VALIKKO

Muusikon identiteettiä kunnioitettava ihmisoikeutena

RSS
Facebook
Google+
http://musiikinsuunta.fi/2017/01/muusikon-identiteettia-kunnioitettava-ihmisoikeutena/
Twitter
Share

TIEDOTUSVÄLINEILLE – JULKAISUVAPAA HETI 11.1.2017

Suomen maahanmuuttovirasto Migri antoi lokakuussa 2016 kielteisen turvapaikkapäätöksen irakilaiselle alttoviulistille Samer Saadille. Päätöksessä pidettiin tosiasiana, että Saadia on Irakissa uhkailtu ja hänet on pahoinpidelty muusikkoutensa takia. Migrin mukaan hänen olisi turvallista palata, mikäli hän vaihtaisi ammattiaan. Tämän tulkinnan keskeisenä perusteena oli väittämä, että ”muusikon ammatti ei ole ominaispiirre, joka olisi synnynnäistä,
muuttumatonta tai muulla tavalla olennaista henkilön omatunnolle tai ihmisoikeuksien
toteutumiselle.”

Suomen Etnomusikologinen Seura sekä allekirjoittaneet tahot esittävät vastalauseensa
päätöksen johdosta. Migrin perusteet ovat paitsi yksinkertaistettuja, myös piittaamattomia niin yleisistä ihmisoikeuksista kuin Suomen lainsäädännön edellyttämästä tapauksen arvioinnista yksittäisenä ja erityisenä. Ulkomaalaislain 52 § mukaan oleskelulupa myönnetään ulkomaalaiselle yksilöllisten inhimillisten syiden nojalla, ”kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan”. Saadin osalta viraston päätöksessä yksittäisen henkilön tilannetta sen sijaan arvioidaan muusikkouden osalta sellaisiin yleisiin tekijöihin nojaten, joilla ei ole tosiasiallista perustaa. Seurauksena päätös on mielivaltainen ja katteeton useammaltakin kannalta tarkasteltuna.

Ihmisoikeuksien osalta Migrin perusteet ovat ristiriidassa sekä Suomen perustuslain että YK:n hyväksymän taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen kanssa. Perustuslain 18 §:n mukaan ”jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä” ja ”julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.” Perustuslaki ei rajaa ulkomaalaisia suojansa ulottumattomiin. YK:n sivistyksellisiä oikeuksia koskeva sopimus on ratifioitu Suomessa 1975 ja sen kuudennen artiklan mukaan ”sopimusvaltiot tunnustavat oikeuden työhön, joka käsittää jokaiselle kuuluvan oikeuden hankkia toimeentulonsa vapaasti valitsemallaan tai hyväksymällään työllä ja ne ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin tämän oikeuden turvaamiseksi.” Muuttamalla turvapaikkapäätöksen myönteiseksi Migri nousisi lakisääteisten ihmisoikeusperustaisten velvoitteidensa tasolle.

Muun muassa muusikkojen ilmaisunvapausjärjestön Freemusen selvityksistä käy ilmi, että
ISISin ja muiden ääriryhmittymien edustajille pieninkin kytkös musiikkiin on saattanut käydä
kuolemantuomion perusteeksi. Ei ole myöskään perusteita olettaa, että nämä ryhmittymät unohtaisivat ihmisen musiikillisen menneisyyden, vaikka tämä muuttaisikin ammattiaan. Lisäksi muistettakoon, että ulkomaalaislain 87 b § mukaan turvapaikan hakijan pelkoa arvioitaessa hakijan todellisilla vainoon johtavilla piirteillä ei ole merkitystä, ”jos vainon harjoittaja kuitenkin arvioi hakijalla olevan tällaisia piirteitä.” Kielteisellä päätöksellä Migri itse asiassa vaatii samaa kuin vainoaja.

Migrin tulkinta muusikkoudesta ihmisen identiteetin kannalta epäolennaisena ominaisuutena on osoitus asenteellisuudesta ja tavoitteellisesta käännytykseen pyrkivästä tutkinnasta. Se kertoo myös karua kieltään viraston identiteettipsykologisesta piittaamattomuudesta. Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että musiikilla on vahva kytkös identiteettiin sekä yhteisöllisellä että yksilöllisellä tasolla.

Osaltaan Saadin tapauksessa on kysymys juuri tästä. Yhtäältä hänen muusikkoutensa ja
etenkin perehtyneisyytensä länsimaiseen taidemusiikkiin edustaa fundamentalisteille
Irakissa ulkopuolista uhkaa ja sotii heidän arvojansa vastaan. He ovat tietenkin yhtä väärässä kuin Migri, mutta se ei poista Saadin ja muiden muusikoiden hengenvaaraa.

Toisaalta kysymys on muusikkouden ehdoista ja muodoista. Migrin päätös nojaa erittelemättömään, yksioikoiseen ja perusteettomaan otaksumaan muusikkoudesta jonakin, mikä voidaan tarpeen tullen vaihtaa johonkin toiseen ominaisuuteen.

Muusikot ovat sikäli poikkeuksellisia ihmisiä, että usein heidän taitonsa nojaa pitkälliseen ja perinpohjaiseen koulutukseen, joka puolestaan aloitetaan tyypillisesti hyvin varhaisessa iässä. Tämä korostuu muun muassa länsimaisessa taidemusiikissa.

Kaikista musiikkioppilaitosten oppilaista ei tietenkään tule musiikin ammattilaisia, mutta
niille joista tulee, kysymys on käytännössä elinikäisestä prosessista ja sikäli peruuttamattomasta ja syvällisestä identiteetin osasta. Kieltämällä musiikin esittäminen ei ainoastaan julkisesti vaan myös yksityisesti loukataan musiikille omistautuneen henkilön psyykeä kidutukseen verrattavalla tavalla. Tämä on verrattavissa siihen, että ihmiseltä riistetään oikeus käyttää äidinkieltään. On totta, että kukaan ei synny muusikkona – mutta eipä kukaan synny suomenkielisenäkään.

Migrin päätös on oire nykyisen hallituksen linjausten mukaisesta tiukennetusta maahanmuuttopolitiikasta. Se on epäilemättä myös oire Maahanmuuttoviraston rajallisista resursseista: kiireen ja poliittisen paineen takia päätöksissä nojataan vailla pohjaa oleviin olettamuksiin relevantin – tässä tapauksessa musiikkia koskevan – tutkimustiedon sijaan. Mutta mikä tärkeintä ja huolestuttavinta, päätös on ennen muuta oire piittaamattomasta asenteesta ihmisoikeuksiin eikä sille tule suoda pienintäkään mahdollisuutta tulla hyväksytyksi muusikkojen ihmisoikeuksia rikkovana ennakkotapauksena.

Antti-Ville Kärjä
Suomen Etnomusikologisen Seuran pj.

Lausunnon allekirjoittavat myös

Suomen Musiikkitieteellinen Seura
Musiikkiarkisto JAPA
Maailman musiikin keskus
Suomen Kansanmusiikkiliitto
Suomen musiikkikasvatusseura FISME
Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskus
Itä-Suomen yliopisto, etnomusikologian ala
Tampereen yliopisto, musiikintutkimuksen oppiaine
Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri

LISÄÄ KOMMENTTI