VALIKKO
Koskikeskuksen keskusaukio, käynnissä Mansen terveyspäivä -tilaisuus, 2007

Tamperelaisten taustamusiikki: dokumentoinnista ja tulevaisuuden haasteista

RSS
Facebook
Google+
http://musiikinsuunta.fi/2018/03/tamperelaisten_taustamusiikki
Twitter
Share

Heikki Uimonen
Heikki Uimonen on akustisen kommunikaation ja etnomusikologian, erityisesti äänimaisematutkimuksen dosentti Itä-Suomen ja Tampereen yliopistoissa ja Suomen Akustisen Ekologian Seuran hallituksen jäsen. Hän tekee tutkimusta SENSOTRA-projektissa (2018).

 

Musiikkikulttuureita muodostetaan ja muokataan ihmisten, musiikin ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Musiikilla järjestetään, säännellään, rakennetaan, ylläpidetään ja kiistetään eri tyyppisiä fyysisiä ympäristöjä. Kaupunkien julkisissa tiloissa soi musiikki, joka on sinne valittu järkiperäisin, esteettisin, emotionaalisin, manipulatiivisin tai välinpitämättömin perustein.

Liikekeskusten taustamusiikilla luodaan tunnelmaa ja sillä pyritään vaikuttamaan asiakkaiden ostokäyttäytymiseen. Julkisessa sanassa paikoin yksinkertaistetut ja mekanistiset kiteytykset musiikin käytöstä ja sen oletetuista vaikutuksista sivuuttavat usein ne taloudelliset, musiikkikulttuuriset, sosiaaliset ja teknologian käyttöönottoon liittyvät tekijät, jotka vaikuttavat julkiseen ja kaupalliseen käyttöön tarkoitetussa tilassa soivaan musiikkiin. Huomioimatta niin ikään jäävät mediaan ja musiikkikulttuurien muutoksiin liittyvät lainsäädännölliset ja yritysten välisiin kilpailuasetelmiin liittyvät tekijät.

Suomessa tehdyssä etnomusikologisessa ja äänimaisematutkimuksen alaan liittyvissä tutkimuksissa on tarkasteltu muiden muassa liiketilojen äänellistä rakentumista ja radiomusiikin vaikutusta yhteiseen äänitilaan (Ranta 2006; Uimonen 2009). Ensi kerran liiketilojen ääniympäristöä ja musiikkia yritysten imagotekijänä tarkasteltiin Tampereen ääni -opintokokonaisuuden yhteydessä. Sen tuloksia julkaistiin Musiikin suunnan vuoden 1991 ensimmäisessä numerossa alaotsikolla Äänimaiseman tutkimus. Lehti on ensimmäinen kulttuurista ääniympäristöä teorian ja empirian tasolla tarkastellut julkaisu Suomessa. Sen sisällysluettelo heijastaa kolmenkymmenen vuoden takaisia opiskelijoiden ja tukijoiden kiinnostuksen kohteita, kuten musiikkia ravintolan imagotekijänä, ravintolan äänimaisemaa, äänimaiseman ja vallan välisiä kytköksiä, äänimaisematutkimuksen perustajan mietteitä sekä tamperelaisen liikekorttelin ääniympäristön rakentumista. Tutkimuksen tekivät Tampereen yliopiston etnomusikologian opiskelijat osana kenttätyöharjoitteluaan.

Keväällä 2007 Musiikin suunnan tutkimusteemat olivat innoittajina tutkimussuunnitelmien laadinnalle ja kenttätyölle, jotka toteutettiin osana Akustisen kommunikaation kurssia Tampereen yliopistossa. Tällä kertaa kaikki opiskelijaryhmät suorittivat tiedonkeruun samassa tutkimuskohteessa, vuonna 1988 avatussa Tampereen Koskikeskuksessa (Kper 2018). Kenttätyöharjoittelun loppuraporteista on mahdollista muodostaa näkemys muiden muassa siitä, miltä liikekeskus kuulosti runsaat kymmenen vuotta sitten sekä millaisin perustein kauppakeskus ja yksittäiset liiketilat valitsivat taustamusiikkinsa.

Äänimaiseman diakroninen tutkimus on haastavaa ilman sen asianmukaista dokumentointia. Dokumentoinnin tavat ja metodologiset ratkaisut muuttuvat tutkimusintressien ja epistemologisten lähtökohtien muuttuessa. Tarkastelen aluksi vuoden 2007 kenttätyön lähtökohtia sekä kerron kenttätyön tuloksista erityisesti taustamusiikin osalta. Sen jälkeen pohdin kenttätyön haasteita ja reflektoin tutkimusmenetelmien muutosta suhteessa vuoden 1991 harjoitteluun ja nykypäivään: urbaanin äänimaiseman rakentumista erityisesti musiikin osalta ja sitä, kuinka tämä heijastuu kenttätyön metodologisiin valintoihin ja käytännön toteutukseen tulevien tutkimushaasteiden osalta.

 

Akustisen kommunikaation periodikurssi ja kenttätyö 2007

Akustisen kommunikaation periodikurssi järjestettiin Tampereen yliopistossa 23.3.–27.4.2007. Kurssille osallistui kaiken kaikkiaan 26 etnomusikologian, teatterin- ja draamantutkimuksen, taideaineiden, historian, kielten ja tiedotusopin opiskelijaa. Kurssikuvaus oli seuraavanlainen: ”A5 Akustisen kommunikaation kurssilla tarkastellaan ääniviestintää sen eri muodoissaan. Sähköisesti välittyvän äänen ohella analysoidaan päivittäistä ympäristöä, sen akustista rakentumista ja ääniympäristön muutosta. Keskeistä on julkisen tilan sekä toistettavan ja tallennettavan äänen välinen suhde: mikä soi, missä soi, miksi soi ja kenellä on valta tähän soittamiseen. Kurssin aikana tehdään tapaustutkimus tamperelaisesta liikekeskuksesta. (UIMONEN) 4 op/2 ov.”

Kurssin suorittaminen edellytti osallistumista luennoille, kurssilla jaetun materiaalin lukemista ja esittelyä, kenttätyön suorittamista, esitelmöintiä sekä loppuraportin kirjoittamista. Raportissa analysoitiin kenttätyöaineistoa, tarkasteltiin sitä osana luettua kirjallisuutta ja reflektoitiin kenttätyön suorittamista. Kurssimateriaali koostui kauppakeskusta, taustamusiikkia, äänimaiseman rakentumista ja digitalisaatiota käsittelevästä kirjallisuudesta (mm. Arrasvuori 1999; Honkanen & Junttila 1991; Lehtonen & Mäenpää 1997; Ranta 2006; Sterne 1997, Westerkamp 1990). Ennen kenttätyötä opiskelijat ohjeistettiin haastattelujen ja tallentamisen tekemiseen, opeteltiin äänimaisematutkimuksen peruskäsitteet sekä pyydettiin lupa dokumentointiin Koskikeskuksen isännöitsijä Risto Lukkarilta. Raportti ohjeistettiin kirjoittamaan siten, että tekstistä oli löydettävissä tutkimusongelma, tutkimusaineisto, tutkimusmenetelmä ja tutkimustulokset. Seuraavassa nostan esiin dokumentoinnin tuloksia niiltä osin, kun ne liittyvät taustamusiikin käyttöön liikekeskuksen yleisissä tiloissa ja yksittäisissä liikeyrityksissä.

 

Tampereen Koskikeskuksen äänimaiseman dokumentointi

Koskikeskuksen kenttätyön suoritti kuusi opiskelijaryhmää dokumentointimenetelminään äänittäminen, valokuvaaminen, strukturoidut teemahaastattelut, kenttäpäiväkirjat, osallistuva havainnointi, äänikävelyt ja desibelimittaukset.

Yleiskatsauksena tarkasteltiin tyypillisiä kauppakeskusympäristön ääniä kuudessa eri kohteessa. Tilan arkkitehtuurista johtuen erityistä huomiota kiinnitti yksittäisten äänten kantavuus avoimelta keskusaukiolta tilan muihin kerroksiin. (Kper 1/2018.)  Tämän ohella tarkasteltiin hälyääniä ja signaaleita sekä niiden merkitystä ja vaikutusta työntekoon. (Kper 2/2018.) Asiakkaiden kokemuksia eri myymälöissä soitetusta musiikista selvitettiin lomakekyselyllä. Oletuksena oli, että aiemmin etualalle tarkoitusta musiikista (foreground) oli tullut taustamusiikkia (background) ja että asiakkaat eivät juurikaan kiinnitä taustamusiikkiin huomiota. Kyselyyn vastanneista 83 henkilöstä 80 % piti taustamusiikkia hyvänä asiana. (Kper 3/2018.)

Liikeyritysten musiikilla tapahtuvaan profilointiin kiinnitettiin huomiota eri näkökulmista. Tutkimuksen alkuasetelmana oli taustamusiikin ymmärtäminen jonakin sellaisena, joka on useimmiten suunnattu katseleville ja kokeileville asiakkaille – toisin sanoen niille, joita ei henkilökohtaisesti palvella (Lehtonen & Mäenpää 1997). Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, kuinka henkilökunta suhtautui taustamusiikkiin, oliko heidän siihen mahdollista vaikuttaa sekä käyttivätkö liikkeet taustamusiikkia tietoisesti liikkeen yritystoiminnan tukemiseen. Pikku Pariisi -vaateliikkeessä käytettiin nuorille suunnattua, hittejä soittavaa NRJ-radiokanavaa. Kalendaarisesti joululauluja c-kasetilta. Apteekissa käytettiin niin sanottuna ääniverhona Suomen linnut cd:tä ja muita luonnon ääniä, minkä oletettiin takaavan asioinnin yksityisyyden, vaikeuttavan puheäänen kuuntelemista ja tekevän jonottamisesta miellyttävää. Koskikeskuksen liikkeissä ei ollut varsinaisia taustamusiikkinauhoja tai -järjestelmiä pois lukien ylikansallisen BR-lelukauppaketjun määrittelemä taustamusiikki. (Kper 4/2018.)

Koskikeskuksen päivärytmiä ja musiikki- ja äänimainontaa eri vuorokauden aikoina tarkasteltiin pääasiassa haastattelujen avulla ja ympäristöä kuulonvaraisesti havainnoiden. Kauppakeskuksessa yleisesti soivan ns. käytävämusiikin osalta musiikki- ja äänimainonta oli JPC-Studiot Oy:n vastuulla, joka toimi Tampereen ohella myös muualla Suomessa. Yritys toimitti valmiit soittolistat, joita loppukäyttäjä ei personoinut tai muokannut. Musiikista saatu asiakaspalaute viimeisen kolmen, neljän vuoden ajalta koski ainoastaan laitteiden toimintahäiriöitä. JPC-Studiot markkinointipäällikkö Kari Perkon mukaan päivärytmi rakentui aamun ja illan hidastempoisesta musiikista ja päivän ”aktiivisemmasta” musiikista; rock and rollin -tyylistä, liian ”räväkkää” musiikkia ei soitettu, ei myöskään voimakkaita tunteita herättävää kotimaista musiikkia. Käytetty äänenvoimakkuus määriteltiin taustahälyn mukaan, joten ruuhka-aikoina mainokset soivat lujempaa. Vuorokaudenajalla ei ollut vaikutusta mainosten hinnoitteluun. Asiakkaille päivärytmi ei välity vierailujen lyhytaikaisuuden vuoksi eikä muutoksia musiikissa näin ollen huomata. Käytävämusiikki valittiin yrityksen ja Koskikeskuksen toiveiden lopputuloksena. Käytävämusiikista poiketen yksittäiset liikkeet olivat profiloituneet musiikin suhteen eri tavoin. Vaateliike JC Jeans and Clothes soitti englanninkielistä poppia, ja henkilökunta sai soittaa omia cd-levyjään; Pro’Spot -vaateliike soitti hiphopia; äänilevyliike Free Record Shop sai Helsingistä suuntaa-antavan soittolistan, jonka musiikki oli oltava liikkeen kokoelmissa. Liikekeskuksen takaoven tupakkapaikalla soi klassinen musiikki. (Kper 5/2018.)

Kuva 1: Koskikeskus, Hatanpään valtatien alikulkutunneli kebab-ravintoloineen, 2007. Lähde: Ryhmä 1 (Kper 1/2018).

Kuva 1: Koskikeskus, Hatanpään valtatien alikulkutunneli kebab-ravintoloineen, 2007. Lähde: Ryhmä 1 (Kper 1/2018).

Ravintoloiden musiikkivalintojen osalta tarkasteltiin erityisesti sitä, pyritäänkö niiden äänimaisemaa rakentamaan asiakas- vai imagolähtöisesti. Tutkimukseen valitut, erityyppiset ravintolat olivat kreetalainen ravintola Knossos, S-ketjuravintola Fransmanni, Pizzeria La Mamma, hampurilaisravintola McDonald’s ja kiinalaista ruokaa tarjoava Golden Rose. Ravintola Knossoksen kreikkalaisesta musiikista päättivät ravintolapäällikkö ja yrityksen toimitusjohtaja. Samaa kappaletta ei soitettu toistamiseen päivän aikana, lounasaikaan musiikki oli reippaampaa ja illalla rauhallisempaa sekä ”hienostuneempaa”, kuten miesartistin esittämää laulua. Musiikilla tuettiin tietoisesti ravintolan teemaa ja pyritään luomaan asiakkaalle tunnelma vierailusta Kreikkaan. Ravintola Fransmannin työntekijä kertoi musiikilla pyrittävän ranskalaishenkisen ilmapiirin vahvistamiseen. Musiikkia soitettiin ravintolan keskusradiosta eikä henkilökunta voinut vaikuttaa musiikkivalintoihin. Ravintola La Mamman työntekijät kertoivat soittavansa radiokanavaa, jonka valitsee ensimmäisenä töihin tullut työntekijä. Kanavaa vaihdettiin asiakaskunnan ikäjakauman perusteella ja musiikilla pyrittiin vaikuttamaan asiakkaiden viihtyvyyteen. Hampurilaisravintola McDonald’sissa vallinneen kiireen vuoksi haastattelu jäi tekemättä. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi meluisa työympäristö: kovaääniset lapsiperheet, kolina ja signaalit, josta musiikki vaivoin erottui. Haastatteluista kävi ilmi, että Golden Rose -ravintolan työntekijät valitsivat Kiinasta tuodun musiikin. Funktiona oli rauhallisen tunnelman luominen, joskin musiikilla oli henkilökunnalle merkitystä oman kielen kuulemisen vuoksi. Sanoituksiin ei tarvitse kiinnittää huomiota, sillä asiakkaat hyvin harvoin ymmärsivät laulettua kieltä. (Kper 6/2018.)

 

Tutkimuskohteiden muutos

Vuosien 1990 ja 2007 kenttätyöt tehtiin eri puolilla Tamperetta ja eri tyyppisissä liiketiloissa. Kenttäaineistot eivät näin ole vertailukelpoisia eivätkä siten sovellu seurantatutkimuksen tekemiseen. Tästä huolimatta on mahdollista tarkastella joitakin yhteneväisyyksiä ja erovaisuuksia kenttätyön suorittamisessa sekä tällä rinnakkaisasettelulla pohtia muutoksia opiskelijoiden ja kurssin vetäjien kiinnostuksen kohteissa, kenttätyön metodisessa toteutuksessa ja äänimaiseman muutoksessa.

Tamperelaisten liikeyrityksen diakronisen tarkastelun kohdalla huomio kiinnittyy tutkimusintresseihin ohella siihen, kuinka ympäristö on muuttunut vuoteen 2007 ja etenkin nykypäivään verrattuna. Ensimmäisen kenttätyön yhteydessä tanssiravintoloiden ohjelmavalinnat ja levyautomaattitoiminta katsottiin ravintoloiden äänimaisemaa muokkaavaksi tekijöiksi. Tutkimusajakohtana ja etenkin nykypäivänä molemmat musiikin kuluttamisen muodot ovat vähentyneet radikaalisti, elleivät etenkin tanssimusiikin soittamisen osalta loppuneet tyystin. Levy-automaattien suosion laskun syynä jo vuonna 1990 oli ravintoloiden muu viihdetarjonta, kuten kaapeli- ja satelliittikanavat sekä radioiden soittama taustamusiikki. Radio näyttää pitäneen pintansa hyvin pian 30 vuoden ajan, sillä se on vieläkin liiketilojen käytetyin yksittäinen taustamusiikin lähde. Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teosto ry:n tutkimuksen mukaan 76 prosenttia tuhannesta vastaajasta kertoi suosivansa radiota. (Kulhomäki & Viinanen 1991; Teosto 2018.)

Vuoden 1991 Musiikin suunnan artikkelissa esitetään ansiokas kuvaus levyautomaattien musiikinvalintaprosessista. Tuolloin Raha-automaattiyhdistyksen levystön työntekijöistä valittu raati kuunteli kuukausittain levytuottajien toimittamat singlet, CD:t, kasetit ja videot, joista levyautomaatteihin valittiin menestyviksi oletetut esitykset. Automaattien kotimaisuusaste pidettiin tietoisesti korkeana, n. 70 prosentissa, millä haettiin kilpailuetua monikansallisten satelliittikanavien tarjonnalle. ”Suosituimmuuslaskimien” perusteella levyautomaateista poistettiin kuukausittain viisi vähiten soitettua, joskin edellisen kuukauden uutuudet jätettiin valinnan ulkopuolelle. Myös singleautomaatit pyrittiin korvaamaan cd-automaateilla seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, sillä ne mahdollistivat moninkertaisen musiikkitarjonnan ja siten uusien kohderyhmien tavoittamisen. (Kulhomäki & Viinanen 1990: 36–37.) Musiikin portinvartijuus muistuttaa toisen merkittävän taustamusiikin lähteen musiikinvalintaprosessia: myös viisi vuotta aiemmin aloittaneet kaupalliset radiot ryhtyivät hallinnoimaan musiikkia keskitetysti yhdessä muiden liiketoimintaan vaikuttavien osatekijöiden kanssa.

Uuden musiikkiteknologian käyttöönotto ja keskitetty musiikinvalintaprosessi olivat vuoden 2007 muutoksia, etenkin käytävämusiikiksi kutsun tarjonnan osalta. Suoratoistopalveluista ei todennäköisesti vielä tuolloin ollut kyse, sillä tutkimuksen teon aikaan tämä taustamusiikin valitsemisen muoto oli vasta idullaan: esimerkiksi alan merkittävä eurooppalainen toimija Spotify julkaisi musiikin suoratoistopalvelunsa vuonna 2008. Musiikin soittamiseen kovalevyltä viittaa sekin, että käytävämusiikista vastaavan tahon lisäksi myös pienemmät liikkeet käyttivät fyysistä alustaa, kuten cd:tä ja satunnaisesti analogisia alustoja musiikinvalinnassaan. Fyysisen alustan katoaminen musiikin pääsääntöisenä välityskanavana sekä tähän liittyvä ääniteteollisuuden ja kuluttajakäyttäytymisen murros ilmeni myös Koskikeskuksessa. Tallenteita myynyt Free Record Shop lopetti toimintansa Suomessa 2007, ja sen kolmentoista levykaupan toiminnot myytiin tietokonepelejä kauppaavalle EB Games -kauppaketjulle (YLE 2007).

Ruokaravintoloiden monikulttuurinen musiikkitarjonta herättää kiinnostusta etnomusikologisena tutkimuskohteena. Nykyhetkestä arvioituna musiikin valintaprosessit ansaitsivat tulla dokumentoiduiksi, sillä musiikin käyttö osana liiketoimintaa vaikuttaa olevan altis nopeille ja ehkä lopullisillekin muutoksille. Tämä etenkin nyt, kun yritystoiminnan jatkuminen on harvoin kiinteästi sidoksissa tiettyyn tilaan tai paikkaan. Ravintola Knossos on lopettanut toimintansa Koskikeskuksessa ja sen liiketilassa toimii Ravintola Poro. Oman ilmoituksensa mukaan Poro tarjoaa ”lappihenkistä” ruokaa ja musiikkitarjonnan osalta ”jokaiselle jotakin”: viikonloppuisin live-esiintyjiä, DJ-vetoista musiikkia ja juomalauluja (Poro 2018). Golden Rose -ravintolan tapauksessa imagoon sopivan musiikin soittamisella voidaan katsoa olevan tärkeä merkitys yhteisön yksityisyyden ja miksei myös akustisen yhteisön rakentamiselle keskelle valtakulttuuria. Haastattelijoille kerrottu tieto musiikin valinnan vapaudesta kontrastoituu vahvasti myöhempään tietoon yrityksen toiminnasta. Yritysketjun työntekijöiden oikeuksia oli rajoitettu lukuisin eri tavoin, minkä perusteella omistajat tuomittiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa muun muassa ihmiskaupasta yli kuuden vuoden vankeustuomioon (TU 2012).

 

Reflektio

Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hankkeen toteuttajat vertasivat sen toteuttamista runsaat kymmenen vuotta aiemmin päättyneeseen Sata suomalaista äänimaisemaa -keruukilpailuun. Muiden muassa hankkeesta tiedottaminen, kenttäaineiston tallentaminen ja sen jakaminen olivat muuttuneet perinpohjaisesti digitalisoituneen yhteiskunnan myötä. (Uimonen, Kytö & Ruohonen 2017: 16.) Etenkin sosiaalisen median käyttö vaikuttaa koko lailla välttämättömältä osalta tutkimuksen tekemistä ja tiedottamista, erityisesti kentältä tietoa keräävien tutkimushankkeiden osalta. Mikäli vuoden 1990 tai 2007 kursseista olisi ylipäätään tiedotettu, olisi se ollut satunnaisten lehtijuttujen tai radiotoimittajien kiinnostuksen varassa. Myös aineistonkeruu ja dokumentointi sekä aineiston arkistoinnissa ja analysoinnissa tarvittavat laitteet ovat vaihtuneet vuoden 1990 jälkeen. Tuolloin dokumentointiin käytettiin analogista kannettavaa nauhuria, jossa ääni tallennettiin c-kasettinauhalle, ulkoista mikrofonia, äänentasomittaria, muistiinpanovälineitä ja kinofilmikameraa. Vuoden 2007 kenttätyövälineet erosivat edellisistä siirtymäkauden digitaalisten sovellusten, kuten Minidisc-tallentimen ja digitaalisen kameran käytön osalta. Siirtymäkaudesta voidaan puhua toisessakin mielessä, sillä aineiston käsittelyn kannalta vuosien 1990 ja 2007 dokumentointivälineet olivat äänen kopioimisen ja muokkaamisen kannalta samankaltaisia: äänitiedostojen sijaan materiaali oli siirrettävissä alustalta toiselle ainoastaan tosiaikaisesti.

Vuoden 2007 kurssin osallistujat olivat eri tieteenalojen opiskelijoita. Monitieteisyys ei sinällään erottunut kiinnostuksen kohteissa, joskin vuoden 1990 musiikintutkimuksen kenttätyöharjoittelijat (”kansanperinne, erityisesti kansanmusiikki”, ks. Järviluoma tässä julkaisussa) kohdistivat huomionsa yleisluontoisen äänimaisemakartoituksen sijaan selkeämmin musiikin sosiaaliseen käyttöön, kuten tanssiravintoloiden musiikkitarjontaan ja esiintyjien valintaan. Aineistonkeruun metodiset ratkaisut olivat kutakuinkin samat: lomake- ja henkilöhaastattelut, eri kohteiden ympäristöäänten määrällinen mittaaminen ja visuaalinen dokumentointi sekä aistinvarainen havainnointi.

Ehkä suurin ero oli lopultakin luetussa kirjallisuudessa, mikä kertoo tutkimuksen monimuotoistumisesta ja vaihtoehtojen lisääntymisestä. Osan Tampereen ääni -projektin kenttätyöharjoittelijoista rakensi lähestymistapansa R. M. Schaferin kirjan (1977) varaan. Valinta oli luonteva, sillä kirjaa käännettiin osana kurssia ja samalla osin omaksuttiin sen esittämät tavat suhtautua ympäristön ääniin. Tämä ilmeni siinä, että ainakin osaan kurssin osallistujista oli tarttunut schaferilainen penseys taustamusiikkia kohtaan, kun tutkimusta tehtiin melu–hiljaisuus-dikotomian alkuasetelmasta. Asenne oli havaittavissa myös vuoden 2007 opiskelijoiden parissa. Lähtökohta on ymmärrettävä, sillä vaihtoehtona olisi ollut teoreettisen ja kriittisen käsiteanalyysin tekeminen eikä se osana toisen tai kolmannen vuoden opiskelijoiden kenttätyötä olisi ollut ajallisesti mahdollista. Lisäksi Schaferin provokatiiviset käsitteet ovat käyttökelpoisia ennalta tuntemattomaan tutkimuksen alaan tutustuttaessa.

Liiketilojen musiikin tai yhteisen ääniympäristön arviontiin tämä ei ole kaikin osin hedelmällisin lähtökohta, sillä se asettaa esteettiset arvostukset musiikin funktionaalisuuden tarkastelun edelle. Tutkimuskäsitteet ansaitsisivat tulla tässä kontekstissa tarkemmin analysoiduksi, sillä tutkimushistoriallisesti tarkasteltuna esimerkiksi hi-fi–lo-fi -käsitepari ei ole täysin ongelmaton. Se syntyi kriittisenä kommenttina 1960-luvun äänentoistoteknologiaan ja siihen liittyvään diskurssiin, jonka suhteen Schafer oli varsin skeptinen. Hänen kehittämiensä termien tavoin tämäkin käsitepari välittää viestin ymmärrettävästi ja nopeasti ja siitä on helppo pitää; toisaalta se ei kestä lähempää teoreettista tarkastelua. (Truax 2012.) Ongelmana voidaan ajatella olevan käsitepariin liittyvän subjektiivisen latauksen, minkä vuoksi tutkijan aksiomaattinen ajattelu sulkee jo lähtökohtaisesti muut mahdolliset lähestymistavat tutkimuksen ulkopuolelle.

Vuoden 1990 ja 2007 kenttätyöt viitoittavat tulevia tutkijoita ja kenttätyöharjoittelun ohjaajia jatkamaan käsitekritiikin polulla, mutta samalla hakemaan uusia tutkimuskohteita digitalisoituvassa ympäristössä. Radio on tutkitusti edelleen suosituin yksittäinen taustamusiikin lähde, mutta jää nähtäväksi, pitääkö se pintansa suoratoistopalvelujen yleistyessä ja tarjotessa räätälöityjä ja algoritmiseen valintaan perustuvia musiikkipalvelujaan yrittäjille. Selvää joka tapauksessa on, että musiikkitarjonta on lisääntynyt voimakkaasti ja siten demokratisoinut yksityisen ja yleisen ääniympäristön muokkaamisen mahdollisuuksia.

Toisaalta vuoden 2007 kenttätyö tamperelaisessa liikekeskuksessa ja sen arviointi nykytiedon varassa nosti esiin kysymyksen siitä, millainen todellisuus näiden demokraattisina näyttäytyvien valintojen ja soivan todellisuuden taustalla lopultakin on. Akustinen tai muu yhteisöllisyys ei ole lähtökohtaisesti tasa-arvon takeena etenkään silloin, kun sitä määrittää yhteisön yksityisyys ja sen myötä mahdollinen yksilön ihmisoikeuksien rajoittaminen. Äänellisten manifestaatioiden selkein ja tutkijalle itsestäänselvin tulkinta kertoo parhaimmillaankin ainoastaan osatotuuden, minkä vuoksi kokonaiskuvan muodostaminen tutkimuskohteesta edellyttää aina lähdekriittisyyttä ja tutkimustiedon laajempaa kontekstointia.

 

Lähteet

 

Painamattomat lähteet

Akustisen kommunikaation kurssin loppuraportit.

Kper 1/2018. Ryhmä 1: Marjut Jussila, Jari Kallonen, Jukka Kokkonen, Sami Koppinen, Juhani Tiainen, Veli-Mikko Äijälä. Kansanperinteen arkisto.

Kper 2/2018. Ryhmä 2: Kaisa Härkisaari, Emmi Nissi. Kansanperinteen arkisto.

Kper 3/2018. Ryhmä 3: Lasse Hytönen, Annakaisa Järvensivu, Annina Pimiä, Maaret Virtanen, Heidi Österlund. Kansanperinteen arkisto.

Kper 4/2018. Ryhmä 4: Christa Akerman, Olli-Taavetti Kankkunen, Janne Lonka, Heini Merilehto, Henrik Saari. Kansanperinteen arkisto.

Kper 5/2018. Ryhmä 5: Hanna Lajunen, Anni Kervinen, Karoliina Kantola, Johanna Unha. Kansanperinteen arkisto.

Kper 6/2018. Ryhmä 6: Aino Heikkonen, Tiina Koskinen, Pinja Leppänen, Panu Ukkonen. Kansanperinteen arkisto.

Truax 2012. Barry Truaxin haastattelun litteraatio vuodelta 2012. Kirjoittajan hallussa.

 

Kirjallisuus

Arrasvuori, Juha 1999. “Tietokone soittimena. ’Digitaalisen musiikin’ lähtökohtia”. Johdatus digitaaliseen kulttuuriin. Toim. Aki Järvinen & Ilkka Mäyrä. Tampere: Vastapaino.

Honkanen, Tiina & Junttila, Marja-Leena 1991. ”Äänimaisemia Tampereen keskustan liikekorttelissa”. Musiikin suunta 13 (1).

Kulhomäki, Seija & Viinanen, Maija 1991. ”Kaupankäyntiä ravintolan äänimaisemalla. Kuka voittaa, kuka häviää?” Musiikin suunta 13 (1).

Kurkela, Vesa & Järviluoma, Helmi (toim.) 1991. Musiikin suunta 13 (1). Äänimaiseman tutkimuksen erikoisnumero.

Lehtonen, Turo-Kimmo & Mäenpää, Pasi 1997. Valtava mustekala. Kuinka kauppakeskusta käytetään? Helsinki: Paintmedia.

Poro 2008. Poro. URL: https://www.ravintola.fi/ravintola/ravintola-poro/ (tarkistettu 10.10.2018).

Ranta, Anni 2006. Kulutuksen soivat kulissit. Liiketilan äänellinen rakentuminen. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, musiikintutkimuksen laitos. Painamaton.

SAES 2018. ”Linkkejä ja lukemista”. Suomen Akustisen Ekologian Seura. URL: http://www.aanimaisemat.fi/p/linkkeja.html (tarkistettu 10.10.2018).

Sensotra 2018. Sensory Transformations and Transgenerational Environmental Relationships in Europe, 1950–2020. URL:  http://www.uef.fi/en/web/sensotra (tarkistettu 10.10.2018).

Schafer, Murray R. 1977. Tuning of the World. Toronto: McCelland and Stewart Limited.

Sterne, Jonathan 1997. ”Sounds like the Mall of America: Programmed Music and the Architectonics of Commercial Space”. Ethnomusicology 41 (1): 22–50.

Teosto 2018. “Tutkimus: kotimainen pop ja rock suosituinta taustamusiikkia.” Teosto. URL: https://www.teosto.fi/teosto/uutiset/tutkimus-kotimainen-pop-ja-rock-suosituinta-taustamusiikkia (tarkistettu 16.10.2017).

TU 2012. “Työsyrjinnästä ja ihmiskaupasta yli kuuden vuoden vankeustuomiot Pirkanmaalla”. Turvallisuusuutiset. URL: https://www.turvallisuusuutiset.fi/sitenews/view/-/nid/5728/ngid/2 (tarkistettu 10.10.2018).

Uimonen, Heikki 2009. ”Haitaribussi. Kaupallisen radiokanavan musiikkivalinnat ja kaupunkitilan äänellinen rakentuminen”. Julkisen tilan politiikkaa ja poetiikkaa. Tieteidenvälisiä otteita vallasta kaupunki-, media- ja virtuaalitiloissa. Toim. Seija Ridell, Päivi Kymäläinen & Timo Nyyssönen Tampere: Tampere University Press, 60–91.

Uimonen, Heikki, Kytö, Meri & Ruohonen, Kaisa 2017. ”Muuttuva äänimaisema menneisyytenä ja nykyisyytenä”. Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat. Toim. Heikki Uimonen, Meri Kytö & Kaisa Ruohonen. Tampere: Tampere University Press. URL: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0382-2 (tarkistettu 16.10.2017).

YLE 2007. “Free Record Shop lopettaa Suomessa”. YLE. URL: https://yle.fi/uutiset/3-5790419 (tarkistettu 16.10.2017).

Westerkamp, Hildegard 1990. ”Listening and Soundmaking: A Study of Music-as-Environment”.  Sound by Artists. Toim. Dan Lander & Micah Lexier. Toronto: Art Metropole & Walter Phillips Gallery, 227–234.

 

***

Kirjoittaja kiittää kurssille osallistuneita opiskelijoita hyvin tehdystä kenttätyöstä.

Tämä kirjoitus on saanut rahoitusta ERC AdG 2015 -projektilta Sensory Transformations and Transgenerational Environmental Relationships in Europe, 1950-2020 osana EU:n Horizon 2020 Research and Innovation -ohjelmaa (GA No 694893).

Artikkelin kansikuva: Koskikeskuksen keskusaukio, käynnissä Mansen terveyspäivä -tilaisuus, 2007. Lähde: Ryhmä 1 (Kper 1/2018).

 

LISÄÄ KOMMENTTI