VALIKKO
photo-2

Kolumni: Soitinkeräys – sanoista teoiksi

RSS
Facebook
Google+
http://musiikinsuunta.fi/2016/01/soitinkerays-sanoista-teoiksi/
Twitter
Share

 

MuM Riitta-Liisa Joutsenlahti on kansanmusiikin ammattilainen.

 

 

Syksyllä 2015 ajoin Tampereelle noutaakseni yhden turkkilaisen kielisoittimen, jotta se voitaisiin luovuttaa Laitilaan majoitetulle irakilaismuusikolle. Tuo muusikko oli saapunut turvapaikanhakijana Suomeen. Soittimen nouto oli osa soitinkeräysprojektia, mikä oli synnytetty ja käynnistetty syyskuussa 2015 nykymaailman henkeen, Facebookissa. Tämä teksti kertoo tuosta projektista ja sen aikana esille tulleista ajatuksista.

Syyskuussa 2015, muusikko Ninni Poijärvi kirjoitti Facebookissa sijaitsevaan julkiseen Refugee Hospitality Club -ryhmään ja antoi idean soitinkeräyksestä turvapaikanhakijoille:

Olen muusikko ja koska aihe on itselleni tärkeä niin tuli mieleen että tuolla vastaanottokeskuksissa on varmasti ainakin jokunen ammattimuusikko vailla omaa soitintaan. Jos itselleni joskus elämässä kävisi niin kurjasti että joutuisin äärimmäisissä olosuhteissa luopumaan kaikesta, niin soitinta ja soittamista ja ennenkaikkea musiikkia ja sitä omaa tuttua musiikkia kaipaisin varmasti aivan järjettömästi. Jos vastaanottokeskusten tilat antavat jossain vaiheessa edes vähän myöten, he kenties pääsisivät itse soittamaan ja tuomaan näin lohtua myös muille asukkaille. (Facebook 2015.)

Poijärvi kysyi minulta yhteyksiä ja tietoja syyrialaisesta musiikista ja soittimista. Olin aiemmin kirjoittanut omalle Facebook-seinälleni syyrialaisesta muusikosta, joka vieraili muutamia vuosia sitten Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikin koulutusohjelmassa. Hän piti luento-workshopin ja kysyi mahdollisuutta saada yhteys yliopiston rehtoriin ja jopa Suomen tasavallan presidenttiin; johtajiin, joille olisi halunnut kertoa Syyriassa alkaneesta kansanmurhasta. Tuolloin en minä monen muun mukana tajunnut, minkälainen tuho tuossa maassa oli käynnistynyt. Syksyllä 2015 olin jo herännyt maailmalla vallitsevaan pakolaiskriisiin, seurasin mediasta pakolaisten vaellusta Eurooppaan ja olin miettinyt monen muun suomalaisen tavoin miten voisin olla avuksi. Ninnin viesti oli vastaus miettimääni kysymykseen. Voisin auttaa ainakin oman alani ihmisiä kotoutumaan Suomeen ja verkostoitumaan paikallisten muusikoiden ja musiikin kentän kanssa mahdollisimman pian heidän saavuttuaan Suomeen. Samana iltana päätin ottaa aiheesta kopin ja sovimme Ninnin kanssa, että perustan toiminnalle oman Facebook-ryhmän ja kirjoitamme yhdessä toiminnan periaatteet ja tavoitteet.

Ryhmän tavoitteet kirjoitettiin tarkoituksella laajoiksi, tiedostaen, että kaikkea ei välttämättä pystytä tekemään lyhyellä aikavälillä muutamien vapaaehtoisten kesken, vaan olisi tärkeää saada musiikin alan järjestöjä, oppilaitoksia ja yrityksiä toiminnan taakse tulevaisuudessa. Ajatuksena oli myös kannustaa asiasta kiinnostuneita lähtemään aktiiviseksi omilla seuduillaan ja herättää taiteen alan toimijoita ja päättäjiä huomioimaan taiteilijaturvapaikanhakijat Suomessa. Osa tavoitteista oli niin isoja, että ne vaatisivat oman hankkeen, rahoituksen ja tekijät. Oli kuitenkin tärkeää kirjoittaa kaikki ideat ylös, aina sieltä ruohonjuuritasolta, soittimien hankkimisesta ja toimittamisesta eri asioiden selvitystyöhön.

Kirjoitin ryhmänkuvaukseen erikseen kohdan ammattimuusikoista. Olisi erittäin tärkeää, että voisimme olla mukana tukemassa eri maiden, alueiden soittoperinteiden siirtämistä seuraaville sukupolville. Mikäli Suomeen jää oman alueensa mestareita, jotka joutuivat jättämään soittimet kotimaahan, olisi todella tärkeää saada heille soittimet ja ehkä useampikin, jotta he voisivat opettaa nuorempia.

Ryhmässä on mahdollisuus ilmoittaa lahjoitettavaksi annettavia soittimia ja ilmoittaa soitintarpeita. Ryhmän toiminnassa oleellista on, ettei ole yhtä välittäjähenkilöä vaan tarkoitus on, että kuka tahansa voi napata tarjouksen ja sopia suoraan esim. suoraan soitinlahjoittajan kanssa luovutuksesta. Soitintarpeita on tullut sekä vastaanottokeskusten henkilökunnalta että keskuksissa toimivilta vapaaehtoisilta. Kevään aikana ryhmään alkoi liittymään myös turvapaikanhakijoina tulleita muusikoita tai musiikin harrastajia, jotka ovat suoraan esittäneet toiveitaan, samalla heillä on ryhmän kautta mahdollisuus löytää kontakteja omalta paikkakunnaltaan. Sana kiertää ja toivomme, että edelleen asiasta kiinnostuneet, soittimia tarvitsevat henkilöt tulevat ryhmään ja uskaltavat ilmaista toiveensa. Samoin toivomme, että viime syksynä syntynyt innostus auttaa esim. soitinlahjoituksin jatkuu tulevaisuudessakin.

Ryhmän toiminta on muutakin kuin lahjoituksia. Ryhmässä on myös muutamia soitinkorjaajia, jotka ovat valmiita auttamaan vapaaehtoisina lahjoitettavien soittimien kunnostamisessa. Mukaan on liittynyt myös musiikin alojen ammattilaisia, joten ryhmässä on hyvin paljon asiantuntemusta erilaisten kulttuurien musiikeista ja soittimista. Ryhmä toimii samalla verkostoitumismahdollisuutena. Lisäksi ryhmän kautta haetaan ajoittain myös musiikinopettajia eri puolille Suomea. Pääajatus on, että pyrimme siihen että ryhmän kautta välitettävät soittimet ja erilaiset palvelut ovat turvapaikanhakijoille ilmaisia.

Facebook on mielenkiintoinen projektialusta, koska se tavoittaa lyhyessä ajassa monia ihmisiä ja mahdollistaa vapaan keskustelun. Toisaalta siellä projektin hallinnoiminen on haasteellista. Keskustelu ja kommentointi vaativat jatkuvaa moderointia. On tärkeä luoda ja ylläpitää hyvä ja kannustava ilmapiiri myös nettikeskustelussa. Tällä hetkellä ryhmässä on 480 jäsentä. Ryhmä on suljettu, mikä tarkoittaa, että kirjoitukset eivät ole julkisesti näkyvissä ja ylläpitäjien pitää hyväksyä ryhmään tulevat jäsenet.

Ryhmän toiminta sai alusta alkaen huomiota julkisuudessa, mikä helpotti toiminnan käynnistämistä. Luonnollisesti tärkeintä oli se, että saimme huomion kiinnittymään pakolaisiin ja heidän joukossa oleviin taiteilijoihin. 7.10.2015 mm. MTV:n uutisryhmä tuli kuvaamaan Mainiemen vastaanottokeskukseen. Siellä vieraili muusikko Jarmo Julkunen pitäen pienimuotoisen konsertin. Uutispätkä on nähtävissä internetissä kohdassa 17’51”.

Kolme viikkoa soitinkeräysprojektin alkamisesta minut palkattiin töihin SPR Hämeen piirin Lammin vastaanottokeskukseen ohjaajaksi, vastuualueinani oli vapaa-ajantoiminnan ja vapaaehtoistoiminnan koordinoinnin järjestäminen. Tämä helpotti myös toimintaani soitinkeräysryhmässä, ymmärsin enemmän olosuhteita missä toimintaa järjestetään ja ymmärsin myös enemmän turvapaikanhakijan näkökulmaa toiminnan järjestämisessä. Vastaanottokeskusmaailma on hyvin suljettu, olosuhteita ja toimintaa on vaikea ymmärtää, jos ei tiedä miten se toimii. Vastaanottotoimintaa koskee salassapitovelvollisuus, joten tietyistä asioista ei vain voi puhua julkisesti.

Turvapaikanhakijat ja vastaanottokeskukset Suomessa

Suomessa pystytettiin vastaanottokeskuksia, alaikäisyksiköitä ja ryhmäkoteja lyhyessä ajassa hurja määrä. Aloittaessamme ryhmän 6.9.2015 vastaanottokeskuksia oli 17 kappaletta ja 10.10.2016 keskuksien määrä oli jo 50. Helmikuussa 2016 niiden määrä oli kasvanut 146:een. Vuonna 2015 oli saapunut maahanmuuttoviraston tietojen mukaan 32476 turvapaikanhakijaa, joista Irakista 20485, Afganistanista 5214 ja Somaliasta 1981. Loput hakijoista edustivat 83:a eri kansalaisuutta.

Suomeen saapui lyhyessä ajassa huomattavasti aikaisempia vuosia enemmän turvapaikanhakijoita ja keskusten perustamisten vauhti niin hurja, että oli luonnollisesti oma haaste yrittää tavoittaa kaikki vastaanottokeskukset ja niissä asuvat muusikot ympäri Suomen. Ymmärsimme, että pitää hyväksyä asioiden ottavan oman aikansa. Tietoa soitinkeräysryhmästä levitettiin aluksi sekä sosiaalisen median että suorien kontaktien avulla. Otimme yhteyden muun muassa musiikkiopistoihin, vastaanottokeskuksiin ja musiikin alan kattojärjestöihin. Monet kattojärjestöt kuten Muusikkojen liitto, Elvis ry, Finnish Music Council tiedottivat omia jäseniään projektista.

Turvapaikanhakijat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä tavallisia ihmisiä, jotka lähtevät kotimaastaan monista syistä: esimerkiksi pakoon sotaa, vainoa, turvattomuutta. Suurin osa kotimaastaan pakoon lähtevistä päätyy oman maansa lähialueille, toki osa heistä hakeutuu turvapaikanhakijoiksi esimerkiksi Eurooppaan ja Suomeen. Se, mihin maahan turvapaikanhakija päätyy, riippuu useista tekijöistä, kuten matkustusreitistä tai henkilön tiedoista kyseisestä maasta. Turvapaikanhakijat matkustavat hyvin kevyesti, joten harvat ovat pystyneet ottamaan soittimia mukaan.

Oma haasteensa on saada tietoa olemassa olevista muusikoista ja heidän tarpeistaan. Osa Suomeen saapuneista muusikoista ei halunnut tulla millään tavalla julkisuuteen. He suojelivat omaa henkilöllisyyttään tietäen, että jos heidän olinpaikkansa ja tieto, että olivat lähteneet pakoon kotimaasta tulisi niiden tahojen tietoon, jotka heitä oli kotimaassaan vainonneet, voisivat heidän kotimaahan jääneet perheenjäsenensä joutua vaaraan.

Vastaanottokeskusten henkilökunnilla ja turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevillä vapaaehtoisilla on suuri merkitys muusikoiden tavoittamisessa. Keskusten henkilökunnasta erityisesti ohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden työkuvaan kuuluu arjen tukeminen, heidän kanssaan käydyissä keskusteluissa tulee ilmi monesti keskuksen asiakkaiden ammatit, koulutukset ja harrastukset. Vapaaehtoisilla voi myös syntyä kontakteja turvapaikanhakijoihin, osa heistä on ystävystynyt pakolaisten kanssa. Heillä on myös mahdollisuus selvittää minkälaisella taustalla turvapaikanhakija on tullut Suomeen, mikä on hänen kiinnostuksensa kohde ja millä tavoin hänen elämäänsä voisi tukea parhaiten.

Vastaanottokeskuksia on perustettu hyvin erilaisiin tiloihin. Osassa on mahdollista säilyttää ja käyttää soittimia, osassa ei ole riittäviä yhteistiloja mihin soittimia voisi sijoittaa. Osa keskuksista sijaitsee kaupungeissa hyvien yhteyksien päässä, osa keskuksista sijaitsee hyvinkin kaukana maaseudulla. Näin eri keskusten asiakkailla on hyvin erilaiset mahdollisuudet osallistua harrastustoimintaan, mitä heille tarjotaan. Jotkut ovat hyvin riippuvaisia keskuksen omasta toiminnasta, koska seudun muut toimijat tai yksittäiset henkilöt eivät ole valmiita matkustamaan keskuksiin pitämään esim. kuoro- tai bänditoimintaa. Osassa keskuksista asiakkaat voivat osallistua paikallisen kansalaisenopiston, työväentoimiston tai muun tahon järjestämään harrastustoimintaan. Etenkin niiden keskusten, mitkä sijaitsevat maantieteellisesti kaukana kaupunkien ja kuntien keskustoista, olisi hyvä hankkia riittävät harrastevälineitä keskuksen omistukseen.

Tuloksia

Ryhmän kautta toteutuneesta tai ryhmän innoittamasta soitinkeräystoiminnasta ei ole tehty tilastoja. Tiedämme, että useita vastaanottokeskuksia toivoi ja sai lahjoituksena soittimia bänditoiminnan järjestämiseen, lisäksi soittimia lahjoitettiin lukuisille yksittäisille muusikoille ja musiikin harrastajille. Ryhmän kautta on välitetty pääosin kitaroita, erilaisia perkussiosoittimia, jousisoittimia, pianoja sekä äänentoistoon liittyviä tarvikkeita. Toiveita on tullut erityisesti Lähi-idän alueen perinnesoittimista kuten ud- ja bağlama-luutuista ja tamburoista. Tällä hetkellä ei Suomessa taida olla vielä riittävästi kyseisiä soittimia kaikille tarvitsijoille lahjoitettavaksi asti.

Soitinkeräys –Refugee Hospitality Club -ryhmän ajatus on innoittanut ja ennen kaikkea herättänyt monia ihmisiä ja tahoja toimimaan aktiivisesti turvapaikanhakijoina tulleiden muusikkojen kanssa. Olemme saaneet kuulla jopa maakuntien sinfoniaorkestereiden lähteneen tukemaan seudun vastaanottokeskusten toimintaa. Vuoden aikana on järjestetty myös konsertteja, joiden tuotot ovat menneet soitinhankintoihin vastaanottokeskuksiin. Konserteissa on esiintynyt sekä suomalaisia että turvapaikanhakijoita. Sanomalehdissä on haastateltu soittimen saaneita ja he ovat voineet samalla kertoa myös tarinansa ja taustansa miksi ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan. Tieto ryhmän käynnistämästä toiminnasta saavutti Finnish Music Councilin kautta Kansainvälisen musiikkineuvoston projektipäällikkö Davide Grosson. He olivat hyvin kiinnostuneita benchmarkkaamaan projektin ja levittämään malliksi muualle Eurooppaan.

Tuloksista puhuttaessa on huomioitava myös se, mitä tällainen toiminta merkitsee yksittäiselle ihmisille, jotka vapaaehtoisina ovat lähteneet lahjoittamaan soittimia, tarjonneet palvelujaan, olleet turvapaikanhakijoiden rinnalla etsimässä heidän kaipaamaansa soitinta. Merkittävin tulos on antamisen ilo ja onnistumisen ilo; tunne siitä kun on voinut mahdollistaa muusikolle musisoinnin. Toisaalta jokainen muusikko, joka on saanut soittimen on ollut äärimmäisen iloinen soittimestaan. Olen saanut ylitsevuotavan mahtavaa palautetta muutamilta muusikoilta ja palautteessa on tuotu usein esiin se, että soitin on mahdollistanut heille elämän. Taiteilijalle taiteen teko on elämää. Voiko asiaa sen isommin ilmaista?

Nykyiset vastaanottokeskukset toimivat edelleen täydellä teholla, vaikka asiakaspaikkoja jouduttaisiin vähentämään. Niissä majoittuu arviolta 10 000­20 000 turvapaikanhakijaa, jotka kaipaavat sisältöä elämäänsä, mahdollisuutta tehdä työtä, olla osa ympäröivää yhteiskuntaa. Turvapaikanhakuprosessi voi valituksineen kestää joskus jopa useita vuosia, vuonna 2015 keskimääräinen käsittelyaika oli 6 kuukautta. Maahanmuuttovirastolla on tavoite, että vuoden 2016 lokakuun loppuun mennessä on käsitelty kaikkien vuonna 2015 saapuneiden turvapaikanhaku.

Vuoden aikana on ministeriöt ja säätiöt myöntäneet rahoituksia hankkeisiin joilla on kannustettu joko vastaanottokeskuksia tai eri alojen toimijoita kehittämään vastaanottokeskustoimintaa Suomessa. Vastaanottokeskuksiin tullaan vastaisuudessakin tarvitsemaan taidetoimintaa, joista osa tullaan todennäköisemmin edelleen järjestämään vapaaehtoisvoimin ellei toiminnalle löydetä rahoittajaa. Taidetoiminnalla on monenlainen vaikutus vastaanottokeskuksen arkeen, jota olisi tulevaisuudessa syytä myös tutkia enemmän. Konserttien, iltamien ja tanssien järjestäminen tuo ehdottomasti piristystä asiakkaiden arkeen. Nämä hetkelliset piristykset kannattavat pitkään. Musisointimahdollisuus tai musiikin opiskelu, on kyse sitten alkeista pitkälle edenneisiin, vie hetkeksi ajatukset muualle stressaavasta elämäntilanteesta, jossa vastaanottokeskuksen asiakkaat elävät. Takana voi olla hyvin traumaattisia kokemuksia, tulevaisuudesta ei ole tietoakaan ja on vain olemassa tämä päivä, hetki, jossa elämä on tavallaan pysähtynyt. Yhteistilaisuudet vahvistavat aina asiakkaiden yhteisöllisyyttä ja mikäli mukana on paikallisia, lisäävät nämä tilaisuudet keskuksen asiakkaiden ja paikallisten yhteenkuuluvuutta.

Olisi toivottavaa, että turvapaikanhakija integroituisi mahdollisimman pian tullessaan uuteen maahan. Hänelle mahdollistettaisiin työ tai opiskelu jo turvapaikanhakijavaiheessa. Taiteilijoille verkostoituminen paikallisten taiteilijoiden kanssa on erittäin tärkeää. Muusikoille tulisi saada heidän tarvitsema työkalu eli soitin mahdollisimman pian. He voisivat toimia myös omassa keskuksessaan soitonopettajina, opettaen joko keskuksen asiakkaita tai paikallista suomalaista väestöä.

Vuonna 2015 käynnistettiin Suomessa Museoviraston toimesta keskustelut aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämisestä. Osallistuin tuolloin Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen toiminnanjohtajana keskusteluihin siitä, miten meidän tulisi miettiä ja kannustaa eri alojen toimijoita mukaan keskusteluihin elävästä perinnöstä. Yhdessä tapaamisessa toin esille tulisiko meidän huomioida myös Suomeen tulleet ja tulevat maahanmuuttajat, myös turvapaikanhakijat, jotka saattavat olla oman maansa tietyn perinteen viimeisiä mestareita, perinteenkantajia. Kysymys kirjattiin ylös, toistaiseksi en ole nähnyt vielä asian esiintuomista. Nyt syksyllä 2016 on käynnistynyt kansanmusiikin ja kansantanssin elävän perinnön rinki, jolle voisi sopia myös tämä asia, maahanmuuttajat jotka edustavat oman maansa, kulttuurinsa kansallista elävää perintöä.

Soitinkeräys – Refugee Hospitality Club -ryhmän toiminnan alkuperäiset ajatukset ovat osittain toteutuneet. Mennyt vuosi on ollut luonteeltaan hurja, ja joku voisi luonnehtia sitä kaaosmaiseksi. Tuo kaoottisuus tuntui välillä myös ryhmän toiminnassa ja ihan kaikkeen emme riittäneet. Toisaalta aloitettaessa oli tarkoituskin laittaa toiminta heti pystyyn ja rakentaa sitä hiljalleen tarpeiden mukaan. Ryhmän toimintatapoja kannattaisi ehdottomasti päivittää, miettiä menneen vuoden kokemuksia ja miten voisimme toimia tulevaisuudessa paremmin uusien turvapaikanhakijoiden saapuessa ja miten vastaavasti tavoitamme aikaisemmin Suomeen tulleet taiteilijat.

**

Artikkelin kansikuvassa muusikkopariskunta Ninni Poijärvi ja Mika Kuokkanen vierailivat Laitilan vastaanottokeskuksessa lahjoittamassa ud-luutun muusikko Ali Alawadille.

 

LISÄÄ KOMMENTTI