VALIKKO

Julkaise – avoimesti, mutta älä somessa

RSS
Facebook
Google+
http://musiikinsuunta.fi/2018/02/julkaise-avoimesti-mutta-ala-somessa/
Twitter
Share

mikko ojanen

FM Mikko Ojanen (orcid.org/0000-0002-7833-9659) on Musiikin suunnan edellinen päätoimittaja, musiikkitieteen tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta sekä tutkimuksen palveluiden tietoasiantuntija Helsingin yliopiston kirjastosta.

Viime vuoden lopulla somessa – Facebookissa Avoimen tieteen ryhmässä – silmääni osui useampi vihanaama erään ryhmään osallistuneen julkaistua sivulla uutisen (Matthews 2017) kaupallisen kustantajajätin vaatimuksesta poistaa tutkijoiden lataamia artikkeleita akateemisille toimijoille suunnatusta sosiaalisen median ResearchGate-palvelusta. Vastaavan tyyppinen poistovaatimus on esitetty jo aiemmin Academia.edu -palvelun osalta ja debatointia käsitelty useammassakin keskustelussa (ks. esim. Davis 2013; Bohannon 2016; Coalition for responsible sharing 2017). Vihanaamat reaktiona julkaisuun voi toki tulkita monella tavoin, ja varmaankaan tämä tulkintani jokaisen vihanaaman osalta ei ole oikea. Oletetaan kuitenkin argumentin vuoksi, että vihanaamoilla haluttiin viestiä pettymystä tai suuttumusta kaupallisen kustantajan toimia kohtaan, toisin sanottuna vaatimusta poistaa artikkelit somealustoista.

Vihanaamareaktion taustalla on pitkään puitu keskustelu tieteen tulosten avoimuudesta suhteessa kaupallisten kustantajien toimintaan. No deal– ja Tiedonhinta-kampanjat sekä muut vastaavat liikehdinnät ympäri Euroopan ovat ansiokkaasti ottaneet kantaa kaupallisten toimijoiden ylivaltaan tutkimustulosten hallinnassa ja tutkimuksen rahaksi muuttamisessa (engl. monetization). Erityistä huomiota reaktioissa kuitenkin herätti se, että vihanaamareaktiot esitettiin avoimen tieteen sivulla. Jos haluamme seurata avoimen tieteen periaatteita, joista vastuullisuus on yksi keskeisimmistä (ks. edellinen kolumni Musiikin suunnassa 1/2018), edellä mainitut vihanaamat eivät ole perusteltuja. Harva kustantajajätti on antanut lupaa ladata sisältöään sosiaalisen median alustoille – joita RG ja Academia.edu viime kädessä edustavat. Julkaisujen jakelun ja käytön yksityiskohdista on usein selkeästi sovittu kustannussopimuksessa. Aineiston jakaminen somessa ei ole vastuullista toimintaa, mikäli somejakelu tai rinnakkaistallennus on sopimuksessa rajattu käyttöoikeuden ulkopuolelle. Oma keskustelunsa sitten on, onko kustannusjättien toiminta oikein. Tähän kysymykseen ollaankin parhaillaan kirjoittamassa uusia tieteenteon ja -julkaisemisen askelmerkkejä. Kuohuva tiedeyhteisö on avainasemassa uusien linjausten vedossa – nähtäväksi jää, kuullaanko yhteisön ääntä päätöksenteossa.

Voiko tähän sitten vaikuttaa? Kuka ja miten? Onko pienellä tutkijalla sanansijaa voimain mittelössä? On ja ei. Aika ajoin näyttää siltä, että ilman radikalisoitumista (eli vastoin kustannussopimuksia ja vastaavia toimimista) ei ole mahdollista murtaa vanhoja tiedejulkaisemisen rakenteita. Tätä ei kuitenkaan voi suositella, vaikka näin väitetään monien tekevän – ainakin lataavan laitonta materiaalia (ks. Bohannon 2016). Välttämättömältä ainakin näyttää, että murtamiseen tarvitaan kaikkien yhteistä panosta. Yhden yksittäisen tutkijan valinta julkaista avoimen tieteen julkaisukanavassa – tai jaella tuotoksiaan laittomasti somessa – tuskin juurikaan vaikuttaa suuriin linjauksiin tai tiedekustantajajättien taipumiseen. Useamman tutkijan yhteenliittymä saattaa saada jo jotain hälyä aikaiseksi – kuten edellä mainittujen kampanjoiden yhteydessä on nähty. Nähtäväksi jää, mikä on vaikutus, jos mukaan saadaan tutkimusorganisaatiot, joista viimeisimpänä esimerkkinä toimii Ruotsin Bibsam-konsortio ja heidän päätöksensä olla uusimatta Elsevier-tilaustaan, koska kustantaja ei vastaa ruotsalaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten avoimen tieteen vaatimuksiin (Wentzel 2018). Kädenvääntö käy kuitenkin kiivaana ja panokset näyttäisi kovenevan molemmin puolin (lisää keskustelua ks. mm. Else 2018a; Else 2018b).

Peräänkuulutin Musiikin suunnan edellisen numeron kolumnissa avoimen tieteen periaatteiden integrointia ruohonjuuritason toimintamalleiksi. Mitä sitten voimme tehdä ruohonjuuritasolla? Miten toimia hankalan avaamisen kanssa? Mistä avaamisen ongelmissa oikeastaan on kyse? Niputan tässä yhteen kaikenlaisen aineiston avaamisen verkossa, vaikka tarkkaan ottaen eri tyyppisten tutkimustuotteiden (eli julkaisujen, datan, aineistojen, työnkulkujen, menetelmien ja ideoiden) avaamiseen liittyy jokaiseen omanlaisiaan ongelmia ja työvälineitä.

Kollegani Helsingin yliopiston kirjastossa esittävät yhden teorian datan avaamisen ongelman syystä. Haastatteluaineistoon pohjautuen he argumentoivat, että suurin ongelma avaamisessa on huono metadata ja aineiston kuvailun puuttuminen. Jälkikäteen aineiston kuvaileminen avaamisen vaatimalla tarkkuudella on erittäin työlästä – usein jopa mahdotonta (Ala-Kyyny ym. 2017). Tämä pitää aivan varmasti paikkansa. Tosin ruohonjuuritasolla asian ääressä ahdistuen ja tilannetta tarkastellen pidän edellä mainittua, varsin teknistä ongelmaa, merkittävämpänä syynä avaamisajatuksen aiheuttavaa pelkoa – sekä epätietoa työkaluista ja toimintatavoista, miten ja missä avata.

Näyttää siltä, että akateeminen maailma on hirttänyt itsensä eettisiin säännöstöihin, jotka harvoin tuntuvat koskevan muita toimijoita – tai vaikka esimerkiksi lain mukaan koskisivatkin, harva niistä tuntuu välittävän. Tutkimuksen – tulosten, julkaisujen, datan, ideoiden – ryöstöviljely on arkipäivää, eivätkä ”lainaajat” välttämättä edes ymmärrä toimivansa väärin. Toimiessani aktiivisesti akateemisen maailman ohessa yhteistyössä myös ”kentän” kanssa tämän toiminnan arkipäiväisyyden huomaa hyvin. Some on tästä erinomainen esimerkki. Aineiston jatkokäytöstä ja kierrätyksestä on tullut niin jokapäiväistä, että esimerkiksi korrekteihin lähdeviittauksiin ei juuri kiinnitetä huomiota. Miksi lähdeviittaus pitäisi olla vain akateemisessa julkaisussa? Eivätkö plagiointisäännökset koske myös ei-akateemista kenttää? Kommentti siellä toinen täällä julkaistaan ilman asiallista viitettä tiedon, idean tai ajatuksen alkuperään. On toki totta, että arkipäiväisestä keskustelusta tulee helposti todella raskasta, jos sitä pitää viittauksilla kuormittaa. Tässä olemmekin uuden mielenkiintoisen ilmiön edessä. Tiedeprojekteja tai tarkasteltavia ilmiöitä käsittelevät somekeskustelut ovat nykypäiväinen, nopea ja dynaaminen argumentointi- ja keskustelukanava myös tieteenteossa. Läpinäkyvyyden ja luotettavuuden nimissä myös nämä olisi hyvä dokumentoida riittävillä lähdeviitteillä varustettuina. Ei siis ihme, että yksittäiset tutkijat ovat varpaillaan aineistojensa ja ajatusten esiintuomisessa.

Yksi keino yrittää estää ryöstöviljely ja ottaa niskalenkki epämääräisyyden aiheuttamasta pelosta on julkaista aineistonsa, menetelmänsä, ajatuksensa ja niin edelleen – tutkimusartikkelit mukaan lukien, jos niiden julkaisemiseen lupa kustantajalta on – sopivassa vastuullisessa pysyvän tunnisteen tarjoamassa arkistossa – ei jaella holtittomasti somessa. Artikkeleiden rinnakkaistallennusta varten lähes kaikki tutkimusorganisaatiot ovat perustaneet julkaisuarkiston (ks. esim. Helsingin yliopiston osalta tutkimustietokanta TUHAT ja digitaalinen arkisto HELDA), mutta muiden tutkimustuotteiden osalta työkalut ja palvelut ovat vielä kehitteillä. Yhden yleisratkaisun ongelmaan tarjoaa CERNissä toimiva EU-rahoitteinen Zenodo. Koska paikallista oman organisaation tarjoamaan ratkaisua ei vielä ole olemassa, olen ottanut Zenodon omien projektieni aineistojen, materiaalien, esitelmien ja vastaavien tukikohdaksi (ks. Erkki Kurenniemen sähkösoittimet -yhteisö). Mikäli parempi paikallinen ratkaisu jossain vaiheessa on käytettävissä, tarjoaa Zenodo rajapinnan metadatan ja aineiston siirtoa varten. Eli niin sanottu yhteen toimivuus pitäisi olla varmistettu. Tutkijan omalle vastuulle toki jää, että aineisto on dokumentoitu sellaista metadatastandardia noudattaen, että yhteen toimivuus myös esimerkiksi muuttujatasolla toteutuu.

Näin toimien avautuu mahdollisuus linkata – ei ladata! – materiaalia myös someen. Aineistoilla on selkeä pysyvä tunniste ja ohje, kuinka niihin viitataan. Pysyvän tunnisteen avulla myös aineistojen käyttödataa (latauksia, tykkäyksiä, twiittejä) keräävät työkalut pysyvät kärryillä aineiston liikkumisesta – olettaen, että pysyviä tunnuksia käytetään aineistosta tiedotettaessa tai niistä esimerkiksi somessa keskusteltaessa.

Tavanomainen keskustelu liittyen someen esimerkiksi tohtorikoulutettavien – ajoittain myös post-doc-tasoisten tutkijoiden kanssa – jää junnaamaan paikalleen pohdittaessa somen suhdetta avoimeen tieteeseen. Väitän, että yksikään somealusta ei täytä avoimen tieteen vaatimuksia, vaikka näin monesti ajatellaan – ja avoimilta ne toki saattavat pintapuolisesti näyttääkin. Alustat ovat erinomaisen hyviä verkostoitumisen välineitä. Ne ovat erinomaisen tärkeitä välineitä tutkimusprojekteista tiedotettaessa. Avoimen ja vastuullisen tieteen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.

Kategorisena nyrkkisääntönä voisikin sanoa, että älä ikinä lataa someen (ResearchGate ja Academia.edu mukaan lukien) mitään (alkuperäis)materiaalia. Kyseiset alustat eivät ole avoimia, toisin sanoen ne vaativat lähes poikkeuksetta jonkin tasoisen kirjautumisen, jotta aineistoa voi alustalta saada käyttöönsä. Ne eivät tarjoa niihin ladatuille aineistoille minkäänlaisia pysyviä tunnisteita tai turvaa aineiston saatavuutta välttämättä edes lähitulevaisuudessa. Somealustojen metadata tai kuvailutiedot ovat tyypillisesti pahasti puutteelliset, jos niitä ensinkään on. Kuvailutietoja ei myöskään saa alustoista ulos. Niihin voi vain harvoin kohdistaa hakuja, ja jos jostakin voi metadatan tulostaa, on sen laatu ala-arvoista ja harvoin minkään standardin kanssa yhteen toimivaa, eli metadatan lataaminen toiseen palveluun ei onnistu. Alustat tarjoavat harvoin mitään versionhallintaan viittaavaakaan. Niiden taustalla toimii, usein piilotetusti, kaupallinen toimija, joka pyrkii turvaamaan osakkeenomistajien osingot keinolla millä hyvänsä (vrt. Facebookin viimekeväiset datan myyntikohut) – esimerkiksi muuttamalla rahaksi käyttäjien heille tarjoaman sisällön. Mikä ikävintä moni alusta toimii näennäisesti tieteellisenä verkkoympäristönä, mutta ilmeisesti harva käyttäjä kiinnittää huomiota esimerkiksi Academia.edusta tavoittamansa materiaalin lähdekritiikkiin. Sisällön laadunvarmistusta näissä alustoissa ei ole nimeksikään – varsinkaan verrattuna tutkimusorganisaatioiden ylläpitämiin repositorioihin. (Ks. esim. Fortney & Gonder 2015.)

Tutkimuksensa avoimeksi asettaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on nykyään tutkimuksen arkipäivää, mutta kustantajasopimuksia rikkoen se ei ole vastuullista toimintaa. Vaikka avoimuuspaineella on ohjausvaikutusta julkaisualustan valintaan liittyen, ei korkean JuFo-tason julkaisukanavia voi ohittaa. Avoimuuden vaakakupissa onkin edelleen tutkijan ammattiprofiilin laatu ja sen mittaaminen, eli korkeantason julkaisuihin kannattaa tähdätä, vaikka ne edelleen ovatkin maksumuurin takana. Rinnakkaisjulkaisutyökaluja ja esimerkiksi pysyvän tunnisteen tarjoamia data-arkistoja hyödyntäen tutkimukselleen on kuitenkin mahdollista saavuttaa jo nyt aidosti avointa saavutettavuutta – sekä someen pysyviä tunnisteita linkaten, EI siis aineistoa somessa julkaisten tai someen ladaten, laajaakin näkyvyyttä.

Lähteet

Ala-Kyyny, Juuso, Korhonen, Tuija, & Roinila, Markku 2018. ”Tutkimusdatan avaamisen esteet: haastattelututkimus Helsingin yliopistossa”. Signum, 49 (4): 25–29. Internet-lähde: https://doi.org/10.25033/sig.69198 (tarkistettu 13.7.2018).

Bohannon, John 2016. ”Who’s downloading pirated papers? Everyone”. Sciencemag, 28.4.2016. Internet-lähde: http://www.sciencemag.org/news/2016/04/whos-downloading-pirated-papers-everyone (tarkistettu 13.7.2018).

Coalition for responsible sharing 2017. ”Publishers and societies take action against ResearchGate’s copyright infringements”. Internet-lähde: http://www.responsiblesharing.org/coalition-statement/ (tarkistettu 13.7.2018).

Davis, Jenny 2013. ”Elsevier: Removing Papers from Academia.edu Since 2013”. Cyborgology, 11.12.2013. Internet-lähde: https://thesocietypages.org/cyborgology/2013/12/11/elsevierremoving-papers-from-academia-edu-since-2013/ (tarkistettu 17.7.2018).

Else, Holly 2018a. ”Europe’s open-access drive escalates as university stand-offs spread: Sweden is latest country to hold out on journal subscriptions, while negotiators share tactics to broker new deals with publishers”. Nature, 17.5.2018. Internet-lähde: https://www.nature.com/articles/d41586-018-05191-0 (tarkistettu 6.8.2018).

Else, Holly 2018b. ”Dutch publishing giant cuts off researchers in Germany and Sweden: Negotiations with Elsevier have stalled over open-access deals”. Nature, 19.7.2018. Internet-lähde: https://www.nature.com/articles/d41586-018-05754-1 (tarkistettu 6.8.2018).

Fortney, Katie & Gonder, Justin 2015. ”A social networking site is not an open access repository”. Features, 1.12.2015. Internet-lähde: https://osc.universityofcalifornia.edu/2015/12/a-social-networking-site-is-not-an-open-access-repository/ (tarkistettu 13.7.2018).

Matthews, David 2017. ”Publishers seek removal of millions of papers from ResearchGate: Academic social network accused of infringing copyright on a massive scale”. Time Higher Education, 5.10.2017. Internet-lähde: https://www.timeshighereducation.com/news/publishers-seek-removal-millions-papers-researchgate (tarkistettu 12.7.2018).

Wentzel, Annica 2018. ”Sweden stands up for open access – cancels agreement with Elsevier”. OpenAccess.se, 16.5.2018. Internet-lähde: http://openaccess.blogg.kb.se/2018/05/16/sweden-stands-up-for-open-access-cancels-agreement-with-elsevier/ (tarkistettu 13.7.2018).

LISÄÄ KOMMENTTI