VALIKKO
desk-1635403_1920

Kannattaako suomen tunnilla laulaa?

RSS
Facebook
Google+
http://musiikinsuunta.fi/2016/01/kannattaako-suomen-tunnilla-laulaa/
Twitter
Share

 

Jenni Alisaari on kasvatustieteen maisteri, joka toimii yliopisto-opettajana Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella.

 

Leena Maria Heikkola on suomen kielen maisteri, joka toimii yliopisto-opettajana Åbo Akademin suomen kielen oppiaineessa.

 

Laulamisen myönteisistä vaikutuksista muistiin ja oppimiseen on tehty tutkimusta jo pitkään. Tutkimukset ovat koskeneet lähinnä englannin kieltä, eikä suomen kielen oppimista laulaen ole juurikaan tutkittu. Koska suomi eroaa kielenä englannista huomattavasti, asiaa on syytä tarkastella myös suomen kielen näkökulmasta. Lisäksi on kiinnostavaa tutkia, millaisia kokemuksia suomen opiskelijoilla on laulamisesta opetusmenetelmänä ja millaisia käsityksiä ja käytänteitä opettajilla on laulamisesta ja laulujen käytöstä suomen kielen opetuksesta. Tässä artikkelissa käsittelemme tutkimuksia, jotka olemme tehneet viimeisen kolmen vuoden aikana.

Laulamalla sujuvaksi kirjoittajaksi

Laulamisen ja musiikin vaikutukset muistiin ja oppimiseen ovat positiivisia: laulamalla esitetty teksti muistetaan paremmin kuin rytmisesti lausuttu tai tavalliseen tapaan puhuttu teksti (Ludke, Ferreira & Overy 2014). Sanaston lisäksi rakenteita voidaan oppia laulujen avulla (Alisaari 2015; Coyle & Gómez Gracia 2014). Koska musiikki vaikuttaa positiivisesti ja rentouttavasti oppijoiden mielialaan ja tuo iloa oppimistilanteisiin, se tukee oppijoiden suorituksia kokonaisvaltaisesti (Grape, Sandgren, Hansson, Ericson & Theorell 2003; Hallam, Price & Katsarou 2002; Huron 2006).

Laulamisen yhteyttä kirjoittamistaitojen kehittymiseen ei juuri ole tutkittu. Omassa tutkimuksessamme (Alisaari & Heikkola 2016a; Alisaari & Heikkola 2016b) tarkastelimme suomea vieraana kielenä opiskelevien oppijoiden kirjoittamisen sujuvuuden kehittymistä neljän viikon mittaisen intensiivikurssin aikana. Opiskelijoille opetettiin kurssien aikana suomea sekä kaikille yhteisin menetelmin että myös tutkimukseen liittyen siten, että yksi ryhmä opetteli suomea laulaen, toinen lauluja kuunnellen ja kolmas laulujen sanoja rytmisesti lausuen. Opiskelijoiden suomen kielen kirjoittamistaitoja tarkasteltiin alku- ja loppumittauksin, joissa opiskelijoiden tehtävänä oli kirjoittaa kaksi tarinaa kuvasarjoista. Kirjoittamisen sujuvuutta tarkasteltiin lähinnä kirjoitusten pituuksina. Laulaen suomea opetelleet opiskelijat kehittyivät kirjoittamisen sujuvuudessa muita ryhmiä enemmän. Toiseksi eniten kehittyi laulujen kuunteluryhmä ja vähiten rytmiryhmä. (Alisaari & Heikkola 2016b.)

Opiskelijoiden kokemuksia lauluista ja laulamisesta

Toisessa tutkimuksessamme (Alisaari & Heikkola 2016b) tarkastelimme opiskelijoiden kirjoittamistaitojen kehittymisen lisäksi heidän kokemuksiaan laulamisesta, laulujen kuuntelusta ja laulun sanojen rytmisestä lausumisesta suomen kielen intensiivikurssin opetusmenetelminä. Suurin osa opiskelijoista suhtautui käytettyihin opetusmenetelmiin positiivisesti. Laulamisryhmän opiskelijat suhtautuivat ryhmänsä opetusmenetelmään kuitenkin kaikista myönteisimmin ja kuunteluryhmän opiskelijat toiseksi myönteisimmin. Rytmiryhmän opiskelijat suhtautuivat oman ryhmänsä opetusmenetelmään negatiivisimmin, mutta tästäkin ryhmästä yli 60 prosenttia kertoi pitäneensä käytetystä opetusmenetelmästä. Negatiivinen suhtautuminen omassa ryhmässä käytettyyn opetusmenetelmään ei kuitenkaan näyttänyt olevan yhteydessä siihen, miten opiskelijoiden kirjoitusten sujuvuus kehittyi: vaikka opiskelija ei pitänyt opetusmenetelmästä, hänen kirjallinen sujuvuutensa saattoi kuitenkin kasvaa kurssin aikana. (Alisaari & Heikkola 2016b.)

Kun opiskelijoilta kysyttiin, miten he mieluiten opiskelevat suomea, suurin osa kertoi opiskelevansa suomea puhumalla tai kuuntelemalla. Näillä tavoilla mieluiten opiskelevien opiskelijoiden kirjoittamisen sujuvuus kehittyi eniten kurssin aikana. Toiseksi eniten kirjoittamisen sujuvuus kehittyi niillä, jotka opiskelivat suomea mieluiten kielioppia opiskelemalla. Vähiten sujuvuus kehittyi opiskelijoilla, jotka kertoivat opiskelevansa suomea mieluiten lukemalla ja kirjoittamalla. On kiinnostavaa, että kirjoittamalla mieluiten suomea opiskelevat kehittyivät vähiten kirjoitustaidoissaan kurssin aikana. On myös kiinnostavaa, että suomea mieluiten puhuen tai kuunnellen opettelevat opiskelijat hyötyivät laulamisesta, laulujen kuuntelusta ja laulun sanojen rytmisestä lausumisesta enemmän kuin esimerkiksi kielioppia opiskelevat. (Alisaari & Heikkola 2016b.)

Opettajien käsityksiä ja käyttökokemuksia lauluista ja laulamisesta

Kolmannessa vielä julkaisemattomassa tutkimuksessamme tarkastelimme suomen kielen opettajien käsityksiä laulamisesta, laulujen kuuntelusta ja runojen tai laulun sanoitusten rytmisestä lausumisesta opetusmenetelminä. Lisäksi selvitimme, kuinka usein kyseiset opettajat kertoivat käyttävänsä näitä kolmea menetelmää suomen kielen opetuksessaan. Kyselyyn vastanneet hieman alle sata opettajaa suhtautuivat hyvin positiivisesti kaikkiin kolmeen menetelmään: laulujen, laulujen kuuntelun ja runojen lausumisen ajateltiin vaikuttavan myönteisesti oppimiseen muun muassa oppijoita aktivoiden ja motivoiden sekä lisäten oppijoiden varmuutta uuden kielen tuottamiseen. Opettajat mielsivät laulamisen muita menetelmiä tehokkaammaksi.

Kun opettajilta kysyttiin, millaisia tunteita laulaminen opetusmenetelmänä oppijoissa herättää, vastauksissa tuotiin esiin sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Mielenkiintoista oli, että erittäin positiivisten tunteiden ohella monet opettajat kertoivat laulamisen aiheuttavan myös erilaisia häpeän tuntemuksia opiskelijoissa, mikäli opiskelijat kokevat, etteivät he osaa laulaa. Opettajat kuvailivat laulamisen ja musiikin tuomia tuntemuksia seuraavasti:

Tunnelma luokassa vapautuu ja musiikki synnyttää opiskelijoissa assosiaatioita, joita he saattavat nostaa esiin. (Opettaja 16.)

Laulaminen liittyy ainakin ryhmähenkeen ja me/muut-tunteeseen. Saattaa se toki herättää myös ilon tai herkistyminen tunteita. (Opettaja 27.)

Kaikki eivät pidä laulamisesta, eivät ole tottuneita siihen, eivät usko osaavansa laulaa. Suurin osa ei uskalla laulaa julkisesti, vaikka sanoisin että saa laulaa mukana. (Opettaja 31.)

Opettajien mukaan kaikki kolme menetelmää ovat käyttökelpoisia suomen kielen opetuksessa. Laulamisen ja runojen lausumisen ajateltiin olevan kaikkein tehokkaimpia ääntämisen opettamisessa, kun taas laulujen kuuntelun uusiin aiheisiin johdattelemisessa tai suomalaisesta kulttuurista opettamisessa. Laulamista pidettiin menetelmistä tehokkaimpana sanojen, rakenteiden ja mielekkäiden ilmaisujen muistiin painamisessa.

Positiivisista käsityksistään huolimatta opettajat kertoivat käyttävänsä laulamista tai runojen lausumista suomen kielen oppitunneilla vain harvoin, jos ollenkaan. Laulamista käytettiin lähinnä sanaston ja ääntämisen opettamiseen tai kertomaan suomalaisesta kulttuurista. Runoja käytettiin ääntämisen opettamiseen. Laulujen kuuntelemista käytettiin hieman useammin ja monipuolisemmin kuin muita menetelmiä, ja sitä käytettiin muun muassa sanaston ja rakenteiden, kuullun ymmärtämisen ja suomalaisen kulttuurin opetuksessa.

Opettajien pedagogisella pätevyydellä, työvuosilla tai kouluasteella, jolla he opettivat, ei juuri ollut yhteyttä opettajien käsityksiin lauluista ja laulamisesta opetusmenetelminä eikä siihen, kuinka paljon he kertoivat käyttävänsä eri menetelmiä. Pedagogisesti pätevät opettajat suhtautuivat lauluun ja laulamiseen kuitenkin joiltakin osin myönteisemmin kuin epäpätevät, ja he myös käyttivät laulamista ja laulujen kuuntelua alkeistason kielenoppijoiden kanssa ja runoja aikuisoppijoiden kanssa hieman epäpäteviä useammin. Kokeneet, yli viisi vuotta opettajina toimineet opettajat erosivat aloittelevista opettajista vain yhdessä asiassa: he käyttivät runoja kielenopetuksessa muita useammin. Kaikista eniten laulamista, laulujen kuuntelua ja runojen lausumista käyttivät opettajat, jotka työskentelivät Suomi-kouluissa.

Lisää rohkeutta laulujen käyttöön

Erityisesti laulamisen on todettu olevan tehokas tuki kielen oppimisessa. Monien tutkimusten mukaan laulamalla voidaan oppia muistamaan sanoja, ilmauksia ja kielen rakenteita. Oman tutkimuksemme mukaan myös kirjoittamisen sujuvuus kehittyi laulamalla suomea harjoitelleessa ryhmässä paremmin kuin lauluja kuunnelleessa tai laululyriikoita rytmikkäästi lausuneessa ryhmässä. Tutkimukseen osallistuneista opiskelijoista lauluryhmäläiset pitivät eniten oman ryhmänsä opetusmenetelmästä. Toisaalta opiskelijat, jotka eivät olleet pitäneet laulamisesta opetusmenetelmänä, olivat kuitenkin kehittyneet kirjoittamisen sujuvuudessa kurssin aikana.

Suomen kielen opettajien suhtautuminen laulujen, laulujen kuuntelun ja runojen käyttöön kielen opetuksessa on hyvin myönteistä, ja opettajat tuntuvat myös olevan hyvin tietoisia näiden menetelmien hyödyistä kielen oppimisessa. Miksi opettajat kuitenkin kertovat käyttävänsä kyseisiä menetelmiä vain harvoin? Eräs opettaja kuvaa laulujen käyttöä seuraavasti:

Se pelottaa ja nolostuttaa monia ja vaatii siksi paljon pohjustusta ja opettajan, joka tietää, mitä on tekemässä. (Opettaja 83.)

Koetaanko nämä menetelmät työläinä ja ajatellaanko opettajilta vaadittavan erityistä varmuutta niiden käyttöön? Onko laulaminen tunteita herättävänä toimintana liian poikkeavaa perinteisiin kielen opetuksen menetelmiin verrattuna?

Toisaalta herää myös kysymys siitä, koulutetaanko suomen kielen opettajia käyttämään opetuksessaan luovia menetelmiä, kuten laulamista. Opettajan pedagogiset aineopinnot suorittaneet opettajat vaikuttavat kuitenkin suhtautuvan laulamiseen ja lauluihin suomen kielen opetuksessa hieman myönteisemmin kuin epäpätevät opettajat. Lisäksi pätevät opettajat käyttävät hieman enemmän lauluja alkeisoppijoiden kanssa sekä runoja aikuisopiskelijoiden kanssa. Koulutuksella näyttää siis olevan jonkin verran vaikutusta siihen, miten ja kuinka paljon lauluja ja laulamista käytetään kielenopetuksessa.

Laulaminen, laulujen kuuntelu ja runojen loruttelu tuovat hyvän lisän kielen tunneille sekä oppimisilmapiiriin vaikuttavina että kielen ilmaisujen ja rakenteiden muistamista tehostavina menetelminä. Eräs tutkimukseen osallistuneista opettajista kiteyttää hyvin kyseisiin menetelmiin liittyviä ajatuksia:

Joku ilahtuu, kun ymmärtää, toinen harmistuu, kun ei ymmärrä. Joku kolmas saa erilaisia tunteita melodiasta tai muusta musiikkiin liittyvästä aineksesta. Usein kuunteleminen tuntuu vapauttavan opiskelijoita. Ajattelisin sen liittyvän erilaiseen kielisyötteeseen ja musiikin läsnäoloon. Myös suomalainen kulttuuri on ihan eri tavalla läsnä opetuksessa laulujen kautta. (Opettaja 60.)

Erään opettajan mukaan taas loruttelu on hauska tapa leikkiä kielellä, jota ei vielä tarvitse ymmärtää kovinkaan paljon. Toinen vastaaja on samoilla linjoilla:

Loru kutittaa ”kielihermoja”. Loru sisältää samoja elementtejä kuin laulu: rytmi ja lyriikka. Oppijat kokee tunteita loruja luritellessaan. (Opettaja 47.)

Sekä opettajat että opiskelijat pitävät laulua toimivana opetusmenetelmänä, ja laulaminen näyttääkin lisäävän opiskelijoiden kirjoittamisen sujuvuutta. Tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta siitä, miten laulaminen ja laulujen kuuntelu vaikuttavat suomen kielen oppimiseen ja mitkä seikat saavat opettajat siirtämään uskomuksensa käytäntöön.

Lähteet

Alisaari, J. 2015. ”Laulaminen paikallissijojen harjoittelun menetelmänä S2-opetuksessa.” Teoksessa M. Kauppinen, M. Rautiainen & M. Tarnanen (toim.). Elävä ainepedagogiikka. Ainedidaktiikan symposium Jyväskylässä 13.–14.2.2014. Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja. Ainedidaktisia tutkimuksia 9, 209–223.

Alisaari, J. & Heikkola, L. M. 2016a. ”Increasing fluency in L2 writing with singing.” Studies in Second Language Learning and Teaching, 6:2, 271–292.

Alisaari, J. & Heikkola, L. M. 2016b. ”Laulamalla sujuvuutta suomenoppijoiden kirjoittamiseen.” Kasvatus 47:4, 313–326.

Coyle, Y., & Gómez Gracia, R. 2014. “Using songs to enhance L2 vocabulary acquisition in preschool children.” Teaching English to Young Learners, 68(3), 276–285.  http://dx.doi.org/10.1093/elt/ccu015.

Grape, C., Sandgren, M., Hansson, L. O., Ericson, M., & Theorell, T. 2003. “Does singing promote well-being? An empirical study of professional and amateur singers during a singing lesson.” Integrative Physiological & Behavioral Science, 38, 65–74.

Hallam, S., Price, J., & Katsarou, G. 2002. “The effects of background music on primary school pupils’ task performance.” Educational Studies, 28(2), 111–122. http://dx.doi.org/10.1080/03055690220124551.

Huron, D. 2006. “Is music an evolutionary adaptation?” Annals of the New York Academy of Science, 930, 43–61. doi: 10.1111/j.1749-6632.2001.tb05724.x

Ludke, K. M., Ferreira, F., & Overy, K. 2014. “Singing can facilitate foreign language learning.” Memory and Cognition, 42, 41–52. http://dx.doi.org/10.3758/s13421-013-0342-5.

 

**

Artikkelin kansikuva: Pixabay.com.

LISÄÄ KOMMENTTI