VALIKKO

Valintoja tieteen puolesta

RSS
Facebook
Google+
http://musiikinsuunta.fi/2019/01/intro/
Twitter
Share

LL kuva

FT Lasse Lehtonen (Helsingin yliopisto) on Musiikin suunnan päätoimittaja.

”Tieteen ja tutkimuspohjaisen opetuksen merkitys hyvinvoinnillemme ja maapallon tulevaisuudelle on korvaamaton. Millaista politiikkaa tarvitaan, jotta tiede voisi tuottaa hyvinvointia jatkossakin?”

Näillä sanoilla alkaa Helsingin yliopiston lanseeraaman siksi tiede -kampanjan pohjustus. Kampanja on luotu ennen kaikkea huhtikuussa koittavien eduskuntavaalien vuoksi – ohjaamaan ainakin äänestyspäätöksiä, tai ehkäpä hieman ehdokkaiden näkemyksiäkin. Samalla eri puolueiden edustajilta on kysytty, mitä heidän puolueensa tekee tieteen hyväksi. Vastauksiin voi perehtyä täällä.

Onko viesti juuri nyt siis ajankohtaisempi kuin koskaan? Kyynisesti tekisi mieli vastata kielteisesti. Politiikan kvartaalissa nyt vain eletään tällä hetkellä vaihetta, jossa lunastetaan paikkoja ja luottamusta. Tiede ei yleensä ole vaalikamppailuteemoista millään muotoa kärkipäässä, vaikka Helsingin yliopiston kampanja pyrkiikin nyt tekemään sitä näkyväksi.

Syystä pyrkiikin. Ympärillämme kytee kaiken inhimillisen elämän katastrofi. Tieteen tulee olla avainasemassa, kun etsimme ratkaisuja ongelmiin, joiden suhteen aika hupenee koko ajan. Siksi – tai oikeastaan myös siksi – tänä vuonna on tärkeämpää kuin koskaan valita ehdokkaansa myös tieteeseen liittyvän näkemyksen perusteella. Ja kyllä, syytä on muistaa että ”tiede” kattaa kaiken tieteenteon ja tutkimuksen. Ihmistieteet ovat avainasemassa, kun yritämme ymmärtää paikoitellen kaaokselta tuntuvaa ympäröivää maailmaa.

Toivonkin, että eduskuntavaaleihin ja Suomen seuraavan neljän vuoden hallinnolliseen ilmapiiriin valmistautuessa on kuitenkin hetki syventyä myös uusimman Musiikin suunnan artikkeleihin. Ne paitsi kertovat musiikintutkimuksen monipuolisuudesta Suomessa – mikä itsessään on tärkeää – myös tarjoavat samalla vähintään sivuavia näkökulmia aiheisiin, joiden ymmärtäminen nykymaailmassa on arvokasta.

Tämänkertaisen numeron aloittaa Anna Ramstedtin artikkeli kehollisuuden ja sukupuolen kokemuksista nuorten naisten pianonsoitossa. Mainittakoon, että Ramstedtin samaa aihetta käsittelevä pro gradu sai kunniamaininnan vuoden 2019 musiikintutkijoiden symposiumissa gradupalkinnon valinnan yhteydessä.

Jari Eerola puolestaan hakee uusia sävyjä vanhan perinteen tutkimukseen artikkelissaan, joka lähestyy itkuvirsiä tietokoneavusteisen analyysin kautta. Säveltäjä Juha T. Koskinen tekee omassa artikkelissaan matkan jo melko paljon kauemmas – sekä ajassa että paikassa. Japanilaista, buddhalaista shōmyō-lauluperinnettä käsittelevä artikkeli on jatkoa Koskisen viime vuonna Musiikin suunnassa julkaistulle artikkelille, mutta tällä kertaa säveltäjällä on taustallaan myös shōmyō-opinnot Japanissa. Varsinaisen artikkelikokoelman päätteeksi palataan Suomeen ja nuorten bändiharrastamiseen Turussa Tiina Käpylän lektiossa.

Uuden numeron päätteeksi Musiikin suunnan edellinen päätoimittaja Mikko Ojanen pohtii tuttuun tapaan tiedejulkaisemisen kiemuroita kolumnissaan, joka jokaisen tutkijan olisi syytä lukea alasta riippumatta. Aivan lopuksi saamme lukea vielä Antti Tuisku -elämäkerrasta Anna-Elena Pääkkölän arviossa.

Tämän myötä toivotan kaikille lukijoille inspiroivia hetkiä lehden parissa ja muistutan vielä siitä, miten tärkeää meidän on antaa äänemme kuulua.