VALIKKO

Karheudesta värähtelyyn: Refluksia sairastavien laulajien soomaesteettisiä kokemuksia kehon materiaalisuudesta

RSS
Facebook
Twitter

Julkaistu 20.5.2020

 

FT Anne Tarvainen on postdoc-tutkija Tampereen yliopistossa musiikintutkimuksen oppiaineessa. Hän on myös laulaja ja Voicefulness-menetelmän kehittäjä.

 

Abstrakti

Millä tavoin laulajat aistivat kehonsa materiaalisuuden laulaessaan? Miten kehon materiaalisuus ilmenee refluksia sairastavien laulajien laulamiskokemuksissa? Tarkastelen kehon materiaalisuutta niin refluksin aiheuttamien ääniongelmien kokemuksissa kuin myös esteettisissä laulamisen huippukokemuksissa. Analysoin laulajien ja laulun harrastajien vapaasanaisia vastauksia internet-kyselyyn, joka on osa tutkimusprojektiani “Laulamisen tuntu: esteettinen kehotietoisuus kuurojen, laulutaidottomien ja ääniongelmaisten vokaalisissa kokemuksissa” (2018-2020). Teoreettisena kehyksenä tarkastelussa on muun muassa pragmatistiseen soomaestetiikkaan (Shusterman 2008, 2012) pohjautuva vokaalinen soomaestetiikka (Tarvainen 2016, 2018) sekä poikkitieteellinen ihmisäänen tutkimus (esim. Eidsheim 2015; Thomaidis & Macpherson 2015).

Laulajien kokemusten materiaalisuudet liikkuvat karheudesta, painavuudesta ja kehon vastustuksesta aina värähtelyn, virtaavuuden, vapauden ja jopa kehottomuuden aistimuksiin. Kaiken kaikkiaan erot ääniongelmien ja parhaiden laulamiskokemusten välillä ovat suuria. Niissä oma keho, ympäristö ja jopa koko maailma aistitaan eri tavoin. Aineistossa tuleekin ilmi, että laulamisessa on kyse olemiseen, minuuteen ja ihmisyyteen liittyvistä kokemuksista, jotka luovat ihmisen paikkaa maailmassa ja ihmisyhteisössä. Ääniongelmien kokemuksissa kehon fysiologiset muutokset ovat läsnä mutta laulajan näkökulmasta vieläkin olennaisempia ovat muutokset itse kokemuksissa — siinä, miten kokonaisuuden, eheyden, virtaavuuden ja elävyyden kokemukset muuttuvat aistimuksiksi kehon hajanaisuudesta, raskaudesta, vastustuksesta ja kivusta. Kaikkivoipaisuus, vapaus ja ilo muuttuvat karvaaksi pettymykseksi, kykenemättömyydeksi ja epätoivoksi.

Videoesitelmä

Comments
  1. Eero

    Oikein kiinnostava esitelmä, kiitos siitä!

    Minua erityisesti kiehtoi – ja näin henkilökohtaista lämmitti – esityksen saavuttama osoitus siitä, kuinka laulaminen henkilökohtaisena, yksityisesti merkittävänä ja emotionaalisena eleenä kohottaa ihmisen olemassaolon kokemusta; siis elämään havahtumisena sen koko lihallisessa komeudessaan.

    Refluksia sairastavien kohdalla tuo kehollisesti kokonaisvaltainen hohka ei suinkaan katoa, vaan laajenee traagisiin mittoihin: siis käsityksen “jonkin” poissaolevasta. Siis eräänlainen eksistentiaalinen pettymys siitä, että kokemuksesta jäi jotakin merkittävää puuttumaan.

    Esimerkkeinä käytettyjen kokemusten poeettisesta muodosta herää taas kysymys, mikä on se “maaginen kosketus”, joka tekee taiteellisesta esityksestä merkittävän tai, kuten esitelmässä mainittiin, kokonaisen.

    Ja tässähän siis ilmeisesti sekoittuvat (tai ovat sama asia) esiintyjän suoritus sekä esiintyjän minuus, eli esiintyjän laulaja- ja siviilipersoona.

    Pohdin klassisen laulamisen teknistä vaativuutta ja sitä, miten se vaikuttaa/rakentaa laulajan (osaltaan myös itse itselleen asettamiin) odotuksiin?

    Kaiken kaikkiaan tuntuu, että edelleen itsestään riippumaton vaiva/sairaus estää “kokonaisvaltaisen suorituksen” saavuttamista. Kertonee meidän taidekulttuurimme uusiutumattomasta ja kuristavasta otteesta, joka nostaa maagisen virtuositeetin yksilöllisen taituruuden edelle.

    Tämä esitelmä on hyvän asian puolesta, ja se liikutti minua kovin!

    Kiitos vielä kertaalleen!

    • Anne Tarvainen

      Eero, kiitos tarkkanäköisestä ja inspiroivasta kommentistasi! Eksistentiaalinen pettymys ja “jonkin” poissaolo kuvaavat osuvasti näitä kokemuksia. Laulaja ei onnistu tulemaan olevaksi sellaisena kuin on joskus onnistunut. Tämä on joillekin hyvin kipeä kokemus.

      Minusta on mielenkiintoista, miten laulukulttuureissamme (niin klassisessa kuin myös kevyen musiikin puolella) vain tietyllä tavalla organisoitujen äänten läsnäolo sallii kokonaisuuden, yhteyden ja voimaantumisen kokemukset – kun taas toisenlaiset äänelliset organisoitumiset eivät.

      Esitelmässänikin taisi vilahtaa tieto, että yksi tämän kyselyaineiston keräämisen jälkeen haastattelemistani vastaajista oli death metal -laulaja. Hän pystyy omassa kulttuurisessa kontekstissaan tavoittamaan huippukokemuksia sellaisten vokaalisten äänten parissa, jotka jättäisivät esimerkiksi popmusiikin laulajan “kylmäksi”. Hän ei ole ainoastaan harjoittanut erilaista äänellistä ilmaisua vaan samalla myös kyseisen ilmaisun esteettistä kokemista kehossaan. Kokemuksen, äänen ja kulttuurin yhteenkietoutuneisuus on kaiken kaikkiaan kiehtova teema.

      Kiitos, että kuuntelit esitelmäni tarkalla korvalla!

  2. Tuomas Leinonen

    Hyvä teksti ja selkeä esitys liittyen laulamiseen monipuolisena ilmiönä ja kokemuksena, myös silloin kun se ei onnistu. Voimaannuttaminen ja voimaantuminen (empowerment) on ehkä sellainen asia, joka tuli mieleen laulun käyttämisessä myös terapeuttisesti. Musiikkiterapeuttina mietin myös kehon ja psyykkisten ongelmien välistä suhdetta: samankaltaisia ilmiöitä voitaneen kokea ilman refluksin kaltaista fyysistä oireyhtymää.

    • Anne Tarvainen

      Tuomas, kiitos kommentistasi! Kyllä, psyykkiset ongelmat voivat yhtä lailla vaikeuttaa esteettisen kokemuksen muodostumista kuin fyysisetkin ongelmat. Itse asiassa tämän aineiston valossa näyttää siltä, että juuri psyykkiset ja tunnepuolen kipukohdat ovat monille niitä, jotka lannistavat ja saavat jopa lopettamaan laulamisen. Vastaajat kirjoittivat siitä, miten laulamisen kokemukset kannattelevat, eheyttävät ja elävöittävät heitä erityisellä tavalla. Tällaisen kanavan menettäminen voi olla iso menetys. Toisaalta taas tällaisen kanavan avaaminen esimerkiksi musiikkiterapian avulla voi olla monelle koko olemisen kokemusta positiivisesti muuttava tekijä.

  3. Emmi

    Kiitos esitelmästäsi, Anne! Sitä oli todella miellyttävää lukea ja kuunnella.

    Laulaminen on itselleni kovin rakas harrastus ja siksi minun on helppo samaistua siihen, miltä tuntuu, kun laulaminen sujuu tai ei suju. Jokainen laulaja varmasti tietää sen tunteen, kun yrittää laulaa nuhaisena – on mielettömän turhauttavaa kun ääni särkyilee, on tukkoinen ja siihen ei voi luottaa. Nuhat menevät kuitenkin yleensä ohi parissa viikossa. Tuntuu todella kurjalta, että jotkut joutuvat kamppailemaan ääniongelmien kanssa jatkuvasti. Olet saanut kyselyysi paljon hienoja, rehellisiä vastauksia! On tärkeää, että ääniongelmia tuodaan näkyviksi, ja saamiesi vastausten määrästä päätellen refluksista kärsii usea laulaja.

    Vaikeudet minkä tahansa intohimon kohteen kanssa, tai sellaisen menettäminen, on raskasta. Uskon kuitenkin, että oman lauluäänen ongelmiin liittyy jotain vielä henkilökohtaisempaa – kyseessä on kuitenkin oma ääni, jota ei voi korvata.

  4. Anne Tarvainen

    Kiitos Emmi kommentistasi! Refluksi on, kuten arvelitkin, aika yleinen ääniongelmien aiheuttaja. Muistelen, että erään arvion mukaan lähes puolet ääniongelmista johtuisi refluksista. Tosin tuota on varmasti vaikea arvioida kovin tarkasti. Kuvaamasi turhautumisen tunne oli monelle kyselyn vastaajallekin tuttu. Äänellisyys kattaa niin paljon elämämme osa-alueita (identiteeti, tunneilmaisu, sosiaalisuus, kulttuurisuus jne.), että ongelmat äänessä ovat usein vaikutuksiltaan laaja-alaisia.

  5. Rebecca

    Esitelmä oli koskettava, kiitos siitä! Olen itse laulaja, ja aihe on tärkeä minulle. Refluksin sairastaminen oli minulle uusi aihe, enkä ole aiemmin pohtinut sen vaikutuksia. Pystyin tunnistamaan itseni kommenteista siitä mitä hyötyjä laulamisesta on, kuten positiiviset vaikutukset mielenterveyteen, sekä myös miten laulaminen voi tuoda ”flown” ja joskus tuntua jopa euforialta. Jos refluksin sairastaminen alkaa yllättäen, se on varmasti myös henkisesti hyvin rankkaa, varsinkin jos on jo edennyt musiikkiurallaan. Kiitos erittäin tärkeää aiheetta käsittelevästä esityksestä!

LISÄÄ KOMMENTTI