisia useammin tutkimuspainotteisissa tehtävissä. Vastaavaa opetus- ja tutkimustyön sukupuolittumista muilla tieteenaloilla on havaittu aihetta koskevassa kansainvälisessä tutkimuksessa (ks. esim. O’Meara et al. 2017).      

Syrjintäkyselystä käydyssä keskustelussa tuettiin vahvasti sitä, että kyselyn tulosten pohjalta muotoiltaisiin konkreettisia suosituksia ja hyviä käytänteitä syrjinnän vähentämiseksi musiikintutkimuksen alalla. Tätä tarkoitusta varten ollaan parhaillaan perustamassa uutta työryhmää. Siihen pyritään saamaan jäseniä monipuolisesti Suomen eri yliopistoista ja musiikintutkijan eri uravaiheista ulottuen perustutkinto-opiskelijoista tutkijoihin, opetustehtävissä toimiviin ja professoreihin. Työryhmän on tarkoitus aloittaa toimintansa vielä kevään 2021 aikana.

Viite: 

O’Meara, KerryAnn, Kuvaeva, Alexandra, Nyunt, Gudrun, Waugaman, Chelsea & Jackson, Rose 2017. Asked More Often: Gender Differences in Faculty Workload in Research Universities and the Work Interactions That Shape Them. American Educational Research Journal 54(6): 1154–1186.

LISÄÄ KOMMENTTI